Niina Boman

Huomattiin tässä, että meijän perhe - mukaan lukien sisarukset ja vanhemmat - on nyt pitkään elänny mukavan rauhallisesti. Jotenki kaikki konfliktit on alkanu jäämään taakse ja elämä on ollu mukavan seesteistä. Täytyy nyt koputtaa puuta, ja toivoo että tää rauha myös jatkuis. 

Moni asia on muuttunu, mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin paljon asioita nyt eri tavalla. Sen myötä halusin tulla kertomaan omat vinkkini konfliktien vähentämiseksi kaksikulttuurisissa perheissä. Ehkä oot vasta astumassa kaksikulttuuriseen liittoon tai ehkä parhaillaan elät kulttuurierojen kahakoissa. Toivottavasti pystyisin näillä vinkeillä auttamaan sua välttymään niiltä.

1. Käykää läpi arvoasiat

Ennen kuin vakiinnutte tai varsinkin ennen kuin matkustat puolison maahan ja menet elämään hänen perheen kanssa, käykää läpi molempien kultturelliset arvot ja erovaisuudet. Olkaa raa'an rehellisiä kaikessa. Jos joku tuntuu vaikealta, selvittäkää se ensin, älkää odottako siihen kun se on ajankohtainen. Silloin on monesti liian myöhästä ja konfliktin ainekset kasassa. Tehkää yhteiset säännöt, joihin molemmat voi sitoutua. 

2. Älä esitä muuta kuin olet

On hyvä, ja oikeestaan vähän pakkokin, kunnioittaa toisen perheen eroavaisuuksia. Maassa maan tavalla niin kuin sanotaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sun täytyis muuttua joksikin toiseksi. Olet sinä sinun omine kulttuuriperintöineen. Jos joku tuntuu väärältä tai pahalta, sun ei tarvitse pakottaa itseäsi siihen vain miellyttääksesi muita tai välttääksesi konflikteja. Jos heti alkuun lipsut tästä, pian oletetaan, että olet valmis kaikkeen mikä on heille normaalia, vaikka se sotis täysin sun tottumuksia vastaan. Tämä on paitsi raskasta myös katkeroittavaa. On tärkeää että puoliso tietää missä sun rajat menee, että hän voi puhua niistä omalle perheelleen. Kun hän seisoo niiden asioiden kanssa sun rinnalla, vain silloin on muunki perheen helpompi se ymmärtää ja hyväksyä.

3. Opettele kieltä

Tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta ennen puolison perheeseen tutustumista opettele sanomaan edes ne tärkeimmät asiat arjen sujuvuuden kannalta ja oman inhimillisyyden puolesta. Tämmöisiä on toivotukset kuten hyvää yötä ja huomenta, avun tarjoaminen ja tietyistä tunteista kertominen. Olen väsynyt, minulla on koti-ikävä, minuun sattuu. Jos puoliso ei ole paikalla, etkä pysty kertomaan, mikä mieltä painaa, perhe automaattisesti olettaa, että et voi hyvin heidän takiaan, tai että olet vain tympeä ihminen. Tiettyjen tunteiden ilmaisut tuo sun inhimillisyyden esiin ja itseasiasiassa silloin saat ulkomaalaisena helpommin myös myötätuntoa ja ymmärrystä, kun edes jotenkin yrität sen heidän kielellä kertoa.

4. Opi heittäytymään

Mitään uutta ei voi oppia, ei edes itsestään, ellei pysty poistumaan mukavuusalueelta. Vaikka tietyissä asioissa on hyvä tietää missä omat rajat menee, monikulttuurisessa parisuhteessa oleminen on monesti myös heittäytymistä. Varsinkin kun on kyse ei-niin-vakavista asioista. Yritä puhua vaikket sanoisikaan kieliopillisesti oikein, kokeile rohkeasti uusia ruokia, anna kampaajan tehdä sulle perinteinen paikallinen kampaus, lähde mukaan tanssiin vaikka omistaisit kaksi vasenta jalkaa, äläkä muutenkaan ota itseäsi liian vakavasti. Kun pikkusen päästää irti niistä omista "rutiineista" voi löytääkin itsestään uusia ulottuvuuksia ja silloin myös puolison perhe alkaa arvostamaan sua ihan uudella tavalla. Itse pelkäsin ennen B:tä matkustelua, mutta kun vain heittäydyin seikkailuun, musta kehkeytyi ihan fanaattinen maailman matkaaja. B puolestaan voitti omien vanhempieni sydämen puolelleen lähtemällä pleikkapelin lasketteluun täysillä mukaan ja huudahtelemalla laskujen aikana "Karjala takaisin!" 

