Elämäntapablogi avioliitto

Koska Nuse -postaus herätti kysymyksiä, ajattelin kirjoittaa aiheesta jatko-osan joitakin asioita selvittääkseni. Ymmärrän, että postauksesta oli helppo vetää johtopäätöksiä, jotka todennäköisesti ovat vääriä.

Naisilla on Kosovossa vaimoina paljon velvollisuuksia, mutta se ei suinkaan tarkoita, että miehet pääsisivät naisia helpommalla. Työt ovat vain erilaisia.

Kaksikulttuurinen perhe

Miehet ovat perheen elättäjiä. Naisetkin saavat käydä töissä, mikäli haluavat, mutta viimeistään raskauduttuaan naiset jäävät kotiin, jolloin perheen elinkeinon takaaminen on täysin miehen käsissä, sillä äitiyslomia ei siellä tunnetakaan. Toimeentulon varmistaminen on suuri vastuu  ja taakka miehelle, sillä se on ainoa sosiaaliturva perheelle. Jos töitä ei löydy, saattaa mies epätoivoissaan ajautua vaaralliselle tielle. Siihen nähden nusen tehtävät, kuten vieraiden kestitseminen on lasten leikkiä.

Työt Kosovossa ovat huomattavasti haastavampia kuin meillä Suomessa. Mitään työehtosopimuksia ja ammattiliittoja ei siellä ole, vaan työntekijän on pitkälti vain hyväksyttävä työnantajan säännöt, mikäli haluaa palkkansa ansaita. Säännöt saattavat joku kaunis päivä muuttua, jolloin työntekijä joko toimii niiden mukaisesti tai menettää työpaikkansa. Kuulinpa viime reissullamme, kuinka paikallisen Kodin Terran kaltaisen kaupan päällikkö oli yhtäkkiä päättänyt, että tästä lähtien työpäivä alkaa jokaisella klo 06.00 aamulla, eikä ensimmäisiltä kahdelta tunnilta makseta palkkaa. Kukaan työntekijöistä ei irtisanoutunut.

Työtunteja ei läheskään joka paikassa lasketa vaan töitä tehdään silloin kun niitä on ja kiinteä keskivertokuukausipalkka on 200 €. Monesti tämä ei ole riittävästi perheen elättämiseen vaan mies joutuu hankkimaan sivutyön itselleen. B:n asuessa Kosovossa, pikkuveli F kävi koulua ja perheen toimeentulo oli isän ja B:n vastuulla. B ei siitä johtuen ole käynyt edes peruskoulua. Päivät hän työskenteli kahvilassa ja yöt baarimikkona. Vapaapäiviä ei ollut ja lepoaikaa vuorokaudessa kertyi noin neljä tuntia. Tyypillisesti kosovolaismiehen työaika on 10-16 tuntia ja työviikko on kuusipäiväinen. Tästä johtuen kaikki kotityöt ja lapsen kasvatus ovat nusen ja anopin käsissä.

Talon rakentaminen ja sen kunnossapito kuuluvat miehelle. Kosovolaiset miehet ovat tyypillisesti hyviä remonttireiskoja, sillä vain harvalla on varaa palkata ammattilaista mihinkään hommaan. He oppivat pitämään huolta kodista jo hyvin nuorina. On päivän selvää, että mies poraa reiät, maalaa seinät, pitää huolen viemäreistä, ajaa nurmikon, vaihtaa lamput, kunnostaa rikkinäiset kodinkoneet ja huonekalut, ym. ilman,  että asiasta tarvitsee erikseen neuvotella. Tämä on erityisesti ollut itseäni miellyttävä piirre kosovolaisissa. :D

Avioliitto

Miehen asema Kosovossa on olla vahva työjuhta, joka ei pienistä valita. Nuset ovat perheen ylpeyden aiheita, lähestulkoon koriste-esineitä, joista miesten täytyy pitää hyvää huolta. Nuset puolestaan huolehtivat, että mies palaa puhtaaseen kotiin ja saa ruokaa syödäkseen, jotta jaksaisi tehdä töitä elinkeinon takaamiseen. Nusen asema ei ehkä ole helppo, mutta eivät he missään nimessä ole alistettujakaan. Itse en missään muualla ole saanut osakseni suurempaa arvostusta kuin Kosovossa. On hassua huomata, kuinka hellävaroen he kättelevät ja kunnioittavasti puhuttelevat minua, ikäänkuin voisin särkyä jos he toisin tekisivät. En näe siellä mahdollisena tilannetta, jossa kukaan mies ohittaisi minut kassajonossa, vitsailisi muille kustannuksellani, läpsisi pyllylle tai tulisi humalapäissään kadulla örisemään minulle.

Nusen tehtävät Kosovossa saattavat äkkiseltään kuulostaa suomalaisen korvaan kohtuuttomilta, kuulosti ne alkuun minustakin, mutta viimeistään siellä vieraillessa voi ymmärtää, miksi perinteet ovat kyseisenlaisia. Yhteiskunnan vaikea tilanne tekee molempien elämästä siellä haastavan, mutta jos jotain, niin arvostusta toisiaan kohtaan ei heiltä puutu.

Nainen: kiitos, kun tarjoat talon, jossa asua.
Mies: kiitos, kun teet talosta kodin.

Nainen: kiitos, kun ostat minulle uusia vaatteita.
Mies: kiitos, kun pidät huolta, että vaatteeni ovat puhtaita.

Nainen: kiitos, kun tuot ruokaa kotiin.
Mies: kiitos, kun valmistat siitä herkullisia aterioita.

Nainen: kiitos, kun kyyditset minua jos tarvitsen.
Mies: kiitos, kun pidät huolta kodista kun olen töissä.

Nainen: kiitos, kun tulet töistä kotiin.
Mies: kiitos, kun olet kotona kun tulen kotiin.

Avioliitto

Avioliitto

Täällä Suomessa ollessa tuntuu välillä, että hyvinvointi ja yltäkylläisyys ovat tuhonneet miehen ja naisen välisen arvostuksen. Naimisiin mennään ja lapsia tehdään yhtä helposti kuin erotaankin ja katkaistaan välejä lapsiin. En voi olla pohtimatta, johtuvatko kauhean näköiset erotilastot juurikin siitä, että täällä ei oikeastaan ole miesten ja naisten töitä. Kukaan ei ole riippuvainen kenestäkään. Heti jos homma alkaa tympimään niin aletaan etsimään onnea muualta, ikäänkuin se olisi ratkaisu. Heilutaan humalassa harvase viikonloppu ja sitten ihmetellään, miksi kotona tapellaan tai minne talouden rahat palavat. Ei näin tietysti kaikilla, mutta surullisen monella kuitenkin.

Kosovossa ollessa huomaan monen katsovan minua kadehtien: he luulevat elämän olevan täällä Suomessa kuin ruusuilla tanssimista. Toki meillä on moni asia hyvin, mutta niin on Kosovossakin. Itse en osaa päättää kummassa maassa asuessani olisin onnellisempi...