Näin Pysäytät Hiusten Ohenemisen
Siitä lähtien kun sain lapset, elämä on ollu yhtä stressaamista hiusten lähdön suhteen. Vaikka pojat on jo kasvanu, edelleen tuntuu, ettei nää mun suortuvat ole samanlaiset kuin ennen lapsia. Toki ennen lapsia värjäsin hiukset aina mustiksi ja vaalentaminenhan kuluttaa hiuksia huomattavasti enemmän. En kuitenkaan usko, että se olis syy varsinaiseen hiustenlähtöön, ehkä enemmänkin katkeiluun.
Raskaudet ja imetykset on niin suuri koettelemus naisen kropalle, että olen kuullu monen muunkin valittelevan sen näkyvän juurikin hiuksissa. Jos sustaki tuntuu siltä, niin voin lohduttaa, ettet oo yksin! Olen nyt ottanut kokeiluun uusia juttuja hiusten hyvinvoinnin suhteen ja jo lyhyessä ajassa huomannu parannusta. Tänään halusin tulla jakamaan ne sullekin!
Hiusnaamiot
Risiiniöljy
Vitamiinit
Muita Tärkeitä Vinkkejä
10 x Kuinka Vältyt Konflikteilta Kaksikulttuurisessa Perheessä
Huomattiin tässä, että meijän perhe - mukaan lukien sisarukset ja vanhemmat - on nyt pitkään elänny mukavan rauhallisesti. Jotenki kaikki konfliktit on alkanu jäämään taakse ja elämä on ollu mukavan seesteistä. Täytyy nyt koputtaa puuta, ja toivoo että tää rauha myös jatkuis.
Moni asia on muuttunu, mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin paljon asioita nyt eri tavalla. Sen myötä halusin tulla kertomaan omat vinkkini konfliktien vähentämiseksi kaksikulttuurisissa perheissä. Ehkä oot vasta astumassa kaksikulttuuriseen liittoon tai ehkä parhaillaan elät kulttuurierojen kahakoissa. Toivottavasti pystyisin näillä vinkeillä auttamaan sua välttymään niiltä.
1. Käykää läpi arvoasiat
Ennen kuin vakiinnutte tai varsinkin ennen kuin matkustat puolison maahan ja menet elämään hänen perheen kanssa, käykää läpi molempien kultturelliset arvot ja erovaisuudet. Olkaa raa'an rehellisiä kaikessa. Jos joku tuntuu vaikealta, selvittäkää se ensin, älkää odottako siihen kun se on ajankohtainen. Silloin on monesti liian myöhästä ja konfliktin ainekset kasassa. Tehkää yhteiset säännöt, joihin molemmat voi sitoutua.
2. Älä esitä muuta kuin olet
On hyvä, ja oikeestaan vähän pakkokin, kunnioittaa toisen perheen eroavaisuuksia. Maassa maan tavalla niin kuin sanotaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sun täytyis muuttua joksikin toiseksi. Olet sinä sinun omine kulttuuriperintöineen. Jos joku tuntuu väärältä tai pahalta, sun ei tarvitse pakottaa itseäsi siihen vain miellyttääksesi muita tai välttääksesi konflikteja. Jos heti alkuun lipsut tästä, pian oletetaan, että olet valmis kaikkeen mikä on heille normaalia, vaikka se sotis täysin sun tottumuksia vastaan. Tämä on paitsi raskasta myös katkeroittavaa. On tärkeää että puoliso tietää missä sun rajat menee, että hän voi puhua niistä omalle perheelleen. Kun hän seisoo niiden asioiden kanssa sun rinnalla, vain silloin on muunki perheen helpompi se ymmärtää ja hyväksyä.
3. Opettele kieltä
Tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta ennen puolison perheeseen tutustumista opettele sanomaan edes ne tärkeimmät asiat arjen sujuvuuden kannalta ja oman inhimillisyyden puolesta. Tämmöisiä on toivotukset kuten hyvää yötä ja huomenta, avun tarjoaminen ja tietyistä tunteista kertominen. Olen väsynyt, minulla on koti-ikävä, minuun sattuu. Jos puoliso ei ole paikalla, etkä pysty kertomaan, mikä mieltä painaa, perhe automaattisesti olettaa, että et voi hyvin heidän takiaan, tai että olet vain tympeä ihminen. Tiettyjen tunteiden ilmaisut tuo sun inhimillisyyden esiin ja itseasiasiassa silloin saat ulkomaalaisena helpommin myös myötätuntoa ja ymmärrystä, kun edes jotenkin yrität sen heidän kielellä kertoa.
4. Opi heittäytymään
Mitään uutta ei voi oppia, ei edes itsestään, ellei pysty poistumaan mukavuusalueelta. Vaikka tietyissä asioissa on hyvä tietää missä omat rajat menee, monikulttuurisessa parisuhteessa oleminen on monesti myös heittäytymistä. Varsinkin kun on kyse ei-niin-vakavista asioista. Yritä puhua vaikket sanoisikaan kieliopillisesti oikein, kokeile rohkeasti uusia ruokia, anna kampaajan tehdä sulle perinteinen paikallinen kampaus, lähde mukaan tanssiin vaikka omistaisit kaksi vasenta jalkaa, äläkä muutenkaan ota itseäsi liian vakavasti. Kun pikkusen päästää irti niistä omista "rutiineista" voi löytääkin itsestään uusia ulottuvuuksia ja silloin myös puolison perhe alkaa arvostamaan sua ihan uudella tavalla. Itse pelkäsin ennen B:tä matkustelua, mutta kun vain heittäydyin seikkailuun, musta kehkeytyi ihan fanaattinen maailman matkaaja. B puolestaan voitti omien vanhempieni sydämen puolelleen lähtemällä pleikkapelin lasketteluun täysillä mukaan ja huudahtelemalla laskujen aikana "Karjala takaisin!"
5. Ole hienotunteinen
Varsinkin jos sinulla ei ole yhteistä kieltä puolison perheen kanssa, ole eleissä ja sanomisissa hienotunteinen. He lukevat sinua monesti eleiden perusteella ja tekevät sen mukaan johtopäätöksensä. Tästä oli hyvä esimerkki kun oltiin matkalla Kosovosta Sarandaan. B ajoi reitillä väärin kun oli jo ilta ja tulossa pimeää. Hän oli menossa pitkälle, mutkittelevalle vuoristotielle, jossa ei ollut edes katuvaloja. Pelästyin, suutuin B:lle ja tiuskaisin, että nyt käännyt kyllä takaisin, koska en halua lasten kanssa ottaa riskejä. B:n mielestä tiessä ei ollut mitään vikaan ja meille syttyi asiasta väittely.
B:n vanhemmat istui takapenkillä ja ainut, minkä huomasivat oli että minä tiuskaisin B:lle jotain, josta hän suuttui ja meille tuli riita. Kumpihan joutui huonoon valoon? Kuulin kun Nana sanoi B:lle että nuse voisi yrittää raskaan matkan keskellä pitää turhat tiuskimiset kurissa. Me kaikki ollaan yhtä väsyneitä. B ajatteli, että myös vanhemmat piti mua nyt hankalana ja vain jatkoi hermostuksissaan matkaa. Minua alkoi pelottamaan enemmän, ja tsemppauksesta huolimatta repesin itkemään ja sanoin Nanalle, että minua pelottaa. Vasta sitten hän tajusi, mistä oli kyse ja pakotti B:n kääntymään. Kun heti alkuun olisin ollut hienotunteinen ja sanonut albaniaksi minua pelottaa ja sitten selittänyt loput B:lle englanniksi, oltais vältytty siltä konfliktilta.
Tähän liittyen koita myös välttää suuria eleitä ja sanontoja kuten "en todellakaan!" sano mielummin "en mielellään" tai "ei kiitos". Samoin isoeleiset "hyi helv*" ja "mikä idiootti!" kannattaa ilmaista jotenkin hienotunteisemmin. Kun yhteistä kieltä ei ole, eleet ja äänen paino on monesti ainoat asiat josta sua luetaan. Jos silloin et ole varovainen, voi helposti joutua väärin ymmärretyksi ja yleensä juuri sillä huonolla tavalla.
6. Ole varovainen huumorin kanssa
Me pystytään Suomessa heittää toisillemme paljonkin vitsiä, mutta on monia asioita mistä me ei koskaan vitsailtaisi. Meille ne on päivänselviä asioita, mutta ei välttämättä toisen maalaiselle. Heillä on omat "sääntönsä" jotka on puolestaan heille päivänselviä. Huumori on yksi herkimpiä aiheita, joista saattaa tulla väärinkäsityksiä. Älä koskaan vitsaile ainakaan uskonnosta, perheenjäsenistä ja rotuasioista. Pienikin arka, ohisuun lause saattaa loukata toista ja aiheuttaa huonoa ilmapiiriä.
7. Älä yritä muuttaa asioita
Vaikka tiedät, että puolison maassa joku asia voisi toimia paremmin, tai että joku asia menee tosi nurinkurin, muista ettet pysty sitä muuttamaan. Et vaikka osaisit puhua kuin Runeberg. Parempi vain jättää asia omaan arvoonsa. Silloin et vaikuta koppavalta, et aiheuta muissa närkästystä ja säästät myös omia stressileveleitäsi.
