"Usein kuvitellaan, että kuukautisten aikana olisivat ns. varmat päivät, mutta todellisuudessa näin ei ole. On tutkittu, että täysin varmoja päiviä ei olekaan, mutta raskauden todennäköisyys on pienin kuukautisten ensimmäisestä päivästä neljänteen päivään saakka. Siittiöt voivat elää naisessa jopa viisi päivää, joten näin laskettuna varmoja päiviä ei olekaan." Näin sanottiin Terve.fi:n artikkelissa 10 Myyttiä Raskauden Alkamisesta Kai se täytyy viimeistään nyt alkaa todellakin myytiksi uskomaan.
Viime kierrossahan halusin testata raskautumisen maksimoimisen myyttejä. Käytössä oli macajauhe, greippimehu, äitiysvitskut ja kaikki mahdolliset kikkakolmoset. Kierto lähenteli loppuaan, mutta ns. kuivaa kautta ei näkynytkään. Tästä kiittelin greippimehua tietenkin. Yllättäen kp 27 yhdellä vessakäynnillä tuli pientä tiputtelua, jota kovasti ounastelin kuuluisaksi kiinnittymisvuodoksi. Kiertonihan on Elionin imetyksen jälkeen ollut lähes kellon tarkka 28 päivää. Tiesin ettei se oikein kuukautisiin voinut liittyä, ei sellaista ollut koskaan ennenkään ollut.
Seuraavana päivänä, kp 28 alamahaa juili aivan kuin kuukautiset olisivat päällä ilman vuotoa kuitenkin. Toive heräsi todella, kuukautiset eivät tällä kertaa alkaneet silloin kun piti. Olin onnesta soikeana. Perkuleen testi näytti sitten kuitenkin samana iltana putipuhdasta negatiivista. Kuukautiset alkoivat seuraavana päivänä. Ne kestivät minimaaliset kolme päivää loppuen aivan kuin seinään.
Kuukautisten loputtua meni muutama päivä, kunnes tänään kp 7 yhden vessakäynnin yhdeydessä tuli jälleen kummallista tiputtelua. Se huolestutti ensin, mutta kuittasin sen sitten lyhyillä kuukautisilla; "jotain pientä oli varmaan jäänyt, mikä sitten viimein tuhrutteli pois." Tilanne taas normalisoitui.
Tässä kierrossahan päätin olla täysin miettimättä raskautumista. Päätin kokeilla stressaamattomuuden voimaa ns. viimeisenä rikottavana myyttinä. Pidin itseni kiireisenä Instagramin ja kuvailujen voimalla. En muistanut juurikaan edes ajatella missä kohtaa kiertoa mennään. En olisi voinut alkuun edes uskoa, että voisin olla stressaamatta, mutta niin kuitenkin onnistuin.
Näin edellisenä yönä unta, että odotin kaksospoikia. Unessa olin järkyttynyt, mutta onnellinen. Se tuntu tosi todelta. Aamulla heräsin ja olin tosi surullinen kun huomasin ettei mulla olekaan söpöä vauvamahaa. Siitä sitten havahduin miettimään, missähän kohtaa kiertoa mennään kun ovulaatio ei ole kolkutellut ovella. Senkin olen tunnistanut aivan satavarmasti joka kierrossa Elionin imetyksen jälkeen. Nyt ei ollut aavistustakaan ovisvuodoista tai -kivuista. En alkanut stressaamaan sitä sen koommin. Toisaalta oli mukava olla yksi kierto ilman oviskipuja.
Heräsin aamulla julmettuun kuvotukseen. Nytkö se noro sitten rantautuu meillekin? Närästi, pieni tuskan hiki meinasi nousta pintaan. Pahaaoloa piti oikein puhallella. Lasi Pepsi Maxia helpotti. Kahvia ei tehnyt mieli yhtään, mutta join sen kuitenkin puoliväkisin. Sen jälkeen olo oli taas normaali. Vein Leonin tarhaan, kunnes kotiin päästyä paha olo palasi. Söin aamupalan väkisin ja polo helpotti taas, eikä kuvotus sitten enää palannut. Päivällä alkoi päänsärky, niskat varmaan niin jumissa. Burana helpotti.
