Ennen kuin aloitan, haluan sanoa että rakastan, rakastan, RAKASTAN eri kulttuureita! Olisi ihan kamalaa jos me kaikki oltaisiin samanlaisia. Ulkomaille matkustaessa paikalliset on yks parhaita asioita. On ihana nähdä miten eri tavalla jotkut elää ja kommunikoi keskenään. Niin silmät avaavaa. Silloin sitä ymmärtää omia juuriaan jotenkin paremmin ja tajuaa paljon asioita itsestään.
Tässä postauksessa puhun lähinnä kosovolaisista, koska, no, elän yhden kanssa :D En missään nimessä tarkoita, että sä tuut kohtaamaan nämä kaikki ongelmat, se kun riippuu niin paljon sun puolison kulttuurista. Toisaalta minkäänmaalaisia ei koskaan pitäisi laittaa samaan muottiin. Kosovokin on todella monimuotoinen maa, moninaisine asukkaineen. Tietenkin myös jokaisen persoona vaikuttaa siihen, millaisia ongelmia pariskunnalla saattaa olla.
Ja kun puhun ongelmista, en välttämättä sano niiden olevan pahoja asioita. Enemmänkin erikoisia minulle, ulkomaalaisena kosovolaisessa kulttuurissa. Kaikki oli alkuun niin uutta ja niihin täytyi vain tottua.
1. Sun täytyy oppia puolison kieltä
Vaikka sun puoliso osaisi englantia, hänen vanhempansa hyvin todennäköisesti eivät osaa. Tää ongelma kasvaa vielä isommaksi, kun ajatellaan kuinka isoja perheet toisissa maissa usein ovat. Esim Kosovossa. Muistan kun vierailin siellä ensimmäisen kerran. Joka päivä joku täti, setä, serkku, pikkuserkku tai pikkuserkun serkku tuli meille vierailemaan. Muistaakseni vain kaksi osasi englantia kaikista niistä lukuisista ystävistä ja sukulaisista. Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaa...
2. Tulet tapaamaan paaaaaaaljon ihmisiä
Joka kerta kun käydään Kosovossa siellä on joko Bajram, Uusi Vuosi, Itsenäisyyspäivä, häät... Varsinkin kesäisin Kosovossa mennään paljon naimisiin. Varaudu silloin tapaamaan saman päivän aikana 100-200 ihmistä, jotka on jollain tapaa sukua. Ujo ja varovainen suomalaisuus ei silloin oo vaihtoehto.
3. Tapa Tervehtiä
Sitten kun tuohon lukuisten ihmisten tapaamiseen lisätään vielä heidän tapa tervehtiä, on arka suomalainen aivan varmasti hämillään.
Kosovossa mies ja nainen tervehtii kättelemällä ja sanomalla
Kuinka voit? Voitko hyvin? -Kiitos, hyvin. Kuinka sinä voit? Voitko Hyvin? - Hyvin, kiitos. Nainen tervehtii naista halaamalla ja suukottamalla 3 kertaa vuorotellen eri poskia ja suukkojen välissä kysyy
*pusu* Kuinka Voit? *pusu* Voitko Hyvin *pusu*. Johon toinen vastaa ja kysyy samat kun suukkojen ja kysymysten välissä ehtii.
Tunnen itseni aina niin kömpelöksi. Heiltä itseltään se sujuu kuin tanssi. Vähän niin kuin tämä meidän
Terve tai pelkkä pään nyökkäys sujuu meiltä :D
4. Ruoka
Ainakin Kosovossa voit olla varma, että tulet lihomaan. Kosovolaiset äidit nimittäin rakastaa saada sut syömään. Uskon vahvasti, että monissa muissakin eteläisissä maissa on sama juttu.
Ruokapöydän äärellä syödään ja ainoa asia mistä keskustellaan on, että onko ruoka hyvää, otatko lisää. Ja jos et ota, etkö tykkääkään, ota nyt, edes yksi annos lisää, tässä on myös jogurttia, tarvitset lisää painoa, tässä laitan sulle lisää, olet niin laiha, no, onko hyvää... Ja vaikeahan siihen on sanoa ei, kun niiden ruoka on kaiken lisäksi niin hyvää.
5. Myöhästelyt
Me suomalaiset ollaan niin tunnollisia ja täsmällisiä. Kosovolaiset eivät ole. Ei ainakaan täsmällisiä. Vaikka sopisit esim sähkökorjaajan tai vaikka uuden ruokapöydän toimituksen seuraavalle päivälle, on suoranainen jännitysnäytelmä nähdä tuleeko toimitus sovitusti, monta tuntia myöhässä vai tuleeko ollenkaan. Tämä saa mut suorastaan raivon partaalle siellä.
