Sekundaarisen lapsettomuuden syy selvisi

Siitä on nyt kolme vuotta, kun Elion syntyi. Kolmas lapsi on koko ajan ollut tervetullut. Vuosi takaperin aloin B:ltä tavallaan puolisalaa oikein tehtailemaan vauvaa meille: Tikuttelin ovulaatiota, otin äitiysvitamiinit, join greippimehut, lisäsin maca-jauheet ruokavalioon, ja mitäs vielä? Tällä kaikella saatiin aikaiseksi yksi kohdunulkoinen raskaus ja mahdollisesti ainakin kaksi hyvin hyvin aikaista keskenmenoa, tai kemiallista raskautta. 

Tämän kuun alussa todennäköisin syy lapsettomuudelle viimein selvisi. Jos sullekin on joskus tehty sektio, eikä uusi raskaus ota alkaakseen, voi olla, että myös sulle on kehittynyt tämä sama vaiva. Itseasiassa ensimmäisen sektion jälkeen todennäköisyys tälle on 61%, kahden sektion jälkeen jo 81% ja vähintään kolmen sektion jälkeen 100%.


Elionin imetyksen jälkeen aloin huomaamaan muutoksia mun tavallisissa kierroissa. 


 Aloin silloin tällöin saamaan jaksottaisia alamahakipuja, jotka muistutti tosi paljon lieviä kuukautiskipuja. Joskus kipujakso alkoi ennen kuukautisia, joskus kuukautisten jälkeen, joskus ovulaatioviikolla ja joskus ties milloin. Kivut ei siis ollu millään tavalla liitoksissa kierron vaiheisiin. Joskus saatoin olla monta kuukautta ilman kipuja ja jomotuksia.

Pian sen jälkeen, eli yli vuosi takaperin aloin myös huomaamaan kuukautisten muuttuneen ihan todella runsaiksi. Ennen ne kesti kolme, ihan max. neljä päivää. Nyt kuukautiset kestivät vähintään viisi päivää ja vuoto oli ensimmäisinä päivinä ihan naurettavaa. Hyvä että uskalsin kotoa poistua. Viime heinäkuussa, juuri ennen meidän Kosovon reissua, kuukautiset kesti kymmenen päivää, joista neljä viimeistä oli tiputtelua. Olin varma, että nyt mulla on vähintään alkanut uusi kohdunulkoinen raskaus tai sitten mulla on syöpä. Hakeuduin kunnallisen kautta lääkäriin.

Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana etsin vanhasta kunnon Googlesta, 

mikä mua saattaisi vaivata. Kokeilin mitä ihmeellisempiä hakusanoja ja aina Google vain antoi diagnoosiksi syöpä. Olin ahdistunut ja paniikissa. Sitten päätin kokeilla hakusanoja "sektio pitkittyneet kuukautiset". Seitsemäntenä haussa oli Duodecim lehden artikkeli Kohdun Keisarileikkausarven Pitkäaikaisvaikutukset. Artikkelin ensimmäiset sanat menevät näin

"Sektiosynnytykseen liittyy välittömien leikkauskomplikaatioiden riski, mutta kohtuarpeen liittyy myös kauaskantoisia seurauksia. Ei-raskaana olevalla se lisää vuotohäiriöitä, kroonisia kipuja ja lapsettomuuden riskiä."

Sydän pamppaili kun luin artikkelia eteenpäin. Kaikki sopi muhun kuin nenä päähän.

Seuraavana päivänä nuori naislääkäri otti mut terveyskeskuksella vastaan. 


Näytin hänelle löytämäni lehtiarttikelin. Lääkäri ei juurikaan tiennyt keisarileikkausarven pitkäaikaisvaikutuksista, mutta sanoi kyllä mun oireiden sopivan kuvaukseen. Ystävällisesti lääkäri päätti laittaa mulle lähetteen naistentautien polille. Uskoi sen menevän läpi, olihan kyse "lapsettomuutta aiheuttavasta sairauden hoidosta". Ja niin siinä sitten kävi, että syyskuun lopussa postilaatikosta kilahti kutsu laajaan ultraääneen. 



Kun Ultrapäivä viimein koitti, mua jännitti niin vietävästi. 


Pelkäsin lääkärin olevan skeptinen ja teilaavan asian täysin. Tuo pelko osottautukin sitten aiheelliseksi. Mieslääkäri oli kaikin puolin miellyttävä, yritti selittää kaikkia mahdollisia syitä lapsettomuuteen. Hän sanoi, että krooniset kivut johtuvat todennäköisesti joko kiinnikkeistä tai endometrioosista, mitä tosin minulta ei koskaan ole diagnosoitu.

