Tänä päivänä toiveeni toteutui

En kestä... Siitä on tänään tasan vuosi. Kun normipäivä muuttui ikimuistoiseksi. Kun yhdestä vilkaisusta elämä muuttui uudeksi. Kun viimein hartain toiveeni toteutui.

Salainen koktail onneen?

Oltiin annettu raskaudelle mahdollisuus jo yli vuosi takaperin. Leonin imetys oli pitänyt kuukautiset pois heinäkuulle 2015 saakka, mutta silti myös tuon imetysajan tuli jännäiltyä tärppäisikö se kuitenkin. Kuukautisten alettua alkoi sitten myös kuumeinen kierron kyttääminen. Olin ajatellut, että tuskinpa tässä kauaa enää tarvitsee odotella. 

Kierrot kuitenkin tulivat ja menivät. Menneisyyden pco ei enää oireillut ja kierrotkin olivat yllättävän säännölliset. Säännöllisyys ei kuitenkaan tuonut lohtua, kun kuukausi toisensa jälkeen jouduin pettymään.

Jouluna 2015 hyväksyin, etten raskaudukaan helposti. Leonin syntymästä oli jo yli vuosi aikaa, enkä ollut kertaakaan edes kuvitellut raskautuneeni. Ehkä Leon olikin ihme, joka jää ainoaksi. Päätin lopettaa kiertojen kyttäyksen ja keskittyä elämään. 

Aloin taas treenaamaan tavoitteellisesti. Treenit maistuivat hyvälle ja oli ihana päästää irti toisen lapsen toiveesta.

Eräs päivä äskettäin raskautunut läheiseni paljasti minulle hänen salaisen koktailinsa raskautumiseen. Yrityskiertoja oli hänelläkin takana jo joitakin, mutta näillä nikseillä oli tärpännyt heti. Nämä salaiset ainesosat olivat äitiysvitamiinit sekä greippimehu. Minua nauratti. Kyllähän näistä ihmekikoista olin kuullut ennenkin: Jalat kattoon puuhien jälkeen, aamulämpöjen mittailua, ovulaation testailua, punaviiniä ovulaation aikoihin... Greippimehua en tosin ennen ollut kokeillut. Päätin antaa sille mahdollisuuden. Eipä siitä haittaakaan olisi. 

Greippimehu maistui aivan kamalalta. Siitä huolimatta vedin sitä suuren lasin aina aamuisin ja äippävitskut joka päivä samaan aikaan aamupalan jälkeen.

Tuon kierron puolivälin aikoihin tunsin ovulaation selkeästi. Pian ovulaation jälkeen alkoi ilmaantumaan mitä ihmeellisempiä oireita.

1. Viikko ovulaation jälkeen alkoi päivittäiset alamahavihlonnat munasarjojen kohdilta. Nämä vihlonnat olivat pahimmillaan nopeissa liikkeissä ja aivastaessa. Tätä olin kokenut ennenkin, tosin vasta lähempänä kuukautisia.
2. Vihlontojen aikoihin alkoi myös huimaaminen. Huimaus oli pahimmillaan aamutreenien yhteydessä ja esim. nopeasti seisomaan noustessa. Silmissä sumeni hetkellisesti ja päässä tuntui kohinaa. Ajattelin, että treenaan vain niin kovasti, ettei mikään ihme jos välillä päässä paukkuu.
3. Puolitoista viikkoa ovulaation jälkeen olimme Leonin ja siskon tytön Emmin kanssa HopLopissa. Minua alkoi niiskuttamaan siellä jostain syystä kovasti ja nenän niiston yhteydessä paperiin jäi verta. Tuolloin ajattelin, että tämä on kyllä nyt jotain outoa. Voisinkohan olla...
4. Seuraavana päivänä HopLopista koin aamupalan yhteydessä jotain erikoista. Olin tottunut syömään joka aamu rahkasmoothien, mutta nyt aamupala tökki. Puolessa välissä smoothieta minut yllätti voimakas yökkäysrefleksi. Minulle joka ei yöki edes nieluviljelynäytteenoton yhteydessä! Ajattelin, että olin vain syönyt samaa aamupalaa liian usein.