B:n mielestä on aina hauskaa seurata vierestä mun ilmeitä kun tunnit vaan kuluu ja ketään ei näy missään :D Muille puolestaan se on ihan normaalia. Myöhästymistä ei edes kyseenalaisteta.
Me suomalaiset ollaan niin kellon orjia. Muissa maissa ihmiset elää paljon stressittömämmin. Mistä itseasiassa muuten tykkään ihan valtavasti. Myöhästely on vain asia, joka tulee monen etelänmaalaisen elämäntapojen myötä. Mutta joskus heillä on yksi hyvä syy myöhästelyyn, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...
6. Liikenne
En koskaan, ikinä, en edes villeimmissä unissani uskaltais ajaa autoa B:n kotimaassa. Tai sit se olisi sellainen painajainen, josta vaan toivon herääväni.
Varsinkin kesäisin, kun kaikki ulkomailla asuvat kosovolaiset tulee koteihinsa, liikenne on aivan kaaosta. Mitkään liikennesäännöt ei päde, vaan se kenellä on kuuluvin töötti autossa saa etuajo-oikeuden.
Yllättävän vähän siellä siihen nähden sattuu onnettomuuksia. Mikä on itseasiassa aika vaikuttavaa. Heille koko liikenne on sellainen hallittu kaaos, joka ei toimi vain silloin, jos joku oikeasti ulkomaalainen on yksi ajajista :D Jos noudatat liikaa sääntöjä, et koskaan pääse perille.
7. Julkiset WC:t
Tää on itseasiassa aika hauska juttu, mutta samalla surullinen. Aina kun käydään B:n kotimaassa ja kun lähdetään kaupungille ostoksille tai vaikka viettämään iltaa, mulla täytyy olla omaa paperia mukana. Saattaa nimittäin olla, että joudun käyttämään julkista vessaa.
On aina jännitys nähdä millaiseen vessaan sitä päätyykään. Esim joku kauppa tai liike on hyvin suurella todennäköisyydellä tosi siisti sisältä ja siellä tuoksuu maailman herkullisin mansikkainen-kirsikkainen huonetuoksu ja kaikki kiiltää upeista marmoreista. Mutta. Liikkeen vessa onkin sitten ihan räjähdyksen jäljiltä. Ei välttämättä edes likainen vaan muuten vain kaaos. Lattia lainehtii, tai pumppu on rikki, tai ovi ei mene kiinni, tai mitä ikinä.
Kosovossa sentään ollaan tässäkin Albaaniaa edellä. Albaaniassa saattaa päätyä vessaan, jossa on vain pieni reikä lattialla, johon täytyy pystyä sihtaamaan. Elionia odottaessani ison masun kanssa se oli kyllä aivan mahdotonta.
Ja nyt sitten siirrytäänkin itse asiaan, astetta hankalampiin asioihin...
8. Monet ulkomaalaiset rakastaa kosketuksia
Jos esim olet vierailemassa jonkun luona, se kenen vieressä istut, saattaa jutustellessa koskea suhun monen monta kertaa. Ensimmäisenä vuonna Kosovossa vieraillessa en yhtään osannut varautua semmoiseen.
Kerran istuin yhden vanhemman sukulaisen vieressä heillä vieraillessamme (naispuolinen-tietenkin) ja kesken keskustelun hän yhtäkkiä laittoi kätensä mun jalalle. Ja piti sitä siinä puoli tuntia. En tietenkään kielimuurin takia voinut osallistua keskusteluun, hymyilin vaan nätisti ja sivusilmällä silmäilin hänen kättä, milloin hän ehkä siirtäisi sen pois. Hahaha! :D
Kaupungilla voit nähdä ystävysten kävelevän käsikynkässä ja nojailevan toisiinsa. Kosketteleminen on heille niin normaalia. Ei ihme, että heidän mielestä me skandit ollaan tosi kylmiä ihmisiä turvaväleinemme. Onneksi siihenkin voi tottua, eikä mua nykyään enää koskettelut häiritse.
9. Naiset ovat keskenään kilpailevia
Tämä on ollut ehkä se vaikein asia, johon mun on pitäny tottua. Siis huuuuuh huuuh... Naiset kilpailevat keskenään enemmän kuin koskaan oon nähny. Ja voi että saattaa olla tosi vaikea arvioida, onko se toinen oikeesti kiltti sulle, vai esittääkö vain.
Hyvä esimerkki oli kun menin muutaman kerran samaan kynsisalonkiin Kosovossa. Salongin omistaja osasi jotenkuten englantia, ja on itseasiassa varmaan tunnetuin kynsimuotoilija Kosovossa. Ekat kerrat hän oli superystävällinen mulle. Naurettiin, höpistiin miehistä, höpistiin kynsialasta, ihan kaikesta. Kolmannen kerran kun menin sinne, hän yhtäkkiä alkoi heittämään musta vitsiä albaniaksi muille asiakkaille ja kaikki katsoivat mua päästä varpaisiin nauraen. En tiedä, luuliko hän sitten, etten ymmärtäisi ollenkaan albaaniaa. Kun B tuli hakemaan mut kotiin, repesin autossa ihan valtavaan itkuun.
