19.8.2015 Slovenia


Aika oli kääntynyt jo päivän puolelle. Kaikkia painoi väsymys, joka oli mennyt jo siihen pisteeseen, että kaikki Slovenian kaupungin nimet naurattivat, talot naurattivat, jopa kiemurtelevassa tiessä oli meidän mielestä jotain ylitsepääsemättömän naurettavaa.
Slovenia näytti selvästi Itävaltaa köyhemmältä maalta. Hassua, kuinka naapurimaat voivat olla niin erilaisia keskenään. Tähän mennessä maiden välinen muutos tapahtui pikkuhiljaa, mutta Slovenia... Enää ei Suomen kanssa löytynyt oikeastaan yhtäläisyyksiä.
Koko matka maan halki kulki hervottoman naurun saattelemana. Leonkin välillä unien välissä naureskeli huvittuneena meidän kanssa ihan kuin jotain olisi ymmärtänyt. :D Puolessa välissä matkaa moottoritie muuttui kertalaakista aivan kuin meidän mökkitieksi. Sitä sitten köröteltiin monen monta tuntia.




Kroatia


Viimein. Upeat hotellit ja pitkät valkoiset hiekkarannat odottivat minua. Pääsisin pian ottamaan kuvia sulokkaista maisemista ja maistelemaan margaritaa. Mutta miksi lämpömittari näyttää vain 14? Ei hitto, määränpäähän on vain muutama ajotunti. Ilmastollista eroa ei siihen olekaan. Huoltoasemalla eräs paikallinen kertoi koko viime viikon lämpöasteiden olleen 35 astetta.. "Te saavuitte huonoon aikaan." No jopas.. Sehän oli viehättävää kuulla..

Ajoimme navigaattorin näyttämää reittiä. B huomasi sen vievän meidät suorilta sisämaan moottoritietä määränpäähämme Makarskaan. Keksittiin, että mehän haluamme säästä huolimatta nähdä vähän rantamaisemia, joten päätimme katsoa kartasta rattoisamman reitin. Virhe! No, eipäs tiedetty sitä sillä hetkellä vaan poistuimme moottoritieltä omille reiteillemme. Lopulta pieni, huonokuntoinen ja mutkitteleva vuoristotie vei meidät rinnettä alas pienelle rantatielle, jota köröteltiinkin sitten seuraavat 5 tuntia. Ei mennyt kauaa, kun Sloveniassa hallitseva huvittuneisuus kääntyi epätoivoiseen turhautuneisuuteen. Kaikilla oli nälkä, vaan yhtäkään vatsapöpövapaata ravintolaa ei ollut näköpiirissä. Mutta kallioista rantaviivaa... Sitä riitti! :D

Kuva Pinterest
Kroatia, Senj
Tiedän, että ohitimme monta ihastuttavaa turistikohdetta. Sillä hetkellä sää ja kaikki muutkin olosuhteet tekivät muuten eksoottisesta ja varmasti mielenkiintoisesta reitistä meille vähemmän nautittavan.

Yhtäkkiä mies luovutti nälälle ja pysähtyi vastusteluistani huolimatta pieneen tienvarsi ravintolaan syömään. Katselin ruokalistaa ja yritin miettiä, millainen ruoka olisi turvallisin valinta. Päädyin syömään pizzaa. Mies veteli vieressä suurella ruokahalulla erilaisia (epäilyttäviä) paikallisia herkkuja. Syötyämme ja hetken jaloiteltuamme jatkoimme matkaa. Navigaattori näytti 15 km matkaa moottoritielle ja olo oli helpottunut. Ei oltu ajettu kuin viisi minuutia, kun tunsin vatsani alkavan heittää kuperkeikkaa. Ei.. Tiesin mikä minua odotti. B painoi kaasua. Jaksoin sinnitellä moottoritielle ja seuraavalle huoltoasemalle, jonka vessaan ryntäsin sitten juoksujalkaa. Edes katon rajassa jöllöttelevä nyrkin kokoinen hämähäkki ei saanut minua perääntymään vessasta. Vessaepisodin jälkeen matka sai taas jatkua.

