Maltanpa tuskin odottaa, että päästään taas starttaamaan meidän tämän vuoden road trippi Euroopan halki Kosovoon. En voi uskoa, että joskus ennen lapsia pelkäsin, ettei sitten äitinä pääse kunnolla matkustelemaan. Haha! Se kääntyikin niin, että olen lasten kanssa matkustellut enemmän kuin koskaan aikaisemmin . Ja mitä jännittävimmissä paikoissa.

Lasten saaminen ei onneksi ole este matkustelulle. Päinvastoin! Tänään halusin listata parhaat asiat road trippeilystä lasten kanssa.

1. lasten reaktiot

Lasten reaktiot uusiin asioihin on aina kullan kalliita. Lapset ovat niin mutkailemattomia ja häpeilemättömiä. Muistan kun Elion oli 8:n kk:n ikäisenä ensimmäistä kertaa meidän mukana reissussa. Hellyyttävät ilon hihkuilut kuultiin jo laivan kannella, samalla kun hän taputti pieniä makkaraisia kämmeniä yhteen. Tai kun Leon pääsi ensimmäistä kertaa oikeaan mereen uimaan. Nuo hetket saa mut ittenikin arvostamaan matkustelua ja kaikkea muuta siihen liittyvää paljon enemmän.


2. ei aikaa jännitykselle

Ennen B:tä en ollut matkustellut kuin viimeksi 16 vuotta aikaisemmin. Matkusteluun ehti kehittyä jopa pieni kammo: Ollessani 14-vuotias oksensin rautatieasemalle kun jännitti niin paljon lähteä junalla Kuopioon. Että sen asteinen kammo oli mulla matkusteluun. :D

Panikoin ensimmäistä Kosovon reissua etukäteen ihan viimeiseen asti. Ajattelin, että olen hullu kun suostun tähän. Niin siinä kuitenkin kävi, että kun matka viimein startattiin, ei paniikille jäänytkään tilaa. En Leonin myötä oikein edes muistanut tunnustella, miltähän musta nyt tuntuu. Kaikki keskittyminen oli siinä, että Leon sai syötyä ja nukuttua ja että hänellä riittäisi aktiviteetteja autossa istuessa. Kun Leon nukkui, oli sitten itsekin pakko saada unta, joten ajatukset oli koko ajan jossain ihan muualla turhista analyyseistä.

En vieläkään oikein ymmärrä, kuinka tämmöisestä matkakammoisesta tuli ihan matkusteluhullu lasten myötä. Luulisi sen menevän juuri toisin päin! Mutta jos ei mulla, niin ei varmasti sullakaan ole syytä paniikkiin lasten kanssa matkustellessa.


3. lapset tottuu autossa istumiseen

Tämä on autolla matkustamisen suhteen ihan paras puoli lasten kannalta. Molemmat pojan on totutettu jo vauvasta lähtien viettämään pitkiä aikoja autossa. Kun autossa on puitteet kohdillaan, leluja ja syötävää, lapset viihtyy autossa ihan yhtä hyvin kuin kotonakin. Elion kärsii matkapahoinvoinnista mutkaisella tiellä, mutta niistäkin voi selvitä kunnialla, kun vain tekee järjestelyt sen mukaisesti.

Leon ei ole koskaan kysynyt autossa, että koska ollaan perillä. Ei vaikka pisin pätkä ilman taukoja ollaan matkustettu yhteen soittoon yli yhdeksän tuntia. Se että mukelot viihtyy autossa on kyllä helpottanut elämää ihan tosi paljon.

4. lapset tottuu uusiin ja erilaisiin asioihin, aikatauluihin ja ihmisiin

Mun elämä oli lapsena aika rutiininomaista. Oli sitä vielä nuorena aikuisenakin. Uskon, että se osittain teki mulle sen aikaisemman matkakammon. Normaalista poikkeaminen tuntui pelottavalta ja jotenkin työläältä.

