No nyt! Vihdoin taas blogin äärellä. Edellisen postauksen jälkeen elämä on ollu yhtä myllytystä ja pohdin vakavasti bloggaamisen lopettamista. Alkuun päätin ottaa välimatkaa ja katsoa miltä elämä ilman blogia tuntuisi. Te ihanat jaksoitte kysellä perään ja laittaa kommentteja. Yksi tuttavani sanoi olevan suorastaan mun velvollisuus jatkaa blogia ja tämän meidän elämän jakamista.

Reilu kuukausi sitten sain puhelun, joka veti maton alta. Sen jäljeen jouduin keskittymään vain kasassa pysymiseen. Arpipuutoksesta on tullut hallitseva osa elämää. En ikinä koskaan olis voinut uskoo että sektiot tulee aiheuttamaan näin suuria ongelmia, näin kauan synnytyksien jälkeen. Tulen tällä viikolla kertomaan perinpohjasesti missä kohtaa tätä prosessia ollaan menossa.


Vauvakuume puolestaan on vain kasvanut. En pysty uskoa, että ollaan annettu vauvalle mahdollisuus jo kolmen vuoden ajan. Inhottavintahan tässä tilanteessa on se, että arpipuutoksen takia normaalin raskauden mahdollisuus on niin olematon. Vuosi takaperin tilanne ei tuntunut näin surulliselta, kun joka kuukausi sai jännätä, että jokohan nyt. Tällä hetkellä plussatesti olisi enemmänkin pelottava asia, koska todennäkösesti siinä kohtaa raskaus ei olisi normaali. Greippimehut ja macajauheet on mun osalta nyt siis pannassa, ettei tähän syssyyn kävisi vielä niin kuin vuosi takaperin.

Mutta täytyy tämäkin postaus lopettaa positiivisiin fiiliksiin. B:n veli on viimein saanut vauvalupauksen. Kääröä odotellaan saapuvaksi huhtikuussa. Sitten pääsen purkamaan nämä pahimmat vauvakuumeilut. Saa nähdä onko uudessa tulokkaassa minkä verran samaa näköä poikien kanssa vai onko ollenkaan. Jännittävää! <3

Mitä muuten olette mieltä tästä suloisesta aamutakki-ihanuudesta? Vasta ostettua sen huomasin miten paljon olin kaivannut jotain tämmöstä. Vinkkinä sulle jos haluat ilahduttaa itseäsi (ja näköjään miestäsikin, kröhöm...) niin Hennesissä on nyt upea valikoima kaikkia tämmöisiä, ihanissa eri väreissä.

Mutta siinä kaikki tältä päivältä!

Ihanaa uuttaa viikkoa xx Niina