Jälleen pahaolo aamulla. Aamupalan jälkeen olo oli kuin krapulassa. Naureskelin mielessä, kun olo tuntui samalta kuin molempien poikien alkuraskaudessa aina aamupalan jälkeen; ihan kuin olisi edellisenä iltana ollut pidempäänki viihteellä. Hassua, kuinka samanlainen olo voi tulla näin vaikka ei edes ole raskaana. On se naisen kroppa outo! Koko päivän olin ilman rintsikoita, se tuntu mukavalta. Rintsikat ahdisti oudosti. Taas iltapäivällä iski päänsärky, johon Burana tepsi.
Taas pahaolo aamulla. Sisko tuli kylään ja valittelin aamuisia pahoja oloja hänellekin. Outoa, vasta kp 17 ei voinut laittaa edes kuviteltujen raskausoireiden piikkiin, kun kiertokin vasta siinä kohtaa, että edes pahin vainoharhasin ei voinut olla niin tyhmä luullakseen niitä raskausoireiksi tässä vaiheessa. Illalla päänsärkyyn taas Buranaa. Nyt alkoi silmissäkin sumenemaan joka kerta kun nousi äkisti seisomaan. Niskat näköjään todella jumissa.
Helvetti näitä aamuisia pahoja oloja! Olenkohan nyt sittenkään terve? Pitäisi varmaan taas käydä kilppariarvot ottamassa. Päänsärky alkoi jo aamupäivällä ja jälleen Buranaa napaan. Silmissä sumeni nyt myös välillä istualteen ollessa. Tänään ei ollut toista autoa käytössä ja jouduin hakemaan Leonin kävellen tarhasta. Lunta tuli solkenaan, teitä ei oltu aurattu. Elionin kärryt tuntu minietupyörineen enemmänkin lumikolalta. Hengästytti, itketti ja ahdisti. "Saatanan miehet ei koskaan suostuis tähän," pyöri mielessä. Jouduin huilaamaan kolme kertaa matkalla ja lopulta sitten myöhästyinkin Leonin hausta. Tarhassa olivat onneksi vaan pahoillaan mut nähtyään: "Voi sua raukkaa, siellähän on kauhee ilma kävellä." Leonin kanssa todettiin, että mehän otetaan bussi kotiin.
Kotiin päästyä nälkä oli huutava, samalla myös kuvotti todella. Viimein kun ruoka oli valmista, en saanutkaan syötyä kaikkea. Jauhelihassa oli jotain todella kuvottavaa.
Koitti poikien iltapuuhat. Pojat menivät suihkuun ja itse kävin sitten vessassa samalla; Menkat. Mitäs helvettiä? Piti käydä kuukautiskiertosovelluksesta varmistamassa; kp on vasta 18, ei voi olla menkat. Mutta tätä tuhrua tulee juuri niin ku kuukautiset aina alkaa, on ehkä vähän tummempaa kuin normaalisti. Joku välivuoto sitten varmaan? Arvasinhan, taidan oikeasti olla jotenkin sairas. Kilppari? Polyyppeja? Kohdunkaulan syöpä? Kurkkua kuristi ja itketti. Miksi en voi vaan olla terve?! Tekstaria siskolle: "Taitaa olla kierto aivan sekasin. Ei tästä tuu lasta eikä paskaa!"
Vuoto oli aika runsasta. Vähän väliä kävin vessassa katsomassa rauhottuuko. B tuli kotiin, repesin täysin.
Minä: "I'm scared!!"
B: "You are just pregnant."
Minä: "You don't understand anything. I'm on cycle day 18, it can't be about pregnancy."
Klo 23.00 vuoto lakkasi. Huh! Jospa se oli vaan joku outo vuotelu. Ehkä olen vaan tosi stressaantunut. Väsyttää aivan hulluna. Kotikin tuntuu niin kylmältä. Alamahaa ja alaselkää juili ihan kuin kuukautisten alussa. Käperryin lämpimään B:n kainaloon ja nukahdin sekunnissa.
Aamullakaan ei enää vuotoa. Onneksi! Pahaolo on kyllä aikamoinen. Jospa huvikseni kävisin hakemassa pari testiä. Ostan varmuuden vuoksi useamman kun kuitenkin näyttää vielä negaa ja itseni tuntien stressaan tätä niin kauan kun menkat taas alkaa. Otin testimatskut jo valmiiksi ennen kauppareissua, niin on varmasti mahdollisimman varma tulos. Kotiin päästyä kastoin RFSU:n yliherkän sekä PregCheckin normitestin. Laitoin testit sivuun kun aloin siistimään roskia. Varmaan noin 30:n sekunnin päästä vilkasin testejä ja molemmissa näkyi kirkuvan punaiset kaksi viivaa. Miten tämä voi olla?! Mulla on kp 19!! Luulisi niiden olevan ihan maksimissaan haaleita haamuja, mutta noin selkeitä plussia. "Happy Women's Day," B huusi. "Thank you! I'm Pregnant," vastasin.
