Lapsiluku täynnä?
Ihan uskomatonta, mitä vauhtia aika on taas juossut. Vastahan oli kesäkuu. En kerrassaan ymmärrä mihin viimeiset kolme kuukautta katosi. Kaikkea mahdollista on taas sattunut ja tapahtunut.
Vauvaa ei näy, ei kuulu. Viime postauksen unet, eivät siis olleet enneunia, vaikka kuinka kovasti olisin toivonut. Mitä enemmän aika kuluu, sen vähemmän uskon meille enää tulevan vauvaa. Olen jo oikeastaan alkanut sisäistämään ajatusta, että meidän lapsiluku on nyt täynnä. Puolen vuoden raskautumiskielto kohdunkorjausleikkauksesta on ohi, mutta tähän se silti taisi jäädä. Kaikki yrittää tempata, että eihän sitä voi tietää, mutta jotenkin sen vain tuntee. On sellainen intuitio. Ja melkein aina tuntuu, että se on ollu oikeassa. Elioniakaan ei ihan helposti alkanut kuulumaan, mutta koskaan se ei kuirenkaan mua ressannut. Oli vain se tunne, että kyllä se kohta tärppää. Ja niinhän siinä kävikin.
Työrintamalla on myös menossa kuviot uusiksi. Sain mitä ilmeisemmin ammattiperäisen astman ripsipidennyksissä käytettävän liiman höyryistä. Pef-seuranta puhuu kovasti sen puolesta. Vielä on ensi viikolla spirometria joka kuuluu perusastmatutkimuksiin. Koronan takia Vantaalla ei järjestetä spirometrioita vaan joudun mennä sen takia Lohjalle asti. Hahaa! Kaikkea se korona on tuonutkin tullessaan.
Nyt on siis edessä ammatin vaihto. Olen miettinyt kaiken näköstä. Asuntovälitystä, nettisivujen tekoa, muotialaa... Luulen, että olen tehnyt sen suhteen jo päätöksen. Menen vielä työkkärille juttelemaan asiasta ennen kuin uskallan puhua siitä täällä ääneen.
Oletko sö koskaan joutunu esim. sairauden tai muun esteen vuoksi vaihtamaan työpaikkaa. Olis kiva kuulla kokemuksia, kuinka homma eteni ja saitko siihen tukea jostain.
Nyt on hoitolahuone väistymässä ja saadaan viimein meille makuuhuone takaisin. Aikaisemmin se huone oli poikien, mutta koska he on jo niin isoja, päädyttiin tekemään tuosta minihuoneesta meille makkari. Täällä on ollut kunnon sekamelska mutta viimein alkaa homma olemaan tehtynä. Jaan kyllä muodonmuutoksen sitten tännekin, uskomatonta miten loppujen lopuksi siitä tulikin tosi kompakti ja viihtyisä.
Ihanaa viikonloppua sinne!
Enneunia?
Pakko tulla nopeasti kaiken hulinan keskeltä postaamaan. Mulle alkoi vihdoin tulemaan asiakkaita, mikä on pitänyt meidät kiireisenä. Asiaa ei yhtään helpota, että pojat on tämän kuun tarhasta lomalla.
Kaiken hyväkkään lisäksi meillä sattui vesivahinko, juuri kun piti aloittaa molempien makuuhuoneiden muodonmuutosprojekti. Vahinko tapahtui keittiössä, tiskikoneliitännästä. Keittiö on juuri makuuhuoneiden vieressä. Kosteutta kertyi niin, että joudutaan muuttamaan todennäköisesti kuukaudeksi kotoa pois. Harmittaaaaaaaa!!! Koko alkukesä on ollut kyllä yksi fiasko.
On siinä se hyvä puoli, että kun pitää kiirettä, ei ehdi ajatella vauvaprojektia. Pahin riskiaika kohdunkorjausleikkauksen jälkeen on vihdoin ohi. Raskautumiskieltoa saatiin se 3 kk, mielellään 6. Nyt on kolmet kuukautiset kärvistelty, joten ollaan jo annettu vauvalle lupa tulla. Tuskin kuitenkaan heti tärppää, jos ollenkaan.
Kaksi yötä sitten näin kuitenkin mitä friikeimmän unen. Olin katsomassa jotain uutta asuntokohdetta, jossa mun oli tarkoitus tehdä yhteistyö K.I.I.L.T.O -yhtiön kanssa. Joo, mitä hittoo? :D Olin siinä viimeisillään raskaana ja oikein tunsin, miten tukala ja kiristävä maha mulla oli. Selitin yhteistyöyrityksen vastuuhenkilölle, kuinka valitettavasti meidän projekti nyt vähän viivästyy, sillä synnytän juuri ennen pääsisäistä tai pääsiäisenä. Hän katsoi ymmärtävästi mua ja mun pystyssä huojuvaa mahaa, kunnes heräsin.
Kohdunulkoisessa raskaudessa näin myös raskausunen, mutta siinä unessa olin vasta todella alussa. Oon aina nähnyt raskausunia vaan, jos olen ollut oikeasti raskaana. Siksi mua alkoi jännittää nyt aika paljon. Oli pakko katsoa raskauslaskurista, jos nyt olisin raskaana, milloin olisi laskettuaika. Tulos oli 21.3. eli viikko ennen pääsiäistä! Kuinka friikkiä?!?! :D En oo edes ajatellu raskautumista koko kuussa ja sitten nään tämmöisen unen.
Mulla fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Välillä oon ihan varma et oon raskaana, välillä naurattaa ajatuskin. Välillä tekis mieli itkeä kun niin kovasti haluaisin saada vielä vauvan, välillä taas tuntuu, että on meillä hyvä näinkin.
No mutta, luotan siihen, että asiat tapahtuu just niin ku pitääkin. En halua stressata. Ja tällä kertaa se tuntuu yllättävän helpolta.
Toivottavasti sulla on ollu mukava kesä tähän asti <3
Kaiken hyväkkään lisäksi meillä sattui vesivahinko, juuri kun piti aloittaa molempien makuuhuoneiden muodonmuutosprojekti. Vahinko tapahtui keittiössä, tiskikoneliitännästä. Keittiö on juuri makuuhuoneiden vieressä. Kosteutta kertyi niin, että joudutaan muuttamaan todennäköisesti kuukaudeksi kotoa pois. Harmittaaaaaaaa!!! Koko alkukesä on ollut kyllä yksi fiasko.
