Siitä on nyt kolme vuotta, kun Elion syntyi. Kolmas lapsi on koko ajan ollut tervetullut. Vuosi takaperin aloin B:ltä tavallaan puolisalaa oikein tehtailemaan vauvaa meille: Tikuttelin ovulaatiota, otin äitiysvitamiinit, join greippimehut, lisäsin maca-jauheet ruokavalioon, ja mitäs vielä? Tällä kaikella saatiin aikaiseksi yksi kohdunulkoinen raskaus ja mahdollisesti ainakin kaksi hyvin hyvin aikaista keskenmenoa, tai kemiallista raskautta. 

Tämän kuun alussa todennäköisin syy lapsettomuudelle viimein selvisi. Jos sullekin on joskus tehty sektio, eikä uusi raskaus ota alkaakseen, voi olla, että myös sulle on kehittynyt tämä sama vaiva.


Elionin imetyksen jälkeen aloin huomaamaan muutoksia mun tavallisissa kierroissa. 


 Aloin silloin tällöin saamaan jaksottaisia alamahakipuja, jotka muistutti tosi paljon lieviä kuukautiskipuja. Joskus kipujakso alkoi ennen kuukautisia, joskus kuukautisten jälkeen, joskus ovulaatioviikolla ja joskus ties milloin. Kivut ei siis ollu millään tavalla liitoksissa kierron vaiheisiin. Joskus saatoin olla monta kuukautta ilman kipuja ja jomotuksia.

Pian sen jälkeen, eli yli vuosi takaperin aloin myös huomaamaan kuukautisten muuttuneen ihan todella runsaiksi. Ennen ne kesti kolme, ihan max. neljä päivää. Nyt kuukautiset kestivät vähintään viisi päivää ja vuoto oli ensimmäisinä päivinä ihan naurettavaa. Hyvä että uskalsin kotoa poistua. Viime heinäkuussa, juuri ennen meidän Kosovon reissua, kuukautiset kesti kymmenen päivää, joista neljä viimeistä oli tiputtelua. Olin varma, että nyt mulla on vähintään alkanut uusi kohdunulkoinen raskaus tai sitten mulla on syöpä. Hakeuduin kunnallisen kautta lääkäriin.

Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana etsin vanhasta kunnon Googlesta, 

mikä mua saattaisi vaivata. Kokeilin mitä ihmeellisempiä hakusanoja ja aina Google vain antoi diagnoosiksi syöpä. Olin ahdistunut ja paniikissa. Sitten päätin kokeilla hakusanoja "sektio pitkittyneet kuukautiset". Seitsemäntenä haussa oli Duodecim lehden artikkeli Kohdun Keisarileikkausarven Pitkäaikaisvaikutukset. Artikkelin ensimmäiset sanat menevät näin

"Sektiosynnytykseen liittyy välittömien leikkauskomplikaatioiden riski, mutta kohtuarpeen liittyy myös kauaskantoisia seurauksia. Ei-raskaana olevalla se lisää vuotohäiriöitä, kroonisia kipuja ja lapsettomuuden riskiä."

Sydän pamppaili kun luin artikkelia eteenpäin. Kaikki sopi muhun kuin nenä päähän.

Seuraavana päivänä nuori naislääkäri otti mut terveyskeskuksella vastaan. 


Näytin hänelle löytämäni lehtiarttikelin. Lääkäri ei juurikaan tiennyt keisarileikkausarven pitkäaikaisvaikutuksista, mutta sanoi kyllä mun oireiden sopivan kuvaukseen. Ystävällisesti lääkäri päätti laittaa mulle lähetteen naistentautien polille. Uskoi sen menevän läpi, olihan kyse "lapsettomuutta aiheuttavasta sairauden hoidosta". Ja niin siinä sitten kävi, että syyskuun lopussa postilaatikosta kilahti kutsu laajaan ultraääneen. 



Kun Ultrapäivä viimein koitti, mua jännitti niin vietävästi. 