8. Kestä ulkopuolisuutta
On hyvä heti alkuun hyväksyä, että tulet hamaan loppuun asti olemaan puolison perheelle vähän vieraampi. He ei koskaan tuu ymmärtämään sua samalla tavalla kuin muita perheenjäseniä. Sussa ja sun tavoissa saattaa olla jotain heille tosi vieroksuvaa, jotain mikä heidän täytyy oman lapsen vuoksi vain hyväksyä. Jos ongelmia tulee, sua on helpoin yrittää osoittaa niistä.
Kun muilla on hauskaa, etkä ymmärrä sitä, tunnet olon ulkopuoliseksi. Kun muilla on tärkeä perhejuhla, tunnet olon ulkopuoliseksi. Kun muut viettää iltaa keskustellen ja tv-ohjelmaa katsellen, tunnet olon ulkopuoliseksi. Puolison perheen kesken tunnet ison osan ajasta olosi ulkopuoliseksi, mutta muista, ettei se oo välttämättä pysyvää. Jossain vaiheessa opit ehkä kieltä niin että pystyt nauramaan mukana tai keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Jossain vaiheessa teidän lapset kasvaa niin että heistä tuleekin se silta sun ja sun puolison perheen välille. Lapset auttaa sua kielen kanssa, tai jos he näkee että muut vaan juttelee ja äiti istuu hiljaa, he tulee sun luo joko seurustelemaan sun kanssa, tai kiinnittämään muiden huomion siihen, että myös äiti on täällä. On uskomatonta, miten alun ulkopuolisuuden tunne on lasten myötä kadonnut melkein kokonaan. Mutta silti tiedostan ja hyväksyn sen, että tulen aina olemaan ulkomaalaisuuttani tietyllä tapaa vieraampi kuin muut perheenjäsenet.
9. Älä ole naiivi
Muista, että kaikki puolison perheessä ei välttämättä halua hyvää sulle. Joku saattaa jopa toivoa, että teille tulisi ero. Älä luota puolisoa ja lapsia lukuunottamatta mihinkään tai kehenkään sinisilmäisesti. Joku saattaa vaikuttaa niin mukavalta ja ystävälliseltä, mutta oikeasti miettiikin koko ajan keinoa kuinka päästä eroon susta. En tarkoita tällä sitä, että sun pitäis alkaa vainoharhaiseksi tai että joku varmasti haluaa teille pahaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että toiset ei oo pohjimmiltaan hyviä ihmisiä. Jos sua vähääkään epäilyttää jonkun käytös tai saa sussa kellot soimaan, ei kannata päästää häntä liian lähelle. Luota aina omaan intuitioon.
10. Muista miksi olet siinä
Kun on pitkään ollut ainoana ulkomaalaisena puolison perheen kanssa, koti-ikävä saattaa herkästi nostaa päätään. Varsinkin jos/kun niitä konflikteja ilmenee. Silloin saattaa helposti myös alkaa kyseenalaistamaan omia valintoja ja katumaan suhteeseen ryhtymistä. Silloin täytyy vain pysähtyä ja muistaa, miksi ylipäätään on siinä. Muistaa, että olet liitossa sun puolison kanssa, et hänen perheensä. Vaikka heillä ois vaikeuksia hyväksyä sut, muista, että sun puoliso valitsi - ei oman maalaistaan - vaan sut. Te olette yhdessä. Teillä kahdella on jotain, mitä kukaan muu ei koskaan pysty ymmärtämään. Kaikki tietää, että elämä omanmaalaisen kanssa olisi ehkä helpompaa, siksi teissä yhdessä on jotain todella hyvää ja erityistä, kun vaikeuksista huolimatta aina vaan rakastatte ja olette yhdessä. Sen kun muistaa, ei monikaan konflikti tunnukaan enää niin ylitsepääsemättömältä.
Suhde Koetuksella - Kun Ongelmat Kumpuaa Ulkopuolelta, Riittääkö Että Rakastaa?
Törmäsin tänään blogin aiheita kategorioidessa (kai se sanotaan noin?) vanhaan postaukseen, jossa kerroin meidän ensimmäisestä visiitistä Kosovoon. Siitä ihka ensimmäisestä hetkestä kun astuttiin meidän uutuuttaan hohtavaan taloon. "The china had never been used. The sheets had never been slept yet," tuli ihan sama fiilis ku mummelilla Titanicissa. Haha!
Lueskelin postausta eteenpäin samalla jännityksellä, ku mikä sillon reissupäivänä oli päällä. Tämän päivän jännitys muuttu vaan nopeasti haikeisiin fiiliksiin. Mikään ei nimittäin oo enää niin ku oli sillon. Siihen aikaan olin niin kovin varma, että kyllä saadaan B:n kanssa tämä kaksikulttuurinen kuvio toimimaan. Riittää, että yritän kaikkeni. Uskoin, että tärkeintä on meijän kahden välinen ymmärrys. Ei se niin sitten mennytkään. Ollaan jouduttu kohtaamaan kaksikulttuurisen parisuhteen varmasti suurin koetinkivi: kun ongelmat suhteeseen kumpuaa sen ulkopuolelta.
En koskaan aikasemmin oo uskaltanu puhua näistä asioista blogissa ääneen. Oon joutunu filtteroida itseasiassa tosi paljon. Pakko myöntää, se on ollu suurin syy sille, että into bloggaamiseen väheni. Vieläkin mietin, uskallanko edes painaa julkasunappia vai jätänkö postauksen vaan luonnoksiin muhimaan.
Totta kuitenkin on, että alusta alkaen mun tarkotusperät tälle blogille on ollu vain hyvät. Mun suurin toive on ollu tarjota vertaistukea muille kahden kulttuurin parisuhteessa painiskeleville. Alkuun ihmettelin, miksi aiheesta ylipäätään on niin vähän blogeja. Nyt ymmärrän miksi. Vaikeaa pitää blogia kun aina saa jännätä, mitä uskaltaa sanoa ääneen ja mitä ei.
Ollaan kyllä B:n kanssa edelleen yhdessä.
Ei helpolla, mutta ollaan kuitenkin. Vaikka onhan se totta, että pienten lasten perheissä pariskuntia muutenkin koetellaan. Ei voi syyttää yksin monikulttuurisuutta. Mutta kyllä valtaosa meidän riidoista ja ongelmista on kummunnut perheen ulkopuolelta. En tiedä oltaisiinko ilman sitä selvitty helpommalla.
Nyt sitten ollaan tässä tilanteessa, että minulla ja lapsilla ei ole juurikaan muita kosovolaisia kontakteja kuin B:n vanhemmat, ja heitäkään ei olla nähty 1,5 vuoteen kiitos koronan. Alkuun meillä käv usein vieraita. Yhtäkkiä huomattiin, että vain me ollaan aina kyläilemässä, mutta meillä ei käydä vastavieraissa. Se on kuulemma kosovolaisessa kulttuurissa selvä merkki siitä, että halu yhteydenpitoon on yksipuolista.
Yritettiin kovasti saada läheiset välit kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin, mutta ei se taida olla tapahtumassa. Onko syynä erilaisuus, en tiedä. Ehkä olo mun kanssa tuntuu vieraalta? Olen myös miettinyt, voisiko syy kaikkeen olla yksinkertaisesti kielimuuri. Heillä on ehkä hankala olo mun kanssa, kun selvää yhteistä kieltä ei ole. En tiedä ja tuskin koskaan saan tietääkään.
Vaikka B ei sitä ääneen myönnä, siitä lähtien, kun ongelmia alko tupsahtelemaan, B on etääntyny musta. Ja sekös saa mut tuntemaan itteni niin epäonnistuneeks. Sitten minä päädyn nalkuttamaan hänelle, josta hän äsyyntyy ja sitten ainakin ollaan riidoissa.
Kuitenkin, aina kun oon ihmetelly, miksi hän tuntuu jotenkin muuttuneelta ja etääntyneeltä, B kyllä näyttää vilpittömästi uskovan, etten missään nimessä ois pystyny paremmin hoitaa roolia talon nusena. Musta ei vaan koskaan tuu kosovolaista. Tästä maasta kasvoin, 4 000 km:n päässä Kosovosta. Se on pitkä matka. Ei ihme, että välillä suomalaisten ja kosovolaisten on vaikeaa ymmärtää toinen toisiaan. Oon myös miettiny, että B on ehkä itsekin vain pettynyt siihen kuinka asiat meni, kun kuitenki näki, miten kovasti oon yrittäny saada meidän kulttuurien välisen kuilun kaventumaan.
On vaan hassua, kuinka asiat ja ongelmat, jotka ei oo lähtösin meistä kahdesta on alkanu jäytämään juurikin meidän kahden välistä suhdetta. Molemmat tiedostaa, että toinen on täysin syytön tilanteeseen, silti sitä jotenkin peilaa pahanmielen ja ahdistuksen toisen ongelmaksi.
"Miksi et puolustanut?"
"Miksi olet niin yliherkkä?"
"Miksi et voinut oikaista?"
"Miksi et vain sanonut näin?"
"Ei kun aattelin että on hyvä kun sanon näin."