On siinä se hyvä puoli, että kun pitää kiirettä, ei ehdi ajatella vauvaprojektia. Pahin riskiaika kohdunkorjausleikkauksen jälkeen on vihdoin ohi. Raskautumiskieltoa saatiin se 3 kk, mielellään 6. Nyt on kolmet kuukautiset kärvistelty, joten ollaan jo annettu vauvalle lupa tulla. Tuskin kuitenkaan heti tärppää, jos ollenkaan.
Kaksi yötä sitten näin kuitenkin mitä friikeimmän unen. Olin katsomassa jotain uutta asuntokohdetta, jossa mun oli tarkoitus tehdä yhteistyö K.I.I.L.T.O -yhtiön kanssa. Joo, mitä hittoo? :D Olin siinä viimeisillään raskaana ja oikein tunsin, miten tukala ja kiristävä maha mulla oli. Selitin yhteistyöyrityksen vastuuhenkilölle, kuinka valitettavasti meidän projekti nyt vähän viivästyy, sillä synnytän juuri ennen pääsisäistä tai pääsiäisenä. Hän katsoi ymmärtävästi mua ja mun pystyssä huojuvaa mahaa, kunnes heräsin.
Kohdunulkoisessa raskaudessa näin myös raskausunen, mutta siinä unessa olin vasta todella alussa. Oon aina nähnyt raskausunia vaan, jos olen ollut oikeasti raskaana. Siksi mua alkoi jännittää nyt aika paljon. Oli pakko katsoa raskauslaskurista, jos nyt olisin raskaana, milloin olisi laskettuaika. Tulos oli 21.3. eli viikko ennen pääsiäistä! Kuinka friikkiä?!?! :D En oo edes ajatellu raskautumista koko kuussa ja sitten nään tämmöisen unen.
Mulla fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Välillä oon ihan varma et oon raskaana, välillä naurattaa ajatuskin. Välillä tekis mieli itkeä kun niin kovasti haluaisin saada vielä vauvan, välillä taas tuntuu, että on meillä hyvä näinkin.
No mutta, luotan siihen, että asiat tapahtuu just niin ku pitääkin. En halua stressata. Ja tällä kertaa se tuntuu yllättävän helpolta.
Toivottavasti sulla on ollu mukava kesä tähän asti <3
Suhteessa Ulkomaalaisen kanssa - Varaudu Näihin Ongelmiin
Ennen kuin aloitan, haluan sanoa että rakastan, rakastan, RAKASTAN eri kulttuureita! Olisi ihan kamalaa jos me kaikki oltaisiin samanlaisia. Ulkomaille matkustaessa paikalliset on yks parhaita asioita. On ihana nähdä miten eri tavalla jotkut elää ja kommunikoi keskenään. Niin silmät avaavaa. Silloin sitä ymmärtää omia juuriaan jotenkin paremmin ja tajuaa paljon asioita itsestään.
Tässä postauksessa puhun lähinnä kosovolaisista, koska, no, elän yhden kanssa :D En missään nimessä tarkoita, että sä tuut kohtaamaan nämä kaikki ongelmat, se kun riippuu niin paljon sun puolison kulttuurista. Toisaalta minkäänmaalaisia ei koskaan pitäisi laittaa samaan muottiin. Kosovokin on todella monimuotoinen maa, moninaisine asukkaineen. Tietenkin myös jokaisen persoona vaikuttaa siihen, millaisia ongelmia pariskunnalla saattaa olla.
Ja kun puhun ongelmista, en välttämättä sano niiden olevan pahoja asioita. Enemmänkin erikoisia minulle, ulkomaalaisena kosovolaisessa kulttuurissa. Kaikki oli alkuun niin uutta ja niihin täytyi vain tottua.
Vaikka sun puoliso osaisi englantia, hänen vanhempansa hyvin todennäköisesti eivät osaa. Tää ongelma kasvaa vielä isommaksi, kun ajatellaan kuinka isoja perheet toisissa maissa usein ovat. Esim Kosovossa. Muistan kun vierailin siellä ensimmäisen kerran. Joka päivä joku täti, setä, serkku, pikkuserkku tai pikkuserkun serkku tuli meille vierailemaan. Muistaakseni vain kaksi osasi englantia kaikista niistä lukuisista ystävistä ja sukulaisista. Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaa...
Joka kerta kun käydään Kosovossa siellä on joko Bajram, Uusi Vuosi, Itsenäisyyspäivä, häät... Varsinkin kesäisin Kosovossa mennään paljon naimisiin. Varaudu silloin tapaamaan saman päivän aikana 100-200 ihmistä, jotka on jollain tapaa sukua. Ujo ja varovainen suomalaisuus ei silloin oo vaihtoehto.
Sitten kun tuohon lukuisten ihmisten tapaamiseen lisätään vielä heidän tapa tervehtiä, on arka suomalainen aivan varmasti hämillään.
Kosovossa mies ja nainen tervehtii kättelemällä ja sanomalla Kuinka voit? Voitko hyvin? -Kiitos, hyvin. Kuinka sinä voit? Voitko Hyvin? - Hyvin, kiitos. Nainen tervehtii naista halaamalla ja suukottamalla 3 kertaa vuorotellen eri poskia ja suukkojen välissä kysyy *pusu* Kuinka Voit? *pusu* Voitko Hyvin *pusu*. Johon toinen vastaa ja kysyy samat kun suukkojen ja kysymysten välissä ehtii.
Tunnen itseni aina niin kömpelöksi. Heiltä itseltään se sujuu kuin tanssi. Vähän niin kuin tämä meidän Terve tai pelkkä pään nyökkäys sujuu meiltä :D
Ainakin Kosovossa voit olla varma, että tulet lihomaan. Kosovolaiset äidit nimittäin rakastaa saada sut syömään. Uskon vahvasti, että monissa muissakin eteläisissä maissa on sama juttu.
Ruokapöydän äärellä syödään ja ainoa asia mistä keskustellaan on, että onko ruoka hyvää, otatko lisää. Ja jos et ota, etkö tykkääkään, ota nyt, edes yksi annos lisää, tässä on myös jogurttia, tarvitset lisää painoa, tässä laitan sulle lisää, olet niin laiha, no, onko hyvää... Ja vaikeahan siihen on sanoa ei, kun niiden ruoka on kaiken lisäksi niin hyvää.
Me suomalaiset ollaan niin tunnollisia ja täsmällisiä. Kosovolaiset eivät ole. Ei ainakaan täsmällisiä. Vaikka sopisit esim sähkökorjaajan tai vaikka uuden ruokapöydän toimituksen seuraavalle päivälle, on suoranainen jännitysnäytelmä nähdä tuleeko toimitus sovitusti, monta tuntia myöhässä vai tuleeko ollenkaan. Tämä saa mut suorastaan raivon partaalle siellä.
