Koska Nuse -postaus herätti kysymyksiä, ajattelin kirjoittaa aiheesta jatko-osan joitakin asioita selvittääkseni. Ymmärrän, että postauksesta oli helppo vetää johtopäätöksiä, jotka todennäköisesti ovat vääriä.
Naisilla on Kosovossa vaimoina paljon velvollisuuksia, mutta se ei suinkaan tarkoita, että miehet pääsisivät naisia helpommalla. Työt ovat vain erilaisia.
Miehet ovat perheen elättäjiä. Naisetkin saavat käydä töissä, mikäli haluavat, mutta viimeistään raskauduttuaan naiset jäävät kotiin, jolloin perheen elinkeinon takaaminen on täysin miehen käsissä, sillä äitiyslomia ei siellä tunnetakaan. Toimeentulon varmistaminen on suuri vastuu ja taakka miehelle, sillä se on ainoa sosiaaliturva perheelle. Jos töitä ei löydy, saattaa mies epätoivoissaan ajautua vaaralliselle tielle. Siihen nähden nusen tehtävät, kuten vieraiden kestitseminen on lasten leikkiä.
Työt Kosovossa ovat huomattavasti haastavampia kuin meillä Suomessa. Mitään työehtosopimuksia ja ammattiliittoja ei siellä ole, vaan työntekijän on pitkälti vain hyväksyttävä työnantajan säännöt, mikäli haluaa palkkansa ansaita. Säännöt saattavat joku kaunis päivä muuttua, jolloin työntekijä joko toimii niiden mukaisesti tai menettää työpaikkansa. Kuulinpa viime reissullamme, kuinka paikallisen Kodin Terran kaltaisen kaupan päällikkö oli yhtäkkiä päättänyt, että tästä lähtien työpäivä alkaa jokaisella klo 06.00 aamulla, eikä ensimmäisiltä kahdelta tunnilta makseta palkkaa. Kukaan työntekijöistä ei irtisanoutunut.
Työtunteja ei läheskään joka paikassa lasketa vaan töitä tehdään silloin kun niitä on ja kiinteä keskivertokuukausipalkka on 200 €. Monesti tämä ei ole riittävästi perheen elättämiseen vaan mies joutuu hankkimaan sivutyön itselleen. B:n asuessa Kosovossa, pikkuveli F kävi koulua ja perheen toimeentulo oli isän ja B:n vastuulla. B ei siitä johtuen ole käynyt edes peruskoulua. Päivät hän työskenteli kahvilassa ja yöt baarimikkona. Vapaapäiviä ei ollut ja lepoaikaa vuorokaudessa kertyi noin neljä tuntia. Tyypillisesti kosovolaismiehen työaika on 10-16 tuntia ja työviikko on kuusipäiväinen. Tästä johtuen kaikki kotityöt ja lapsen kasvatus ovat nusen ja anopin käsissä.
Talon rakentaminen ja sen kunnossapito kuuluvat miehelle. Kosovolaiset miehet ovat tyypillisesti hyviä remonttireiskoja, sillä vain harvalla on varaa palkata ammattilaista mihinkään hommaan. He oppivat pitämään huolta kodista jo hyvin nuorina. On päivän selvää, että mies poraa reiät, maalaa seinät, pitää huolen viemäreistä, ajaa nurmikon, vaihtaa lamput, kunnostaa rikkinäiset kodinkoneet ja huonekalut, ym. ilman, että asiasta tarvitsee erikseen neuvotella. Tämä on erityisesti ollut itseäni miellyttävä piirre kosovolaisissa. :D
Miehen asema Kosovossa on olla vahva työjuhta, joka ei pienistä valita. Nuset ovat perheen ylpeyden aiheita, lähestulkoon koriste-esineitä, joista miesten täytyy pitää hyvää huolta. Nuset puolestaan huolehtivat, että mies palaa puhtaaseen kotiin ja saa ruokaa syödäkseen, jotta jaksaisi tehdä töitä elinkeinon takaamiseen. Nusen asema ei ehkä ole helppo, mutta eivät he missään nimessä ole alistettujakaan. Itse en missään muualla ole saanut osakseni suurempaa arvostusta kuin Kosovossa. On hassua huomata, kuinka hellävaroen he kättelevät ja kunnioittavasti puhuttelevat minua, ikäänkuin voisin särkyä jos he toisin tekisivät. En näe siellä mahdollisena tilannetta, jossa kukaan mies ohittaisi minut kassajonossa, vitsailisi muille kustannuksellani, läpsisi pyllylle tai tulisi humalapäissään kadulla örisemään minulle.