Pojat on pienestä pitäen matkustelun myötä tottuneet siihen, että joskus vuorokausirytmi on vähän erilainen, muttei sen tarvitse kaataa maailmoja. Ruokakin on eri paikoissa erilaista eikä se tarkoita, että erilainen on automaattisesti pahaa.

Erimaailaisiin ihmisiin tottuminen on puolestaan tehnyt pojista tosi sosiaalisia. Ihan tuntemattoman kanssa voi heittää ylävitosta, eikä erinäköiset ihmiset ole outoja tai pelottavia. Kunpa olisin itsekin lapsena ollut edes puoliksi yhtä rohkea ja sosiaalinen kuin pojat on. Olisin selvinnyt monista tilanteista paljon helpommalla.


5. elämä ilman rajoja


Kun oltiin tuolloin 9-kuisen Leonin kanssa tehty autolla matka Kosovoon, alkoi muutkin rajat elämässä hälvenemään. Oli niin ihanaa huomata, että lapsen saamisen ei oikeasti tarvitse rajoittaa elämää yhtään. Reissumme jälkeen tajusin, että olin vain itse tehnyt asioista vaikeampia.

Uskon, että mitä enemmän lapsi tottuu poikkeamaan rutiineista, sen helpommaksi koko perheen elämä muuttuu. Kun ollaan selvitty 4 000:n kilometrin automatkasta kahden alle kolme-vuotiaan kanssa - ilman että se edes tuntui vaikealta - ei mikään tunnu enää mahdottomalta lasten kanssa.


6. elämän avartaminen

Kun viimein pääsin ylittämään Skandinaavian rajat tuon 16 vuoden tauon jälkeen, oli ihana huomata, että olo voi olla hyvä ja kotoisa myös muualla kuin Suomessa. Saman tunteen haluan antaa myös meidän lapsille.

Kun matkan taittaa autolla, sitä pääsee näkemään ja kokemaan huomattavasti enemmän. Alle kouluikäiset lapsethan jos jotkut ei välitä nukutaanko yö autossa tähtitaivaan alla, vai viiden tähden hotellissa. Samalla myös oma elämänkatsomus avartuu huomattavasti.

Autolla matkustaessa pääsee ihanasti näkemään jokaisen maan hyvät ja huonot puolet, sen koko totuuden eikä vain turistikohteita. Esim Kroatian Dubrovnik on matkakohteena tosi suosittu. Moni ei uskoisikaan miten se ei vastaa Kroatiaa kokonaisuudessaan juuri ollenkaan. Ja paras puoli siinä on, ettei se haittaa laisinkaan. Erilaisuus on rikkautta, matkustellessa lapsikin oppii sen kuin itsestään.

Kerran eksyttiin väärälle tielle Kroatiassa ja tehtiin matkaa monta sataa kilometriä tiellä joka kulki taukoamatta rantaviivan vieressä. Voi upeus millaisia maisemia päästiin näkemään.

Päädyttiin silloin syömään ravintolaan joka oli pieni perheyritys omistajien kotipihalla. Se oli oikea kosketus todelliseen elämään Kroatiassa. Ja miten onnellisilta heidän lapset näyttivät meren ja ravintolan väliä juostessa. Aivan upea kokemus niiden lukuisien muiden joukossa.

Mulle on tärkeää, että myös omat lapset oppii arvostamaan muutakin kuin vain materiaa ja luksusta. Ulkomailla ollessa tabletit ja kännykät jääkin helposti toisarvoisiksi.


7. muistot

Tämä on itselle se kaikista tärkein kohta. Muistot. Yhdet parhaimmista elämän muistoista liittyykin noihin meidän reissuihin lasten kanssa. Selaan meidän reissukuvia läpi aina aika-ajoin ja joka kerta herkistyn niitä katsoessa. Tiedän, että niin tulee myös olemaan hamaan loppuun asti.

Oon niin kiitollinen jokaikisestä reissusta, joka yhdessä päästään kokemaan. Enkä malta odottaa, että päästään taas tänä kesänä tekemään uusia muistoja.

Oletko sinä uskaltanut lähteä lomamatkalle lasten kanssa? Olisi ihana kuulla sun parhaita kokemuksia!