"Et kai sinä niin sanonut?!"
Ja siinä sitten onkin, vuosisadan riidan ainekset kasassa. Kuinka monet kerrat ollaan mietitty, miten hulluja oltiin kun tähän ryhdyttiin. Mitä oikein ajateltiin?! Sitten kuitenkin kun tilanne rauhottuu ja vietetään iltaa kahden kesken, näkee hyvin, ettei ongelma ole meidän kemioissa. Monesti saadaan niin hyvä keskustelu aikaseksi, että ollaan vielä yö kolmelta hereillä vällyjen välissä, nenä nenää vasten höpöttämässä.
No mistä ne konfliktit sitten kumpuaa?
Saattaa olla, että hyvinkin pienestä. Se mitä joku sanoi. Se mitä joku postasi someen. Se miten joku katsoi. Se kuinka musta monesti on tuntunu, että tein niin tai näin, aina vaan teen väärinpäin. Kun haluan olla hyväkäytöksinen ja kohtelias, olen heistä kylmä. Kun yritän hiljaa sopeutua joukkoon ja olla näyttämättä ulkomaalaiselta, olen etäinen. Kun haluan olla lämmin ja hauska, olen epäkorrekti. Kun en panosta ulkonäköön, näytän ihan kärsivältä. Kun laittaudun ja pukeudun nätisti... niin. Voit varmaan arvata mitä siitä sitten ollaan mieltä.
Enkä nyt missään nimessä sano, että näitä ongelmia esiintyy kaikkien B:n ihmisten kanssa. Ei todellakaan! Kerran eräs B:n ystävän vaimo kyseli, olenko sopeutunut hyvin heidän kulttuuriin. Varovasti sanoin, että on ollut joitakin haasteita. Hän alkoi nauramaan, silitti käsivarteen ja sanoi, tietävänsä täysin mitä tarkoitan ja että sellaisia he monesti ovat toinen toisilleenkin. Varsinkin naiset. Voi elämä! Kerroin sen B:lle, johon hän sitten tuumasi, "I knew it! You're just so damn sensitive!" Heidän mittapuussaan varmasti olenkin yliherkkä. Mutta kun asiaa sitten yhdessä puitiin, tajusi B:kin, että tuollaiseen kulttuurieroon on mun lähes mahdoton sopeutua.
Päätettiin, ettei haluta hakkaa päätä seinään loputtomiin.
Viime vuoden lopusta lähtien ollaan nyt sitten vain yritetty keskittyä meidän kahden välien ehostamiseen. B tekee edelleen hullun lailla töitä: toista työtä vieraalla ja toista omassa yrityksessään, eli ihan hirveesti ei jää aikaa parisuhteelle. Se mitä kuitenkin ollaan tehty, on että molemmat keskittyy hoitamaan oman roolinsa perheessä hyvin ja koittaa olla toiselle mukava. Sanat voi satuttaa niin paljon. Ja kun elämä potkii päähän, tottakai se on niin helppoa purkaa siihen lähinnä olevaan. Vaikka tällä kertaa just se lähinnä oleva on tarvinnu ne kaikista hellimmät ja rohkaisevimmat sanat. Ehkä juuri se on syöny meitä kaikista eniten. Ollaan tarvittu toisiamme nyt eniten, mutta ollaan sittenki oltu toisillemme just ne myrkyllisimmät ihmiset.
Voi Pyhä Sylvi! Nyt olisi pieni irtiotto kyllä niin paikallaan.
Ootko itse joskus sun suhteessa törmänny ulkoa kumpuuviin ongelmiin? Jaathan sen myös tännekin jos siitä selvisitte!
Ihanaa alkanutta viikkoa! <3
Jääkö asiat roikkumaan? 7:llä vinkillä aikaansaavaksi + Elionin trenssi
Trenssi mielletään monesti kevättakiksi, mutta yhtä hyvin se toimii myös syksylläkin, niin aikuisilla kuin lapsillakin. Laitettiin trenssin kaveriksi arkisia luottovaatteita: tummat slimmit farkut, ruskeat nahkalenkkarit ja ruskea pipo. Kyllä tuli niin komea kokonaisuus Elionin luukista.
Tämä viikko oli jotenkin tosi stressaava. Tuntuu että kaikki hoitamattomat hommat kaatuu päälle, eikä vuorokaudessa yksinkertasesti riitä tunnit. Sitten jätän yhden jos toisenkin homman aina vaan huomiselle, kunnes niitä on niin paljon, etten edes tiedä mistä alottaa. Käykö sulle koskaan näin? Pliis, sano etten oo ainoo.
Tänään päätin, että ensi viikolla haluun hoitaa ihan kaikki asiat, jotka on jääny roikkumaan. Mitä enemmän viivytän tätä, sen enemmän hoitamattomia asioita kertyy. Luin, että meidän aivot on kuin keskusmuisti. Huono semmonen kuitenkin. Jos haluat olla mahdollisimman aikaansaava päivän aikana, tutkimusten mukaan nämä muutama niksi auttaa siinä huomattavasti...
1. Herää vähän aikasemmin
Tästä vois olla hyötyä. Herään aina puol tuntia ennen ku poikien pitäs olla tarhassa. Jos heräisin tunnin aikasemmin, ehtisin vaikka meikkaamaan rauhassa. Tai tekemään mitä tahansa, mitä kukaan ei olis keskeyttämässä. Sanotaan, että aikaisin heräävät ovat kaiken kaikkiaan optimistisempia ihmisiä.
2. Tee tehtävälista joka päivälle
Kirjoita kaikki päivän tehtävät ylös ja tee siitä mahdollisimman realistinen ja simppeli. Kun opit tekemään kaikki mitä oot suunnitellu, opit saavuttamaan myös ne isommat tavotteet elämässä.
3. Tee vaikeimmat tehtävät ensin
Kun teet vaikeimmat asiat ensin pois alta, loppu päivä menee paljon mutkattomammin. Sillä tavalla sulle tulee hyvä fiilis itsestäsi ja saat kaiken kaikkiaan paljon enemmmän aikaiseksi.
4. Urheile aamuisin
Mene pikalenkille tai tee nopea jooga heti aamusta. Aamuliikunta tuo hyvän mielen endorfiinien myötä, mikä tekee susta päivän aikana paljon tuotteliaamman.
5. Pidä sähköpostisi järjestyksessä
Kun näät 250 lukematonta viestiä, se vain syventää ahdistusta entisestään. Pidä inboxi järjestyksessä ja poista kaikki turhat sähköpostitilaukset.
6. Keskity yhteen asiaan kerrallaan
Tutkimuksien mukaan aivot ja mieli käsittelee tehokkaimmin yhtä asiaa kerrallaan. Niin sanottu multitasking vie meidät ojasta aallikkoon.
7. Opettele sanomaan Ei
Kröhöm, niin kun mun ois pitäny sanoa B:n nettisivuille... Joskus kieltäytyminen on kaikista vaikeinta. Jos et pysty antamaan lupaukselle 100%, on parempi kieltäytyä koko hommasta.
Nämä niksit lähtee ainakin täällä kokeiluun. Tänä aamuna hoidin vaikeimman asian joka olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten ja voi vitsit että tuli hyvä mieli! Tästä on hyvä jatkaa. Alan vaihdos häämöttää ja haluun alottaa kaiken puhtaalta pöydältä, silleen ettei mikään muu ole häiritsemässä.
Tuotteliasta viikon alkua sullekin! <3
trenssi Zara
paita NameIt
farkut H&M
kengät Zara
pipo Zara
Leon syksyn kylmissä sävyissä
Lapsiluku täynnä?
Ihan uskomatonta, mitä vauhtia aika on taas juossut. Vastahan oli kesäkuu. En kerrassaan ymmärrä mihin viimeiset kolme kuukautta katosi. Kaikkea mahdollista on taas sattunut ja tapahtunut.
Vauvaa ei näy, ei kuulu. Viime postauksen unet, eivät siis olleet enneunia, vaikka kuinka kovasti olisin toivonut. Mitä enemmän aika kuluu, sen vähemmän uskon meille enää tulevan vauvaa. Olen jo oikeastaan alkanut sisäistämään ajatusta, että meidän lapsiluku on nyt täynnä. Puolen vuoden raskautumiskielto kohdunkorjausleikkauksesta on ohi, mutta tähän se silti taisi jäädä. Kaikki yrittää tempata, että eihän sitä voi tietää, mutta jotenkin sen vain tuntee. On sellainen intuitio. Ja melkein aina tuntuu, että se on ollu oikeassa. Elioniakaan ei ihan helposti alkanut kuulumaan, mutta koskaan se ei kuirenkaan mua ressannut. Oli vain se tunne, että kyllä se kohta tärppää. Ja niinhän siinä kävikin.
Työrintamalla on myös menossa kuviot uusiksi. Sain mitä ilmeisemmin ammattiperäisen astman ripsipidennyksissä käytettävän liiman höyryistä. Pef-seuranta puhuu kovasti sen puolesta. Vielä on ensi viikolla spirometria joka kuuluu perusastmatutkimuksiin. Koronan takia Vantaalla ei järjestetä spirometrioita vaan joudun mennä sen takia Lohjalle asti. Hahaa! Kaikkea se korona on tuonutkin tullessaan.
