Oletko sinä koskaan herännyt kyseenalaistamaan, millaisen kuvan ihmisenä annat muille? Millaista seuraa olet?
Itse havahduin tuossa viime viikon lopulla, kuinka olenkaan antanut olotilan ja kipujen vetää itseni aika negatiiviseksi tyypiksi. Miia Metson loppuraskauden postauksia lukiessa tajusin olevani vain tämmönen valittava hormonihirviö. Tiedätkö sen tunteen? Tapaat jonku ihmisen, joka uhkuu sellaista positiivista energiaa. Sen jälkeen olet itse vähän pöllämystynyt ja mietit, mikä juuri pörhälsi ohitsesi. Jos et tiedä mistä puhun, onneksi olkoon, olet varmasti itse tämmöinen positiivinen ajattelija. :D
Itse havahduin tuossa viime viikon lopulla, kuinka olenkaan antanut olotilan ja kipujen vetää itseni aika negatiiviseksi tyypiksi. Miia Metson loppuraskauden postauksia lukiessa tajusin olevani vain tämmönen valittava hormonihirviö. Tiedätkö sen tunteen? Tapaat jonku ihmisen, joka uhkuu sellaista positiivista energiaa. Sen jälkeen olet itse vähän pöllämystynyt ja mietit, mikä juuri pörhälsi ohitsesi. Jos et tiedä mistä puhun, onneksi olkoon, olet varmasti itse tämmöinen positiivinen ajattelija. :D
 |
| Kuva Pixabay |
Miian synnytyskertomuksesta huomasin, kuinka oikealla asenteella voi selvitä jopa synnytyksestä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Tämä teki minuun aika suuren vaikutuksen. Tajusin, kuinka suuri voimavara positiivinen ajattelu on ihmiselle tilanteessa kuin tilanteessa. Kuinka sen omaksumalla pystymme mihin vain.
Asiasta innostuneena päätin viettää Positiivisuus Perjantain ja ikuistaa sen postaukseksi. Siinä jo aamupäivän tienoilla kuitenkin ymmärsin, että oman ajatusmaailman "elvyttäminen" on kuin kokonaan uusi elämäntapa. Se ei tapahdu vain yhden päivän kestävällä haasteella.
Perjantaina tajusin, kuinka syvälle tämä pessimismi on minuun piirtynyt. Aloin jopa vähän huolestumaan, miten negatiivinen tyyppi oikeasti olenkaan, kun yhden positiivisen päivän viettäminen osottautui minulle niin työlääksi. Ajatukset tahtoivat koko ajan ajelehtia negatiivisiksi ja jouduin oikeasti tehdä töitä niiden syrjäyttämiseen. Sanoin välillä itselleni ääneen: "Sinulla on kaikki hyvin." Päivän aikana koin kuitenkin yllättävän monta ahaa-elämystä, mikä on saanut minut pitäytymään halussani muuttaa elämänasennettani.
Tällä hetkellä ollessani vielä aivan alussa haasteeni kanssa, olen oppinut kuitenkin jo yhden asian: negatiivisia ajatuksia ja hetkiä tulee välillä, mutta niistä ei pidä murehtia. Negatiivisuutta on alkuun vaikea hallita. Riittää että niihin pessimistisiin ajatuksiin havahtuu ja samantien etsii tilanteesta jonkun positiivisen asian. Ihana on ollut huomata, että kaikesta voi löytää jotain hyviä puolia.
- ilman loppuraskauden virtsankarkailua en tajuaisi kuinka makeat naurut olenkaan sen hetkellä saanut. :D Nauru itsessään vapauttaa meissä endorfiineja enkä yhtään ihmettelesi sen tuovan meille lisää elinikää.
- ilman lantion ja alaselän kipuja en muistaisi joka aamu tehdä 10 minuutin joogaharjoitusta. Suosittelen muuten ihan kaikille raskaanaoleville. On itsellä auttanut kipuihin paremmin kuin Panadol!
- ilman tämänhetkisiä nukkumisvaikeuksia en voisi ottaa rauhassa aamusuihkua kynttilän valossa. Kuinka voikaan sen avulla päivä saada ihan erilaisen aloituksen.