Lääkäri hienosti piirsi paperille samalla, kun selitti miltä ns. arpipuutos näyttää ja kuinka on erittäin erittäin epätodennäköistä sen olevan syynä mun vaivoihin. Kyseenalaistin, otin kynän käteen ja jatkoin lääkärin piirustusta sen mukaa, mitä lehtiartikkelin kirjoittanut lääkäri, Reita Nyberg oli minulle puhelimessa selittänyt. Lääkäri sanoi, on mahdollista, mutta epäilee vahvasti.

Tutkimuksessa käytetty ultralaite oli kuulemma yksi Suomen järeimmistä ja tarkimmista yksilöistä. Ja siltä se laitos näyttikin. Tutkimuksessa oli mukana opiskelija ja kuuntelinkin korvat höröllä kaiken, mitä lääkäri hänelle opetti. 

"Tästä näkee onko potilas käynyt joskus läpi synnytykseen päätyneen raskauden" Wau... 
"Täältä näät onko potilaalla endometrioosi, ei ole..." Niin arvelinkin. 
"Täältä näky virtsarakko ja onko se liikkuva, on.. Täältä näkyy suolisto, täysin normaalisti liikkuva... Ja nyt päästään sektiohaavaan..." Sitten lääkäri hiljeni.

Jotain oli selvästi meneillä. Lääkäri vain hiljaa ultrasi ja välillä käski opiskelijaa ottaa stillkuvia laitteella. Sitten lääkäri halusi ruiskuttaa vettä kohtuu, jotta kuvasta saataisiin vieläkin selkeämpi. "No niin.. Kyllä tämä nyt näyttää siltä... heh heh... että joudun pyörtämään sanani." 

Kyyneleet valuivat poskia pitkin ja jalat tärisi. Tutkimuksessa mukana ollut hoitaja silitti jalasta ja alkoi rauhottelemaan. Lääkäri alkoi taas opettamaan kandia ja näytti leikkaushaavan sekä siinä komeilevan suuren ja syvän "taskun", joka on täyttyneenä kuukautisvuodolla. 

Tuo tasku ja sen sisältö tekee kohtuun ns. inflammaatiotilan, suomeksi sanottuna myrkyllisen ympäristön alkiolle. Siksi omat vauvani ei jaksa kasvaa masussa pitkälle, muuta kuin kohdun ulkopuolella. Kuukautisvuoto ei myöskään pääse kunnolla tyhjenemään taskusta, vaan aiheuttaa puolelle potilaista kroonisia kipuja ja vuotohäiriöitä. 

Nyt on mitä todennäkösemmin edessä leikkaus, jolla korjataan tuo arpipuutos ja poistetaan tasku joka sen juureen on muodostunut. Vielä en tiedä leikkaustapaa, jonkin sortin tähystys kuitenkin.

Leikkauksen jälkeen uuden raskauden todennäköisyys kasvaa. Sektiohaava ja arpipuutos ovat kuitenkin haurastuttaneet kohdun seinämää, niin että raskaus tulisi olemaan huomattavasti riskialttiimpi.

Tiivistettynä


muiden haittojen ja riskien ohella sektiosynnytys altistaa arpipuutokselle. Yhden sektion jälkeen todennäköisyys sille on 61%, kahden jälkeen 81% ja kolmen jälkeen 100% lähde. 

Leon ja Elion saivat alkunsa ihan mukavassa aikataulussa. Se miksi kolmatta ei kuulu on nyt viimein selvillä. Eipähän enää tarvitse tehdä raskaustestejä ja kerta toisensa jälkeen pettyä negatiivisesta. Eipä tarvii enää ihmetellä viiltäviä alamahakipuja ja helvetillisiä kuukautisia. Ai ei sektiosynnytyksessä ole mitään pahaa vai? Pah!! 

Oikeasti Nuorentava Juoma On Viimein Keksitty

Oonko ainut, jonka mielestä vanheneminen ja rypyt on jotain mitä ei tarvittaisi? Kun Leon syntyi, aloin huomaamaan ensimmäisiä vanhenemisen merkkejä mun ihossa. Naururypyt silmäkulmissa, Mozartin juovat, nasolabiaalijuonteet, huulirypyt, aaaaarghh!!! Oon etsinyt ja etsinyt tietoa, mitä voisin tehdä tän ihon vanhenemisen hidastumiseen. Myönnän, panikoiduin yhdessä vaiheessa. Tuntui, että rypyt tuli niin yllättäen ja nopeasti, etten yhtään ollut valmistautunut siihen. Muutama vuosi takaperin päädyin kokeilemaan jopa pistoshoitoja, joista jouduin vain toteamaan, että eipä ollut mun juttu. Kunnes...

Eräs päivä olin etsimässä parhaita lisäravinteita ihon hoitoon juurikin tätä postausta varten. Tietoa löytyi paljon. Yksi niistä tuotteista erottu kuitenkin joukosta tutkimustuloksiin nojaten. Ajattelin, että nyt olen tainnut löytää jotain merkittävää. Etsin ja etsin lisää tietoa ja vakuutuin vain entisestään. Nuorentava juoma on viimein keksitty! Miten tästä ei olla puhuttu enemmän?!?!

