Uskaltauduin viime viikolla menemään varhaisultraan. Halusin saada varmuuden pikkasen olemassaolosta. Olin odottanut tätä päivää jo kaksi pitkää viikkoa.

Menomatkalla bussissa minuun iski ihan kauhea aamupahoinvointijännitys ja jotta sain ajatukset muualle, päätin soittaa minun luottolörpöttelykaverilleni, eli äitille. Koko bussimatkan jutskattiin kaikkea raskauteen liittyvää. Äiti kertoi, kuinka minun ollessa vatsassa ei mitään ultria ollutkaan. Sen kuultuani tunsin itseni taaaaas liian vanhaksi. Silloin kun äitini on ollut raskaana, sitä vain odoteltiin, jatkuuko raskaus, syntyykö vauva ja sukupuolikin selvisi vasta vauvan synnyttyä. Minun mielestäni olisi tosi tylsää, jos vauvaa ei pääsisi aika-ajoin tiirailemaan, mutta äitini mielestä hänen aikoinaan odottavat äidit stressasivat vähemmän. Piti vain antaa ajan näyttää. Mutta äitini olikin minua odottaessaan vasta 20-vuotias huoleton heitukka, joten liekö silläkin ollut tekemistä tuon stressittömyyden kanssa. :D

Päästyäni Mehiläiseen pahimmat olot olivat jo väistyneet ja odotin ultraa pelonsekaisin tuntein. Luulin tietäväni millaista kuvaa ruudulta odottaa näillä viikoilla, mutta olin väärässä. Tutkimuksen alettua näin vain ison pussin, jonka sisällä oli pieni pähkinä. Lääkäri sanoi: ”Tuossa näkyy ruskuaispussi”.. ”Siis ei alkiota? ” ,kysyin paniikissa. Lääkäri näytti pähkinän olevan nimenomaan alkio. ”Mutta sykettä ei näy? ” Jatkoin hätääntyneenä. ”Kyllä sykekin näkyy, katsos”, lääkäri rauhoitteli hymyillen. Ja siinä sen sitten näin. Pieni sykkivä piste keskellä omaa pientä alkiotani. Kaikki hyvin. Olin onnesta soikeana. Pienellä oli mittaa hurjat 6,5 mm ja vastasi viikkoja 6+4, eli muutaman päivän laskuja myöhässä. Ultrasta sain muistoksi kuvan meidän pienestä muutaman viikon vanhasta vauvan alusta.


Äitini raskausaikoina on ehkä osattu olla liikoja stressaamatta, ja varmasti tieto lisää tuskaa jossain määrin. Nykypäivänä on kuitenkin mahdollisuudet saada tietoja salamatkustajasta ja itse aion kyllä hyödyntää sen kaiken. Stressaan ehkä liikaa mutta varhaisultrasta sain nyt mielenrauhan... ainakin viikoksi ;)