B:n mielestä on aina hauskaa seurata vierestä mun ilmeitä kun tunnit vaan kuluu ja ketään ei näy missään :D Muille puolestaan se on ihan normaalia. Myöhästymistä ei edes kyseenalaisteta.
Me suomalaiset ollaan niin kellon orjia. Muissa maissa ihmiset elää paljon stressittömämmin. Mistä itseasiassa muuten tykkään ihan valtavasti. Myöhästely on vain asia, joka tulee monen etelänmaalaisen elämäntapojen myötä. Mutta joskus heillä on yksi hyvä syy myöhästelyyn, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...
En koskaan, ikinä, en edes villeimmissä unissani uskaltais ajaa autoa B:n kotimaassa. Tai sit se olisi sellainen painajainen, josta vaan toivon herääväni.
Varsinkin kesäisin, kun kaikki ulkomailla asuvat kosovolaiset tulee koteihinsa, liikenne on aivan kaaosta. Mitkään liikennesäännöt ei päde, vaan se kenellä on kuuluvin töötti autossa saa etuajo-oikeuden.
Yllättävän vähän siellä siihen nähden sattuu onnettomuuksia. Mikä on itseasiassa aika vaikuttavaa. Heille koko liikenne on sellainen hallittu kaaos, joka ei toimi vain silloin, jos joku oikeasti ulkomaalainen on yksi ajajista :D Jos noudatat liikaa sääntöjä, et koskaan pääse perille.
Tää on itseasiassa aika hauska juttu, mutta samalla surullinen. Aina kun käydään B:n kotimaassa ja kun lähdetään kaupungille ostoksille tai vaikka viettämään iltaa, mulla täytyy olla omaa paperia mukana. Saattaa nimittäin olla, että joudun käyttämään julkista vessaa.
On aina jännitys nähdä millaiseen vessaan sitä päätyykään. Esim joku kauppa tai liike on hyvin suurella todennäköisyydellä tosi siisti sisältä ja siellä tuoksuu maailman herkullisin mansikkainen-kirsikkainen huonetuoksu ja kaikki kiiltää upeista marmoreista. Mutta. Liikkeen vessa onkin sitten ihan räjähdyksen jäljiltä. Ei välttämättä edes likainen vaan muuten vain kaaos. Lattia lainehtii, tai pumppu on rikki, tai ovi ei mene kiinni, tai mitä ikinä.
Kosovossa sentään ollaan tässäkin Albaaniaa edellä. Albaaniassa saattaa päätyä vessaan, jossa on vain pieni reikä lattialla, johon täytyy pystyä sihtaamaan. Elionia odottaessani ison masun kanssa se oli kyllä aivan mahdotonta.
Ja nyt sitten siirrytäänkin itse asiaan, astetta hankalampiin asioihin...
Jos esim olet vierailemassa jonkun luona, se kenen vieressä istut, saattaa jutustellessa koskea suhun monen monta kertaa. Ensimmäisenä vuonna Kosovossa vieraillessa en yhtään osannut varautua semmoiseen.
Kerran istuin yhden vanhemman sukulaisen vieressä heillä vieraillessamme (naispuolinen-tietenkin) ja kesken keskustelun hän yhtäkkiä laittoi kätensä mun jalalle. Ja piti sitä siinä puoli tuntia. En tietenkään kielimuurin takia voinut osallistua keskusteluun, hymyilin vaan nätisti ja sivusilmällä silmäilin hänen kättä, milloin hän ehkä siirtäisi sen pois. Hahaha! :D
Kaupungilla voit nähdä ystävysten kävelevän käsikynkässä ja nojailevan toisiinsa. Kosketteleminen on heille niin normaalia. Ei ihme, että heidän mielestä me skandit ollaan tosi kylmiä ihmisiä turvaväleinemme. Onneksi siihenkin voi tottua, eikä mua nykyään enää koskettelut häiritse.
9. Naiset ovat keskenään kilpailevia
Tämä on ollut ehkä se vaikein asia, johon mun on pitäny tottua. Siis huuuuuh huuuh... Naiset kilpailevat keskenään enemmän kuin koskaan oon nähny. Ja voi että saattaa olla tosi vaikea arvioida, onko se toinen oikeesti kiltti sulle, vai esittääkö vain.
Hyvä esimerkki oli kun menin muutaman kerran samaan kynsisalonkiin Kosovossa. Salongin omistaja osasi jotenkuten englantia, ja on itseasiassa varmaan tunnetuin kynsimuotoilija Kosovossa. Ekat kerrat hän oli superystävällinen mulle. Naurettiin, höpistiin miehistä, höpistiin kynsialasta, ihan kaikesta. Kolmannen kerran kun menin sinne, hän yhtäkkiä alkoi heittämään musta vitsiä albaniaksi muille asiakkaille ja kaikki katsoivat mua päästä varpaisiin nauraen. En tiedä, luuliko hän sitten, etten ymmärtäisi ollenkaan albaaniaa. Kun B tuli hakemaan mut kotiin, repesin autossa ihan valtavaan itkuun.
B on yrittäny opettaa mua olemaan siellä vähän kovaluontoisempi, mutta en vain osaa. Onneksi kuitenkaan kaikki naiset eivät ole semmoisia. Heidän kanssa täytyy vain olla vähän enemmän varuillaan, eikä luottaa heti ensitapaamisella.
Uskon, että tässä asiassa me suomalaiset ollaan paljon läpinäkyvämpiä. Jos ei tykätä jostain ihmisestä, ei lirkutella ja halailla ja esitetä parasta ystävää. Osataan kyllä käyttäytyä, mutta pidetään pieni välimatka. Vai oonko ainoo kun aattelee näin? Mitä sä oot mieltä?
Mutta tosiaan en tarkoita, että kosovolaiset naiset olisi jotenkin pahoja ja julmia. Ei missään nimessä! Moni heistä on osottautunu todella sydämelliseksi. Ehkä siellä on vaan pakko olla tietyllä tapaa paksunahkaisempi tai et pärjää. Tietynlainen kilpailuasettelu naisten välillä kun vaan kuuluu heidän kulttuuriin.
Pienen selvitystyön jälkeen ymmärsin, että se on tosi yleistä muissakin eteläisemmissä maissa. Voi että kun he niissä maissa ymmärtäisivät, että se ei ainakaan auta naisten yhteiskunnallista asemaa. Mutta siihen en edes uskalla paneutua sen enempää. Venyisi postaus ihan kilometrin mittaiseksi. Joten seuraavaksi...