Nyt voin vain todeta, että mua oikein naurattaa, että olin odottanut näinkin kauan asiaan perehtymistä. Tänään kokosin listan kaikista noista parhaista ja tutkituimmista markkinoilla olevista kauneudenhoidon lisäravinteista, niin että säkin pääset alottamaan sun aikamatkan. 

Kaikki näistä on tehokkaita ja tärkeitä, mutta yksi on kuitenkin ylitse muiden. Älä ainakaan sitä skippaa...



1. Voikukkatee

Voikukkateetä suositellaan käytettäväksi kuuriluontoisesti n. 3 kuppia päivässä. Voikukalla on elimistöä, varsinkin maksaa puhdistava vaikutus, mutta sen on huomattu myös vähentävän ihon tulehdusta ja epäpuhtauksia. Erityisen onnellinen oon sen kyvystä silottaa juonteita, sekä silmän- ja huultenympärysryppyjä. 

 Voikukkateetä suositellaan käytettäväksi kuuriluontoisesti 2-3 kuppia päivässä max 4 kk:n ajan. Itse otan voikukkateekuurin juuri pahimpaan kaamokseen ja lopetan kun päivä alkaa taas pitenemään. Käytän voikukkateetä myös ulkoisesti, kaatamalla sen ensin suihkepulloon ja suihkaisemalla sitä sitten suoraan kasvoille ennen nukkumaan menoa.

2. Probiootti Comb

Olen aina käyttänyt maitohappobakteereja säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt kuitenkin törmäsin tutkimukseen, joka paneutui probioottien kauneutta edistäviin ominaisuuksiin. Tämä kyseinen Probiootti Comb sisältää päiväannoksessa 6 miljardia aktiivista maitohappobakteeria, glutamiinia sekä runsaan annoksen biotiinia, joka ylläpitää limakalvojen, hiusten ja kynsien hyvinvointia. Vuonna 2017 Bioteekin Probiootti Comp valittiin vuoden terveystuotteeksi. Pakko olla siis erityisen hyvä tuote kyseessä ja pääsikin sitä myötä samantien mun ostoslistalle.


3. Opti-MSM

Itse olen aina ollut aika arka superfoodien kuluttaja. Maca-jauhetta aloin käyttämään viime talvena ja jo pian käytön alottamisesta huomasin sen tosiaan tekevän sen mitä luvattiinkin.

MSM on nyt mun uusin tuttavuus. Se on rikkiyhdiste, jota esiintyy meidän soluissa. Rikki huolehtii solukalvojen joustavuudesta ja läpäisykyvystä, ja sillä tavalla edistää ravinteiden ja kuona-aineiden kulkua. Rikki myös tuottaa keholle raaka-ainetta, sekä samalla luo uusia soluja ja korjaa vahingoittuneita kudoksia ja elimiä.

Kauneudenhoidon kannalta rikki on erityisen tärkeässä asemassa, koska sitä tarvitaan sidekudosten ja kollageenin muodostumisessa. MSM tunnetaankin ennen kaikkea niveliä, luita, hiuksia ja kynsiä rakentavana ravintoaineena.

4. Nogasin

Tämä tuote ei vaikuta sitten mitenkään ihoon, hiuksiin ja kynsiin. Mutta jokainen meistä on varmasti joskus kokenu ruoansulatusvaivoja ja tietää, kuinka sillon olo on kaikkea muuta kuin viehättävä. Jostain syystä syksyisin kärsin itse näistä enemmän. Ehkä siksi, että sisällä tulee vietettyä enemmän aikaa ja sitä myöten liikunta jää vähemmälle ja herkuttelu enemmälle. Kun nappaan Nogasinin vähän ennen suurempaa ateriaa, ei ruoansulatusvaivoja ja vatsan turvotusta tarvii pelätä.


5. Hydraulisoitu Kollageeni



Tässä se nyt tulee. Mun rakas taikajuomani!

Kollageeni auttaa lisäämään ihon kimmoisuutta, tasoittaa juonteita ja ryppyjä ja ennaltaehkäisee niiden syntymistä. Se auttaa myös vähentämään selluliittia ja sen muodostumista. Kollageenissä lisäravinteena on vain se juju, että sen täytyy olla oikeassa muodossa: Kollageeniproteiini yksinään on elimistölle aivan liian suuri imeytyäkseen suoraan suolesta verenkiertoon, mutta pienten peptidien kohdalla se on mahdollista. 

