Joudun jälleen kerran päivittämään kuulumiset vain nopeasti kännykällä naputellen. Niin paljon olisi mehukkaita postauksia jemmassa, mutta en ole ehtinyt/päässyt yhtään kuvaamaan tässä hektisessä elämäntilanteessa, joten postaukset joutuvat vielä odottamaan viimeistelyä.

Asunnosta sen verran, että piha on nyt valmis ja vain vailla vastakylvetyn nurmikon kasvamista. Lattian tulo on viivästynyt, mutta pitäisi viimein saapua tulevana torstaina. Tänään löytyi uusi ruokailuryhmä ja hyvällä tuurilla sekin löytää kotiin loppuviikosta. Lastenhuone huutaa vielä tyhjyyttään,  mutta nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa paneutua siihen.

Sitten vähän kurjempia kuulumisia. Vietin toissayön sairaalassa. Lauantaiyönä minulle iski aivan julmettu rintapistos. Terveysneuvonnasta käskivät päivystykseen ja sairaalassa ei kotiin paluulle annettu mahiksia. Oli kyllä yksi elämäni toisaalta kurjimmista ja toisaalta herättävimmistä öistä. Jaoin huoneen sairaalan seurannassa viiden muun, välillä vaihtuvan potilaan kanssa ja tajusin kuinka kuolevaisia me oikeasti olemme. En nukkunut tuona yönä kuin muutamia minuutteja pienissä osissa, sellainen haipakka huoneessa kävi koko ajan. Aamupäivästä minut sitten passitettiin keuhkoröntgeniin ja alaraajaultraan, jossa paljastui veritulppa. Osa tulpasta oli löytänyt tiensä keuhkoihin, mikä aiheutti tuon yhtäkkisen järkyttävän rintakivun. Nyt sitten joudun pistämään verenohennuslääkettä ruiskusta kaksi kertaa päivässä ainakin kuukauden ajan. Raskaushan nostaa veritulpan riskiä, mutta ei sitä uskoisi koskaan omalle kohdalle osuvan. 

Tämmöiset pikakuulumiset tänään. 

Hyviä vointeja kaikille rakkaille lukijoille! Muistetaan huolehtia itsestämme, on se terveys vaan niin kallisarvoista.

Hyvinvointiblogi