Murheiden täyteinen muutto

Nopea päivitys täältä muuttorumban keskeltä. 

Perjantaina sain viimein edellisen kämpän avaimet luovutettua. Ihan ei kaikki mennyt putkeen. Keskiviikkoiltana sain kuulla ukkini sairastuneen keuhkokuumeeseen. Suru meinaa vallata koko ajan mielen ja pesänrakennusvietti on sen myötä kadoksissa. 

Torstaina oli muuttopäivä. Heräsin sateiseen aamuun silmät turvonneina edellisillan itkuista. Päätin yrittää unohtaa kaiken muun ja selvitä rankasta päivästä. Olin odottanut muuttoa kuin kuuta nousevaa sillä, saisimme paitsi isomman myös vastaremontoidun asunnon uusine keittiön kodinkoneineen. Tuoreen maalin hajun sijaan vastassa olikin täysin koskematon, synkkä asunto. Tumma laminaatti oli täynnä kolhuja, kosteudesta turvonneita saumoja ja naarmuja, valkoiset kaapistot olivat mustanaan liasta ja tummanruskeat, tuhansilla ruuveilla ja nauloilla maustetut seinät synkensivät koko asunnon muistuttamaan lähinnä jonkun hautakammiota. Repesin ovella itkuun ja kirosin epäonnista elämääni. Mikä ihmeen vitsi tämä oli? Soitin samantien  asuntomyyjälleni ja annoin palaa kaiken mielen päällä olevan itkuisesti sopertaen: "Olen raskaana! En minä pysty enkä jaksa alkaa täällä remontoimaan! Kuinka voitte huijata näin?" Selvisi, että heillä oli käynyt joku järjestelmävirhe eikä urakoitsija ollut saanut remontoitavasta kohteesta ollenkaan viestiä. Pian isännöitsijä soitti ja kertoi remonttimiesten saapuvan muutaman tunnin kuluttua. Uudet kodinkoneet saisin seuraavana päivänä. Vettä satoi koko päivän kuin saavista kaataen tehden hommasta vieläkin haastavamman paitsi meille myös urakoitsijalle. Pelkän kitin kuivuminen vei ilmankosteudesta johtuen tuplasti enemmän aikaa. B:n äiti lohdutti, että vanhan sanonnan mukaan sade muuttopäivänä tuo onnea uuteen kotiin. Koko viikonloppu oli yhtä kaaosta remonttimiesten hyöriessä kaikkien muuttolaatikoiden ympäröimänä. Leon päinvastoin oli kuin taivaissa, sillä kämppä oli täynnä kaikkia jännittäviä kiipeilykohteita ja mielenkiintoa pursuavia säkkejä ja laatikoita. Seinätkin olivat paljon hauskemmat kuin edellisessä kodissa: niihin jäi sormenjäljet ja märkään maaliin olisi ollut niin mukava tehdä enemmänkin taideteoksia. Onneksi äitee tuli Kuopiosta pelastamaan tilanteen  ja otti Leonin hoiviinsa ja remonttimiehet saivat työskennellä rauhassa. En pystynyt aloittaa tyhjentämään edes yhtä laatikkoa, sillä jokainen kaappi tuli ennen sitä pestä ja valkaista Domestoksella. Ja sitähän on kulunut. 

Pikkuhiljaa asunto alkaa kuitenkin näyttämään siltä mitä pitikin. Ensi viikolla saapuu uusi lattia ja huone kerrallaan alamme taas siirtelemään kamoja. Lattiasta en tiedä muuta kuin että sen pitäisi olla vaalea laminaatti. Minkään suhteen en kuitenkaan ilakoi ennen kuin näen sen omin silmin. :D Haluan ottaa sitten kuvia kun kaikki on valmista, joten tässä vain hieman maisemakuvia naapurustosta.

Vielä on kannettava rikki. Olen kärsinyt niin suurista vieroitusoireista kun en ole päässyt kirjoittelemaan, että tämän postauksen sain taisteltua kasaan puhelimella :D Mutta jospa pian saisin koneen taas käyttöön ja pääsisin takaisin normaaliin postausrytmiin.

Valituksentäyteisestä päivityksestä huolimatta, hauskaa juhannusta kaikille lukijoille. <3