Kun kosovolainen tulistuu... hän tulistuu. Kaikki ikävät fiilikset tulee kyllä julki. En tiedä tuntevatko he edes käsitettä mykkäkoulu. :D
Mutta samalla, kun kosovolainen tykkää jostain, hän todella myös näyttää sen. Sen puolesta me suomalaiset ollaan kyllä tosi jörökkejä. Tuo puoli saiki mut rakastumaan B:hen, niin kuin kerroin Näin Tapasin B:n kanssa-postauksessa.
Kun kosovolainen välittää, hän on valmis antamaan vaikka kätensä sen toisen puolesta. He myös puhuvat rakkaudesta tosi avoimesti. B sanoo mulle ja lapsille monta kertaa päivässä ju dua rakastan teitä. Suomalaisena on tosi suuri todennäköisyys, ettet koskaan ole kokenut vastaavaa, noin suurta määrää rakkautta. Ja siinä kohtaa, kaikki muu negatiivinen, tai sanotaanko mieluummin erilainen, on toisarvoista.
Monissa maissa ei ole hyväksyttävää esim käydä miehen vanhemmilla ennen kuin on varma, että pariskunta on menossa naimisiin. Tämän tiimoilta olen saanut lukuisia ja lukuisia yhteydenottoja teiltä lukijoilta. Moni miettii, onko minussa jotain vikaa kun mies tuntuu jopa salailevan suhdetta. Se on kuitenkin täysin normaalia.
Ennen kuin sormukset on vaihdettu, yökyläilyt ja muutkin julkiset rakkauden tunnustukset eivät ole sallittuja. En nyt paneudu asiaan sen enempää. Haluan vain sanoa, että jos seurustelet jonkun kosovolaisen tai saman tyylisestä kulttuurista tulevan kanssa, voit olla rauhassa. Se vain on heidän tyyli elää ja on heille täysin normaalia. Vielä kun lisätään siihen se, että olet heille ulkomaalainen, on miehesi ymmärrettävästi vielä suuremmissa paineissa asian kanssa. Mutta sitten kun sormukset on sormissa, kaikki normalisoituu.
Oon ihan superutelias kuulemaan, mitä mieltä sä olet näistä "ongelmista" ja ootko ehkä törmänny samanlaiseen teijän suhteessa. Vastailethan kommenttiboksissa <3
Tällaisia ongelmia jouduin itse kohtaamaan parisuhteemme alussa. Onneksi rakkaus kuitenkin voittaa. Ja kyllähän sitä ihan yksikulttuurisessakin suhteessa saa kokea erilaisuutta ja haasteita.
Kommunikointi on kaiken a ja o suhteessa kuin suhteessa. Ja epäitsekkyys. Kun molemmat tulee puolitiehen vastaan on silloin vaikea mennä mönkään.
Rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa sulle <3
Viime postauksessa: Uusia Tuulia
Tässä postauksessa puhun lähinnä kosovolaisista, koska, no, elän yhden kanssa :D En missään nimessä tarkoita, että sä tuut kohtaamaan nämä kaikki ongelmat, se kun riippuu niin paljon sun puolison kulttuurista. Toisaalta minkäänmaalaisia ei koskaan pitäisi laittaa samaan muottiin. Kosovokin on todella monimuotoinen maa, moninaisine asukkaineen. Tietenkin myös jokaisen persoona vaikuttaa siihen, millaisia ongelmia pariskunnalla saattaa olla.
Ja kun puhun ongelmista, en välttämättä sano niiden olevan pahoja asioita. Enemmänkin erikoisia minulle, ulkomaalaisena kosovolaisessa kulttuurissa. Kaikki oli alkuun niin uutta ja niihin täytyi vain tottua.
1. Sun täytyy oppia puolison kieltä
Vaikka sun puoliso osaisi englantia, hänen vanhempansa hyvin todennäköisesti eivät osaa. Tää ongelma kasvaa vielä isommaksi, kun ajatellaan kuinka isoja perheet toisissa maissa usein ovat. Esim Kosovossa. Muistan kun vierailin siellä ensimmäisen kerran. Joka päivä joku täti, setä, serkku, pikkuserkku tai pikkuserkun serkku tuli meille vierailemaan. Muistaakseni vain kaksi osasi englantia kaikista niistä lukuisista ystävistä ja sukulaisista. Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaa...
2. Tulet tapaamaan paaaaaaaljon ihmisiä
Joka kerta kun käydään Kosovossa siellä on joko Bajram, Uusi Vuosi, Itsenäisyyspäivä, häät... Varsinkin kesäisin Kosovossa mennään paljon naimisiin. Varaudu silloin tapaamaan saman päivän aikana 100-200 ihmistä, jotka on jollain tapaa sukua. Ujo ja varovainen suomalaisuus ei silloin oo vaihtoehto.
3. Tapa Tervehtiä
Sitten kun tuohon lukuisten ihmisten tapaamiseen lisätään vielä heidän tapa tervehtiä, on arka suomalainen aivan varmasti hämillään.
Kosovossa mies ja nainen tervehtii kättelemällä ja sanomalla Kuinka voit? Voitko hyvin? -Kiitos, hyvin. Kuinka sinä voit? Voitko Hyvin? - Hyvin, kiitos. Nainen tervehtii naista halaamalla ja suukottamalla 3 kertaa vuorotellen eri poskia ja suukkojen välissä kysyy *pusu* Kuinka Voit? *pusu* Voitko Hyvin *pusu*. Johon toinen vastaa ja kysyy samat kun suukkojen ja kysymysten välissä ehtii.
Tunnen itseni aina niin kömpelöksi. Heiltä itseltään se sujuu kuin tanssi. Vähän niin kuin tämä meidän Terve tai pelkkä pään nyökkäys sujuu meiltä :D
4. Ruoka
Ruokapöydän äärellä syödään ja ainoa asia mistä keskustellaan on, että onko ruoka hyvää, otatko lisää. Ja jos et ota, etkö tykkääkään, ota nyt, edes yksi annos lisää, tässä on myös jogurttia, tarvitset lisää painoa, tässä laitan sulle lisää, olet niin laiha, no, onko hyvää... Ja vaikeahan siihen on sanoa ei, kun niiden ruoka on kaiken lisäksi niin hyvää.