Perjantaina tajusin, kuinka syvälle tämä pessimismi on minuun piirtynyt. Aloin jopa vähän huolestumaan, miten negatiivinen tyyppi oikeasti olenkaan, kun yhden positiivisen päivän viettäminen osottautui minulle niin työlääksi. Ajatukset tahtoivat koko ajan ajelehtia negatiivisiksi ja jouduin oikeasti tehdä töitä niiden syrjäyttämiseen. Sanoin välillä itselleni ääneen: "Sinulla on kaikki hyvin." Päivän aikana koin kuitenkin yllättävän monta ahaa-elämystä, mikä on saanut minut pitäytymään halussani muuttaa elämänasennettani.
 |
| Kuva Pixabay |
Tällä hetkellä ollessani vielä aivan alussa haasteeni kanssa, olen oppinut kuitenkin jo yhden asian: negatiivisia ajatuksia ja hetkiä tulee välillä, mutta niistä ei pidä murehtia. Negatiivisuutta on alkuun vaikea hallita. Riittää että niihin pessimistisiin ajatuksiin havahtuu ja samantien etsii tilanteesta jonkun positiivisen asian. Ihana on ollut huomata, että kaikesta voi löytää jotain hyviä puolia.
- ilman loppuraskauden virtsankarkailua en tajuaisi kuinka makeat naurut olenkaan sen hetkellä saanut. :D Nauru itsessään vapauttaa meissä endorfiineja enkä yhtään ihmettelesi sen tuovan meille lisää elinikää.
- ilman lantion ja alaselän kipuja en muistaisi joka aamu tehdä 10 minuutin joogaharjoitusta. Suosittelen muuten ihan kaikille raskaanaoleville. On itsellä auttanut kipuihin paremmin kuin Panadol!
- ilman tämänhetkisiä nukkumisvaikeuksia en voisi ottaa rauhassa aamusuihkua kynttilän valossa. Kuinka voikaan sen avulla päivä saada ihan erilaisen aloituksen.
Positiivisia ajatuksia kaikille lukijoille! <3
Voi pliis julkaise jotain niitä joogaohjeita mitä teet! Olen yrittänyt joogailla kipuja pois, mutta koska en oikein tykkää joogasta niin en myöskään osaa mitään liikkeitä ja se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa. Kiva haaste, täytyypä itsekin tarkastella vähän omaa asennettaan. :)
ReplyDeleteOn näköjään raskaus pehmittäny pään taas kohtalaisesti kun kokonaan jääny vastaamatta tämän postauksen kommentteihin. Suuret pahottelut! Mutta hyvä idea tuo joogapostaus. :) laitan ehdottomasti työn alle. Kiitos paljon kommentistasi!
DeleteTäällä yksi negatiivinen rv 25 odottaja! Tunnistan kaiken mistä puhut. Enimmäkseen tulee päivän aikana voivoteltua vaivojansa. Nyt tosin alkaa olla nähtävästi minulle sitä raskauden puolivälin seesteistä aikaa, VIHDOIN, joten yritän kaikkeni että saan nautittua nyt tästä ajasta. Tsemppiä :)
ReplyDeleteVoi tuo puoliväli on kyllä mukavan seesteistä aikaa :) nyt vaan kaikki ilo irti siitä. Kiitos sinullekin kommentistasi!
DeleteHah, taas samaa ajatusmaailmaa ! :) juuri eilen keskustelin mieheni kanssa ko. asiasta. Kaikki vaivat, joita tuntuu vain tulevan loppuraskaudessa (mm. flunssaa, anemiaa ym. ) kuormittaa ymmärrettävästi, mutta olen huomannut myös, että niistä täytyy asiallisesti jonkun kanssa ääneen puhua, ne ovat tämän hetken juttuja, ei välttämättä koko persoona (vaikka olen myös taipuvainen ajattelemaan negatiivisesti..:))
ReplyDeleteVaikka vaivoistaan/huonosta olosta puhuu perheelleen päivittäin, olen huomannut, että se on omalta osaltani sellaista itsensä toistamista/oravanpyörää. Mutta kun asian ottaa esille eri valossa ja perusteellisesti puhuu mm. kumppanilleen, tuntuu, että olo helpottaa jo senkin vuoksi. Toki kumppani ei millään voi ymmärtää vaivoja.. huomasin myös että pyörittelen samoja asioita päässäni ja tuntuu, että kaikki ottaa hermojen päälle. Syytän kyll paljon hormonejakin tästä! :D lisäksi kun on äitiyslomalla, tuntuu että sitä omaa ajatusaikaa on liikaakin vaikka taapero onkin jaloissa :D vrt. jos olisi esim. työelämässä ja saisi välillä muutakin ajateltavaa, kuin se, että koskas pääsee synnyttämään tms. :)) t. miia
Oot kyllä niin oikeassa. En minäkään normaalisti ihan näin paljoa valittele :D ja toisaalta raskauteen verraten ei ole miehiltä kyllä paljoa vaadittu jos lapsen saaminen edellyttää vain kiukuttelevan puolison ymmärtämistä. eli jossain määrin sallittakoon se meille. :) totta myös tuo, että kotona ollessa sitä tulee enemmän myös keskityttyä niihin omiin tuntemuksiin.
DeleteIhana kuulla että olet samaistunut teksteihin. Toivottavasti viihdyt jatkossakin <3