Pelkäsin lääkärin olevan skeptinen ja teilaavan asian täysin. Tuo pelko osottautukin sitten aiheelliseksi. Mieslääkäri oli kaikin puolin miellyttävä, yritti selittää kaikkia mahdollisia syitä lapsettomuuteen. Hän sanoi, että krooniset kivut johtuvat todennäköisesti joko kiinnikkeistä tai endometrioosista, mitä tosin minulta ei koskaan ole diagnosoitu.

Lääkäri hienosti piirsi paperille samalla, kun selitti miltä ns. arpipuutos näyttää ja kuinka on erittäin erittäin epätodennäköistä sen olevan syynä mun vaivoihin. Kyseenalaistin, otin kynän käteen ja jatkoin lääkärin piirustusta sen mukaa, mitä lehtiartikkelin kirjoittanut lääkäri, Reita Nyberg oli minulle puhelimessa selittänyt. Lääkäri sanoi, on mahdollista, mutta epäilee vahvasti.

Tutkimuksessa käytetty ultralaite oli kuulemma yksi Suomen järeimmistä ja tarkimmista yksilöistä. Ja siltä se laitos näyttikin. Tutkimuksessa oli mukana opiskelija ja kuuntelinkin korvat höröllä kaiken, mitä lääkäri hänelle opetti. 

"Tästä näkee onko potilas käynyt joskus läpi synnytykseen päätyneen raskauden" Wau... 
"Täältä näät onko potilaalla endometrioosi, ei ole..." Niin arvelinkin. 
"Täältä näky virtsarakko ja onko se liikkuva, on.. Täältä näkyy suolisto, täysin normaalisti liikkuva... Ja nyt päästään sektiohaavaan..." Sitten lääkäri hiljeni.

Jotain oli selvästi meneillä. Lääkäri vain hiljaa ultrasi ja välillä käski opiskelijaa ottaa stillkuvia laitteella. Sitten lääkäri halusi ruiskuttaa vettä kohtuu, jotta kuvasta saataisiin vieläkin selkeämpi. "No niin.. Kyllä tämä nyt näyttää siltä... heh heh... että joudun pyörtämään sanani." 

Kyyneleet valuivat poskia pitkin ja jalat tärisi. Tutkimuksessa mukana ollut hoitaja silitti jalasta ja alkoi rauhottelemaan. Lääkäri alkoi taas opettamaan kandia ja näytti leikkaushaavan sekä siinä komeilevan suuren ja syvän "taskun", joka on täyttyneenä kuukautisvuodolla. 

Tuo tasku ja sen sisältö tekee kohtuun ns. inflammaatiotilan, suomeksi sanottuna myrkyllisen ympäristön alkiolle. Siksi omat vauvani ei jaksa kasvaa masussa pitkälle, muuta kuin kohdun ulkopuolella. Kuukautisvuoto ei myöskään pääse kunnolla tyhjenemään taskusta, vaan aiheuttaa puolelle potilaista kroonisia kipuja ja vuotohäiriöitä. 

Nyt on mitä todennäkösemmin edessä leikkaus, jolla korjataan tuo arpipuutos ja poistetaan tasku joka sen juureen on muodostunut. Vielä en tiedä leikkaustapaa, jonkin sortin tähystys kuitenkin.

Leikkauksen jälkeen uuden raskauden todennäköisyys kasvaa. Sektiohaava ja arpipuutos ovat kuitenkin haurastuttaneet kohdun seinämää, niin että raskaus tulisi olemaan huomattavasti riskialttiimpi.

Tiivistettynä


muiden haittojen ja riskien ohella sektiosynnytys altistaa arpipuutokselle. Yhden sektion jälkeen arpipuutoksen esiintyvyys kuvantamisella on 61%, kahden jälkeen 81% ja kolmen jälkeen 100% lähde. 

Leon ja Elion saivat alkunsa ihan mukavassa aikataulussa. Se miksi kolmatta ei kuulu on nyt viimein selvillä. Eipähän enää tarvitse tehdä raskaustestejä ja kerta toisensa jälkeen pettyä negatiivisesta. Eipä tarvii enää ihmetellä viiltäviä alamahakipuja ja helvetillisiä kuukautisia. Ai ei sektiosynnytyksessä ole mitään pahaa vai? Pah!!