Jyllannin Suomineidon samanmoisesta postauksesta (tanskalaisesta näkökulmasta tosin) innostuneena, halusin minäkin jakaa ihanimmat, ärsyttävimmät ja huvittavimmat tavat kosovolaisesta kulttuurista. Kaikista erikoisinta Kosovossa on se, että ulospäin se näyttää kuin miltä tahansa nykyaikaiselta Euroopan maalta, mutta pinnan alla vallitseekin hyvin vanhanaikainen arvomaailma ja huvittavan ristiriitaisia normeja. Jos Jyllannin Suomineito on kokenut kulttuurishokin mentyään 1000 km etelään, voit kuvitella, että siitä 3000 km lisää, niin Suomineidot on tosiaan mailla tuntemattomilla.

Ollaan jaettu tämä kahden kulttuurin välinen elämä jo useamman vuoden ajan, mutta edelleen on päiviä kun tunteet seilaa edestakas ihastuksen ja elämääkin suuremman *itutuksen välillä. Välillä naurattaa, välillä ei vain pysty ymmärtämään. Välillä koen olevani niin onnekas kun synnyin Suomeen ja saan olla suomalainen, välillä tunnen suurta alemmuutta pidättyväisyyteni ja vaatimattomuuteni kanssa. Ja suomalaisten kategoriassa olen kaukana noista molemmista, mutta mitä tulee kosovolaisiin...


Ihanimmat, ärsyttävimmät ja huvittavimmat kosovolaiset tavat

1. Yllätysvisiitit

Kaikista kulttuurishokin aiheuttajista tämä on ollut jo alunperin se suurin. Täällä Suomessa kosovolaiset antavat tunnin varoitusajan ennen vierailuaan. Kosovossa on tilanne sitten sitäkin jännittävämpi. Kerran olimme juuri tekemässä lähtöä talolta. Oltiin takit päällä, auto käynnissä ja sammuteltiin viimeisiä valoja, kun Nanan puhelin soi; meille tulee vieraita viiden minuutin päästä. Ja ei kun auto sammuksiin, takit pois ja teen keittoon. 

Vieraat saavat Kosovon tapojen mukaan tulla milloin vain ja varotusaikoja ei ole. Noina hetkinä myönnän että turhauttaa, mutta aina tilanteen rauhoituttua olen toisaalta harmissaan, ettei meillä suomessa osata olla niin vieraanvaraisia. Puuttuu sellainen tietynlainen yhteisöllisyys ja lähimmäisestä välittäminen. Paljon voitaisiin ottaa sen suhteen mallia heistä. Mutta voisiko saada edes sen tunnin varotusajan? Edes yhden tunnin.

2. Tervehtiminen 

Kosovossa suomalainen saa unohtaa omat reviirinsä ja turvavälinsä. Tervehtiessä kätellään, halataan ja moiskitaan poskillekin. Nämä kaikki tehdään sujuvasti yhtäaikaa samalla kun kysellään mitä kuuluu, voitko hyvin, kaikki hyvin? Ja vaikka mikä olisi elämässä tilanne, kaikkeen vastataan hyvää, tosi hyvää. "Entäs sinä? Mitä kuuluu? Voitko hyvin? Kaikki hyvin?" Tämä sama tervehtimis-kysely-rituaali toistetaan jokaisen vieraan kanssa, yksi kerrallaan. 

Mutta ei siinä vielä kaikki. Sitten kun vieraat istuu paikoilleen, aloitetaan kyselyrituaali uudestaan. Kyllä! Uudestaan! Mutta tällä kertaa vähän laajemmin; Mitä kuuluu? Voitko hyvin? Kaikki hyvin? Lapset hyvin? Mies hyvin? Entäs äitisi? Kaikki hyvin? Kuinka reissu sujunut? Onko mennyt hyvin? Ja kaikkeen, vastataan, hyvää. Kunnes on sun vuoro kysyä samat asiat takaisin. Ja ihan jokainen tekee tämän kyselyrituaalin toisilleen. Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa seurustelemaan ja puhumaan normaalisti ihan normaaleista asioista.