5. Myöhästelyt
Me suomalaiset ollaan niin tunnollisia ja täsmällisiä. Kosovolaiset eivät ole. Ei ainakaan täsmällisiä. Vaikka sopisit esim sähkökorjaajan tai vaikka uuden ruokapöydän toimituksen seuraavalle päivälle, on suoranainen jännitysnäytelmä nähdä tuleeko toimitus sovitusti, monta tuntia myöhässä vai tuleeko ollenkaan. Tämä saa mut suorastaan raivon partaalle siellä.
B:n mielestä on aina hauskaa seurata vierestä mun ilmeitä kun tunnit vaan kuluu ja ketään ei näy missään :D Muille puolestaan se on ihan normaalia. Myöhästymistä ei edes kyseenalaisteta.
Me suomalaiset ollaan niin kellon orjia. Muissa maissa ihmiset elää paljon stressittömämmin. Mistä itseasiassa muuten tykkään ihan valtavasti. Myöhästely on vain asia, joka tulee monen etelänmaalaisen elämäntapojen myötä. Mutta joskus heillä on yksi hyvä syy myöhästelyyn, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...
6. Liikenne
En koskaan, ikinä, en edes villeimmissä unissani uskaltais ajaa autoa B:n kotimaassa. Tai sit se olisi sellainen painajainen, josta vaan toivon herääväni.
Varsinkin kesäisin, kun kaikki ulkomailla asuvat kosovolaiset tulee koteihinsa, liikenne on aivan kaaosta. Mitkään liikennesäännöt ei päde, vaan se kenellä on kuuluvin töötti autossa saa etuajo-oikeuden.
Yllättävän vähän siellä siihen nähden sattuu onnettomuuksia. Mikä on itseasiassa aika vaikuttavaa. Heille koko liikenne on sellainen hallittu kaaos, joka ei toimi vain silloin, jos joku oikeasti ulkomaalainen on yksi ajajista :D Jos noudatat liikaa sääntöjä, et koskaan pääse perille.
7. Julkiset WC:t
Tää on itseasiassa aika hauska juttu, mutta samalla surullinen. Aina kun käydään B:n kotimaassa ja kun lähdetään kaupungille ostoksille tai vaikka viettämään iltaa, mulla täytyy olla omaa paperia mukana. Saattaa nimittäin olla, että joudun käyttämään julkista vessaa.
On aina jännitys nähdä millaiseen vessaan sitä päätyykään. Esim joku kauppa tai liike on hyvin suurella todennäköisyydellä tosi siisti sisältä ja siellä tuoksuu maailman herkullisin mansikkainen-kirsikkainen huonetuoksu ja kaikki kiiltää upeista marmoreista. Mutta. Liikkeen vessa onkin sitten ihan räjähdyksen jäljiltä. Ei välttämättä edes likainen vaan muuten vain kaaos. Lattia lainehtii, tai pumppu on rikki, tai ovi ei mene kiinni, tai mitä ikinä.
Kosovossa sentään ollaan tässäkin Albaaniaa edellä. Albaaniassa saattaa päätyä vessaan, jossa on vain pieni reikä lattialla, johon täytyy pystyä sihtaamaan. Elionia odottaessani ison masun kanssa se oli kyllä aivan mahdotonta.
Ja nyt sitten siirrytäänkin itse asiaan, astetta hankalampiin asioihin...
8. Monet ulkomaalaiset rakastaa kosketuksia
Jos esim olet vierailemassa jonkun luona, se kenen vieressä istut, saattaa jutustellessa koskea suhun monen monta kertaa. Ensimmäisenä vuonna Kosovossa vieraillessa en yhtään osannut varautua semmoiseen.
Kerran istuin yhden vanhemman sukulaisen vieressä heillä vieraillessamme (naispuolinen-tietenkin) ja kesken keskustelun hän yhtäkkiä laittoi kätensä mun jalalle. Ja piti sitä siinä puoli tuntia. En tietenkään kielimuurin takia voinut osallistua keskusteluun, hymyilin vaan nätisti ja sivusilmällä silmäilin hänen kättä, milloin hän ehkä siirtäisi sen pois. Hahaha! :D
Kaupungilla voit nähdä ystävysten kävelevän käsikynkässä ja nojailevan toisiinsa. Kosketteleminen on heille niin normaalia. Ei ihme, että heidän mielestä me skandit ollaan tosi kylmiä ihmisiä turvaväleinemme. Onneksi siihenkin voi tottua, eikä mua nykyään enää koskettelut häiritse.
9. Naiset ovat keskenään kilpailevia
Tämä on ollut ehkä se vaikein asia, johon mun on pitäny tottua. Siis huuuuuh huuuh... Naiset kilpailevat keskenään enemmän kuin koskaan oon nähny. Ja voi että saattaa olla tosi vaikea arvioida, onko se toinen oikeesti kiltti sulle, vai esittääkö vain.
Hyvä esimerkki oli kun menin muutaman kerran samaan kynsisalonkiin Kosovossa. Salongin omistaja osasi jotenkuten englantia, ja on itseasiassa varmaan tunnetuin kynsimuotoilija Kosovossa. Ekat kerrat hän oli superystävällinen mulle. Naurettiin, höpistiin miehistä, höpistiin kynsialasta, ihan kaikesta. Kolmannen kerran kun menin sinne, hän yhtäkkiä alkoi heittämään musta vitsiä albaniaksi muille asiakkaille ja kaikki katsoivat mua päästä varpaisiin nauraen. En tiedä, luuliko hän sitten, etten ymmärtäisi ollenkaan albaaniaa. Kun B tuli hakemaan mut kotiin, repesin autossa ihan valtavaan itkuun.
B on yrittäny opettaa mua olemaan siellä vähän kovaluontoisempi, mutta en vain osaa. Onneksi kuitenkaan kaikki naiset eivät ole semmoisia. Heidän kanssa täytyy vain olla vähän enemmän varuillaan, eikä luottaa heti ensitapaamisella.
Uskon, että tässä asiassa me suomalaiset ollaan paljon läpinäkyvämpiä. Jos ei tykätä jostain ihmisestä, ei lirkutella ja halailla ja esitetä parasta ystävää. Osataan kyllä käyttäytyä, mutta pidetään pieni välimatka. Vai oonko ainoo kun aattelee näin? Mitä sä oot mieltä?
Mutta tosiaan en tarkoita, että kosovolaiset naiset olisi jotenkin pahoja ja julmia. Ei missään nimessä! Moni heistä on osottautunu todella sydämelliseksi. Ehkä siellä on vaan pakko olla tietyllä tapaa paksunahkaisempi tai et pärjää. Tietynlainen kilpailuasettelu naisten välillä kun vaan kuuluu heidän kulttuuriin.
