1. Siivoan paljon

Olin ennen perheeni epäsiistein ihminen, kun ajatellaan kodin järjestystä. Äitini kutsui minua aina boheemieläjäksi, sillä huonettani valtasi täydellinen epäjärjestys. Kaikki alkoi kuitenkin muuttumaan pikkuhiljaa B:n tavattuani. Muistan kun kävin hänen luonaan ensimmäisen kerran. Olin varma, että B:llä käy joku kodinhoitaja tai sitten hänellä on kellarissa piilossa joku varavaimo. En koskaan ollut nähnyt kotia, jossa kaikki oli niin järjestyksessä. Pian aloin omaksumaan järjestelmällisempää elämäntapaa ja vielä tänäpäivänäkin vanhempani jaksavat hämmästellä, kuinka paljon olen siisteyden suhteen muuttunut. Mielestäni koti on koti silloin, kun se on puhdas, järjestyksessä ja tuoksuu vaniljalta.


2. Puhun äidin kanssa maratonpuheluita

Äiti on asunut viimeiset kymmenen vuotta synnyinkaupungissani Kuopiossa. Koska välimatkastamme johtuen näemme vain n. kerran kuussa, puhelinkeskustelumme venyvät usein tuntien mittaisiksi.

3. Olin poikatyttö koulussa

Ala-asteella suurin osa kavereistani olivat poikia. Olin salibandykerhossa ja päihitin monet ylemmän luokan pojista yleisurheilussa, eritoten juoksussa. Vaikka ulkoisesti minua kuvailtiin pieneksi ja siroksi nukketytöksi, sisältä olin villi, helposti tylsistyvä ja seurankipeä poikatyttö

4. Sisko on paras kaverini

Minulla on itseäni pari vuotta vanhempi sisko. Vaikka ollaan yhtä samanlaisia kuin mustikka ja mansikka, jostain syystä meidän kemiat vain kohtaavat. Siskolla on 2,5-vuotias tyttö Emmi, ja ehdittiinkin olla hetken aikaa yhtäaikaa äitiyslomalla. Emmi ja Leon ovat kuin sisaruksia toisilleen. Siskon ja Emmin puuhia voi seurata blogissa In Her Yeys.


5.Pelkään ötököitä

Hämähäkit, itikat, kärpäset, AMPIAISET... inhoan yli kaiken. Menemme kesäisin sitten minne tahansa aina jossain vaiheessa joudun hyppelehtiä ja pinkoa karkuun mielipuolen lailla. Ja voitte kuvitella, kuinka paljon sitä tapahtui viime vuonna Kosovossa. Siellä kun niitä on muutama enemmän kuin täällä Suomessa.

6. Minun ei koskaan uskottu tulevan raskaaksi

Minulla on laiskat munasarjat. Siskollani on todettu kromosomipoikkeama ja hän sai Emmin luovutetulla munasolulla. Sukurasitteen ja PCO:n myötä minulle ei juurikaan annettu toivoa raskautua luonnollisesti. 
31.12.2013 valoin tinan, joka näytti siittiöltä. Kaikki huvittuneena ihmettelivät, enteilikö tina jotain vai oliko se pelkkää kohtalon ivaa. Muutama kuukausi myöhemmin 27.2.2014 aivastin ja olin luhistua työpaikan lattialle mahakivusta, jonka aivastus aiheutti. Tottakai tukeuduin Googleen ja syötin hakukenttään "aivastus alavatsakipu", josta ensimmäisinä hakutuloksina sain "repäisykivut-odotus", "vauvahaaveita-alavatsakipuja"... Kuukautiseni olivat myöhässä, mikä ei sinänsä ollut mikään ihmeellinen juttu PCO:sta johtuen, mutta huvittuneena Googlen hakutuloksista päätin kuitenkin mennä apteekin kautta kotiin tekemään sitä miljoonatta negatiivista raskaustestiä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut negatiivinen. Testiviiva muodostui ruutuun jo ennen kontrolliviivaa ja tulos oli niin selkeä, ettei testiä tarvinnut tällä kertaa tihrustaa ikkunan edessä luonnonvalossa. Olin raskaana. Lukuisat kuulemani urbaanilegendat ihmeraskauksista muuttuivat tuona päivänä tosiksi. 
Odotusaika oli pelonsekaista mutta ihanaa. Sisko ja kaverit järjestivät minulle ikimuistoiset babyshowerit, joita en kyllä yhtään osannut odottaa. Ihanaa, että olen vielä kerran päässyt kokemaan raskauden ihmeen.