Törmäsin
Desiren postaukseen, jossa hän kirjoitti sektiosynnytyksen puolesta. Luin juttua kauhuissani. Vielä ennen Elionia olisin voinut edes osittain samaistua Desiren ajatuksiin, mutta tänään en. En sitten niin mitenkään.
Se, miksi koin suorastaan mun velvollisuudeks tulla kirjottamaan tästä on juurikin tämä huolestuttava suuntaus, kuinka moni nainen ajattelee sektion olevan kuin oikotie onneen, ettei tarvitsisi kokea synnytyskipuja. Raukat kun eivät tiedä, kuinka väärässä ovatkaan. Eikä asiaa helpota se, että Desiren kaltaiset vaikuttajat puhuu noin myönteisesti asiasta. Siksi en vaan pysty olla enää hiljaa sektion haitoista.
Itse sain Leonin siihen asti päkerrettyä, että pystyin kädellä tuntemaan vauvan hiukset. Olen kokenut siis synnytyskivut ja supistukset ihan viime metreille. Voin vakuuttaa, että ottaisin ne paljon mielummin, kuin sektion välittömät komplikaatioriskit ja nämä muut hirveydet, joista tänään yritän kertoo sulle mahdollisimman avoimesti.
Kuten valtaosa Suomessa, en voinu itse sille mitään, että päädyin leikkauspöydälle. Oon jo aikasemmin tainnut kirjoitella, kuinka mun lantioluiden rakenne on sen verran erikoinen, etten voi synnyttää alateitse.
Elion syntyi suunnitellulla sektiolla, kun synnytystapa-arviossa diagnosoitiin nuo erikoiset rakenteet. Synnytystapa-arvion tehnyt nuorehko naislääkäri oli koko ajan ennen tutkimusta selvästi sektiovastainen. Ihmettelin sitä silloin kovasti. Ja tiedän, että moni muukin elää tällä hetkellä ajatuksessa, että mitä pahaa nyt sektiossa muka on. Toivottavasti tällä postauksella saan ihmisten silmiä edes raotettua.
Sektiosynnytyksen Huonot Puolet
Henkiset ja fyysiset rajat testissä
Leikkaukset itsessään meni mun kohdalla tosi hyvin. Toki tunne oli kuvottava, kun lääkäri kaivoi vauvaa mahasta niin että koko kroppa heijasi. Molemmilla kerroilla tunsin selvästi kaivamisen mun selkärangassa. Se ei ollut varsinaista kipua kuitenkaan, vaan tosi kuvottava tunne. Kyllä siinä piti kaikkensa tehdä, että sai ajatukset muualle siitä, että niin siellä vaan mun sisäelimiä kopeloidaan.
Se puolestaan oli mulle tosi kivuliasta, kun hoitajat kävi painelemassa mahaa, jotta kohtu tyhjenisi jälkivuodosta. En ikinä unohda sitä polttavaa kipua sektiohaavassa. Tikkejähän tulee sektiossa kolmeen eri kudoskerrokseen, ei suinkaan vain tähän näkyvään ihoon. Tuntui että jokainen niistä kerroksista suorastaan repeytyisi joka painalluksella. Eihän niin tietenkään käy, mutta siltä se tuntuu.
Ylösnouseminen
Sanotaan, että sektiosta toipuu sitä nopeammin, mitä nopeammin lähtee liikkeelle. Ja hoitajathan pakotti liikkeelle viimeistään seuraavana päivänä. Muistan vielä tänäkin päivänä sen tunteen, kun ensimmäisen kerran piti nousta ylös. Siinä hirveydessä en vaan voinut olla itkemättä ja kiroilematta.
Eikä se riittänyt, että nousee ylös. Piti lähteä kävelemään. Ensin vessaan ja seuraavan kerran pidemmälle. Seisoalteen ollessa en pystynyt suoristaa selkää ollenkaan. Se tuntui kuin sektiohaavat olisi repeytyneet. Joka askel oli kuin kuumat liekit ois vaeltanut pitkin kehoa lähtien sektiohaavasta. Pyörrytti, itketti ja oksetti. Hivuin pitkin sairaalakäytävää selkä kyyryssä etanavauhtia. Tuskissani, kivusta hikisenä katselin muita äitejä. Niitä jotka oli synnyttäny "normaalisti" ja jo elivät ja olivat kuin mitään synnytystä ei olis ollutkaan.
Vessassa käyminen, aivastaminen, nauraminen, pukeminen...
Kipulääkkeitä syödään leikkauksen jälkeen paljon, usein ja montaa sorttia. Ne tietenkin teki mulle ilmaa mahaan ihan hurjasti. Se vain kertyi ja kertyi, koska haavakivun takia en saanut sitä tulemaan ulos. Joka kerta kun ilma vaelsi suolessa repi se samalla sektiohaavaa, enkä pystynyt tekemään asialle mitään.
Myös vessassa käyminen oli todella tuskaista. Isolla hädällä käyminen oli mahdotonta niin kauan kunnes se tuli itsestään, niin ettei tarvinnut ponnistaa ollenkaan. Eikä kotiin päässyt ennen kuin siinä oli onnistunut. Aivastaa en myöskään pystynyt enkä nauramaan. Kaikki asiat siis, missä vähänkään käyttää vatsalihaksia oli sektion jälkeen mulle mahdottomia monta päivää.