Pienen selvitystyön jälkeen ymmärsin, että se on tosi yleistä muissakin eteläisemmissä maissa. Voi että kun he niissä maissa ymmärtäisivät, että se ei ainakaan auta naisten yhteiskunnallista asemaa. Mutta siihen en edes uskalla paneutua sen enempää. Venyisi postaus ihan kilometrin mittaiseksi. Joten seuraavaksi...
10. Tunteiden näyttäminen
Mutta samalla, kun kosovolainen tykkää jostain, hän todella myös näyttää sen. Sen puolesta me suomalaiset ollaan kyllä tosi jörökkejä. Tuo puoli saiki mut rakastumaan B:hen, niin kuin kerroin Näin Tapasin B:n kanssa-postauksessa.
Kun kosovolainen välittää, hän on valmis antamaan vaikka kätensä sen toisen puolesta. He myös puhuvat rakkaudesta tosi avoimesti. B sanoo mulle ja lapsille monta kertaa päivässä ju dua rakastan teitä. Suomalaisena on tosi suuri todennäköisyys, ettet koskaan ole kokenut vastaavaa, noin suurta määrää rakkautta. Ja siinä kohtaa, kaikki muu negatiivinen, tai sanotaanko mieluummin erilainen, on toisarvoista.
11. Suhteen salaaminen
Monissa maissa ei ole hyväksyttävää esim käydä miehen vanhemmilla ennen kuin on varma, että pariskunta on menossa naimisiin. Tämän tiimoilta olen saanut lukuisia ja lukuisia yhteydenottoja teiltä lukijoilta. Moni miettii, onko minussa jotain vikaa kun mies tuntuu jopa salailevan suhdetta. Se on kuitenkin täysin normaalia.
Ennen kuin sormukset on vaihdettu, yökyläilyt ja muutkin julkiset rakkauden tunnustukset eivät ole sallittuja. En nyt paneudu asiaan sen enempää. Haluan vain sanoa, että jos seurustelet jonkun kosovolaisen tai saman tyylisestä kulttuurista tulevan kanssa, voit olla rauhassa. Se vain on heidän tyyli elää ja on heille täysin normaalia. Vielä kun lisätään siihen se, että olet heille ulkomaalainen, on miehesi ymmärrettävästi vielä suuremmissa paineissa asian kanssa. Mutta sitten kun sormukset on sormissa, kaikki normalisoituu.
Oon ihan superutelias kuulemaan, mitä mieltä sä olet näistä "ongelmista" ja ootko ehkä törmänny samanlaiseen teijän suhteessa. Vastailethan kommenttiboksissa <3
Tällaisia ongelmia jouduin itse kohtaamaan parisuhteemme alussa. Onneksi rakkaus kuitenkin voittaa. Ja kyllähän sitä ihan yksikulttuurisessakin suhteessa saa kokea erilaisuutta ja haasteita.
Kommunikointi on kaiken a ja o suhteessa kuin suhteessa. Ja epäitsekkyys. Kun molemmat tulee puolitiehen vastaan on silloin vaikea mennä mönkään.
Rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa sulle <3
Näin Greippimehu Todella Auttaa Tulemaan Raskaaksi
Nyt sitten eräs päivä eräässä Facebook ryhmässä tuli näistä myyteistä juttua. Itse olen pitkään luottanut greippimehun raskauttavaan voimaan. En tosin koskaan usko mitään legendoja tuosta noin vaan.
Otin greippimehun testiin ensimmäisen kerran silloin kun yritettiin Elionia. Sain siitä vinkin yhdeltä läheiseltä, sillä hän oli vasta tullut raskaaksi ja juuri siinä kierrossa oli ensimmäisen kerran kokeillut greippimehua. Hän sanoi ohjeen menevän näin:
1. Greippimehua juodaan ensimmäisestä kiertopäivästä lähtien lasi (n.3dl) päivässä
2. Mehun tulisi olla makeuttamatonta ja 100% tuorepuristettua
3. Greippimehu toimii parhaiten kun se juodaan heti aamusta yhdessä äitiysvitamiinien kanssa
4. Greippimehun nauttiminen lopetetaan ovulaatioon, jonka jälkeen sitä ei enää juoda
Tein työtä käskettyä ja kuinka ollakaan, tuossa kierrossa aloin odottamaan Elionia. Silloin ajattelin, että koska läheiseni oli raskautunut sillä heti ja myös itse raskauduin vuoden yrittämisen jälkeen heti ensimmäisestä greippimehukierrosta, ei tämä kaikki voi olla vain sattumaa.
Tänään halusin tehdä asiasta pientä selvitystyötä. Onnistuin nopeasti löytämään tieteellisen selityksen sille, miten greippimehu saattaa auttaa raskautumaan.
Greippimehu ja cervical mucus
Aloitetaan ihan perusasioista ja käydään läpi yksinkertaisuudessaan, miten meidän keho rikkoo ravintoaineita. Kaikki mitä syömme ja mitä meidän keho tuottaa, käy maksan läpi. Maksa onkin meille tietynlainen filtteri. Maksassa on entsyymejä nimeltään sytokromit, jotka pilkkoo kaiken mitä niille annetaan, kuten ravintoaineet, lääkkeet ja hormonit. Eräs tietty sytokromi, CYP3A4, on vastuussa estrogeenin pilkkomisesta.
Greippimehu sisältää kemikaaleja nimeltään furanokumariinit. Kun ne imeytyvät vereen, jonka mukana ne matkaavat maksaan, furanokumariinit lakkauttavat CYP3A4:n toiminnan väliaikaisesti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lyhyen aikaa kehossa ei ole estrogeenin pilkkojaa. Tämä tietenkin nostaa kehon estrogeenipitoisuutta.
Naisen emätinvuoto, eli cervical mucus muuttuu kierron eri vaiheissa. Saanen loppupostauksessa käyttää tälle sanaa mucus, koska kaikki suomennokset tuntuu omaan korvaan ihan liian härskeiltä. :D Ovulaation lähestyessä estrogeenitaso kohoaa, mikä muuttaa mucuksen runsaammaksi, kirkkaammaksi ja koostumukseltaan spermalle suotuisammaksi. Kun mucus on oikeanlaista, siittiöt pääsevät vapaasti ja helposti uimaan munasolun luo. Joissain tapauksissa huono cervical mucus on ainoa syy pariskunnan lapsettomuuteen.