Nyt on siis edessä ammatin vaihto. Olen miettinyt kaiken näköstä. Asuntovälitystä, nettisivujen tekoa, muotialaa... Luulen, että olen tehnyt sen suhteen jo päätöksen. Menen vielä työkkärille juttelemaan asiasta ennen kuin uskallan puhua siitä täällä ääneen.
Oletko sö koskaan joutunu esim. sairauden tai muun esteen vuoksi vaihtamaan työpaikkaa. Olis kiva kuulla kokemuksia, kuinka homma eteni ja saitko siihen tukea jostain.
Nyt on hoitolahuone väistymässä ja saadaan viimein meille makuuhuone takaisin. Aikaisemmin se huone oli poikien, mutta koska he on jo niin isoja, päädyttiin tekemään tuosta minihuoneesta meille makkari. Täällä on ollut kunnon sekamelska mutta viimein alkaa homma olemaan tehtynä. Jaan kyllä muodonmuutoksen sitten tännekin, uskomatonta miten loppujen lopuksi siitä tulikin tosi kompakti ja viihtyisä.
Ihanaa viikonloppua sinne!
Enneunia?
Kaiken hyväkkään lisäksi meillä sattui vesivahinko, juuri kun piti aloittaa molempien makuuhuoneiden muodonmuutosprojekti. Vahinko tapahtui keittiössä, tiskikoneliitännästä. Keittiö on juuri makuuhuoneiden vieressä. Kosteutta kertyi niin, että joudutaan muuttamaan todennäköisesti kuukaudeksi kotoa pois. Harmittaaaaaaaa!!! Koko alkukesä on ollut kyllä yksi fiasko.
On siinä se hyvä puoli, että kun pitää kiirettä, ei ehdi ajatella vauvaprojektia. Pahin riskiaika kohdunkorjausleikkauksen jälkeen on vihdoin ohi. Raskautumiskieltoa saatiin se 3 kk, mielellään 6. Nyt on kolmet kuukautiset kärvistelty, joten ollaan jo annettu vauvalle lupa tulla. Tuskin kuitenkaan heti tärppää, jos ollenkaan.
Kaksi yötä sitten näin kuitenkin mitä friikeimmän unen. Olin katsomassa jotain uutta asuntokohdetta, jossa mun oli tarkoitus tehdä yhteistyö K.I.I.L.T.O -yhtiön kanssa. Joo, mitä hittoo? :D Olin siinä viimeisillään raskaana ja oikein tunsin, miten tukala ja kiristävä maha mulla oli. Selitin yhteistyöyrityksen vastuuhenkilölle, kuinka valitettavasti meidän projekti nyt vähän viivästyy, sillä synnytän juuri ennen pääsisäistä tai pääsiäisenä. Hän katsoi ymmärtävästi mua ja mun pystyssä huojuvaa mahaa, kunnes heräsin.
Kohdunulkoisessa raskaudessa näin myös raskausunen, mutta siinä unessa olin vasta todella alussa. Oon aina nähnyt raskausunia vaan, jos olen ollut oikeasti raskaana. Siksi mua alkoi jännittää nyt aika paljon. Oli pakko katsoa raskauslaskurista, jos nyt olisin raskaana, milloin olisi laskettuaika. Tulos oli 21.3. eli viikko ennen pääsiäistä! Kuinka friikkiä?!?! :D En oo edes ajatellu raskautumista koko kuussa ja sitten nään tämmöisen unen.
Mulla fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Välillä oon ihan varma et oon raskaana, välillä naurattaa ajatuskin. Välillä tekis mieli itkeä kun niin kovasti haluaisin saada vielä vauvan, välillä taas tuntuu, että on meillä hyvä näinkin.
No mutta, luotan siihen, että asiat tapahtuu just niin ku pitääkin. En halua stressata. Ja tällä kertaa se tuntuu yllättävän helpolta.
Toivottavasti sulla on ollu mukava kesä tähän asti <3
Suhteessa Ulkomaalaisen kanssa - Varaudu Näihin Ongelmiin
Tässä postauksessa puhun lähinnä kosovolaisista, koska, no, elän yhden kanssa :D En missään nimessä tarkoita, että sä tuut kohtaamaan nämä kaikki ongelmat, se kun riippuu niin paljon sun puolison kulttuurista. Toisaalta minkäänmaalaisia ei koskaan pitäisi laittaa samaan muottiin. Kosovokin on todella monimuotoinen maa, moninaisine asukkaineen. Tietenkin myös jokaisen persoona vaikuttaa siihen, millaisia ongelmia pariskunnalla saattaa olla.
Ja kun puhun ongelmista, en välttämättä sano niiden olevan pahoja asioita. Enemmänkin erikoisia minulle, ulkomaalaisena kosovolaisessa kulttuurissa. Kaikki oli alkuun niin uutta ja niihin täytyi vain tottua.
1. Sun täytyy oppia puolison kieltä
Vaikka sun puoliso osaisi englantia, hänen vanhempansa hyvin todennäköisesti eivät osaa. Tää ongelma kasvaa vielä isommaksi, kun ajatellaan kuinka isoja perheet toisissa maissa usein ovat. Esim Kosovossa. Muistan kun vierailin siellä ensimmäisen kerran. Joka päivä joku täti, setä, serkku, pikkuserkku tai pikkuserkun serkku tuli meille vierailemaan. Muistaakseni vain kaksi osasi englantia kaikista niistä lukuisista ystävistä ja sukulaisista. Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaa...
2. Tulet tapaamaan paaaaaaaljon ihmisiä
Joka kerta kun käydään Kosovossa siellä on joko Bajram, Uusi Vuosi, Itsenäisyyspäivä, häät... Varsinkin kesäisin Kosovossa mennään paljon naimisiin. Varaudu silloin tapaamaan saman päivän aikana 100-200 ihmistä, jotka on jollain tapaa sukua. Ujo ja varovainen suomalaisuus ei silloin oo vaihtoehto.
3. Tapa Tervehtiä
Sitten kun tuohon lukuisten ihmisten tapaamiseen lisätään vielä heidän tapa tervehtiä, on arka suomalainen aivan varmasti hämillään.
Kosovossa mies ja nainen tervehtii kättelemällä ja sanomalla Kuinka voit? Voitko hyvin? -Kiitos, hyvin. Kuinka sinä voit? Voitko Hyvin? - Hyvin, kiitos. Nainen tervehtii naista halaamalla ja suukottamalla 3 kertaa vuorotellen eri poskia ja suukkojen välissä kysyy *pusu* Kuinka Voit? *pusu* Voitko Hyvin *pusu*. Johon toinen vastaa ja kysyy samat kun suukkojen ja kysymysten välissä ehtii.
Tunnen itseni aina niin kömpelöksi. Heiltä itseltään se sujuu kuin tanssi. Vähän niin kuin tämä meidän Terve tai pelkkä pään nyökkäys sujuu meiltä :D
4. Ruoka
Ruokapöydän äärellä syödään ja ainoa asia mistä keskustellaan on, että onko ruoka hyvää, otatko lisää. Ja jos et ota, etkö tykkääkään, ota nyt, edes yksi annos lisää, tässä on myös jogurttia, tarvitset lisää painoa, tässä laitan sulle lisää, olet niin laiha, no, onko hyvää... Ja vaikeahan siihen on sanoa ei, kun niiden ruoka on kaiken lisäksi niin hyvää.
5. Myöhästelyt
Me suomalaiset ollaan niin tunnollisia ja täsmällisiä. Kosovolaiset eivät ole. Ei ainakaan täsmällisiä. Vaikka sopisit esim sähkökorjaajan tai vaikka uuden ruokapöydän toimituksen seuraavalle päivälle, on suoranainen jännitysnäytelmä nähdä tuleeko toimitus sovitusti, monta tuntia myöhässä vai tuleeko ollenkaan. Tämä saa mut suorastaan raivon partaalle siellä.
B:n mielestä on aina hauskaa seurata vierestä mun ilmeitä kun tunnit vaan kuluu ja ketään ei näy missään :D Muille puolestaan se on ihan normaalia. Myöhästymistä ei edes kyseenalaisteta.
Me suomalaiset ollaan niin kellon orjia. Muissa maissa ihmiset elää paljon stressittömämmin. Mistä itseasiassa muuten tykkään ihan valtavasti. Myöhästely on vain asia, joka tulee monen etelänmaalaisen elämäntapojen myötä. Mutta joskus heillä on yksi hyvä syy myöhästelyyn, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...
6. Liikenne
En koskaan, ikinä, en edes villeimmissä unissani uskaltais ajaa autoa B:n kotimaassa. Tai sit se olisi sellainen painajainen, josta vaan toivon herääväni.
Varsinkin kesäisin, kun kaikki ulkomailla asuvat kosovolaiset tulee koteihinsa, liikenne on aivan kaaosta. Mitkään liikennesäännöt ei päde, vaan se kenellä on kuuluvin töötti autossa saa etuajo-oikeuden.