Aurinko alkoi paistamaan. Mitä lähemmäksi pääsimme Makarskaa, sitä enemmän näytti myös lämpömittari.
Olimme iltapäivällä perillä. Saamani vatsapöpö veti energiatasoni ihan nollille, joten B katsoi parhaakseen löytää meille pikaisesti majapaikka. En tiennyt paikallisesta tavasta etsiä yösijaa, mikä B:lle oli onneksi tiedossa. Heti keskustan tuntumille päästyämme alkoi tienvarsilla näkymään miehiä rantatuoleissaan isojen apartmani -kylttien kanssa. Paikalliset omistavat lomahuoneistoja, joita he suoramarkkinoivat kaduilla ja yrittävät etsiä asiakkaita. Se on monen ainoa elinkeino. 

Tyypillistä loma-asutusta Makarskassa, kuva täältä

Eräs mies huikkasi meille tarjouksensa suoraan tienpäällä skootterinsa kyydistä. Lähdimme seuraamaan häntä, mutta B:lle tuli olo, ettei tämä kaveri ollut luotettava. Hetikohta B näki vanhemman, mukavan näköisen naisen kadulla markkinoimassa ja päätti kysyä häneltä asuntoa. Nainen tuli kyytiimme ja alkoi ohjeistamaan tietä kohteeseen. B huomasi hänen vievän meitä koko ajan kauemmaksi keskustasta ja yhtäkkiä nainen alkoi kovaan ääneen puhumaan puhelimeen kroatiaksi: "Löysin kaksi tyhmää turistia ja vien heidät nyt sinne vapaaseen asuntoon.. He luulevat sen olevan keskustassa, mutta ei nuo onneksi tajua mitään." Leon huusi takapenkillä kauhusta kankeana kun naisen huuto oli pelästyttänyt hänet. Naisparka ei tiennyt B:n ymmärtävän kroaatin kieltä. Tässä kohtaa B pysäytti auton keskellä tietä, nousi ylös autosta, avasi takapenkin oven ja ohjasi naikkosen ulos autosta. Sinne se jäi kauaksi keskustasta tienposkeen huutelemaan ja me jatkoimme metsästystä.
Päästyämme takaisin keskustaan, B bongasi mukavan näköisten asuntojen edestä vanhemman miehen istuskelemassa ja päätti kysyä majoitusta. Yksi vielä vapaana. JEEE! B kysyi hintaa yhdelle yölle, johon mies vastasi, ettei halua vuokrata ihmiselle, joka on vain kiinnostunut hinnasta asuntoa edes näkemättä. B alkoi sopertamaan: "En minä pahalla..minulla on ihan pieni lapsi mukana.. vaimo sairastaa.. olemme ajaneet Suomesta asti.." Mies sanoi: "Älä enää ikinä kysy hintaa ensimmäisenä." Hän onneksi pyörsi päänsä ja esitteli meille vapaan asuntonsa. Sen kummempia miettimättä vuokrasimme sen, kannoimme tavarat sisälle ja loppuillan päätimme vain ottaa rennosti.

Lepäiltyämme hetken ja peseydyttyämme halusimme lähteä kävellen katsomaan Makarskan rantoja. Ilta ja pimeys olivat jo laskeutuneet. Asunnoltamme ei ollut pitkä matka kävellä alas kävelykadulle ja rannoille. Maisemat olivat ihania ja alkujärkytyksen jälkeen tunsin olevani lomalla.

Kuva täältä

20.8.2015

Nukuimme yön hyvin. Aamulla heräsin kiljuvaan nälkään. Olimme sopineet, että viettäisimme Kroatiassa pari päivää, mutta molemmilla oli edellisen päivän säädöistä tullut kiire päästä vain kotiin ja jos ajaisimme lähes yhtäsoittoa, voisimme olla jo tänään perillä. Päätimme jättää hyvästit Makarskalle ja jatkaa matkaa. Löysimme läheltä paikallisen Lidlin, josta ostimme eväitä loppumatkalle ja olikin ihanaa saada jotain tuttua ja turvallista syötävää. Aurinko alkoi heti aamupäivästä todella kuumottamaan ja tuntui, että tästä tulisi hyvä päivä. Mikään ei voisi mennä enää pieleen... Hah! You wish! :D