Olen nyt ihmetellyt ja pyöritellyt tätä asiaa päässäni koko päivän. Tuijotellut kiertosovellusta ja laskeskellut. Onhan nuo oireet ollut aivan selkeitä, mutta kuka järkevä nyt näillä kiertopäivillä edes kuvittelisi niitä raskauoireiksi?
Illalla tein digitestin, joka näytti raskaana 2-3. Onnekseni olin merkannut tosi tunnollisesti kaikki jutut tuohon kiertosovellukseen, pienetkin nippailut, tuhruttelut, hempeilydraivit ja peiton heilutukset. Tuo 2-3 viikkoa osuu juurikin siihen kp 27 tiputteluvuotoon (todennäköisesti ollut siis ovisvuotoa), seuraavan päivän korkea vietti vahvistaisi oviksen, jolloin tuli näköjään myös heiluteltua peittoja. Oudon lyhyet kuukautiset selittyisi sitten uudella myöhäisellä oviksella. Kp 7 tiputtelu ollut varmasti sitten kiinnittymisvuotoa. Noin laskien kaikki täsmäisi siihen, että myöhäisen oviksen mukaan alkuviikosta olisi kuulunut alkaa kuukautiset, mutta raskauden takia onkin sen sijaan alkanut oireilut.
Eilinen tiputtelu oli sitten jotain mitä en osaa selittää. Aikasemmissa raskauksissa ei ole ollut mitään vuotoja. Se pelottaa. No kaikki pelottaa. Mitä jos tämä onkin joku tuulimuna? Viime kierron lopulla testi oli tyylipuhdas nega, joten ei oikein ole voinut olla mitkään valemenkatkaat.
Nyt olen spekuloinut tätä niin paljon, että pakko vain antaa asian jo olla. Ensi maanantaina varaan alkuraskauden ultran, missä asia sitten varmaan selvinnee, ellei ala joku vuoto ennen sitä. En oikein osaa iloita tätä. Tuntuu niin mahdottomalta, että juuri minä kuuluisin niihin harvoihin joka ois ovuloinu kahdesti kierrossa, viimeisen juuri ennen kuukautisia ja vieläpä raskautunut siitä.
Kuluisipa nämä päivät nyt vaan nopeasti!
Viime kierrossahan halusin testata raskautumisen maksimoimisen myyttejä. Käytössä oli macajauhe, greippimehu, äitiysvitskut ja kaikki mahdolliset kikkakolmoset. Kierto lähenteli loppuaan, mutta ns. kuivaa kautta ei näkynytkään. Tästä kiittelin greippimehua tietenkin. Yllättäen kp 27 yhdellä vessakäynnillä tuli pientä tiputtelua, jota kovasti ounastelin kuuluisaksi kiinnittymisvuodoksi. Kiertonihan on Elionin imetyksen jälkeen ollut lähes kellon tarkka 28 päivää. Tiesin ettei se oikein kuukautisiin voinut liittyä, ei sellaista ollut koskaan ennenkään ollut.
Seuraavana päivänä, kp 28 alamahaa juili aivan kuin kuukautiset olisivat päällä ilman vuotoa kuitenkin. Toive heräsi todella, kuukautiset eivät tällä kertaa alkaneet silloin kun piti. Olin onnesta soikeana. Perkuleen testi näytti sitten kuitenkin samana iltana putipuhdasta negatiivista. Kuukautiset alkoivat seuraavana päivänä. Ne kestivät minimaaliset kolme päivää loppuen aivan kuin seinään.
Kp 7
Kuukautisten loputtua meni muutama päivä, kunnes tänään kp 7 yhden vessakäynnin yhdeydessä tuli jälleen kummallista tiputtelua. Se huolestutti ensin, mutta kuittasin sen sitten lyhyillä kuukautisilla; "jotain pientä oli varmaan jäänyt, mikä sitten viimein tuhrutteli pois." Tilanne taas normalisoitui.
Tässä kierrossahan päätin olla täysin miettimättä raskautumista. Päätin kokeilla stressaamattomuuden voimaa ns. viimeisenä rikottavana myyttinä. Pidin itseni kiireisenä Instagramin ja kuvailujen voimalla. En muistanut juurikaan edes ajatella missä kohtaa kiertoa mennään. En olisi voinut alkuun edes uskoa, että voisin olla stressaamatta, mutta niin kuitenkin onnistuin.