B on yrittäny opettaa mua olemaan siellä vähän kovaluontoisempi, mutta en vain osaa. Onneksi kuitenkaan kaikki naiset eivät ole semmoisia. Heidän kanssa täytyy vain olla vähän enemmän varuillaan, eikä luottaa heti ensitapaamisella.
Uskon, että tässä asiassa me suomalaiset ollaan paljon läpinäkyvämpiä. Jos ei tykätä jostain ihmisestä, ei lirkutella ja halailla ja esitetä parasta ystävää. Osataan kyllä käyttäytyä, mutta pidetään pieni välimatka. Vai oonko ainoo kun aattelee näin? Mitä sä oot mieltä?
Mutta tosiaan en tarkoita, että kosovolaiset naiset olisi jotenkin pahoja ja julmia. Ei missään nimessä! Moni heistä on osottautunu todella sydämelliseksi. Ehkä siellä on vaan pakko olla tietyllä tapaa paksunahkaisempi tai et pärjää. Tietynlainen kilpailuasettelu naisten välillä kun vaan kuuluu heidän kulttuuriin.
Pienen selvitystyön jälkeen ymmärsin, että se on tosi yleistä muissakin eteläisemmissä maissa. Voi että kun he niissä maissa ymmärtäisivät, että se ei ainakaan auta naisten yhteiskunnallista asemaa. Mutta siihen en edes uskalla paneutua sen enempää. Venyisi postaus ihan kilometrin mittaiseksi. Joten seuraavaksi...
10. Tunteiden näyttäminen
Kun kosovolainen tulistuu... hän tulistuu. Kaikki ikävät fiilikset tulee kyllä julki. En tiedä tuntevatko he edes käsitettä mykkäkoulu. :D
Mutta samalla, kun kosovolainen tykkää jostain, hän todella myös näyttää sen. Sen puolesta me suomalaiset ollaan kyllä tosi jörökkejä. Tuo puoli saiki mut rakastumaan B:hen, niin kuin kerroin
Näin Tapasin B:n kanssa-postauksessa.
Kun kosovolainen välittää, hän on valmis antamaan vaikka kätensä sen toisen puolesta. He myös puhuvat rakkaudesta tosi avoimesti. B sanoo mulle ja lapsille monta kertaa päivässä
ju dua rakastan teitä. Suomalaisena on tosi suuri todennäköisyys, ettet koskaan ole kokenut vastaavaa, noin suurta määrää rakkautta. Ja siinä kohtaa, kaikki muu negatiivinen, tai sanotaanko mieluummin erilainen, on toisarvoista.
11. Suhteen salaaminen
Monissa maissa ei ole hyväksyttävää esim käydä miehen vanhemmilla ennen kuin on varma, että pariskunta on menossa naimisiin. Tämän tiimoilta olen saanut lukuisia ja lukuisia yhteydenottoja teiltä lukijoilta. Moni miettii, onko minussa jotain vikaa kun mies tuntuu jopa salailevan suhdetta. Se on kuitenkin täysin normaalia.
Ennen kuin sormukset on vaihdettu, yökyläilyt ja muutkin julkiset rakkauden tunnustukset eivät ole sallittuja. En nyt paneudu asiaan sen enempää. Haluan vain sanoa, että jos seurustelet jonkun kosovolaisen tai saman tyylisestä kulttuurista tulevan kanssa, voit olla rauhassa. Se vain on heidän tyyli elää ja on heille täysin normaalia. Vielä kun lisätään siihen se, että olet heille ulkomaalainen, on miehesi ymmärrettävästi vielä suuremmissa paineissa asian kanssa. Mutta sitten kun sormukset on sormissa, kaikki normalisoituu.
Oon ihan superutelias kuulemaan, mitä mieltä sä olet näistä "ongelmista" ja ootko ehkä törmänny samanlaiseen teijän suhteessa. Vastailethan kommenttiboksissa <3
Tällaisia ongelmia jouduin itse kohtaamaan parisuhteemme alussa. Onneksi rakkaus kuitenkin voittaa. Ja kyllähän sitä ihan yksikulttuurisessakin suhteessa saa kokea erilaisuutta ja haasteita.
Kommunikointi on kaiken a ja o suhteessa kuin suhteessa. Ja epäitsekkyys. Kun molemmat tulee puolitiehen vastaan on silloin vaikea mennä mönkään.
Rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa sulle <3
Viime postauksessa: Uusia Tuulia
