Vielä kuukausi takaperin olin aivan varma, että koronan takia sektioarven korjausleikkaus ei tuu tämän vuoden puolella toteutumaan. Jos ihmettelet mistä kyse, lue artikkeli: Syy Sekundaariseen Lapsettomuuteen Selvisi. Juuri kun ehdin ajatella, että leikkaus varmaan viivästyy, ei mennyt kuin päivä muistaakseni, kun sain sähköpostin: Olet saanut viestin Maisaan. Oli lauantai ja ihmettelin sitä kovasti. Viesti oli kutsu leikkaukseen, joka toteutuisi 27.4. Olin enemmänkin ihmeissäni, kuin innoissani, koska tuolloin koronapiikin ajateltiin osuvan juuri huhti-toukokuun vaihteeseen. Sitten ajattelin, että koronan kanssa on menty tähänkin asti päivä kerrallaan, katsotaan siis lähempänä. Aivan varmasti peruvat sen tulevien viikkojen aikana.



Päivät kului, mutta mitään ei kuulunut mistään. Tuskailin mielessä, että kai tässä täytyy alkaa soittelemaan itse sinne päin, että ihanko todella meinaavat leikata. Äiti sanoi "minä kyllä itseasiassa suutun, jos menet leikattavaksi", mistä päätin, että okei, perun sen viimeistään viikkoa ennen.

No, siihen en sitten ehtinyt, kun sain tekstiviestin polilta:

"Hei, olemme joutuneet aikaistamaan toimenpidettäsi 1 viikolla. Huomenna tulisi käydä laboratoriossa verikokeessa ja sydänfilmissä. Oletko ystävällisesti yhteydessä."

Soitin viestissä olevaan numeroon samantien ja kyselin, etteikö korona todella ole este leikkaukselle. Olin nimittäin ymmärtänyt, että aina leikkaukset huonontavat immuniteettiä ja mites sitten ne sairaalaolosuhteet. Hoitaja sanoi, ettei he titetenkään voi taata, ettenkö voisi saada sieltä tartuntaa, mutta jo se, ettei kyseisellä polilla hoideta koronapotilaita, laskee riskiä. Lisäksi leikkaukseni ei ole sen mittasuhteen leikkaus, joka merkittävästi laskisi immuniteettiä, vaikka kaikissa leikkauksissa riskinsä onkin.

Siltä seisomalta päätin, että nyt tartun härkää sarvista. Olen tänne asti sinnitellyt, yrittänyt tulla raskaaksi jo yli kolme vuotta, kärsinyt yhden kohdunulkoisen raskauden ja mitä hirveimmät arpipuutoksen aiheuttamat vuotohäiriöt ja kivut. Koronasta uutisoitiin jo maaliskuussa, että kaikki "ei-akuutit" leikkaukset tullaan perumaan, mutta minun leikkausta ei peruttu. Nyt tämä hoidetaan.

B oli ollut asioilla, ja hänen saavuttua kotiin aloin hermostuksissa kertomaan, kuinka leikkaus onkin jo neljän päivän päästä. B vastasi: "Good, then we can finally make our third child.". Tämä oli mulle piste i:n päälle. Jotkut saattavat nimittäin muistaa, että yli vuosi takaperin tehtailin vauvaa salaa B:ltä, koska hän ei ollut ajatuksesta niin innoissaan. Koko stoorin voit lukea täältä: Kun Kumppani Ei Halua Lasta - Salaako Raskaaksi?

Tänään olin noissa labroissa. Homma sujui kuin tanssi, koska tällä hetkellä laboratorioon voi tulla vain ajanvarauksella, lukuunottamatta päivystyspotilaita. Laboratoriossa oli mun lisäksi kolme muuta asiakasta, kun normaalisti se on aivan täpöten täynnä, ja omaa vuoroa saa odottaa 1,5 tuntia. Nyt vietin siellä kaiken kaikkiaan 12 minuuttia sydänfilmineen kaikkineen. Tästähän voisi tulla pysyvä käytäntö.

Pelottaisko sua mennä tähän korona-aikaan johonkin leikkaukseen? Tähän asti oon ollut todella kiltisti poikien kanssa kotona. Tunnen itteni välillä ihan rikolliseksi, kun ajattelen tulevaa maanantaita. Sano etten oo ihan hullu! :D


Edellisessä postauksessa: Lääkärin Soitto Naistenpolilta - Apua!