Vauva tuli taloon - Taaperon tunnemyrskyt

Kaksi viikkoa yksin taaperon ja vauvan kanssa on pian selätetty. Ehkä varmaan arvaatkin, viimeiset päivät on menny lähinnä uuteen totutellessa. Oma luovuus ja kärsivällisyys on ollu ehkä hieman koetuksella, nyt kun kotona ei ole ollut ketään toista Leonia viihdyttämässä.

Leon on ailahtelevine mielialoineen kuin maanisdepressiivinen pieni potilas. :D Aika synkkää huumoria, mutta sitä nämä viikot on nimenomaan ollu: Synkkää huumoria.

Välillä Leon on täynnä rakkautta: Innostuu vauvan nähdessään samalla huutaen "auva" tai "veli". Hän jakelee pusuja vauvan ärsyyntymispisteeseen asti ja tykkäisi ison osan ajasta olla sylikkäin vauvan kanssa.

Leonista on myös kuoriutunut ihana pikku apuri äidille: Hän on innokas etsimään ja tuomaan tarvitsemiani tavaroita aina kun pyydän, sekä auttamaan kaiken maailman kotiaskareissa.

Sitten se Leonin synkkä puoli..

Pahimpia on imetys- ja vaipanvaihtohetket. Leon oikein etsimällä etsii jotain tuhmaa tekemistä, jotta saisi huomion itseensä. Hän tulee muun muassa repimään tukityynyt minulta, tökkimään vauvan kasvoja ja puristelemaan jalkoja. Senkin hän tekee salakavalasti aloittamalla muka vain silittämään vauvaa kunnes yhtäkkiä puristaakin hampaat irvessä ja rystyset valkosina.

Jos hänen yritykset eivät saa imetystä loppumaan, Leon luovuttaa ja menee vihaisena johonkin synkkään nurkkaan vain tuijottamaan meitä samalla nenäänsä kaivaen.

Eräs päivä hän keksi kiivetä keittiön pöydälle laatikon vetimiä pitkin, otti täyden fetatölkin pöydältä ja kaatoi sen sohvalle. Näky oli aivan kamala. Siinä fetat lepäs sohvalla, liemi levittyi metri x metri alalle ja valui sohvalta olohuoneen karvamatolle.

Et varmasti ylläty, että suutuin Leonille aikalailla. Siitäkös hän alkoi vuolaasti itkemään, asteli makuuhuoneeseen, painoi oven kiinni ja kävi nukkumaan. Jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan samalla miettien, mitä juuri tapahtui? Enhän ollu edes pyytäny Leonia menemään nukkumaan.

Vauva puolestaan on kaikkea muuta kuin odotin: hän ei kärsi masuvaivoista, mutta pulauttelee aivan kuten Leonkin vauvana. Olin ihan varma, ettei tuommoinen refluksi voi tulla molemmille lapsille. Kyllä näköjään voi.

Vauva on Leonin myötä tottunu yhtäkkisiin koviin ääniin, eikä häiriinny oikein mistään nukkuessaan. Ainoastaan pulauttelu herättää hänet silloin tällöin, mutta röyhtäistyään kerran isosti jatkaa heti uudestaan uniaan.

Vauva yksin olisi helppo. Leon yksin olisi helppo. Yhdessä meno on kuitenkin välillä yhtä sirkusta. No mutta eipä kukaan sanonu kahden lapsen äidin elämän olevan helppoa. Ehkä kaiken kaikkiaan se on ollu kuitenkin helpompaa kuin luulin.