Nusen tehtävät Kosovossa saattavat äkkiseltään kuulostaa suomalaisen korvaan kohtuuttomilta, kuulosti ne alkuun minustakin, mutta viimeistään siellä vieraillessa voi ymmärtää, miksi perinteet ovat kyseisenlaisia. Yhteiskunnan vaikea tilanne tekee molempien elämästä siellä haastavan, mutta jos jotain, niin arvostusta toisiaan kohtaan ei heiltä puutu.
Nainen: kiitos, kun tarjoat talon, jossa asua.
Mies: kiitos, kun teet talosta kodin.
Nainen: kiitos, kun ostat minulle uusia vaatteita.
Mies: kiitos, kun pidät huolta, että vaatteeni ovat puhtaita.
Nainen: kiitos, kun tuot ruokaa kotiin.
Mies: kiitos, kun valmistat siitä herkullisia aterioita.
Nainen: kiitos, kun kyyditset minua jos tarvitsen.
Mies: kiitos, kun pidät huolta kodista kun olen töissä.
Nainen: kiitos, kun tulet töistä kotiin.
Mies: kiitos, kun olet kotona kun tulen kotiin.
Täällä Suomessa ollessa tuntuu välillä, että hyvinvointi ja yltäkylläisyys ovat tuhonneet miehen ja naisen välisen arvostuksen. Naimisiin mennään ja lapsia tehdään yhtä helposti kuin erotaankin ja katkaistaan välejä lapsiin. En voi olla pohtimatta, johtuvatko kauhean näköiset erotilastot juurikin siitä, että täällä ei oikeastaan ole miesten ja naisten töitä. Kukaan ei ole riippuvainen kenestäkään. Heti jos homma alkaa tympimään niin aletaan etsimään onnea muualta, ikäänkuin se olisi ratkaisu. Heilutaan humalassa harvase viikonloppu ja sitten ihmetellään, miksi kotona tapellaan tai minne talouden rahat palavat. Ei näin tietysti kaikilla, mutta surullisen monella kuitenkin.
Kosovossa ollessa huomaan monen katsovan minua kadehtien: he luulevat elämän olevan täällä Suomessa kuin ruusuilla tanssimista. Toki meillä on moni asia hyvin, mutta niin on Kosovossakin. Itse en osaa päättää kummassa maassa asuessani olisin onnellisempi...
Hienosti kirjoitettu, olet kyllä taitava kirjoittaja :)
ReplyDeleteVoi kiitos paljon Pirita! <3
DeleteMoikka. Olipas pitistävää luettavaa tämä teksti. Löysin jotenkin sattumalta blogiisi ja aloin lueskelemaan tekstejäsi. Vihdoin pääsin lukemaan saman-ajattelijan kirjoitusta :) olen naimisissa mieheni kanssa joka on itämainen. Yritämme lasta, emme kylläkään ota paineita siitä. Meillä on yhteinen yritys ja teen töitä kotona, sen verran mitä yritys työtä teettää. Olen enemmän kotirouvana, josta nautin täysin rinnoin :) en ole ikinä tuntenut yhtä arvostettua ja jumaloitua oloa kun mieheni kanssa. Ennen häntä elämäni oli hyvin erilainen, juoksin baareissa, en arvostanut itseäni tarpeeksi ja suuntasin energiani vääriin asioihin. Hänen kautta itsetuntoni nousi pilviin asti, aloin taas arvostamaan itseäni ja kehityin aivan uudelle tasolle :).silloiset ystäväni eivät tätä kestäneet. Sain kuulla koko ajan hyvin alhaisia kommentteja, mm. miksi olen hänen tossun alla (kuka sanoo että olenkaan :D), naisen täytyy itse tienata omat rahansa ym ym.. jopa välit meni. Jälkeenpäin ymmärsin että suomalaisille on niin iskostettu päähän, aivopesty tietyt mantrat. Ja tietysti jokainen saa tehdä elämässään mitä haluaa, mutta suomalaisten jyrkkyys ymmärrykseen on sääli... noh, kolme vuotta myöhemmin en ole ikinä ollut yhtä vapaa, onnellinen ja rakastettu. :) hyvin paljonsamanlaista käyttäytymistä kun teilläkin. Hyvää syksyn jatkoa ja onnea perheenlisäyksestä! :)
ReplyDeleteAivan ihanaa kuulla tarinasi ja onnestasi. Harmi, että ystävät ovat menneet vaihtoon. Kyllä se kaksikulttuurinen liitto on usein niin suuri mullistus koko elämänkatsomukselle, että läheisten on monesti vaikeaa ymmärtää sitä. Pääasia kuitenkin, että olet nyt onnellinen ja että elämä on löytänyt oikeat raiteet. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi!
