Monesti mua pelottaa tulla avautumaan asioista, koska pelkään joidenkin kosovolaisten eksyvän tänne ja loukkaantuvan mun kirjoituksista. Meidän kulttuurierot on vaan niin isoja, että olisi naiivia ajatella, etten koskaan kokisi mitään ahdistuksia ja pahaamieltä. Joskus en voi ymmärtää heitä, en sitten mitenkään, ja tuntuu, että eikö asioita voisi tehdä paljon helpommin. Eikö elämää voisi elää paljon mukavammin? Voi kumpa jokainen vain tajuaisi, että mun tarkoitus ei ole mollata ketään, kyse on vaan kulttuurieroista. Ja eihän ne asiat heille tyhmiä ja vaikeita ole. Ei aina ainakaan. Ja varmasti he monesti ajattelee meistä samalla tavalla. Ainakin heidän mielestä me ollaan aivan liian kylmiä, "Eikö elämää voisi elää paljon mukavammin?" Hah! :D



Luulen, että se, että kirjoitan näistä eroista julkisesti tekee siitä kosovolaisten silmissä niin negatiivisen. Nämä kirjoitukset on kuitenkin vain päiväkirjamaisia otteita MUN omasta elämästä. Yhtälailla kosovolaiset ihmettelevät meitä suomalaisia tietyissä asioissa ja juttelevat niistä keskenään. Tämän sanottua, en suostu enää pelkäämään. Blogi oli pitkään mun henkireikä, muodostu sellaiseksi monelle lukijallekin. Haluan pystyä jatkamaan tätä vaikka vaikeiden asioiden äärellä monesti ollaankin. Joten vielä kerran, tarkoitus ei ole loukata ketään, ja kaikille kosovolaisille, Ju Dua! <3



Me vietettiin meidän uusi vuosi tällä kertaa Kosovossa. 

Reissu kesti yhteensä kaksi viikkoa. Mun oli tarkoitus kuvailla paljon ja tehdä jopa sellaista my day videota, mutta yllättäen kultturellisista syistä se jäi vain haaveeks. Ja voi miten moni muukin asia herätti mussa jälleen ihmetystä ja jopa ahdistusta. Tämä postaus venyis kuitenkin ihan kilometrien mittaiseksi jos alkaisin niitä tähän erittelemään. Voin availla niitä sitten myöhemmin omissa postauksissaan. Ja koska pohjimmiltani oon elämäniloinen ja kaiken kaikkiaan positiviinen tyyppi, haluan että tästä postauksesta jää hyvä mieli. Tässä tulee siis reissun kohokohdat:

1. Onnistunut uuden vuoden aatto


Koko päivä meni ihan siivillä. Haettiin mun kaksi juhlamekkoa ihanasta putiikista aivan Pejan ytimestä. Toinen oli tumman punainen, paljetoitu ja vartalonmyötäinen, upealla takahalkiolla. Toinen puolestaan tumman liila, muodikkailla paljettirimpsuilla ja korkealla kauluksella. Itselleni iski ihan ylitsepääsemätön valinnan vaikeus, joten B sai lopulta valita kummassa uuden vuoden juhlisin. B sanoi, että ehdottomasti tumma lila. Se teki musta kuulemma rehevämmän näköisen (jes, kiitti, kai :D). Lapsetkin jaksoivat ihailla upeaa mekkoa. Leon toitotti koko illan kuinka äiti on ihana prinsessa Illalla katoimme perinteisen albaanialaisen Sofra -pöydän ihanine herkkuineen.


Tällä kertaa mullakin oli lupa juoda muutama lasi punaviiniä vaikka B:n vanhemmat olivatkin vieressä. Nana ei tietenkään asiasta kauheasti tykännyt, näin sen ilmeestä. Heillä kuitenkin miehen sana on laki, joten jos mun muutama viinilasi sopii B:lle, ei siihen kukaan voi mitään sanoa. Nämä hetket on vaan niitä haastavimpia. haluaisin niin kovin miellyttää kaikkia, mutta eihän se koskaan oo mahdollista. Kumarrat toiselle, pyllistätä toiselle. Jatkettiin iltaa musiikin, ruoan, tanssin ja ilotulitusten merkeissä jopa aamuneljään. Kaikilla oli mukavaa!

2. Kynnet

Uutena Vuotena pääsin yhden Kosovon maineikkaimman rakennekynsitaiturin käsittelyyn. Hän on muun muassa useimpien kosovolaisten huippuartistien kynsiluomusten takana. Salongissa istuessa tunsin salaa itseni kerrankin merkittäväksi tyypiksi. Olin valmistautunut maksamaan kynsistä 100 e, mutta olin tippua penkiltäni kun hinnaksi tulikin vain 20 e. Siis kaksi kymppiä!! Jälkikäteen ihmettelin B:lle kuinka ihmeessä teknikko on noilla hinnoilla päässyt rikastumaan, kun B sitten muistutti: normi kk palkka Kosovossa on 200 e. Kyseinen teknikko tienaa 1,5h työstä 20 e, tekee töitä 7-11 tuntia päivässä, ja 7 päivää viikossa. Kyllä niillä ansioilla ollaan Kosovossa jo enemmän kuin hyvin toimeentulevien listoilla.

3. Ostokset


Nämä mun kohokohdat on nyt aika materialistisia, mutta ei voi kieltää etteikö pikkushoppailu saisi mua aina vähintäänkin iloiseksi. Tällä kertaa onnistuin löytämään kahden juhlamekon lisäksi, kahdet kengät, kaksi takkia, kolmet farkut, neljä paitaa, laukun ja kasan meikkejä. Nyt pärjään taas pitkän aikaa ja säästin paljon kun löysin ne kaikki Kosovosta. Maltanpa tuskin odottaa, että pääsen esittelemään niitä sullekin.

Kosovoon on aina yhtä ihanaa mennä… Aina yhtä ihanaa on palata sieltä kotiinkin. On se kuitenkin kumma juttu, kaipuu takaisin iskee jo muutaman tunnin kotonaolon jälkeen. Enkä käsi sydämellä osaa yhtään selittää miksi. Valtaosan ajasta olen siellä stressaantunut, silti vain olisin aina valmis palaamaan sinne takaisin. Kyllä ihmismieli on outo. Ja niin on Kosovokin. Outo, ärsyttävä ja kuitenkin niin ihana.

Kiitos kun kävit lukemassa!