Yllättävän vähän siellä siihen nähden sattuu onnettomuuksia. Mikä on itseasiassa aika vaikuttavaa. Heille koko liikenne on sellainen hallittu kaaos, joka ei toimi vain silloin, jos joku oikeasti ulkomaalainen on yksi ajajista :D Jos noudatat liikaa sääntöjä, et koskaan pääse perille.
7. Julkiset WC:t
Tää on itseasiassa aika hauska juttu, mutta samalla surullinen. Aina kun käydään B:n kotimaassa ja kun lähdetään kaupungille ostoksille tai vaikka viettämään iltaa, mulla täytyy olla omaa paperia mukana. Saattaa nimittäin olla, että joudun käyttämään julkista vessaa.
On aina jännitys nähdä millaiseen vessaan sitä päätyykään. Esim joku kauppa tai liike on hyvin suurella todennäköisyydellä tosi siisti sisältä ja siellä tuoksuu maailman herkullisin mansikkainen-kirsikkainen huonetuoksu ja kaikki kiiltää upeista marmoreista. Mutta. Liikkeen vessa onkin sitten ihan räjähdyksen jäljiltä. Ei välttämättä edes likainen vaan muuten vain kaaos. Lattia lainehtii, tai pumppu on rikki, tai ovi ei mene kiinni, tai mitä ikinä.
Kosovossa sentään ollaan tässäkin Albaaniaa edellä. Albaaniassa saattaa päätyä vessaan, jossa on vain pieni reikä lattialla, johon täytyy pystyä sihtaamaan. Elionia odottaessani ison masun kanssa se oli kyllä aivan mahdotonta.
Ja nyt sitten siirrytäänkin itse asiaan, astetta hankalampiin asioihin...
8. Monet ulkomaalaiset rakastaa kosketuksia
Jos esim olet vierailemassa jonkun luona, se kenen vieressä istut, saattaa jutustellessa koskea suhun monen monta kertaa. Ensimmäisenä vuonna Kosovossa vieraillessa en yhtään osannut varautua semmoiseen.
Kerran istuin yhden vanhemman sukulaisen vieressä heillä vieraillessamme (naispuolinen-tietenkin) ja kesken keskustelun hän yhtäkkiä laittoi kätensä mun jalalle. Ja piti sitä siinä puoli tuntia. En tietenkään kielimuurin takia voinut osallistua keskusteluun, hymyilin vaan nätisti ja sivusilmällä silmäilin hänen kättä, milloin hän ehkä siirtäisi sen pois. Hahaha! :D
Kaupungilla voit nähdä ystävysten kävelevän käsikynkässä ja nojailevan toisiinsa. Kosketteleminen on heille niin normaalia. Ei ihme, että heidän mielestä me skandit ollaan tosi kylmiä ihmisiä turvaväleinemme. Onneksi siihenkin voi tottua, eikä mua nykyään enää koskettelut häiritse.
9. Naiset ovat keskenään kilpailevia
Tämä on ollut ehkä se vaikein asia, johon mun on pitäny tottua. Siis huuuuuh huuuh... Naiset kilpailevat keskenään enemmän kuin koskaan oon nähny. Ja voi että saattaa olla tosi vaikea arvioida, onko se toinen oikeesti kiltti sulle, vai esittääkö vain.
Hyvä esimerkki oli kun menin muutaman kerran samaan kynsisalonkiin Kosovossa. Salongin omistaja osasi jotenkuten englantia, ja on itseasiassa varmaan tunnetuin kynsimuotoilija Kosovossa. Ekat kerrat hän oli superystävällinen mulle. Naurettiin, höpistiin miehistä, höpistiin kynsialasta, ihan kaikesta. Kolmannen kerran kun menin sinne, hän yhtäkkiä alkoi heittämään musta vitsiä albaniaksi muille asiakkaille ja kaikki katsoivat mua päästä varpaisiin nauraen. En tiedä, luuliko hän sitten, etten ymmärtäisi ollenkaan albaaniaa. Kun B tuli hakemaan mut kotiin, repesin autossa ihan valtavaan itkuun.
B on yrittäny opettaa mua olemaan siellä vähän kovaluontoisempi, mutta en vain osaa. Onneksi kuitenkaan kaikki naiset eivät ole semmoisia. Heidän kanssa täytyy vain olla vähän enemmän varuillaan, eikä luottaa heti ensitapaamisella.
Uskon, että tässä asiassa me suomalaiset ollaan paljon läpinäkyvämpiä. Jos ei tykätä jostain ihmisestä, ei lirkutella ja halailla ja esitetä parasta ystävää. Osataan kyllä käyttäytyä, mutta pidetään pieni välimatka. Vai oonko ainoo kun aattelee näin? Mitä sä oot mieltä?
Mutta tosiaan en tarkoita, että kosovolaiset naiset olisi jotenkin pahoja ja julmia. Ei missään nimessä! Moni heistä on osottautunu todella sydämelliseksi. Ehkä siellä on vaan pakko olla tietyllä tapaa paksunahkaisempi tai et pärjää. Tietynlainen kilpailuasettelu naisten välillä kun vaan kuuluu heidän kulttuuriin.
Pienen selvitystyön jälkeen ymmärsin, että se on tosi yleistä muissakin eteläisemmissä maissa. Voi että kun he niissä maissa ymmärtäisivät, että se ei ainakaan auta naisten yhteiskunnallista asemaa. Mutta siihen en edes uskalla paneutua sen enempää. Venyisi postaus ihan kilometrin mittaiseksi. Joten seuraavaksi...
10. Tunteiden näyttäminen
Mutta samalla, kun kosovolainen tykkää jostain, hän todella myös näyttää sen. Sen puolesta me suomalaiset ollaan kyllä tosi jörökkejä. Tuo puoli saiki mut rakastumaan B:hen, niin kuin kerroin Näin Tapasin B:n kanssa-postauksessa.
Kun kosovolainen välittää, hän on valmis antamaan vaikka kätensä sen toisen puolesta. He myös puhuvat rakkaudesta tosi avoimesti. B sanoo mulle ja lapsille monta kertaa päivässä ju dua rakastan teitä. Suomalaisena on tosi suuri todennäköisyys, ettet koskaan ole kokenut vastaavaa, noin suurta määrää rakkautta. Ja siinä kohtaa, kaikki muu negatiivinen, tai sanotaanko mieluummin erilainen, on toisarvoista.
11. Suhteen salaaminen
Monissa maissa ei ole hyväksyttävää esim käydä miehen vanhemmilla ennen kuin on varma, että pariskunta on menossa naimisiin. Tämän tiimoilta olen saanut lukuisia ja lukuisia yhteydenottoja teiltä lukijoilta. Moni miettii, onko minussa jotain vikaa kun mies tuntuu jopa salailevan suhdetta. Se on kuitenkin täysin normaalia.
Ennen kuin sormukset on vaihdettu, yökyläilyt ja muutkin julkiset rakkauden tunnustukset eivät ole sallittuja. En nyt paneudu asiaan sen enempää. Haluan vain sanoa, että jos seurustelet jonkun kosovolaisen tai saman tyylisestä kulttuurista tulevan kanssa, voit olla rauhassa. Se vain on heidän tyyli elää ja on heille täysin normaalia. Vielä kun lisätään siihen se, että olet heille ulkomaalainen, on miehesi ymmärrettävästi vielä suuremmissa paineissa asian kanssa. Mutta sitten kun sormukset on sormissa, kaikki normalisoituu.
Oon ihan superutelias kuulemaan, mitä mieltä sä olet näistä "ongelmista" ja ootko ehkä törmänny samanlaiseen teijän suhteessa. Vastailethan kommenttiboksissa <3
Tällaisia ongelmia jouduin itse kohtaamaan parisuhteemme alussa. Onneksi rakkaus kuitenkin voittaa. Ja kyllähän sitä ihan yksikulttuurisessakin suhteessa saa kokea erilaisuutta ja haasteita.
Kommunikointi on kaiken a ja o suhteessa kuin suhteessa. Ja epäitsekkyys. Kun molemmat tulee puolitiehen vastaan on silloin vaikea mennä mönkään.
Rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa sulle <3
Näin Greippimehu Todella Auttaa Tulemaan Raskaaksi
Nyt sitten eräs päivä eräässä Facebook ryhmässä tuli näistä myyteistä juttua. Itse olen pitkään luottanut greippimehun raskauttavaan voimaan. En tosin koskaan usko mitään legendoja tuosta noin vaan.
Otin greippimehun testiin ensimmäisen kerran silloin kun yritettiin Elionia. Sain siitä vinkin yhdeltä läheiseltä, sillä hän oli vasta tullut raskaaksi ja juuri siinä kierrossa oli ensimmäisen kerran kokeillut greippimehua. Hän sanoi ohjeen menevän näin:
1. Greippimehua juodaan ensimmäisestä kiertopäivästä lähtien lasi (n.3dl) päivässä
2. Mehun tulisi olla makeuttamatonta ja 100% tuorepuristettua
3. Greippimehu toimii parhaiten kun se juodaan heti aamusta yhdessä äitiysvitamiinien kanssa
4. Greippimehun nauttiminen lopetetaan ovulaatioon, jonka jälkeen sitä ei enää juoda
Tein työtä käskettyä ja kuinka ollakaan, tuossa kierrossa aloin odottamaan Elionia. Silloin ajattelin, että koska läheiseni oli raskautunut sillä heti ja myös itse raskauduin vuoden yrittämisen jälkeen heti ensimmäisestä greippimehukierrosta, ei tämä kaikki voi olla vain sattumaa.