Yksinkertaisuudessaan greippimehu siis nostaa kehon estrogeenitasoa tehden naisen mucuksen hedelmällisemmäksi, mikä edesauttaa raskautumista. Lähde
Valitettavasti vielä tähän päivään mennessä sen suurempia tieteellisiä kokeita asiasta ei olla tehty. Tämä on biologinen selitys sille miten greippimehu meissä vaikuttaa, ja sen ollen miten se saattaa parantaa raskautumismahdollisuuksia.
Oma kokemus
Mulle tämä riitti kyllä selitykseksi. Olin tiennyt, että greippimehun raskauttavalle vaikutukselle täytyi olla jokin syy, oli se jo niin monella, itseni mukaan lukien, auttanut raskautumisessa.
Itse huomasin jo neljännen päivän säännöllisen käytön jälkeen suotuisia vaikutuksia mucuksessa. Itselläni on aina ollut kuivat ja ohuet limakalvot, paitsi silloin kun juon greippimehua. Ovulaation lähestyessä greippimehukierrossa joudun ottamaan ihan pikkuhousunsuojat käyttöön, niin paljon se on parantanut ja lisännyt mucusta.
Itselleni on päivän selvää, että heti kun ollaan raskautumiskielto selätetty otan taas greippimehun käyttöön. Ei se herkkua ole, mutta ehdottomasti sen arvoista.
Onko sulla kokemusta greippimehun raskauttavasta voimasta?
Edellisessä postauksessa käytiin läpi, kuinka teet huulten ylirajauksen oikeaoppisesti.
Raudanpuute Monen Vaivan Taustalla
Siis pikkusen oon ihmetelly taas mun uusinta ihmeoiretta, joka eilen sitten viimein selvisi. Mulla on levottomat jalat! On muuten tosi häiritsevä sihisevä/kihelmöivä tunne säärien etuosasta jalkapöytään, aina varpaisiin asti. Tunne helpottaa ainoastaan jalkoja liikutellessa. Ja siitähän se nimi myös tuleeki.
Oon siis saanu jälleen yhden oireen mun onnettomien rauta-arvojen takia. Mulla oli ennen raskauksia aina ihan huippuluokan hemoglobiini. 150-160 oli mulle ihan normaali arvo. Kun aloin odottamaan Leonia, jossain kohtaa hemppa romahti alle 110. Sen jälkeen oonki ollu enemmän ja vähemmän oireileva.
Kun Elion oli muutaman kuukauden ikänen, multa otettiin kunnon rauta-arvoverikoe, jossa paljastui että hemppa oli n. 122 mutta ferritiini, eli varastorauta vain onnettomat 2. Sen viitearvot ovat 10-150. Käytännössä katsoen mun rautavarastot ovat siis typötyhjät. Raudanpuutetta aletaan epäilemään, kun ferritiini on alle 30.
Nyt leikkauksen yhteydessä huomattiin, että mun hemppa oli entistäki huonompi, vain 115. Ja sen oon kyllä tuntenu nyt olossa. Raudanpuutteen oireet on nimittäin moninaisia ja tosi yksilöllisiä. Itse olen saanut riesakseni muun muassa seuraavat oireet:
Niin turhauttavaa! Päivisin on vaikea pysyä hereillä. Mutta vaikka en päiväunia nukkuisikaan, päiväväsymys vaihtuu iltalevottomuuteen, enkä sit yöllä osaakaan nukkua.
Ja nyt en puhu mistään muutamista karvoista pesun ja harjauksen yhteydessä. Vaan tää mun hiustenlähtö on ihan omaa luokkaansa. Ohimot ovat lähes kaljut. Hiusraja pakenee pakenemistaan. Irronneiden hiusten tilalle ei kasva kunnon hiusta, vaan ohimot ja hiusraja on täynnä sellasta lyhyttä vauvakarvaa, joka ei kasva sen enempää pituutta, vaan irtoaa n. 3cm pitkänä.
Nyt leikkauksen jälkeen on tämä vain pahentunut. Yritin eilen kävellä kaupasta kotiin vähän ripeämmin, mutta hengästyin niin, etten pystynytkään kävelemään nopeasti. Pysähtyessä kesti kauan, että hengitys tasaantu normaaliksi.
Siis näytän niin sairaalta, etten kehtais lähtee mihinkään ilman huulipunaa ja aurinkopuuteria. Oon kuin joku kävelevä ruumis 😆
Mulla on aurallinen migreeni, mutta nyt oon viikon ajan kärsiny joka päivä eriasteisesta päänsärystä. Eikä tää oo sellasta migreenisärkyä. Enemmänkin puristavaa.
Näistä kerroinkin jo yläpuolella.
Meinaa olla tosi vaikea saada menemään kaikki päivän ruoat. Ei vaan yksinkertaisesti maistu.
Näiden lisäksi raudanpuute voi aiheuttaa huimausta, rytmihäiriöitä, ärtyneisyyttä, keskittymishäiriötä, hikoilua, nivekipuja, unihäiriöitä, ym, ym. Oireiden kirjo voi olla todella laaja.
Monilla naisilla myös runsaat kuukautiset aiheuttaa anemiaa. Mullahan arpipuutoksen aikaan menkat oli ihan kamalia. Kokonaisuudessaan tiputteluineen kesti jopa 11 päivää. Ei ihme ettei rauta-arvot parantuneet.
Saas muuten nähdä miten käy kuukautisille nyt leikkauksen jälkeen. Ainakin ne on nyt vähän myöhässä. Tietenkin just nyt, kun kerrankin toivoisin menkkojen tulevan, jotta kuluis nää "vauvakieltokierrot" nopeemmin.
Ennen en voinu syödä rautalisää ollenkaan, koska mun maha meni niistä niin huonoksi. Nykyään syön raudat aina appelsiinimehun kanssa, niin jäi vatsavaivat pois. Rautahan tarvitsee c-vitamiinia rinnalle, jotta imeytyis kunnolla. Lisäksi vaihdoin rautatabut Ferrodan merkkisiksi. Ne yhdessä appelsiinimehun kanssa ei oo vaikuttanut vatsan toimintaan yhtään mitenkään.
Nyt ajattelin alkaa syömään rautatabletteja päivittäin. Tähän asti oon ottanu jokatoinen päivä. Pitäs olla sitten 5kk:n päästä, kun loppuu raskautumiskielto, arvot jo paremmassa kunnossa. Näillä arvoilla ei varmasti edes tärppäis.