Mieliala
Valtaosalle naisista tulee ns babyblues synnytyksen jälkeen. Niin tuli mullekin. Sektiosta toipuminen syvensi sitä bluesia entisestään. Mitään ei voinut tehdä ilman kipuja. Makasin vain kotona vauvan kanssa, oman kehoni ja kipujeni vankina monta viikkoa. En ymmärrä, miten joku voi vähätellä sitä.
Mun mielestä tulevaan toipumisaikaan on hyvä alkaa valmistautumaan henkisellä tasolla jo ennen sektiota. Toki me kaikki koetaan kipu eri tavalla. Varmasti jotkut selviää vähemmällä. Itse yllätyin toipumisajan pituudesta ja siitä, kuinka monta viikkoa meni, ennen kuin pärjäsin ilman kipulääkkeitä.
Kiinnikkeet
Leikkaukset aiheuttaa aina arpikudosta. Valtaosa sektion läpikäynneistä saa loppuelämäkseen riesakseen myös ns. kiinnikkeitä. Kiinnikkeet ovat arpikudosta, kuin paksuja langanpätkiä, jotka muodostuvat alamahaan ja sisäelimiin, kiinnittäen esim. kohdun yhteen suoliston ja virtsarakon kanssa. Kiinnikkeet aiheuttavat toisille kroonisia kipuja, virtsavaivoja ja ärtyneen suolen oireyhtymän kaltaisia oireita.
Mulle kiinnikkeitä muodostuu paljon. Elionin sektiossa lääkäri mainitsi asiasta ja kertoi availevansa niitä. Kuulin selvästi kuinka sakset napsuivat aivan kuin oltaisiin leikattu paksuja naruja. Toisille kiinnikkeet aiheuttaa niin suurta vaivaa, että niitä leikellään ja korjaillaan vielä vuosien päästä sektiosta.
Älä ymmärrä mua väärin, olen ikuisesti kiitollinen, että sektiosynnytys on mahdollista ja ettö sain kokea ne Suomessa. Ilman sektiota kukaan meistä, minä, Leon ja Elion ei oltaisi tänään tässä.
Mun mielestä on kuitenkin silkkaa tyhmyyttä suositella sektiota kellekään. Siitä toipuminen on raskasta ja kivuliasta. Tietenkin, jos vauvaa ei normaalisti voi saada ulos, niin sitten se helvetti on vain käytävä läpi. Ja kyllä siitäkin selviää. Mutta että mieluummin valitsisi sektion kuin alatiesynnytyksen, ilman mitään "varsinaista syytä" on mun mielestä tyhmää ja itsekästä, mutta varmasti suuremmalti osin silkkaa tietämättömyyttä. Ja siksi haluan jakaa nämä asiat nyt niin rehellisesti kuin itse olisin ennen leikkauksia halunnut kuulla.
Ja valitettavasti tässä ei ollut vielä kaikki sektion haittavaikutuksista. Se pahin jäi minulta vielä kertomatta. Asia on itsessään kuitenkin niin iso, että se vaatii kokonaan oman postauksensa, joka on mulla kyllä jo työn alla. Tulen jakamaan sen teille mahdollisimman pian, varmasti jo tällä viikolla.
Vielä Lopuksi...
Jos sulla on tosi iso synnytyspelko ja sen takia toivoisit sektiota, haluan kertoa vielä muutaman pointin: Leonin synnytys käynnistettiin, supistukset olivat voimakkaita ja jouduttiin sen vuoksi antamaan jopa supistusten estolääkettä monesti. Silti supistuskivut ei olleet mitään haavakipuun ja toipumisaikaan verrattuna. Supistukset on kuin voimakkaita kuukautiskipuja, jotka kestää kerrallaan sen hetken, kunnes taas laantuvat ja loppuvat.
Sitten kun sai epiduraalin supistuskipu katosi kuin pieru saharaan. Kun olin tarpeeksi auki, supistus tuntui paineelta, kuin isolta kakkahädältä eikä ponnistaminen sattunut yhtään. Tuntui vain helpottavalta. Sektiokipuun ei helpota mikään muu kuin suuret määrät vahvoja lääkkeitä, jotka nekään ei sovi kaikille. Ja kaiken kukkuraksi se kipu kestää viikkotolkulla, ei vain synnytyksen ajan.
Mun mielestä sektion vs. alatiesynnytyksen vaarallisuudesta ja kipukertoimesta kertoo paljon se, että jos sun ois pakko valita jompikumpi synnytyksistä ilman kivunlievitystä kumman valitsisit? En tiedä ketään, eikä varmasti olekaan olemassa ketään, joka haluaisi sektion ilman puudutteita ja kivunlievitystä. Lukuisat naiset haluavat kuitenkin kokea synnytyksen ns. luomusti, eikä siinä ole mitään eriskummallista.
Toivoisin kaikilta sektion läpikäyneiltä harkintaa sitä suositellessaan "helppona" synnytyskeinona. Todennäköisesti kyseinen ihminen ei vielä tiedä sektiosynnytyksen pitkäaikaisongelmista. Olisin niin iloinen ja ylpeä jos sektiosynnytys ei olisi vaihtoehto missään maassa, vaan ainoastaan viimeinen keino, jos alatiesynnytyksessä tulee komplikaatioita tai naisella on jokin sellainen rakenteellinen vika, ettei alatiesynnytys ole mahdollista.
Mutta se miksi olen niin sektiota vastaan "vaihtoehtoisena synnytyskeinona" auennee sitten lopullisesti seuraavassa postauksessa. Ihmettelempä vain jos vielä sen jälkeen joku vapaaehtoisesti valitsisi ennemmin sektion kuin alatiesynnytyksen.