Kollageenilisien teho perustuu kollageenin sisältämään hydroksiproliiniin. Hydroksiproliini on aminohappo, jonka imeytyminen verenkiertoon on merkki siitä, että kollageenia on hajonnut. Kun kollageenia hajoaa, elimistö saa signaalin, että sitä pitää valmistaa lisää. Kollageenivalmiste aktivoi kehon valmistamaan itse kollageenia.

Toisin sanoen kollageenilisien tarkoitus on, että kollageenilisä aktivoi oman kehon valmistamaan kollageenia itse. C-vitamiini on prosessissa välttämätön elimistön kollageenin muodostumiselle. C-vitamiinilla on todettu myös useita muita tunnettuja terveyshyötyjä.

Tälläisiä hydralisoituja kollageenivalmisteita on markkinoilla monia. Itse valitsin Puhdistamon Beauty Kollageenin siksi, että se on 100 % kotimainen. Sen lisäksi valtaosassa muiden valmistajien kollageenipeptidituotteissa ei ole imeytymisen kannalta välttämätöntä c-vitaminia mukana. Kaiken kukkuraksi Puhdistamon kollageeni sisältää MSM:ää, joten tämän kanssa sitä ei tarvitse ottaa enää erikseen.

Yleensä en helposti usko minkään tuotteiden kaunistaviin vaikutuksiin, mutta hydraulisoiduista kollageenituotteista löytyy niin paljon positiivisia tieteellisiä tutkimuksia. Tässä esim. Keskisuomalaisesta löytynyt artikkeli: Kollageeniravintolisien Teho On Todistettu. Myös Youtubessa voi nähdä useita videoita, kuinka kollageenipeptidit on käytännössä vaikuttaneet testaajiin, ja miten puolestaan ihon ja hiusten kunto on lähtenyt taas laskuun, kun kollageenilisän käyttö on lopetettu.

Itse näin selvän eron mun ihossa jo kahden viikon säännöllisen käytön jälkeen. Iho on kimmoisampi, kuulaampi ja mun huulissa olevat juonteet on tasoittuneet PUOLELLA! Tämä juoma toimii oikeasti ja on tullut jäädäkseen tämän naisen päivittäiseen ruokavalioon.

Mitkä on sun lemppari kauneidenhoidon lisäravinteita? Onhan Kollageenipeptidit jo sun käytössä?

Näin Säästät Satoja Euroja Kausivaateostoksissa

Ei voi kieltää, etteikö vaatteisiin saisi uppoamaan rahaa. Tykkään sijoittaa varsinkin perusvaatteisiin vähän enemmän. Viimeisimpiä trendivaatteitakin on aina sillon tällön mukava shoppailla. Kuitenkin, mitä kauemmin oon bloggaillut muodista, sen tarkempi musta on rahan käytön kanssa tullu. Vielä pari vuotta takaperin olin hövelimpi. Siitä oppineena oon nykyään jopa kranttu shoppailija. 

Varsinkin näin talven kynnyksellä on kuitenkin pakko raottaa lompakkoa ehkä normaalia enemmän. Virheistä oppineena voin kuitenkin hyvillä mielin todeta, että onneks on mahdollista olla samaan aikaan tyylikäs ja säästäväinen. Tänään jaan muutamat mun vinkit kuinka siirtää vaatekaappi oikein ihanteelliseen syys-talvivalikoimaan edullisesti.




Uutta Vanhan Tilalle


Tämä tuskin tuli yllätyksenä sulle, mutta en voi tarpeeks korostaa, kuinka paljon suosittelen kirppareita. Enkä tarkoita, että sieltä sun pitäisi nyt löytää kaikki syys-talven vaatteet itsellesi. Ei. Vaan rohkasen sua lähtemään sinne hankkimaan rahaa sun uusiin vaatteisiin. 

Muistan kun ensimmäisen kerran varasin kirpparipöydän vanhoille vaatteille vähän jopa puoli vitsillä. Olin pudota pehvalleni kun viikon päästä sain tietää, että olin tienannut useita satasia. Sen jälkeen oli niin hyvä fiilis mennä kesävaateostoksille.

Ainoa huono puoli vanhojen myymisessä on, että se pitää saada aikaiseksi. Homman alottaminen ja pöydän varaaminen on monesti se vaikein askel. Mutta vitsit kun se on kaiken vaivan arvoista! Itse vien myyntiin vain sesongin vaatteita. Tänä syksynä kävin läpi viime syys-talvivaatteet, siirsin pidettävät esille, ja vein myyntiin kaiken mistä en enää pitänyt tai oli muuten huonokuntoista. Hassua muuten, mutta välillä tuntuu, että juuri ne huonokuntoiset menee kirpparilla aina ensimmäisenä. Eli jos mietit vaatteita läpikäydessä "ei tätä kukaan kuitenkaan osta", niin trust me! Ihan varmasti ostaa.