Kp 13
Näin edellisenä yönä unta, että odotin kaksospoikia. Unessa olin järkyttynyt, mutta onnellinen. Se tuntu tosi todelta. Aamulla heräsin ja olin tosi surullinen kun huomasin ettei mulla olekaan söpöä vauvamahaa. Siitä sitten havahduin miettimään, missähän kohtaa kiertoa mennään kun ovulaatio ei ole kolkutellut ovella. Senkin olen tunnistanut aivan satavarmasti joka kierrossa Elionin imetyksen jälkeen. Nyt ei ollut aavistustakaan ovisvuodoista tai -kivuista. En alkanut stressaamaan sitä sen koommin. Toisaalta oli mukava olla yksi kierto ilman oviskipuja.
Kp 15
Heräsin aamulla julmettuun kuvotukseen. Nytkö se noro sitten rantautuu meillekin? Närästi, pieni tuskan hiki meinasi nousta pintaan. Pahaaoloa piti oikein puhallella. Lasi Pepsi Maxia helpotti. Kahvia ei tehnyt mieli yhtään, mutta join sen kuitenkin puoliväkisin. Sen jälkeen olo oli taas normaali. Vein Leonin tarhaan, kunnes kotiin päästyä paha olo palasi. Söin aamupalan väkisin ja polo helpotti taas, eikä kuvotus sitten enää palannut. Päivällä alkoi päänsärky, niskat varmaan niin jumissa. Burana helpotti.
Kp 16
Jälleen pahaolo aamulla. Aamupalan jälkeen olo oli kuin krapulassa. Naureskelin mielessä, kun olo tuntui samalta kuin molempien poikien alkuraskaudessa aina aamupalan jälkeen; ihan kuin olisi edellisenä iltana ollut pidempäänki viihteellä. Hassua, kuinka samanlainen olo voi tulla näin vaikka ei edes ole raskaana. On se naisen kroppa outo! Koko päivän olin ilman rintsikoita, se tuntu mukavalta. Rintsikat ahdisti oudosti. Taas iltapäivällä iski päänsärky, johon Burana tepsi.
Kp 17
Taas pahaolo aamulla. Sisko tuli kylään ja valittelin aamuisia pahoja oloja hänellekin. Outoa, vasta kp 17 ei voinut laittaa edes kuviteltujen raskausoireiden piikkiin, kun kiertokin vasta siinä kohtaa, että edes pahin vainoharhasin ei voinut olla niin tyhmä luullakseen niitä raskausoireiksi tässä vaiheessa. Illalla päänsärkyyn taas Buranaa. Nyt alkoi silmissäkin sumenemaan joka kerta kun nousi äkisti seisomaan. Niskat näköjään todella jumissa.
Kp 18
Helvetti näitä aamuisia pahoja oloja! Olenkohan nyt sittenkään terve? Pitäisi varmaan taas käydä kilppariarvot ottamassa. Päänsärky alkoi jo aamupäivällä ja jälleen Buranaa napaan. Silmissä sumeni nyt myös välillä istualteen ollessa. Tänään ei ollut toista autoa käytössä ja jouduin hakemaan Leonin kävellen tarhasta. Lunta tuli solkenaan, teitä ei oltu aurattu. Elionin kärryt tuntu minietupyörineen enemmänkin lumikolalta. Hengästytti, itketti ja ahdisti. "Saatanan miehet ei koskaan suostuis tähän," pyöri mielessä. Jouduin huilaamaan kolme kertaa matkalla ja lopulta sitten myöhästyinkin Leonin hausta. Tarhassa olivat onneksi vaan pahoillaan mut nähtyään: "Voi sua raukkaa, siellähän on kauhee ilma kävellä." Leonin kanssa todettiin, että mehän otetaan bussi kotiin.
Kotiin päästyä nälkä oli huutava, samalla myös kuvotti todella. Viimein kun ruoka oli valmista, en saanutkaan syötyä kaikkea. Jauhelihassa oli jotain todella kuvottavaa.
