Näin Pysäytät Hiusten Ohenemisen
Siitä lähtien kun sain lapset, elämä on ollu yhtä stressaamista hiusten lähdön suhteen. Vaikka pojat on jo kasvanu, edelleen tuntuu, ettei nää mun suortuvat ole samanlaiset kuin ennen lapsia. Toki ennen lapsia värjäsin hiukset aina mustiksi ja vaalentaminenhan kuluttaa hiuksia huomattavasti enemmän. En kuitenkaan usko, että se olis syy varsinaiseen hiustenlähtöön, ehkä enemmänkin katkeiluun.
Raskaudet ja imetykset on niin suuri koettelemus naisen kropalle, että olen kuullu monen muunkin valittelevan sen näkyvän juurikin hiuksissa. Jos sustaki tuntuu siltä, niin voin lohduttaa, ettet oo yksin! Olen nyt ottanut kokeiluun uusia juttuja hiusten hyvinvoinnin suhteen ja jo lyhyessä ajassa huomannu parannusta. Tänään halusin tulla jakamaan ne sullekin!
Hiusnaamiot
Risiiniöljy
Vitamiinit
Muita Tärkeitä Vinkkejä
10 x Kuinka Vältyt Konflikteilta Kaksikulttuurisessa Perheessä
Huomattiin tässä, että meijän perhe - mukaan lukien sisarukset ja vanhemmat - on nyt pitkään elänny mukavan rauhallisesti. Jotenki kaikki konfliktit on alkanu jäämään taakse ja elämä on ollu mukavan seesteistä. Täytyy nyt koputtaa puuta, ja toivoo että tää rauha myös jatkuis.
Moni asia on muuttunu, mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin paljon asioita nyt eri tavalla. Sen myötä halusin tulla kertomaan omat vinkkini konfliktien vähentämiseksi kaksikulttuurisissa perheissä. Ehkä oot vasta astumassa kaksikulttuuriseen liittoon tai ehkä parhaillaan elät kulttuurierojen kahakoissa. Toivottavasti pystyisin näillä vinkeillä auttamaan sua välttymään niiltä.
1. Käykää läpi arvoasiat
Ennen kuin vakiinnutte tai varsinkin ennen kuin matkustat puolison maahan ja menet elämään hänen perheen kanssa, käykää läpi molempien kultturelliset arvot ja erovaisuudet. Olkaa raa'an rehellisiä kaikessa. Jos joku tuntuu vaikealta, selvittäkää se ensin, älkää odottako siihen kun se on ajankohtainen. Silloin on monesti liian myöhästä ja konfliktin ainekset kasassa. Tehkää yhteiset säännöt, joihin molemmat voi sitoutua.
2. Älä esitä muuta kuin olet
On hyvä, ja oikeestaan vähän pakkokin, kunnioittaa toisen perheen eroavaisuuksia. Maassa maan tavalla niin kuin sanotaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sun täytyis muuttua joksikin toiseksi. Olet sinä sinun omine kulttuuriperintöineen. Jos joku tuntuu väärältä tai pahalta, sun ei tarvitse pakottaa itseäsi siihen vain miellyttääksesi muita tai välttääksesi konflikteja. Jos heti alkuun lipsut tästä, pian oletetaan, että olet valmis kaikkeen mikä on heille normaalia, vaikka se sotis täysin sun tottumuksia vastaan. Tämä on paitsi raskasta myös katkeroittavaa. On tärkeää että puoliso tietää missä sun rajat menee, että hän voi puhua niistä omalle perheelleen. Kun hän seisoo niiden asioiden kanssa sun rinnalla, vain silloin on muunki perheen helpompi se ymmärtää ja hyväksyä.
3. Opettele kieltä
Tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta ennen puolison perheeseen tutustumista opettele sanomaan edes ne tärkeimmät asiat arjen sujuvuuden kannalta ja oman inhimillisyyden puolesta. Tämmöisiä on toivotukset kuten hyvää yötä ja huomenta, avun tarjoaminen ja tietyistä tunteista kertominen. Olen väsynyt, minulla on koti-ikävä, minuun sattuu. Jos puoliso ei ole paikalla, etkä pysty kertomaan, mikä mieltä painaa, perhe automaattisesti olettaa, että et voi hyvin heidän takiaan, tai että olet vain tympeä ihminen. Tiettyjen tunteiden ilmaisut tuo sun inhimillisyyden esiin ja itseasiasiassa silloin saat ulkomaalaisena helpommin myös myötätuntoa ja ymmärrystä, kun edes jotenkin yrität sen heidän kielellä kertoa.