Älä Poista Hintalappuja


Tämä on mun yksi tärkeimmistä vinkeistä, joilla oon säästäny ihan huikeita summia. En koskaan, en ikinä, revi vaatteesta hintalappua pois, kun olen sen ostanut. Laitan ostokuitin nätisti mun kuittilaatikkoon ja vaatteen kaappiin henkariin. Sen jälkeen jatkan elämää normaalisti. Viikon aikana tarkkaile seuraavia asioita:
  1. Kuinka usein oikeasti etsin kyseisen vaatteen päälle.
  2. Millainen fiilis mulla on vaate päällä? Tunnenko itsevarmuutta? Hiertääkö jostain? Häiritseekö joku?
  3. Kuinka moneen eri asuyhdistelmään puen vaatteen? 

Palautan vaatteen jos

a) en käytä sitä kertaakaan viikon aikana
tai
b) joku mun olossa häiritsee se päällä
tai
c) en keksi sille kuin yhden asuidean

Tämä on ollut mun nyrkkisääntö viimeiset kaksi vuotta. Yli puolet mun ostamista vaatteista päätyy palautukseen. Mutta ne vaatteet, jotka päätän pitää tuleekin sitten ihan oikeasti käyttöön. Jos vaate läpäisee mun viikon koeajan, tiedän ettei rahat ole menny hukkaan. Tällä tavalla säkin voit säästää sievoisen summan vaateostoksissa.



Säästä Trendivaatteissa, Sijoita Klassikoihin


Kuten jo alussa mainitsin, sijoitan mielellään enemmän kaapin perusvaatteisiin. Trendivaatteet puolestaan ostan edullisista paikoista, kuten Zarasta ja Hennesistä. Niissäkin on nykyään saatavilla laadukkaampia vaatteita, varsinkin nettivalikoimissa, mutta molemmat ovat kuitenkin pääsääntöisesti nopean muodin liikkeitä.

Ns. trendivaatteet kannattaa etsiä edullisesti, sillä suurella todennäköisyydellä vuoden päästä tähän aikaan et halua pukea sitä enää päälle. Klassikkovaatteet on puolestaan käyttökelpoisia vuosikymmeniä ja siksi on tärkeää, että ne on istuuvudeltaan ja laadultaan hyviä, jonka takia ovat myös arvokkaampia. Esim. Jos tänä talvena haluat ostaa trendikkään, ylisuuren puffertakin, yritä löytää se mahdollisimman edullisesti. Jos puolestaan haluat ostaa klassisen beigen villakangastakin, suosittelen ostamaan laadukasta ja sijoittaa siihen enemmän.



Etsi Merkkivaatekirppareilta


Tämä on mun viimeisin rakas ajan viete. Voisin viettää tuntikausia selaillen Vestaire Collectivea ja The Real Real :ia läpi. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Voit helposti löytää sieltä ihan aidon designerlaukun tai -kengät puolet halvemmalla kuin uutena ostaessa. Ei oo missään nimessä jotenkin "vähempi arvoista" tai feikkiä ostaa tällaisista paikoista. Ostoksista saa mukaan aitoustodistuksenkin. Jos oot jo pitkään haaveillu sun ihkaoikeasta designerlaukusta (jopa jostain tietystä) saatatpa hyvinkin löytää sen noista jommasta kummasta edullisemmin kuin uskoitkaan.

 huomaa: Merkkivaatekirppareilla käytettynä ostaessa hinta ja kunto kulkee käsikädessä. Jos hinta on puolet uudesta, tuote ei ole enää uutta vastaavassa kunnossa.

 Uskon, että moni nainen, varsinkin äiti-ihminen, ei uskalla edes miettiä tyylikkäämpää vaatekaapin sisältöä, koska pelkää sen tulevan liian kalliiksi. Instagramin muotivaikuttajia seuratessa ei mikään ihme, että syntyy sellaisia käsityksiä. Kuitenkin, joku saattaisi pystyäkin ostelemaan pelkästään merkkivaatteita uutena, mutta se ei kuitenkaan ole mikään tae tyylikkyydelle. On paljon tärkeämpää, että oppii ostamaan itselleen tyylikästä ja stailaamaan vaatteet tyylikkäästi. Ja siinä onneksi voi onnistua ilman, että sun talous menis siitä ahdinkoon.



paita H&M
hame VeroModa
kengät Zara

"Onko Sektio Oikeasti Niin Paha Tapa Synnyttää?" - On.

Törmäsin Desiren postaukseen, jossa hän kirjoitti sektiosynnytyksen puolesta. Luin juttua kauhuissani. Vielä ennen Elionia olisin voinut edes osittain samaistua Desiren ajatuksiin, mutta tänään en. En sitten niin mitenkään.