9.2.2016 olin tekemässä aamujumppaa salilla, kun huimaus otti minusta jälleen vallan. Vipunostosarjan palautuksen aikana aloin laskemaan päässäni ja tajusin kuukautisten olevan normaaliin nähden neljä päivää myöhässä. Päätin, etten jaksa enää jahkailla ja ihmetellä vaan menen kotiin apteekin kautta. Kotia kohti pyöräillessäni, raskaustesti salikassissa pyöriessä, alamahaa alkoi kutkuttamaan hassusti. "Oletko sinä siellä?" kysyin mielessäni mahdolliselta vauvan alulta.

B oli veljensä kanssa kotona kun pääsin perille. Painelin ulkovaatteet päällä ja salikassi olalla samantien vessaan. Tein testin ja laitoin sen lavuaarin päälle odottamaan. Vasta tässä vaiheessa aloin riisumaan ulkovaatteita rauhassa päältäni. Tiesin, että mahdollisen testiviiva ei välttämättä ilmesty tikkuun saman tien. Hetken päästä katsoin varovasti tikkuun päin. Sydän tuntui pysähtyvän. Koppasin testin käteeni nähdäkseni sen lähempää. Siinä ne ovat: Minun rakkaat kaksi punaista viivaa! "Sinä olet siellä", sanoin hiljaa kuiskaten. 

Kel onni on...

Teki mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan. Hihkuin onnesta soikeana vessassa kun kuulin B:n kysyvän: "Are you ok there?" "Kröhöm.. Yes.. I'm fine!" huusin ääni väristen. Tulin ulos vessasta ja yritin pitää naamani peruslukemilla parhaani mukaan, sillä en halunnut B:n veljen vielä tietävän asiasta. Katselin B:tä hänen jutelleessaan veljelleen jotain albaniaksi. Mieleni teki vain heittäytyä hänen kaulaan ja huutaa suureen ääneen: "I'm pregnant!"

Sitten pojat sanoivat lähtevänsä käymään ulkona kahvilla. Ei! En pysty pitämään tätä enää sisälläni. Pojat lähtivät ja minä kaivoin positiivisen testin vielä esille varmistaakseni, ettei testiviiva ole hävinnyt. 

En voinut pitää asiaa enää omana tietonani vaan soitin äidille. Äiti sai tällä kertaa kunnian kuulla raskaudesta ensimmäisenä. Juttelimme aikamme. Yritin syödä samalla aamupalaa, mutta pahoinvointi alkoi puskemaan päälle oikein olan takaa. Tiesin tiedon raskaudesta nyt vain pahentavan aamuista ällötysoloa.

Tunnin päästä miekkosten lähdöstä päätin soittaa B:lle. Pyysin häntä tulemaan käymään vielä kotona ennen töihin menoa. B tuli, mutta niin tuli myös B;n veli. Hän meni vessaan ja näin tilaisuuteni tulleen. Otin B:tä kädestä ja revin hänet keittiöön. B tuijotti minua aivan hölmistyneenä. Hän alkoi kovaan ääneen kyselemään: "What is this?" Yritin hyssytellä häntä vaikka tuntui, että itsekin repeän kohta liitoksistani. Nousin varpailleni ylettyäkseni hänen korvan luo. Huulet vavisten kuiskasin: "I'm pregnant." B:n veli tuli vessasta, B suukotti minua poskelle ja lähti hermostuneesti takaisin eteiseen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. B puki tohisten kengät jalkaansa, ja juuri ennen oven mentyä kiinni kuulin veljen kysyvän B:ltä: "Is everything ok?" B vastasi soperellen: "Kröhöm.. Yes.. I'm fine."

<3 <3 <3