Koitti poikien iltapuuhat. Pojat menivät suihkuun ja itse kävin sitten vessassa samalla; Menkat. Mitäs helvettiä? Piti käydä kuukautiskiertosovelluksesta varmistamassa; kp on vasta 18, ei voi olla menkat. Mutta tätä tuhrua tulee juuri niin ku kuukautiset aina alkaa, on ehkä vähän tummempaa kuin normaalisti. Joku välivuoto sitten varmaan? Arvasinhan, taidan oikeasti olla jotenkin sairas. Kilppari? Polyyppeja? Kohdunkaulan syöpä? Kurkkua kuristi ja itketti. Miksi en voi vaan olla terve?! Tekstaria siskolle: "Taitaa olla kierto aivan sekasin. Ei tästä tuu lasta eikä paskaa!"
Vuoto oli aika runsasta. Vähän väliä kävin vessassa katsomassa rauhottuuko. B tuli kotiin, repesin täysin.
Minä: "I'm scared!!"
B: "You are just pregnant."
Minä: "You don't understand anything. I'm on cycle day 18, it can't be about pregnancy."
Klo 23.00 vuoto lakkasi. Huh! Jospa se oli vaan joku outo vuotelu. Ehkä olen vaan tosi stressaantunut. Väsyttää aivan hulluna. Kotikin tuntuu niin kylmältä. Alamahaa ja alaselkää juili ihan kuin kuukautisten alussa. Käperryin lämpimään B:n kainaloon ja nukahdin sekunnissa.
Kp 19 tänään
Aamullakaan ei enää vuotoa. Onneksi! Pahaolo on kyllä aikamoinen. Jospa huvikseni kävisin hakemassa pari testiä. Ostan varmuuden vuoksi useamman kun kuitenkin näyttää vielä negaa ja itseni tuntien stressaan tätä niin kauan kun menkat taas alkaa. Otin testimatskut jo valmiiksi ennen kauppareissua, niin on varmasti mahdollisimman varma tulos. Kotiin päästyä kastoin RFSU:n yliherkän sekä PregCheckin normitestin. Laitoin testit sivuun kun aloin siistimään roskia. Varmaan noin 30:n sekunnin päästä vilkasin testejä ja molemmissa näkyi kirkuvan punaiset kaksi viivaa. Miten tämä voi olla?! Mulla on kp 19!! Luulisi niiden olevan ihan maksimissaan haaleita haamuja, mutta noin selkeitä plussia. "Happy Women's Day," B huusi. "Thank you! I'm Pregnant," vastasin.
Olen nyt ihmetellyt ja pyöritellyt tätä asiaa päässäni koko päivän. Tuijotellut kiertosovellusta ja laskeskellut. Onhan nuo oireet ollut aivan selkeitä, mutta kuka järkevä nyt näillä kiertopäivillä edes kuvittelisi niitä raskauoireiksi?
Illalla tein digitestin, joka näytti raskaana 2-3. Onnekseni olin merkannut tosi tunnollisesti kaikki jutut tuohon kiertosovellukseen, pienetkin nippailut, tuhruttelut, hempeilydraivit ja peiton heilutukset. Tuo 2-3 viikkoa osuu juurikin siihen kp 27 tiputteluvuotoon (todennäköisesti ollut siis ovisvuotoa), seuraavan päivän korkea vietti vahvistaisi oviksen, jolloin tuli näköjään myös heiluteltua peittoja. Oudon lyhyet kuukautiset selittyisi sitten uudella myöhäisellä oviksella. Kp 7 tiputtelu ollut varmasti sitten kiinnittymisvuotoa. Noin laskien kaikki täsmäisi siihen, että myöhäisen oviksen mukaan alkuviikosta olisi kuulunut alkaa kuukautiset, mutta raskauden takia onkin sen sijaan alkanut oireilut.
Eilinen tiputtelu oli sitten jotain mitä en osaa selittää. Aikasemmissa raskauksissa ei ole ollut mitään vuotoja. Se pelottaa. No kaikki pelottaa. Mitä jos tämä onkin joku tuulimuna? Viime kierron lopulla testi oli tyylipuhdas nega, joten ei oikein ole voinut olla mitkään valemenkatkaat.
Nyt olen spekuloinut tätä niin paljon, että pakko vain antaa asian jo olla. Ensi maanantaina varaan alkuraskauden ultran, missä asia sitten varmaan selvinnee, ellei ala joku vuoto ennen sitä. En oikein osaa iloita tätä. Tuntuu niin mahdottomalta, että juuri minä kuuluisin niihin harvoihin joka ois ovuloinu kahdesti kierrossa, viimeisen juuri ennen kuukautisia ja vieläpä raskautunut siitä.
Kuluisipa nämä päivät nyt vaan nopeasti!
No comments:
Post a Comment