Se, miksi koin suorastaan mun velvollisuudeks tulla kirjottamaan tästä on juurikin tämä huolestuttava suuntaus, kuinka moni nainen ajattelee sektion olevan kuin oikotie onneen, ettei tarvitsisi kokea synnytyskipuja. Raukat kun eivät tiedä, kuinka väärässä ovatkaan. Eikä asiaa helpota se, että Desiren kaltaiset vaikuttajat puhuu noin myönteisesti asiasta. Siksi en vaan pysty olla enää hiljaa sektion haitoista.

Itse sain Leonin siihen asti päkerrettyä, että pystyin kädellä tuntemaan vauvan hiukset. Olen kokenut siis synnytyskivut ja supistukset ihan viime metreille. Voin vakuuttaa, että ottaisin ne paljon mielummin, kuin sektion välittömät komplikaatioriskit ja nämä muut hirveydet, joista tänään yritän kertoo sulle mahdollisimman avoimesti. 

Kuten valtaosa Suomessa, en voinu itse sille mitään, että päädyin leikkauspöydälle. Oon jo aikasemmin tainnut kirjoitella, kuinka mun lantioluiden rakenne on sen verran erikoinen, etten voi synnyttää alateitse.

Elion syntyi suunnitellulla sektiolla, kun synnytystapa-arviossa diagnosoitiin nuo erikoiset rakenteet. Synnytystapa-arvion tehnyt nuorehko naislääkäri oli koko ajan ennen tutkimusta selvästi sektiovastainen. Ihmettelin sitä silloin kovasti. Ja tiedän, että moni muukin elää tällä hetkellä ajatuksessa, että mitä pahaa nyt sektiossa muka on. Toivottavasti tällä postauksella saan ihmisten silmiä edes raotettua.



Sektiosynnytyksen Huonot Puolet


Henkiset ja fyysiset rajat testissä


Leikkaukset itsessään meni mun kohdalla tosi hyvin. Toki tunne oli kuvottava, kun lääkäri kaivoi vauvaa mahasta niin että koko kroppa heijasi. Molemmilla kerroilla tunsin selvästi kaivamisen mun selkärangassa. Se ei ollut varsinaista kipua kuitenkaan, vaan tosi kuvottava tunne. Kyllä siinä piti kaikkensa tehdä, että sai ajatukset muualle siitä, että niin siellä vaan mun sisäelimiä kopeloidaan.

Se puolestaan oli mulle tosi kivuliasta, kun hoitajat kävi painelemassa mahaa, jotta kohtu tyhjenisi jälkivuodosta. En ikinä unohda sitä polttavaa kipua sektiohaavassa. Tikkejähän tulee sektiossa kolmeen eri kudoskerrokseen, ei suinkaan vain tähän näkyvään ihoon. Tuntui että jokainen niistä kerroksista suorastaan repeytyisi joka painalluksella. Eihän niin tietenkään käy, mutta siltä se tuntuu.

Ylösnouseminen


Sanotaan, että sektiosta toipuu sitä nopeammin, mitä nopeammin lähtee liikkeelle. Ja hoitajathan pakotti liikkeelle viimeistään seuraavana päivänä. Muistan vielä tänäkin päivänä sen tunteen, kun ensimmäisen kerran piti nousta ylös. Siinä hirveydessä en vaan voinut olla itkemättä ja kiroilematta.

Eikä se riittänyt, että nousee ylös. Piti lähteä kävelemään. Ensin vessaan ja seuraavan kerran pidemmälle. Seisoalteen ollessa en pystynyt suoristaa selkää ollenkaan. Se tuntui kuin sektiohaavat olisi repeytyneet. Joka askel oli kuin kuumat liekit ois vaeltanut pitkin kehoa lähtien sektiohaavasta. Pyörrytti, itketti ja oksetti. Hivuin pitkin sairaalakäytävää selkä kyyryssä etanavauhtia. Tuskissani, kivusta hikisenä katselin muita äitejä. Niitä jotka oli synnyttäny "normaalisti" ja jo elivät ja olivat kuin mitään synnytystä ei olis ollutkaan.



Vessassa käyminen, aivastaminen, nauraminen, pukeminen...


Kipulääkkeitä syödään leikkauksen jälkeen paljon, usein ja montaa sorttia. Ne tietenkin teki mulle ilmaa mahaan ihan hurjasti. Se vain kertyi ja kertyi, koska haavakivun takia en saanut sitä tulemaan ulos. Joka kerta kun ilma vaelsi suolessa repi se samalla sektiohaavaa, enkä pystynyt tekemään asialle mitään. 

Myös vessassa käyminen oli todella tuskaista. Isolla hädällä käyminen oli mahdotonta niin kauan kunnes se tuli itsestään, niin ettei tarvinnut ponnistaa ollenkaan. Eikä kotiin päässyt ennen kuin siinä oli onnistunut. Aivastaa en myöskään pystynyt enkä nauramaan. Kaikki asiat siis, missä vähänkään käyttää vatsalihaksia oli sektion jälkeen mulle mahdottomia monta päivää.