5. Ole hienotunteinen

Varsinkin jos sinulla ei ole yhteistä kieltä puolison perheen kanssa, ole eleissä ja sanomisissa hienotunteinen. He lukevat sinua monesti eleiden perusteella ja tekevät sen mukaan johtopäätöksensä. Tästä oli hyvä esimerkki kun oltiin matkalla Kosovosta Sarandaan. B ajoi reitillä väärin kun oli jo ilta ja tulossa pimeää. Hän oli menossa pitkälle, mutkittelevalle vuoristotielle, jossa ei ollut edes katuvaloja. Pelästyin, suutuin B:lle ja tiuskaisin, että nyt käännyt kyllä takaisin, koska en halua lasten kanssa ottaa riskejä. B:n mielestä tiessä ei ollut mitään vikaan ja meille syttyi asiasta väittely. 

B:n vanhemmat istui takapenkillä ja ainut, minkä huomasivat oli että minä tiuskaisin B:lle jotain, josta hän suuttui ja meille tuli riita. Kumpihan joutui huonoon valoon? Kuulin kun Nana sanoi B:lle että nuse voisi yrittää raskaan matkan keskellä pitää turhat tiuskimiset kurissa. Me kaikki ollaan yhtä väsyneitä. B ajatteli, että myös vanhemmat piti mua nyt hankalana ja vain jatkoi hermostuksissaan matkaa. Minua alkoi pelottamaan enemmän, ja tsemppauksesta huolimatta repesin itkemään ja sanoin Nanalle, että minua pelottaa. Vasta sitten hän tajusi, mistä oli kyse ja pakotti B:n kääntymään. Kun heti alkuun olisin ollut hienotunteinen ja sanonut albaniaksi minua pelottaa ja sitten selittänyt loput B:lle englanniksi, oltais vältytty siltä konfliktilta. 

Tähän liittyen koita myös välttää suuria eleitä ja sanontoja kuten "en todellakaan!" sano mielummin "en mielellään" tai "ei kiitos". Samoin isoeleiset "hyi helv*" ja "mikä idiootti!" kannattaa ilmaista jotenkin hienotunteisemmin. Kun yhteistä kieltä ei ole, eleet ja äänen paino on monesti ainoat asiat josta sua luetaan. Jos silloin et ole varovainen, voi helposti joutua väärin ymmärretyksi ja yleensä juuri sillä huonolla tavalla.

6. Ole varovainen huumorin kanssa

Me pystytään Suomessa heittää toisillemme paljonkin vitsiä, mutta on monia asioita mistä me ei koskaan vitsailtaisi. Meille ne on päivänselviä asioita, mutta ei välttämättä toisen maalaiselle. Heillä on omat "sääntönsä" jotka on puolestaan heille päivänselviä. Huumori on yksi herkimpiä aiheita, joista saattaa tulla väärinkäsityksiä. Älä koskaan vitsaile ainakaan uskonnosta, perheenjäsenistä ja rotuasioista. Pienikin arka, ohisuun lause saattaa loukata toista ja aiheuttaa huonoa ilmapiiriä.

7. Älä yritä muuttaa asioita

Vaikka tiedät, että puolison maassa joku asia voisi toimia paremmin, tai että joku asia menee tosi nurinkurin, muista ettet pysty sitä muuttamaan. Et vaikka osaisit puhua kuin Runeberg. Parempi vain jättää asia omaan arvoonsa. Silloin et vaikuta koppavalta, et aiheuta muissa närkästystä ja säästät myös omia stressileveleitäsi.

8. Kestä ulkopuolisuutta

On hyvä heti alkuun hyväksyä, että tulet hamaan loppuun asti olemaan puolison perheelle vähän vieraampi. He ei koskaan tuu ymmärtämään sua samalla tavalla kuin muita perheenjäseniä. Sussa ja sun tavoissa saattaa olla jotain heille tosi vieroksuvaa, jotain mikä heidän täytyy oman lapsen vuoksi vain hyväksyä. Jos ongelmia tulee, sua on helpoin yrittää osoittaa niistä. 

Kun muilla on hauskaa, etkä ymmärrä sitä, tunnet olon ulkopuoliseksi. Kun muilla on tärkeä perhejuhla, tunnet olon ulkopuoliseksi. Kun muut viettää iltaa keskustellen ja tv-ohjelmaa katsellen, tunnet olon ulkopuoliseksi. Puolison perheen kesken tunnet ison osan ajasta olosi ulkopuoliseksi, mutta muista, ettei se oo välttämättä pysyvää. Jossain vaiheessa opit ehkä kieltä niin että pystyt nauramaan mukana tai keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Jossain vaiheessa teidän lapset kasvaa niin että heistä tuleekin se silta sun ja sun puolison perheen välille. Lapset auttaa sua kielen kanssa, tai jos he näkee että muut vaan juttelee ja äiti istuu hiljaa, he tulee sun luo joko seurustelemaan sun kanssa, tai kiinnittämään muiden huomion siihen, että myös äiti on täällä. On uskomatonta, miten alun ulkopuolisuuden tunne on lasten myötä kadonnut melkein kokonaan. Mutta silti tiedostan ja hyväksyn sen, että tulen aina olemaan ulkomaalaisuuttani tietyllä tapaa vieraampi kuin muut perheenjäsenet.