Tänään halusin tehdä asiasta pientä selvitystyötä. Onnistuin nopeasti löytämään tieteellisen selityksen sille, miten greippimehu saattaa auttaa raskautumaan.
Greippimehu ja cervical mucus
Aloitetaan ihan perusasioista ja käydään läpi yksinkertaisuudessaan, miten meidän keho rikkoo ravintoaineita. Kaikki mitä syömme ja mitä meidän keho tuottaa, käy maksan läpi. Maksa onkin meille tietynlainen filtteri. Maksassa on entsyymejä nimeltään sytokromit, jotka pilkkoo kaiken mitä niille annetaan, kuten ravintoaineet, lääkkeet ja hormonit. Eräs tietty sytokromi, CYP3A4, on vastuussa estrogeenin pilkkomisesta.
Greippimehu sisältää kemikaaleja nimeltään furanokumariinit. Kun ne imeytyvät vereen, jonka mukana ne matkaavat maksaan, furanokumariinit lakkauttavat CYP3A4:n toiminnan väliaikaisesti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lyhyen aikaa kehossa ei ole estrogeenin pilkkojaa. Tämä tietenkin nostaa kehon estrogeenipitoisuutta.
Naisen emätinvuoto, eli cervical mucus muuttuu kierron eri vaiheissa. Saanen loppupostauksessa käyttää tälle sanaa mucus, koska kaikki suomennokset tuntuu omaan korvaan ihan liian härskeiltä. :D Ovulaation lähestyessä estrogeenitaso kohoaa, mikä muuttaa mucuksen runsaammaksi, kirkkaammaksi ja koostumukseltaan spermalle suotuisammaksi. Kun mucus on oikeanlaista, siittiöt pääsevät vapaasti ja helposti uimaan munasolun luo. Joissain tapauksissa huono cervical mucus on ainoa syy pariskunnan lapsettomuuteen.
Yksinkertaisuudessaan greippimehu siis nostaa kehon estrogeenitasoa tehden naisen mucuksen hedelmällisemmäksi, mikä edesauttaa raskautumista. Lähde
Valitettavasti vielä tähän päivään mennessä sen suurempia tieteellisiä kokeita asiasta ei olla tehty. Tämä on biologinen selitys sille miten greippimehu meissä vaikuttaa, ja sen ollen miten se saattaa parantaa raskautumismahdollisuuksia.
Oma kokemus
Mulle tämä riitti kyllä selitykseksi. Olin tiennyt, että greippimehun raskauttavalle vaikutukselle täytyi olla jokin syy, oli se jo niin monella, itseni mukaan lukien, auttanut raskautumisessa.
Itse huomasin jo neljännen päivän säännöllisen käytön jälkeen suotuisia vaikutuksia mucuksessa. Itselläni on aina ollut kuivat ja ohuet limakalvot, paitsi silloin kun juon greippimehua. Ovulaation lähestyessä greippimehukierrossa joudun ottamaan ihan pikkuhousunsuojat käyttöön, niin paljon se on parantanut ja lisännyt mucusta.
Itselleni on päivän selvää, että heti kun ollaan raskautumiskielto selätetty otan taas greippimehun käyttöön. Ei se herkkua ole, mutta ehdottomasti sen arvoista.
Onko sulla kokemusta greippimehun raskauttavasta voimasta?
Edellisessä postauksessa käytiin läpi, kuinka teet huulten ylirajauksen oikeaoppisesti.
Raudanpuute Monen Vaivan Taustalla
Oon siis saanu jälleen yhden oireen mun onnettomien rauta-arvojen takia. Mulla oli ennen raskauksia aina ihan huippuluokan hemoglobiini. 150-160 oli mulle ihan normaali arvo. Kun aloin odottamaan Leonia, jossain kohtaa hemppa romahti alle 110. Sen jälkeen oonki ollu enemmän ja vähemmän oireileva.
Kun Elion oli muutaman kuukauden ikänen, multa otettiin kunnon rauta-arvoverikoe, jossa paljastui että hemppa oli n. 122 mutta ferritiini, eli varastorauta vain onnettomat 2. Sen viitearvot ovat 10-150. Käytännössä katsoen mun rautavarastot ovat siis typötyhjät. Raudanpuutetta aletaan epäilemään, kun ferritiini on alle 30.
Nyt leikkauksen yhteydessä huomattiin, että mun hemppa oli entistäki huonompi, vain 115. Ja sen oon kyllä tuntenu nyt olossa. Raudanpuutteen oireet on nimittäin moninaisia ja tosi yksilöllisiä. Itse olen saanut riesakseni muun muassa seuraavat oireet:
1. Päiväväsymys, jota seuraa yökukkuminen
Niin turhauttavaa! Päivisin on vaikea pysyä hereillä. Mutta vaikka en päiväunia nukkuisikaan, päiväväsymys vaihtuu iltalevottomuuteen, enkä sit yöllä osaakaan nukkua.
2. Hiusten lähtö
Ja nyt en puhu mistään muutamista karvoista pesun ja harjauksen yhteydessä. Vaan tää mun hiustenlähtö on ihan omaa luokkaansa. Ohimot ovat lähes kaljut. Hiusraja pakenee pakenemistaan. Irronneiden hiusten tilalle ei kasva kunnon hiusta, vaan ohimot ja hiusraja on täynnä sellasta lyhyttä vauvakarvaa, joka ei kasva sen enempää pituutta, vaan irtoaa n. 3cm pitkänä.
3. Hengästyminen
Nyt leikkauksen jälkeen on tämä vain pahentunut. Yritin eilen kävellä kaupasta kotiin vähän ripeämmin, mutta hengästyin niin, etten pystynytkään kävelemään nopeasti. Pysähtyessä kesti kauan, että hengitys tasaantu normaaliksi.
4. Kalpeus
Siis näytän niin sairaalta, etten kehtais lähtee mihinkään ilman huulipunaa ja aurinkopuuteria. Oon kuin joku kävelevä ruumis 😆
5. Päänsäryt
Mulla on aurallinen migreeni, mutta nyt oon viikon ajan kärsiny joka päivä eriasteisesta päänsärystä. Eikä tää oo sellasta migreenisärkyä. Enemmänkin puristavaa.
6. Levottomat jalat
Näistä kerroinkin jo yläpuolella.
7. Ruokahalu kateissa
Meinaa olla tosi vaikea saada menemään kaikki päivän ruoat. Ei vaan yksinkertaisesti maistu.
Näiden lisäksi raudanpuute voi aiheuttaa huimausta, rytmihäiriöitä, ärtyneisyyttä, keskittymishäiriötä, hikoilua, nivekipuja, unihäiriöitä, ym, ym. Oireiden kirjo voi olla todella laaja.
Monestihan rauta-arvot huononee juuri raskauden aikana.
Monilla naisilla myös runsaat kuukautiset aiheuttaa anemiaa. Mullahan arpipuutoksen aikaan menkat oli ihan kamalia. Kokonaisuudessaan tiputteluineen kesti jopa 11 päivää. Ei ihme ettei rauta-arvot parantuneet.
Saas muuten nähdä miten käy kuukautisille nyt leikkauksen jälkeen. Ainakin ne on nyt vähän myöhässä. Tietenkin just nyt, kun kerrankin toivoisin menkkojen tulevan, jotta kuluis nää "vauvakieltokierrot" nopeemmin.
Rautalisä
Ennen en voinu syödä rautalisää ollenkaan, koska mun maha meni niistä niin huonoksi. Nykyään syön raudat aina appelsiinimehun kanssa, niin jäi vatsavaivat pois. Rautahan tarvitsee c-vitamiinia rinnalle, jotta imeytyis kunnolla. Lisäksi vaihdoin rautatabut Ferrodan merkkisiksi. Ne yhdessä appelsiinimehun kanssa ei oo vaikuttanut vatsan toimintaan yhtään mitenkään.
Nyt ajattelin alkaa syömään rautatabletteja päivittäin. Tähän asti oon ottanu jokatoinen päivä. Pitäs olla sitten 5kk:n päästä, kun loppuu raskautumiskielto, arvot jo paremmassa kunnossa. Näillä arvoilla ei varmasti edes tärppäis.
En aatellu kuitenkaan jäädä murehtimaan asiaa sen enempää. Rautanappi huuleen ja nokka kohti kuntosalia. Ihanaa! Eka treeni leikkauksen jälkeen ja ekan kerran salille sitten koronan.
Alkuun mua jopa vähän jännitti mennä sinne. Mut heti perillepäästyä, jännitys vaihtu täpinään. Oli jotenkin niin siistii päästä pitkästä aikaa kilistelemään painoja. Luvassa oli selkä-pakaratreeni, joka tuntu just sopivalta. Mahassa ja leikkausarvissa ei tuntunu yhtään pahalta.
Ootko sä jo alottanu salitreenit? Ja noista rauta-arvoista, millasia oireita huono hemppa ja/tai ferritiini on aiheuttanu sulle?