Mieliala


Valtaosalle naisista tulee ns babyblues synnytyksen jälkeen. Niin tuli mullekin. Sektiosta toipuminen syvensi sitä bluesia entisestään. Mitään ei voinut tehdä ilman kipuja. Makasin vain kotona vauvan kanssa, oman kehoni ja kipujeni vankina monta viikkoa. En ymmärrä, miten joku voi vähätellä sitä.

Mun mielestä tulevaan toipumisaikaan on hyvä alkaa valmistautumaan henkisellä tasolla jo ennen sektiota. Toki me kaikki koetaan kipu eri tavalla. Varmasti jotkut selviää vähemmällä. Itse yllätyin toipumisajan pituudesta ja siitä, kuinka monta viikkoa meni, ennen kuin pärjäsin ilman kipulääkkeitä.


Kiinnikkeet


Leikkaukset aiheuttaa aina arpikudosta. Valtaosa sektion läpikäynneistä saa loppuelämäkseen riesakseen myös ns. kiinnikkeitä. Kiinnikkeet ovat arpikudosta, kuin paksuja langanpätkiä, jotka muodostuvat alamahaan ja sisäelimiin, kiinnittäen esim. kohdun yhteen suoliston ja virtsarakon kanssa. Kiinnikkeet aiheuttavat toisille kroonisia kipuja, virtsavaivoja ja ärtyneen suolen oireyhtymän kaltaisia oireita.

Mulle kiinnikkeitä muodostuu paljon. Elionin sektiossa lääkäri mainitsi asiasta ja kertoi availevansa niitä. Kuulin selvästi kuinka sakset napsuivat aivan kuin oltaisiin leikattu paksuja naruja. Toisille kiinnikkeet aiheuttaa niin suurta vaivaa, että niitä leikellään ja korjaillaan vielä vuosien päästä sektiosta.



Älä ymmärrä mua väärin, olen ikuisesti kiitollinen, että sektiosynnytys on mahdollista ja ettö sain kokea ne Suomessa. Ilman sektiota kukaan meistä, minä, Leon ja Elion ei oltaisi tänään tässä.

Mun mielestä on kuitenkin silkkaa tyhmyyttä suositella sektiota kellekään. Siitä toipuminen on raskasta ja kivuliasta. Tietenkin, jos vauvaa ei normaalisti voi saada ulos, niin sitten se helvetti on vain käytävä läpi. Ja kyllä siitäkin selviää. Mutta että mieluummin valitsisi sektion kuin alatiesynnytyksen, ilman mitään "varsinaista syytä" on mun mielestä tyhmää ja itsekästä, mutta varmasti suuremmalti osin silkkaa tietämättömyyttä. Ja siksi haluan jakaa nämä asiat nyt niin rehellisesti kuin itse olisin ennen leikkauksia halunnut kuulla.


Ja valitettavasti tässä ei ollut vielä kaikki sektion haittavaikutuksista. Se pahin jäi minulta vielä kertomatta. Asia on itsessään kuitenkin niin iso, että se vaatii kokonaan oman postauksensa, joka on mulla kyllä jo työn alla. Tulen jakamaan sen teille mahdollisimman pian, varmasti jo tällä viikolla.

Vielä Lopuksi...


Jos sulla on tosi iso synnytyspelko ja sen takia toivoisit sektiota, haluan kertoa vielä muutaman pointin: Leonin synnytys käynnistettiin, supistukset olivat voimakkaita ja jouduttiin sen vuoksi  antamaan jopa supistusten estolääkettä monesti. Silti supistuskivut ei olleet mitään haavakipuun ja toipumisaikaan verrattuna. Supistukset on kuin voimakkaita kuukautiskipuja, jotka kestää kerrallaan sen hetken, kunnes taas laantuvat ja loppuvat.

Sitten kun sai epiduraalin supistuskipu katosi kuin pieru saharaan. Kun olin tarpeeksi auki, supistus tuntui paineelta, kuin isolta kakkahädältä eikä ponnistaminen sattunut yhtään. Tuntui vain helpottavalta. Sektiokipuun ei helpota mikään muu kuin suuret määrät vahvoja lääkkeitä, jotka nekään ei sovi kaikille. Ja kaiken kukkuraksi se kipu kestää viikkotolkulla, ei vain synnytyksen ajan.

Mun mielestä sektion vs. alatiesynnytyksen vaarallisuudesta ja kipukertoimesta kertoo paljon se, että jos sun ois pakko valita jompikumpi synnytyksistä ilman kivunlievitystä kumman valitsisit? En tiedä ketään, eikä varmasti olekaan olemassa ketään, joka haluaisi sektion ilman puudutteita ja kivunlievitystä. Lukuisat naiset haluavat kuitenkin kokea synnytyksen ns. luomusti, eikä siinä ole mitään eriskummallista.