Vähän rennommissa tilanteissa ja usein myös tuntemattomampia, kuten kaupan myyjää puolestaan tervehditään sanomalla "Päivää, väsyttääkö?" Muistan kun minua tervehdittiin ensimmäisen kerran noin, vastasin "Hei, miten niin, näytänkö siltä?" :D En vieläkään oikein ymmärrä tuon tervehtimisen tarkoitusperää. Osoittaa ehkä sympatiaa? 

3. Kieli

Kosovossa puhutaan kosovon albaniaa. Albaaniahan on ihan todella kaunis kieli. Muistuttaa tosi paljon italiaa. Tässä kaunis näyte siitä. Mutta kosovolaiset ovat keksineet puhua tuota superkaunista kieltä siten, että esim. itse luulin ensitapaamisella B:tä venäläiseksi. Tässä puolestaan siitä näyte. Yllättävää kyllä albaanialaiset ja kosovolaiset ymmärtävät toisiaan täysin sujuvasti, vaikka monella asialla on albaaniassa ihan eri sanansa kuin kosovossa. 

Albaania on sitten kielenä jotain aivan hepreaa suomeen tai moneen muuhunkaan kieleen verrattuna. He eivät aina oikein itsekään tiedä, miten jonkun asian voisi kääntää englanniksi. Ja kuten Jyllannin Suomineito on helisemässä numeroiden kanssa, ei me päästä Kosovossa yhtään sen helpommalla. Esim numero 20 sanotaan meillä kaksi kymmentä heille se on yksi kaksoiskymppi. 40 on sitten kaksi kaksoiskymppiä. 60 meneekin sitten taas jo normaalisti kuusi kymmentä myös heidän kielessään. What? 

Ja mitä ääntämiseen tulee, en usko että mun suomalaisia kielijänteitä saadaan koskaan viritettyä heidän tasolleen, milloin niillä puhallellaan samettisen pehmeästi, milloin päräytetetään kovempaakin kovempi ärrä ilmoille. Sellainen mitä edes minä suomalaisena en osaa tuottaa.

Ja sitten on vielä ne aakkoset. Niitä kun on paljon enemmän kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi kirjaimet x ja h ovat rinnakkain ollessa yksi kirjain Xh. Äläkä vaan kysy miksi. Ei hajuakaan!


4. Piirakkaa piirakkaa


 Kosovossa moni ruoka tehdään filotaikinaan. Ja onhan se ihan älyhyvää. Mutta samalla ihan älyvaikeaa tehdä. Kuka on edes keksinyt niin mahdottoman taikinareseptin? Nana voisi vedellä siitä helposti lähes kahden metrin kokoisia läpinäkyviä levyjä niiden menemättä rikki mistään kohtaa, mutta minä... En koskaan oo tuntenu itteeni niin huonoksi keittiössä kuin kosovolaisen ruokakulttuurin äärellä. Niin ärsyttävää! 

5. Sukupuolineutraalius My Ass

Tanskassa kuulemma tytöt juhlii synttärit tyttöjen kesken ja pojat poikien. Niin Kosovossakin, mutta siellä myös hautajaisjuhlat vietetään samalla periaatteella: Suvun naiset ovat eri talossa ja miehet eri talossa. Tämmöistä sukupuolineutraaliutta, kuten meillä ei tulla näkemään kosovossa varmaan satoihin vuosiin. Mutta mun mielestä siinä ei ole mitään väärää. 

Mun mielestä on ihanaa olla Kosovossa ja tulla kohdelluksi naisena. Multa ei odoteta suuria ponnisteluita, vaan naista pitää kohdella kunniaakkaasti ja puhutella nätisti. En tykkää yhtään, että nykyään naisten kuuluisi olla täällä meillä osa kundeista. Kuinkahan usein mulle tullaan huutelemaan samanlaista sukupuolielinläppää kuin mikä joskus kuului vain ukkojeniltoihin. 