DeleteOnko nainen siis taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään? Eroja ei varmasti tulekaan niin helposti, jos nainen jää eron sattuessa täysin tyhjän päälle. Se voisi selittää erotilastojen eroavaisuuksia Suomen ja Kosovon välillä.
ReplyDeleteSyitä yhdessä pysymiselle ja avioeron välttämiselle on Kosovossa monia: perhe, arvot, moraali, lasten hyvinvointi, maine, mainitsemasi raha, jne. En kuitenkaan usko, että näistä syistä johtuen ihmiset vain elävät onnettomina yhdessä vaan avioliittoa hiertävät asiat pyritään selvittämään ja pariskunnat näkevät enemmän vaivaa liittojensa ja toistensa eteen. Avioeron koetaan olevan paitsi epäonnistuminen myös häpeä. Aivan kuin konkurssi on yritykselle: jokainen yritys pyrkii välttämään sen viimeiseen asti. Toki Kosovossakin sattuu eroja, mutta täällä meillä avioerot ovat lähteneet aivan lapasesta. Siihen olisi mukava keksiä syy ja sitä myötä lääkityskin :)
DeleteMoikka, haluaisin kysyä sinulta muutamia asioita kosovolaisista ja seurustelusuhteista. Olen seurustellut kosovolaisen naisen kanssa vuosia, enkä ole tavannut hänen vanhempiaan. Olen lukenut paljon kosovolaisten seurustelusta ja miten perhe päättää kenen kanssa saa olla suhteessa ja mennä naimisiin. Samoin miten voidaan seurustella ns. salaa suomalaisen kanssa mutta 30 vuotiaana aletaan etsimään sitä kosovolaista kumppania ja matkustetaan Kosovoon etsimään tätä "onnea". Minusta alkaa tuntumaan juuri siltä, että olen vain väliaikainen ratkaisu ja jossain vaiheessa tyttöystäväni hankkii Kosovosta itselleen miehen. Ihmettelen tässä kulttuurissa sitä, ett missä on se suvaitsevaisuus meitä kaikkia ihmisiä kohtaan. Eikö me ollakaan kaikki samanarvoisia?. Tuntuu siltä, että vain omalla kulttuurilla on merkitystä ja se on se absoluuttinen oikea kulttuuri. Kirjoituksestasi jäi vielä mieleen se miten, otat esiin suomalaisten ihmisten juomiset, riitelyt ja perhe-elämän. Täällä juodaan liikaa mutta onko se sitten huonompi asia, kuin vaikka tasa-arvo ja naisten äärimmäisen huono kohtelu konservatiivisissa islamilaisissa maissa, joissa nainen puetaan kaapuun ja oikeuksia ei ole samalla tavalla, kuin miehillä. Naiset eivät saa olla yhtä vapaita, kuin länsimaissa. Kosovo ei vielä ole näin konservatiivinen muslimimaa mutta historia sen on ennenkin näyttäynyt miten yleensä näissä maissa käy, kun äänekäs ääriajatteluinen vähemmistö saa pyörät pyörimään, niin sitten tulevaisuus on aivan erilainen. Toivon, että näin ei käy Kosovon eikä minkään muun maan kohdalla, historialla on vain tapana toistaa itseään.