Toivoisin kaikilta sektion läpikäyneiltä harkintaa sitä suositellessaan "helppona" synnytyskeinona. Todennäköisesti kyseinen ihminen ei vielä tiedä sektiosynnytyksen pitkäaikaisongelmista. Olisin niin iloinen ja ylpeä jos sektiosynnytys ei olisi vaihtoehto missään maassa, vaan ainoastaan viimeinen keino, jos alatiesynnytyksessä tulee komplikaatioita tai naisella on jokin sellainen rakenteellinen vika, ettei alatiesynnytys ole mahdollista.

Mutta se miksi olen niin sektiota vastaan "vaihtoehtoisena synnytyskeinona" auennee sitten lopullisesti seuraavassa postauksessa. Ihmettelempä vain jos vielä sen jälkeen joku vapaaehtoisesti valitsisi ennemmin sektion kuin alatiesynnytyksen. 

White And Crisp



One outfit from the only sunny day from last week. I feel so sorry, that I can't take pictures anymore so often, and my closet would be full of new outfit ideas. It feels that it would be raining all. the. time. It can be that all of the sudden sun starts to shine and just when I've get everything ready for picturing, it starts to rain again. It has been so weird autumn by far.

I was thinking to enjoy a little bit more summery colors now the last times. Basic leather look leggings, a nude camisole and a white masculine blazer. Yup, the last days that you can wear only blazer when going out. Oversized blazers are my favourites at this moment. B thought that I've accidentally bought a few numbers too big. But no, my dear. If he could fit in it, then the size is perfect. It's then also warmer. How practical! But a coat freak like me doesn't feel sorry to dig out all the winter coats. I can't wait to purchase a new wool look coat for this winter. I try to push it a little still. Just a for a while.

I've also realised that all darker colors in makeup start to feel more attractive by now. All autumny colors like purple, bronze, orange and gold are my favourites with eyeshadows. Matt look blush shades and darker lipsticks are the things I like a lot in makeup every fall.

We're living now the last days before leaves will start falling. More north they might be already falling. Every evening I light up some vanilla scented candles, my all time favourites. How cozy it can feel! Usually I'm always blogging in the evening, in candlelight with a glass of Shiraz. It couldn't get any better.

Hope you're having a good start for the week also!

Yksi asu siltä yhdeltä ainoalta aurinkoiselta päivältä viime viikolla. Siis niin niin tylsää kun ei pääse enempää kuvailemaan ja kaapissa olisi vaikka kuinka paljon uusia asuideoita valmiina kuvattaviksi. Tuntuu, että sataa koko ajan. Sitten yhtäkkiä saattaa alkaakin paistamaan, ja juuri kun olen saanut kerättyä kaikki kuvauskimpsut kasaan alkaakin sataa kaatamalla. Ihan kummallinen syksy ollut tähän asti.

Ajattelin fiilistellä viimeiset kerrat vähän kesäisemmissä väreissä. Perus leather look leggingsit, nude cami ja maskuliininen bleiseri. Jep, enää ei montaa päivää pärjää pelkässä bleiserissä. Kaikki ylisuuret bleiserit on monen, niin myös mun suosiossa tällä hetkellä. B kysyi ostinko vahingossa liian ison. Ehen! Jos B itse mahtuisi siihen, silloin on koko kohdillaan. Lämmittääkin silloin huomattavasti enemmän. Mutta tämmöisenä takkifriikkinä en kyllä pistä pahakseni kaivaa talvitakkejakin esille. Niin jo kutkuttelis käydä hakemassa talven eka uusi villakangastakki kotiin, mutta olen yrittänyt malttaa mun mielen. Vielä edes hetkisen.

Huomaan myös, että meikkipuolella alan kallistumaan vähän tummempiin vaihtoehtoihin. Kaikki ihanat syksyn sävyt, kuten luumu, pronssi, oranssi ja kulta kutkuttelee nyt luomiväreissä. Myös tummemmat mattaposkipunat ja ah, kaikki ihanat syvät huulipunat odottaa myös käyttämistä meikkipussukassa.

Nyt elelläänkin ihan vikoja päiviä ennen ku lehdet alkaa tippumaan puista. Vähän ylempänä on jo varmasti tippuneetkin. Oon alkanut polttelemaan kynttilöitä nyt joka ilta ja vitsit et on kyllä tunnelmallista. Yleensä kirjottelen blogia tälleen iltasella. Kynttilän valossa, kera punaviinilasin, voisko mukavampaa ollakaan?

Toivottavasti sun viikko on lähtenyt hyvin käyntiin!





blazer Missguided
top Selected Femme
leggings Zara
boots H&M

@niina.boman
© Niina Boman Made by Underline Designs