En aatellu kuitenkaan jäädä murehtimaan asiaa sen enempää. Rautanappi huuleen ja nokka kohti kuntosalia. Ihanaa! Eka treeni leikkauksen jälkeen ja ekan kerran salille sitten koronan.
Alkuun mua jopa vähän jännitti mennä sinne. Mut heti perillepäästyä, jännitys vaihtu täpinään. Oli jotenkin niin siistii päästä pitkästä aikaa kilistelemään painoja. Luvassa oli selkä-pakaratreeni, joka tuntu just sopivalta. Mahassa ja leikkausarvissa ei tuntunu yhtään pahalta.
Ootko sä jo alottanu salitreenit? Ja noista rauta-arvoista, millasia oireita huono hemppa ja/tai ferritiini on aiheuttanu sulle?
Edellisessä postauksessa: Kolmikielisyys - Näin Se Sujuu Meidän Perheessä
Oon siis saanu jälleen yhden oireen mun onnettomien rauta-arvojen takia. Mulla oli ennen raskauksia aina ihan huippuluokan hemoglobiini. 150-160 oli mulle ihan normaali arvo. Kun aloin odottamaan Leonia, jossain kohtaa hemppa romahti alle 110. Sen jälkeen oonki ollu enemmän ja vähemmän oireileva.
Kun Elion oli muutaman kuukauden ikänen, multa otettiin kunnon rauta-arvoverikoe, jossa paljastui että hemppa oli n. 122 mutta ferritiini, eli varastorauta vain onnettomat 2. Sen viitearvot ovat 10-150. Käytännössä katsoen mun rautavarastot ovat siis typötyhjät. Raudanpuutetta aletaan epäilemään, kun ferritiini on alle 30.
Nyt leikkauksen yhteydessä huomattiin, että mun hemppa oli entistäki huonompi, vain 115. Ja sen oon kyllä tuntenu nyt olossa. Raudanpuutteen oireet on nimittäin moninaisia ja tosi yksilöllisiä. Itse olen saanut riesakseni muun muassa seuraavat oireet:
1. Päiväväsymys, jota seuraa yökukkuminen
Niin turhauttavaa! Päivisin on vaikea pysyä hereillä. Mutta vaikka en päiväunia nukkuisikaan, päiväväsymys vaihtuu iltalevottomuuteen, enkä sit yöllä osaakaan nukkua.
2. Hiusten lähtö
Ja nyt en puhu mistään muutamista karvoista pesun ja harjauksen yhteydessä. Vaan tää mun hiustenlähtö on ihan omaa luokkaansa. Ohimot ovat lähes kaljut. Hiusraja pakenee pakenemistaan. Irronneiden hiusten tilalle ei kasva kunnon hiusta, vaan ohimot ja hiusraja on täynnä sellasta lyhyttä vauvakarvaa, joka ei kasva sen enempää pituutta, vaan irtoaa n. 3cm pitkänä.
3. Hengästyminen
Nyt leikkauksen jälkeen on tämä vain pahentunut. Yritin eilen kävellä kaupasta kotiin vähän ripeämmin, mutta hengästyin niin, etten pystynytkään kävelemään nopeasti. Pysähtyessä kesti kauan, että hengitys tasaantu normaaliksi.
4. Kalpeus
Siis näytän niin sairaalta, etten kehtais lähtee mihinkään ilman huulipunaa ja aurinkopuuteria. Oon kuin joku kävelevä ruumis 😆
5. Päänsäryt
Mulla on aurallinen migreeni, mutta nyt oon viikon ajan kärsiny joka päivä eriasteisesta päänsärystä. Eikä tää oo sellasta migreenisärkyä. Enemmänkin puristavaa.
6. Levottomat jalat
Näistä kerroinkin jo yläpuolella.
7. Ruokahalu kateissa
Meinaa olla tosi vaikea saada menemään kaikki päivän ruoat. Ei vaan yksinkertaisesti maistu.
Näiden lisäksi raudanpuute voi aiheuttaa huimausta, rytmihäiriöitä, ärtyneisyyttä, keskittymishäiriötä, hikoilua, nivekipuja, unihäiriöitä, ym, ym. Oireiden kirjo voi olla todella laaja.
Monestihan rauta-arvot huononee juuri raskauden aikana.
Monilla naisilla myös runsaat kuukautiset aiheuttaa anemiaa. Mullahan arpipuutoksen aikaan menkat oli ihan kamalia. Kokonaisuudessaan tiputteluineen kesti jopa 11 päivää. Ei ihme ettei rauta-arvot parantuneet.
Saas muuten nähdä miten käy kuukautisille nyt leikkauksen jälkeen. Ainakin ne on nyt vähän myöhässä. Tietenkin just nyt, kun kerrankin toivoisin menkkojen tulevan, jotta kuluis nää "vauvakieltokierrot" nopeemmin.
Rautalisä
Ennen en voinu syödä rautalisää ollenkaan, koska mun maha meni niistä niin huonoksi. Nykyään syön raudat aina appelsiinimehun kanssa, niin jäi vatsavaivat pois. Rautahan tarvitsee c-vitamiinia rinnalle, jotta imeytyis kunnolla. Lisäksi vaihdoin rautatabut Ferrodan merkkisiksi. Ne yhdessä appelsiinimehun kanssa ei oo vaikuttanut vatsan toimintaan yhtään mitenkään.
Nyt ajattelin alkaa syömään rautatabletteja päivittäin. Tähän asti oon ottanu jokatoinen päivä. Pitäs olla sitten 5kk:n päästä, kun loppuu raskautumiskielto, arvot jo paremmassa kunnossa. Näillä arvoilla ei varmasti edes tärppäis.
En aatellu kuitenkaan jäädä murehtimaan asiaa sen enempää. Rautanappi huuleen ja nokka kohti kuntosalia. Ihanaa! Eka treeni leikkauksen jälkeen ja ekan kerran salille sitten koronan.
Alkuun mua jopa vähän jännitti mennä sinne. Mut heti perillepäästyä, jännitys vaihtu täpinään. Oli jotenkin niin siistii päästä pitkästä aikaa kilistelemään painoja. Luvassa oli selkä-pakaratreeni, joka tuntu just sopivalta. Mahassa ja leikkausarvissa ei tuntunu yhtään pahalta.
Ootko sä jo alottanu salitreenit? Ja noista rauta-arvoista, millasia oireita huono hemppa ja/tai ferritiini on aiheuttanu sulle?
Edellisessä postauksessa: Kolmikielisyys - Näin Se Sujuu Meidän Perheessä