ReplyDeleteEn pidä blogia enää tässä osoitteessa, mutta yritän parhaani mukaan vastata sulle.
DeleteMyös minä olen kuullut näistä salasuhteista, ja valtaosassa kosovolainen ei halua tuoda julki suhdetta ennen kuin naimisiin meno on varmaa. Vanhemmille ei esitellä nais-tai miesystäviä, vain kihlattuja tai hyvin pian tulevia kihlattuja. He yleisesti ottaen arvostavat vanhempiaan eri sfääreissä kuin täällä meillä arvostetaan, joten he eivät halua järkyttää vanhempiaan mahdollisella erolla. Järkytys tulee häpeästä: ero on Kosovossa häpeällistä, aivan kuin oli meilläkin n. 50 vuotta sitten.
Voisiko syynä salailuun olla naisesi epävarmuus teidän suhteesta?
Sinänsä en koe ääri-islam-keskustelun kuuluvan samaan yhteyteen kosovolaisuuden kanssa. Uskonto kun ei juurikaan näy heidän kulttuurissa ja tavoissa nykypäivänä. Kosovossa näkee hunnutettuja naisia yhtä vähän kuin täällä meilläkin. Eikä hunnussa sinänsä mitään pahaa ole, useasti muslimi nainen haluaa itse pukea sen päällensä. Varmasti on poikkeuksia, jotka ovat pakotettuja, mutta eivät onneksi kaikki. Kosovolaiset uskovat yleisesti ottaen Jumalaan, välttävät possun syömistä, juhlivat Bajramia ja arvostavat puhtautta. Siinäpä se tiivistettynä heidän uskontoon liittyvät tavat ja tottumukset. Toiset uskovat ja kunnioittavat vieläkin vähemmän ja toiset taas enemmän. Vaikuttaako uskonto naisesi elämässä kuinka paljon? Jos hän kuuluu näihin enemmän uskontoa arvostaviin, on totta että avioliitto suomalaisen kanssa on hänelle mahdoton, ellet sitten käänny muslimiksi. Miksi niin? Koraanissa sanotaan: musliminaiset kuuluvat vain muslimimiehille. Tämä laki ymmärrettävä, sillä länsimainen mies harvemmin hyväksyy/pystyy pitämään huolta naisesta kuten muslimit tekevät. Muslimit myös sitoutuvat avioliittoon vakaammin, ja tällöin uskonto suojelee musliminaista, ettei mies myöhemmin pettäisi tai jättäisi tätä oman onnen nojaan, kuten valitettavan usein Suomen kaltaisissa maissa käy.
Kaiken kaikkiaan tietämyksesi Islamista perustuu median antamaan kuvaan ja yleiskäsitykseen, mikä sinänsä on yleistä ja ymmärrettävää täällä. Islam ei todellakaan ole naisia alistava uskonto. Jokaisesta uskonnosta ja yhteisöstä löytyy pahoja yksilöitä, niiden ei pitäisi antaa määrittää koko yhteisöä. Yhtälailla kristityistä ja suomalaisista voitaisiin alkaa puhumaan pelottavina lasten murhaajina, niin paljon näitä ikäviä tapauksia on tässä lähimenneisyydessä täällä meillä tapahtunut. Muslimeita on arviolta 1,7 miljardia ihmistä ja se on maailman nopeimmin kasvava uskonto. Se ei olisi mahdollista, jos väitteet naisten yleisestä alistamisesta ja kaltoin kohtelusta olisi paikkansa pitäviä. Islam on ainoa uskonto, joka on pystynyt vastaamaan minua itseäni aina eniten askarruttaviin kysymyksiin. Ja tekeepä sen vieläpä tieteen näkökulmasta. Siinä lienee syy, miksi niin moni kääntyy muslimiksi. Usein vain kosovolaiset itsekään eivät tiedä näitä juttuja.
Toivottavasti vastasin sun kysymykseen.