Edellisessä postauksessa: Kolmikielisyys - Näin Se Sujuu Meidän Perheessä
Kolmikielisyys - Näin Se Sujuu Meidän Perheessä
Muistan kun aloin odottamaan Leonia ja juteltiin kielikasvatusasioista B:n kanssa. Hän oli jo tuolloin kovin jyrkkä aiheesta ja sanoi, että koska päiväkodin ja koulun myötä lapset tulevat väkisin oppimaan suomen kielen, tulisi meidän kotona puhua vain albaniaa. Mietin, että aika mahdoton yhtälö, jos en itse osaa puhua sitä kunnolla. Päätin, että annetaan ajan näyttää. Turhaa hirveästi murehtia jotain, mistä meillä ei todellisuudessa ole harmainta aavistusta. Ja hyvä, että lopulta tehtiinkin niin. Kaikki on nimittäin mennyt tosi eri tavalla kuin joskus alkuun luultiin.
Meidän perhe on kolmikielinen. Kuusi vuotta takaperin en ois uskonu siihen. Nyt asia tuntuu täysin luonnolliselta, enkä koskaan mieti, että siinä olisi mitään outoa. Siksi siitä kirjoittaminen onkin tuntunut vähän tylsältä. Sama kun tekisin postauksen poikien hampaanpesusta. Mutta tottakai ymmärrän, että meidän tapa elää ja puhua ei ole se tyypillisin ja aiheella on toki enemmän postausarvoa kuin mitä hampaanpesulla on. :D
Meillä on siitä hyvä tilanne, että vaikka puhutaan B:n kanssa yhdessä englantia, molemmat kuitenkin ymmärretään hyvin toistemme äidinkieliä. Se helpottaa kasvatusasioissa paljon.
Usein meidän keskustelu lasten kanssa meneekin niin, että minä sanon jotain suomeksi, johon B yhtyy albaniaksi, josta minä taas jatkan suomeksi. Tämähän ei olisi mahdollista, jos jompikumpi ei ymmärtäisi mitä toinen sanoo. Toki on tilanteita, joissa koko perhe käy keskustelua englanniksi, mutta silloinkin usein Elion keskeyttää huudahtamalla väliin fol shqip!, eli puhukaa albaniaa.
Kolmikielinen koti
Me siis puhutaan B:n kanssa yhdessä vain englantia. Perheen kesken puhumme joko englantia, tai sitten albanian ja suomen kielen yhdistelmää. Pojat puolestaan puhuvat keskenään suomea tai englantia. B puhuu pojille vain albaniaa ja minä puolestani suomea.
Joitakin poikkeuksia mulla kuitenkin on. Esimerkiksi B:n perheen kesken saatan sanoa jotain pojille albaniaksi, jotta kaikki ymmärtäisivät mitä puhun. En edes tiedä, miksi teen niin. Joku ihmeen lauma-aisti varmaan. :D Varsinkin, jos mun sanominen kohdistuu johonkin toiseen henkilöön, saatan sanoa esim puhelimessa ollessa fol me Nanen, puhu Nanan kanssa.
Jotkut sanonnat puolestaan on vaan tarttuneet muhun albaniaksi. Käytän niitä varsinkin silloin, kun haluan että pojat tottelevat. Näitä ovat esim. prit pak, odota vähän, ama doren, ota kädestä kiinni ja me ec mire, kävele kunnolla. Jotenkin albaniaksi sanottuna pojat ottaa mun kehotuksen paljon vakavammin. Haha!
Itse yritän puhua B:n vanhemmille albaniaa. Huonosti, mutta yritän. He eivät ymmärrä englantia, joten pakko on jotenkin pystyä kommunikoimaan. Onneksi Leon alkaa olemaan jo sen ikäinen, että pystyy auttamaan meitä paljon kielimuuriasioissa.
Mikä kielistä pojilla vahvin?
Alkuun ei tiedetty yhtään, mitä odottaa poikien kielen kehitykseltä. Meillä oli kuitenkin vahvasti sellainen olo, että halutaan, että molemmat pystyy käymään keskustelua lasten kanssa omalla kielellään. Ei niin, että esim. B sanoo jotain albaniaksi, johon pojat sitten vastaisi suomeksi. Asiaa helpotti paljon se, että pojat olivat kolme-vuotiaiksi asti kotona. Sillä tavalla he pääsivät kuulemaan kaikkia kieliä tasapuolisesti mahdollisimman pitkään.
Sen lisäksi B on sinnikkäästi puhunut pojille vain omaa kieltään. Vaikka he sanoisivat vahingossa väliin suomen tai englannin kielisen sanan, hän on esittänyt, ettei muka ymmärtäisi ja pyytää heitä toistamaan lauseen oikein.
Tällä hetkellä Leon puhuu kaikkia kieliä lähestulkoon tasapuolisesti. Ikinä koskaan hän ei puhu isälleen suomea. Joskus yritän vahvistaa omaa albanian taitoani yrittämällä alkaa keskustelemaan Leonin kanssa albaniaksi, mutta se aiheuttaa hänessä lähinnä hilpeyttä, jopa närkästystä. Joskus hän on jopa virnistänyt ja sanonut "äiti, mitä sinä nyt höpiset? Puhu vaan sitä suomea." Yritäpä siinä sitten näyttää vakavasti otettavalta. :D
Elion puolestaan on meille vielä iso kysymysmerkki. Hän muutenkin alkoi puhumaan ikäisekseen tosi myöhäsessä vaiheessa. Puhuimme hänelle sitten suomeksi, albaniaksi tai englanniksi, hän ymmärtää ihan kaiken. Albaniaksi ja englanniksi hän sanoo lyhyitä lauseita, mutta muuten puhuu vahvasti suomea.
Vielä vähän aikaa sitten ihmeteltiin tätä kovasti, ja varsinkin B:n puolesta mun tuli stressattua sitä paljon. Pian kuitenkin tajuttiin, että asialla ei ole mitään tekemistä Elionin ymmärtämisen tai osaamisen kanssa, vaan kyse on vain hänen omasta luonteestaan: jos Elion ei koe olevansa vahvoilla jossain, hän mielellään jättää sen tekemättä. Vasta ajan kanssa ja itsevarmuuden karttuessa hän rohkaistuu.
Niin hassulta kuin se saattaa kuulostaa,
tajuttiin tuo puoli Elionin luonteessa Playstation pelien myötä. Pojat saivat pleikkaan uuden rullalautailupelin, jota Leon halusi heti kokeilla. Elionia kiinnosti peli hirveesti, seurasi silmät kovana vierestä, mutta sai suoranaiset slaagit, jos yritettiin antaa ohjainta hänelle. Vasta kun Elion oli muutaman päivän katsellut hommaa vierestä, ja kun vain minä ja Leon oltiin paikalla, hän uskaltautui kokeilemaan pelata. Nyt Elion on pelissä perheen paras. Luulen, että ajan myötä Elion uskaltaa alkaa käyttämään myös albaniaa ja englantia enemmän. Tarvitsee vain vielä vähän aikaa, rohkaisua ja uskallusta.
On selvää, että poikien luku- ja kirjoitustaidot albanian kielellä tulee olemaan haaste. Meidän mieltä kuitenkin rauhoitti paljon, kun kuultiin, että koulussa on mahdollisuus saada albanian kielen opetusta. Se olisi kyllä tosi huippu juttu!
Apukeinoja kielten oppimiseen
Vaikka toinen vanhemmista olisi erikielinen, se ei ihan tunnu riittävän siihen, että lapset oppii kaikki kielet yhtä vahvasti. Suomessa asuessa, kieltä kuulee joka paikassa. Muita kieliä täytyy vahvistaa sitten jotenkin muuten.
Meille on asennettu albanian kielisiä lasten kanavia telkkariin. Youtubesta pojat katselevat puolestaan vain englannin kielisiä kanavia. Siitä johtunee se, että keskenään lapset puhuu usein englanniksi. Näiden lisäksi vietetään vuodesta mahdollisimman paljon aikaa Kosovossa. Viisi viikkoa kesäisin ja kaksi viikkoa talvisin. Siellä ollessa jo viikossa albanian kieli vahvistuu heillä vahvimmaksi. Syksyisin isovanhemmat tulevat puolestaan aina meille kuukaudeksi, jolloin albanian kieli kuuluu kotona eniten. Vierailut puolin toisin ovat poikien kielenkehityksen kannalta tärkeimmässä asemassa.
Jos lapsi syntyy monikieliseen perheeseen, on alkuun hyvä miettiä, mikä vanhemmille on kielten kannalta tärkeää. Sen pohjalta voi sitten jo tehdä vähän suunnitelmia, kuinka eri kielet näkyy lapsen arjessa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että se miten asiat sitten oikeasti toteutuu, saattaa mennä vähän eri tavalla. Kielten käyttöön kun vaikuttaa niin paljon myös lapsen luonne, kielelliset lahjat ja mieltymykset ylipäätään. Mun mielestä tärkeintä kuitenkin on, että lapsella on mahdollisuus oppia kaikkia perimänsä kieliä. Se kun vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myös lapsen identiteettiin ja muihin tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Kaikenkaikkiaan monikielisyys on mielestäni rikkaus, jota lapsi sitten myöhemmin käyttää haluamallansa tavalla.