Eräs päivä B tuli kotiin ja kertoi kauhuissaan kun kaverille oli käynyt niin, että olivat luulleet olevansa vain miesten kesken, jutelleet ronskilla suulla kuten miehet yleensä ja viereisessä huoneessa olikin ollut nainen ja kuullut kaiken. Miten heitä oli hävettänyt jälkikäteen ja B:tä kauhistutti heidän puolesta. Semmoinen ronskin vitsin heitto ja kiroilu ei saisi kuulemma mennä naisten korviin. Mun mielestä just ihanaa. Myös Suomi tarvitsee herrasmiehiä!

6. Parinetsimisriitit 

Järjestetyt avioliitot on Kosovossa vielä ihan normaalia. Ja se siis menee niin, että usein äidit kyselevät "kunniakkaitten" tyttöjen perään ja järjestää treffejä pojilleen. Poika sitten treffailee ja ehdottaa vihille, jos deiteistä joku tuntuu mieleiseltä, ja tietenkin jos tämä nainenkin on ihastunut. 

Jos pari taas löytää toisensa "normaalisti sattumalta" saattavat he vuosi tolkulla deittailla salaa. Tämä siis meinaa kunnon Roomeo ja Juulia kuvioo ja iltamyöhäisiä salatreffejä puistossa ja ties missä puskissa. Kun naimisiin päädytään vain aniharva tulee koskaan eroamaan. Kosovolaisille on myös tärkeää, että nainen on aivioituessaan neitsyt. Harva sitä kuitenkaan todellisuudessa on.

Ja nyt tietysti sait sellainen mielikuvan, että Kosovo olisi maana kuin jotkut ääri-Islamit, mutta ei, ei alkuunkaan. Naiset pukeutuvat monesti paljon paljastavammin kuin täällä Suomessa. Ja juuri se tekeekin siitä niin huvittavaa. Meno näyttää ulkopuolin kuin millä tahansa muulla nykyaikasella länsimaalla, mutta pinnan alla kyteekin sitten todella vanhanaikaisia tapoja ja perinteitä.


7. Naista ei jätetä

Nainen asuu vanhempiensa kanssa niin kauan kunnes avioituu ja muuttaa miehensä kotiin, usein siis miehen vanhempien luo asumaan. Hyvin, hyvin, hyvin harva kosovolainen nainen asuu koskaan yksin omassa asunnossa. Tämä juontaa juurensa siitä, että tyttöjä ja naisia suojellaan viimeseen asti. Länsimainen näkee sen kahlitsimisena vaikkei se sitä ole. Halutaan varmistaa ettei kukaan pääse väärinkäyttämään tyttöä missään kohtaa. Jos sitten käy niin, ettei avioliitto syystä tai toisesta toimi, varsinkin jos mies ei ole pystynyt täyttämään kunnollisen miehen normeja, joutuu mies sitten maksamaan suuria korvauksia siitä että piti naista liitossa joka johtikin eroon.

8. Hyvät käytöstavat 

Kosovolaiset jos ketkä osaavat puhua toinen toisilleen nätisti. Vaikka kaksi ihmistä ei voisi sietää toisiaan, yhtä hienotunteisesti he toisiaan puhuttelevat kuin ketä tahansa muitakin. Pariskunnat eivät pussaile muiden nähden, pierut kuuluu päästellä vessassa. Vanhemman ihmisen tullessa paikalle jokainen nousee seisomaan.

Kuten jo alkuun kerroin, Kosovossa vierailu on juuri näiden asioiden takia välillä niin kummallista ja huvittavaa. Kaikki näyttää ulospäin siltä, että elämä on normaalia, kaikki toimii nykyaikasesti, pukeudutaan ihan niin kuin Suomessakin, jopa vähän provosoivammin, ja vuosi on 2019. Mutta tavat, eleet ja puheet onkin sitten semmoista, mitä meillä oli joskus melkein 100 vuotta sitten. Se on todella hämmentävää ja menee aina muutama päivä ennen kuin tämä Suomineito tottuu siihen kaikkeen. Mutta sitten kun tottuu, poislähtö tuntuukin tosi vaikealta.

coat / Zara
shoes / H&M
earrings / H&M
necklace / Syster P *saatu blogin kautta