En tiedä miten eksyin blogiisi mutta ihanaa lukea miten positiivisesti olet suhtautunut toiseen kulttuuriin :) Mulla on itselläni kosovolainen mies, ollaan oltu yhdessä kohta kuusi vuotta joista naimisissa vain kaksi. Meillä on kaksivuotias tytär ja puolivuotias poika, meidän esikoinen oli jo syntynyt ennen häitämme mutta juhlimme silti. Miehen perhe, vanhemmat ja siskot, asuu myös suomessa ja heillä vieraillessamme anoppi hoitaa tarjoilut ja kestimiset. Joskus autan ruuan laitossa tai tiskien laitossa mutta he eivät oleta muuta. Kosovossa olen käynyt kaksi kertaa, siellä asuu mieheni isovanhemmat ja sedän perhe. Siellä toimin osittain nusena mieheni serkun vaimon kanssa yhdessä. Rehellisesti sanottuna en iki päivänä jaksaisi sellaista joka päivä :D mutta tahdon kunnioittaa heidän kulttuuria heidän maassaan.
ReplyDeleteKotona kyllä hoidan lapset ja siivoukset ja ruuan miehen ollessa töissä mutta viikonloppuisin ja miehen lomilla teemme kaikki nuo yhdessä, yleensä mies lähtee ulos puistoon lasten kanssa että saan itse siivottua.
Oli kiva lukea myös toisen "nusen" elämästä ja kokemuksista ja ennen kaikkea siitä miten siihen suhtaudut. Jo se että hoidan arkisit kotityöt itse herättää ihmetystä ja kummeksuntaa joissain ystävissäni vaikka minulle se on täysin itsestään selvää :D
Pahoittelut suuresti viivästyneestä vastauksesta! En tiedä miten en ollut saanut ilmoitusta näistä kevään ja kesän kommenteista.
DeleteIhanaa kuulla aina kun vastaan osuu toinen kosovolaisen miehen puoliso. Joku miittinki aika-ajoin tekis hyvää varmasti meistä jokaiselle! :D :D
Mun mielestä on tosi ihannoitavaa, kuinka sun mies ottautuu myös kodille. Mun kokemuksen mukaan kun se ei todellakaan ole tyypillistä. Tai sitten he eivät vain ääneen uskalla sitä myöntää :D Paitsi meidän ihana naapurin mies Kosovossa: Hän eräs päivä pesi mattoja takapihallaan, jota KAIKKI naapurit tulivat ääneen ihmettelemään. Hän sitten sanoi tekevänsä sen puolet paremmin kuin vaimonsa, joten miksi edes antaisi vaimon niitä pestä. Hän vitsaili, että jos hän pesee äitinsä matot, voi hän pestä omansakin. Niin mainio tyyppi! :D Kaikki muut tietenkin nauroivat mukana, mutta näin, kuinka jokaikinen sitä samalla ihmetteli. Mahtavaa, että miehesi kuuluu tähän harvaan "viis veisaan mitä muut ajattelee" -joukkoon.
Sama täällä ystävien ja perheen suhteen :D Meilläkin ihmetellään ja kummastellaan, kuinka mua ei haittaa, kun B ei siivoile kotona. Mutta uskon, että sen voi ymmärtää vasta sitten kun elää kosovolaisen kanssa: heidän työmoraali ja eettiset arvot perhettä kohtaan tekee kodin hoitamisesta itsestäänselvää vaimoille. Niin paljon hyvää B mahdollistaa mulle, että kodinhoito ja kokkaaminen on vähintä mitä voin sen eteen antaa. Vaikka tottakai se joskus ärsyttää, kun B jää aamuisin nukkumaan ja itse nousen aina lasten kanssa. Mutta varmasti B:lläkin on päiviä kun häntä ärsyttää lähtee yövuoroon, kun itse olen juuri laittanut lapset nukkumaan ja alan valmistautumaan ihanaan ja rauhalliseen omaan aikaan. Itse valitsen mieluummin ne aamuheräilyt ;)
Mukavaa, että löysit blogin. Pahoittelut vielä, kun vastaukseni viivästyi! Ihanaa alkavaa syksyä <3