Olisi kiva kuulla myös muiden monikielisten perheiden kokemuksia!
Edellisessä postauksessa käytiin läpi, mikä on se kaikista tehokkain tapa polttaa rasvaa.
12 Pahettani
Onkohan olemassa yhtään ihmistä, jolla ei ois mitään paheita? Minä en ainakaan usko siihen. Ja ne jotka väittävät muuta, ovat varmasti eniten paheittensa kourissa. Ja kyllä, myös multa löytyy niitä. Ja tässä ne tulevat.
Tavaroiden jättäminen ympäriinsä
Ennen B:tä en koskaan stressannut siisteydestä. En siis eläny likaisesti vaan ongelmani oli aina jättää tavaroita minne sattuu. B:n kanssa oon petrannu ihan älyttömästi, mutta edelleen lipsun tästä liian usein. Mun kyhäämä siivousaikataulu on helpottanu mua hirveesti, mutta pelkään, etten yhtä siistiksi kuin B, yllä varmaan koskaan.
Energiajuomat
Tämä pahe on ollut mulla jo vuosi tolkulla. Välillä saan vieroitettua itseni niistä, mutta jos sorrun edes yhteen energiajuomatölkkiin, on varma että olen taas seuraavat pari viikkoa koukussa. Ja jostain syystä, ruoan laiton yhteydessä sokeriton Battery maistuu ihan parhaalta. Kokkaaminen ei ketuta sillon yhtään niin paljon.
Ylipitkät suihkut
Oon vilukissa. Rakastan pitkiä suihkuja. On meillä sauna, mutta en millään aina jaksa odottaa sen lämpenemistä. Niinpä oma kylpylä saa hoitaa homman.
Asioiden siirtäminen tuonnemmaksi
Oon tosi huono hoitaa asioita ajallaan. Päätän aina, että huomenna teen sen, ihan varmasti. Huomisen tullessa siirrän sitä taas huomiselle, kunnes loppupeleissä hoidan homman juuri ennen määräpäivää. Inhoan tätä pahetta varmasti eniten.
Naaman näprääminen väsyneenä
Tää on oikeesti varmaan oudoin piirre mussa. Jos oon oikein väsyny, alan näpräämään mun kulmakarvoja ja ripsiä niin että pidennyksetki saa kyytiä. Se on merkki siitä että nyt ois syytä painua unten maille.
Yökukkuminen
Ja siksi joudunki monesti menee liian nopeesti ripsihuoltoon. Yritän sinnitellä hereillä aina liian myöhään ja päädyn nypräämään ripsiä lähes joka ilta. Nytkin kello lähestyy 12 yöllä ja nukkumaan piti mennä jo tunti sitten.
Kengät
Kaikenlaiset kengät, mutta erityisesti korkokengät on mun ultimaattinen heikkous. Kosovostakin voiain ostella aina yhden laukullisen pelkkiä kenkiä tuliaisiksi. Ja sitten ne seisoo omissa bokseissaan, kun eihän niitä täällä Suomen keleissä juuri koskaan pääse käyttämään. Silti en voisi käydä Kosovossa ostamatta uusia kenkiä.
Valikoiva yleissivistys
Lasin jättäminen puolitäyteen
Keittiön kaappien ovet
Salmiakki
Asioiden tarkistaminen
Mitä paheita sulta löytyy? Oli ne sitten herkkuja, shoppailua tai joitain muita persoonallisia tapoja - olisi tosi hauska kuulla sun salaisuuksista!
Edellisessä postauksessa: Miten Eroon Alavatsaläskistä Raskauden Jälkeen?
Miten Eroon Alavatsaläskistä Raskauden Jälkeen?
Itse olin ennen synnytystä varautunut heittämään hyvästit mun kropalle. Olin tosi yllättyny siitä, kuinka sittenkin pystyin palaamaan takaisin vanhoihin mittoihin. Tottakai on tosi yksilöllistä, kuinka esim. nahka palautuu raskausvatsasta, ja että kuinka tiukassa kunnossa on mahdollista ylipäätään pysyä ilman, että kehon normaalitoiminta häiriintyisi.
Itselleni jäi raskauksista paljon ylimääräistä nahkaa, jota ei kyllä huomaa ellen tarkotuksellisesti sitä venytä. Nahkaa kuitenkin on ja täysin pyykkilautasikspäkkiä en edes yritä tavoitella. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että tyytyisin valtoimenaan hyllyvään alapötsiin. Kuinka tähän pääsin? Aletaan hommiin.
Vaikka tuntuisi järkeenkäyvältä aloittaa ongelma-alueen korjaaminen sen treenaamisella, se ei yksin riitä. Oli se sitten alavatsa tai joku muu kehon alue johon on päässyt hyllyvää, on tärkeää muistaa, että siitä pääsee eroon laihduttamalla. Myös raskauden jälkeisiin masuihin kertynyt pehmeä on nahan lisäksi sitä itseään, eli läskiä.
Tässä kohtaa päästään yhteen niistä asioista, miksi niin kovasti kannustan äitejä tekemään kaikkensa, että imetys onnistuisi. Kun omat maitohanani aukesivat, ei mennyt kuin muutama viikko, kun kaikki raskaudesta tulleet kilot oli karissu. Valtaosalla imetys lisää kulutusta jopa neljänneksellä normaalista. Silloin raskauskilot karisee ilman sen suurempia dieettejä.
Mutta tietenkään se ei tarkoita, että vain imettämällä voi päästä takaisin kuntoon. Ja toisilla imetys ei juurikaan edes vaikuta aineenvaihduntaan. Niin tai näin, se voi olla hyvä buusti palautumiseen, mutta ei missään nimessä ole mikään itseisarvo.
Oli imetys lisäämässä aineenvaihduntaa tai ei, alavatsapehmeistä pääsee eroon laihduttamalla. Syömällä siis vähemmän kuin mitä kulutetaan. Kun kropassa vallitsee energiavaje, se käyttää siellä olevia vararasvoja polttoaineena. Jossain kohtaa alavatsan ylimääräiset päätyy energiavajeen täyttämiseen ja maha alkaa kiinteytymään. Tästä juontaa juurensa sanonta, vatsalihakset tehdään keittiössä.
Jos siis ruoasta saa energiaa enemmän kuin mitä poltetaan, ei hyvätkään vatsalihasjumpat auta masua kiinteytymään. Toisaalta se voi olla positiivinenkin asia. Sadat vatsat päivässä maistuu puulta, eikä ne yksinomaan edes auta sua pääsemään tavotteeseen. Voit siis huoletta lopettaa vatsalihasmaratonit ja järkeistää homman.
En missään nimessä sano, ettei sun tarvitsisi harrastaa liikuntaa ja kasvattaa lihaksia ollenkaan. Myös treeni on tärkeää! Jotta voit näyttää hyväkuntoiselta ja kiinteältä, fysiikkaa joutuu treenaamaan. Toisekseen, energiavajeessa eläminen polttaa myös lihaksia. Sen voit minimoida juurikin treenaamalla ja syömällä proteiinipitoisesti. Liikunnan harrastaminen myös lisää kulutusta, mikä auttaa rasvaa palamaan paljon tehokkaammin.
Miten vatsoja sitten tulisi treenata?
Raskauden jälkeen on ehdottoman tärkeää, että vatsalihakset on ennen niiden treenaamista palautuneet. Vatsalihaserkauma on tärkeä asia huomioida ja onkin todella monen synnyttäneen riesa. Vatsalihaserkauman korjaamiseen keskityin postauksessa: Vatsalihasten Palautuminen Synnytyksen Jälkeen.Kun erkauma on korjaantunut, voit aloittaa varsinaiset vatsatreenit. Sekä suuret kokonaisvaltaiset liikkeet (kuten etukyykky), että eristävät liikkeet (kuten jalkojen nostot) on kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeässä osassa. Lyhyesti sanottuna treenin olisi siis hyvä olla monipuolista, eikä ainoastaan jo aikasemmin mainittuja vatsalihasrutistusmaratoneja.
Yhteenvetona
Alavatsapehmeistä pääsee raskauden jälkeen eroon laihduttamalla, eli syömällä vähemmän kuin mitä kulutetaan. Imetys voi toisilla nopeuttaa tätä prosessia. Liikunnan harrastaminen puolestaan lisää kulutusta, mikä tehostaa rasvanpolttoa. Treeni myös tukee lihaksiston pysymistä vahvana kropan ollessa energiavajeessa.
On tosi yksilöllistä, kuinka nopeasti rasva palaa ja nahka palautuu raskausmahasta. Toisilla se saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti. Toisilla puolestaan kroppa käyttää alavatsan ylimääräiset polttoaineenaan vasta viimeisenä. Silloin vaaditaan vähän enemmän pitkäjänteisyyttä. Työnteko kuitenkin ennenpitkää palkitaan ja muutoksia alkaa näkymään. Usko prosessiin ja usko itseesi. On meidän naisten kehot aikamoisia koneita!
Saitko sinä jotain ahaa-oivalluksia tästä postauksesta?
Edellisessä postauksessa: Kuntoon Raskauden Jälkeen? Vältä Mun 8 Virhettä