9. Älä ole naiivi

Muista, että kaikki puolison perheessä ei välttämättä halua hyvää sulle. Joku saattaa jopa toivoa, että teille tulisi ero. Älä luota puolisoa ja lapsia lukuunottamatta mihinkään tai kehenkään sinisilmäisesti. Joku saattaa vaikuttaa niin mukavalta ja ystävälliseltä, mutta oikeasti miettiikin koko ajan keinoa kuinka päästä eroon susta. En tarkoita tällä sitä, että sun pitäis alkaa vainoharhaiseksi tai että joku varmasti haluaa teille pahaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että toiset ei oo pohjimmiltaan hyviä ihmisiä. Jos sua vähääkään epäilyttää jonkun käytös tai saa sussa kellot soimaan, ei kannata päästää häntä liian lähelle. Luota aina omaan intuitioon.

10. Muista miksi olet siinä

Kun on pitkään ollut ainoana ulkomaalaisena puolison perheen kanssa, koti-ikävä saattaa herkästi nostaa päätään. Varsinkin jos/kun niitä konflikteja ilmenee. Silloin saattaa helposti myös alkaa kyseenalaistamaan omia valintoja ja katumaan suhteeseen ryhtymistä. Silloin täytyy vain pysähtyä ja muistaa, miksi ylipäätään on siinä. Muistaa, että olet liitossa sun puolison kanssa, et hänen perheensä. Vaikka heillä ois vaikeuksia hyväksyä sut, muista, että sun puoliso valitsi - ei oman maalaistaan - vaan sut. Te olette yhdessä. Teillä kahdella on jotain, mitä kukaan muu ei koskaan pysty ymmärtämään. Kaikki tietää, että elämä omanmaalaisen kanssa olisi ehkä helpompaa, siksi teissä yhdessä on jotain todella hyvää ja erityistä, kun vaikeuksista huolimatta aina vaan rakastatte ja olette yhdessä. Sen kun muistaa, ei monikaan konflikti tunnukaan enää niin ylitsepääsemättömältä.

Kosovossa oli alkuun tosi tiukat koronarajoitukset. 

Ulkona sai liikkua vain tunnin verran päivässä ja poliisi valvoi tiukasti, ettei sääntöjä rikota. B:n setä joutui tuolloin sairaalaan. Kun kuultiin, ettei hän välttämättä selviä, Nai lähti sairaalaan salaa syrjäisiä metsäreittejä pitkin, ettei vaan jäisi kiinni rajoitusten rikkomisesta. Onneksi hän pääsi sairaalalle ja onnistui näkemään veljensä vielä viimeisen kerran. Oikeasti, kun on kuullut, kuinka paljon Korona on vaikuttanut elämään muissa maissa, tajuaa kuinka helpolla me suomalaiset ollaan päästy. Ei voi taas kuin olla kiitollinen.

Tällä hetkellä korona ei juurikaan rajoita elämää Kosovossa. Tottakai jokainen tahoillaan yrittää olla vastuullinen, mutta kun kotiin jääminen tarkoittaa, ettei rahaa tule oikeasti mistään, vain harva pystyy olemaan työskentelemättä tai laittamaan yrityksen ovia kiinni. Mikä mun mielestä on täysin ymmärrettävää. Täällä vaikka yritykset menisi nurin, kukaan ei jää ilman kotia ja ruokaa. Kaikesta huolimatta tartunnat Kosovossa ei paljoaa poikkea Suomen tilanteesta.

Mikä mua Kosovoon lähdössä sitten jännittää?

Oikeastaan vain se, että päästään perille. Pystytään hyvin nukkumaan meijän autossa ja ottaa matkalle mahdollisimman paljon omia eväitä mukaan, millä rajotetaan tarttumisen riskiä. Mutta nuo rajanylitykset on sitten asia erikseen. Olisi aika kamalaa, jos joku maa päättäisi yhtäkkiä, ettei kukaan saa kulkea edes läpi, ellei ole rokotettu. Siinä kohtaa lievästi sanottuna sylettäisi kääntyä takaisin kotiin. Se riski meijän kuitenkin täytyy nyt sitten ottaa. Voihan Korona! Ja voihan 4000 km:n kotimatka!

Joku saattaisi tällä hetkellä ajatella, että hullut kun edes miettii Kosovoon matkustamista. Se vaan on helppo aina tuomita kun ei tarvitse seistä sen toisen kengissä. Pojat ei ole nähnyt isovanhempiaan pian kahteen vuoteen. Se on puolet Elionin elämästä. Vaikka Suomi on hyvä maa, tämä ei ole B:n koti. Itseäni puistattaa edes kuvitella, miltä tuntuisi olla vuosi tolkulla jumissa jossain muualla kuin kotosuomessa. Siksi ymmärrän B:tä paremmin kuin hyvin ja jollain ilveellä yritetään nyt saada matka onnistumaan.

Apua! Kello on jo puoli yksi yöllä. Olisikohan aika laittaa kone kiinni ja painua yöunille? Hups! :D 

Nighty night, love!<3