4. Opi heittäytymään
Mitään uutta ei voi oppia, ei edes itsestään, ellei pysty poistumaan mukavuusalueelta. Vaikka tietyissä asioissa on hyvä tietää missä omat rajat menee, monikulttuurisessa parisuhteessa oleminen on monesti myös heittäytymistä. Varsinkin kun on kyse ei-niin-vakavista asioista. Yritä puhua vaikket sanoisikaan kieliopillisesti oikein, kokeile rohkeasti uusia ruokia, anna kampaajan tehdä sulle perinteinen paikallinen kampaus, lähde mukaan tanssiin vaikka omistaisit kaksi vasenta jalkaa, äläkä muutenkaan ota itseäsi liian vakavasti. Kun pikkusen päästää irti niistä omista "rutiineista" voi löytääkin itsestään uusia ulottuvuuksia ja silloin myös puolison perhe alkaa arvostamaan sua ihan uudella tavalla. Itse pelkäsin ennen B:tä matkustelua, mutta kun vain heittäydyin seikkailuun, musta kehkeytyi ihan fanaattinen maailman matkaaja. B puolestaan voitti omien vanhempieni sydämen puolelleen lähtemällä pleikkapelin lasketteluun täysillä mukaan ja huudahtelemalla laskujen aikana "Karjala takaisin!"
5. Ole hienotunteinen
Varsinkin jos sinulla ei ole yhteistä kieltä puolison perheen kanssa, ole eleissä ja sanomisissa hienotunteinen. He lukevat sinua monesti eleiden perusteella ja tekevät sen mukaan johtopäätöksensä. Tästä oli hyvä esimerkki kun oltiin matkalla Kosovosta Sarandaan. B ajoi reitillä väärin kun oli jo ilta ja tulossa pimeää. Hän oli menossa pitkälle, mutkittelevalle vuoristotielle, jossa ei ollut edes katuvaloja. Pelästyin, suutuin B:lle ja tiuskaisin, että nyt käännyt kyllä takaisin, koska en halua lasten kanssa ottaa riskejä. B:n mielestä tiessä ei ollut mitään vikaan ja meille syttyi asiasta väittely.
B:n vanhemmat istui takapenkillä ja ainut, minkä huomasivat oli että minä tiuskaisin B:lle jotain, josta hän suuttui ja meille tuli riita. Kumpihan joutui huonoon valoon? Kuulin kun Nana sanoi B:lle että nuse voisi yrittää raskaan matkan keskellä pitää turhat tiuskimiset kurissa. Me kaikki ollaan yhtä väsyneitä. B ajatteli, että myös vanhemmat piti mua nyt hankalana ja vain jatkoi hermostuksissaan matkaa. Minua alkoi pelottamaan enemmän, ja tsemppauksesta huolimatta repesin itkemään ja sanoin Nanalle, että minua pelottaa. Vasta sitten hän tajusi, mistä oli kyse ja pakotti B:n kääntymään. Kun heti alkuun olisin ollut hienotunteinen ja sanonut albaniaksi minua pelottaa ja sitten selittänyt loput B:lle englanniksi, oltais vältytty siltä konfliktilta.
Tähän liittyen koita myös välttää suuria eleitä ja sanontoja kuten "en todellakaan!" sano mielummin "en mielellään" tai "ei kiitos". Samoin isoeleiset "hyi helv*" ja "mikä idiootti!" kannattaa ilmaista jotenkin hienotunteisemmin. Kun yhteistä kieltä ei ole, eleet ja äänen paino on monesti ainoat asiat josta sua luetaan. Jos silloin et ole varovainen, voi helposti joutua väärin ymmärretyksi ja yleensä juuri sillä huonolla tavalla.
6. Ole varovainen huumorin kanssa
Me pystytään Suomessa heittää toisillemme paljonkin vitsiä, mutta on monia asioita mistä me ei koskaan vitsailtaisi. Meille ne on päivänselviä asioita, mutta ei välttämättä toisen maalaiselle. Heillä on omat "sääntönsä" jotka on puolestaan heille päivänselviä. Huumori on yksi herkimpiä aiheita, joista saattaa tulla väärinkäsityksiä. Älä koskaan vitsaile ainakaan uskonnosta, perheenjäsenistä ja rotuasioista. Pienikin arka, ohisuun lause saattaa loukata toista ja aiheuttaa huonoa ilmapiiriä.
7. Älä yritä muuttaa asioita
Vaikka tiedät, että puolison maassa joku asia voisi toimia paremmin, tai että joku asia menee tosi nurinkurin, muista ettet pysty sitä muuttamaan. Et vaikka osaisit puhua kuin Runeberg. Parempi vain jättää asia omaan arvoonsa. Silloin et vaikuta koppavalta, et aiheuta muissa närkästystä ja säästät myös omia stressileveleitäsi.
8. Kestä ulkopuolisuutta
On hyvä heti alkuun hyväksyä, että tulet hamaan loppuun asti olemaan puolison perheelle vähän vieraampi. He ei koskaan tuu ymmärtämään sua samalla tavalla kuin muita perheenjäseniä. Sussa ja sun tavoissa saattaa olla jotain heille tosi vieroksuvaa, jotain mikä heidän täytyy oman lapsen vuoksi vain hyväksyä. Jos ongelmia tulee, sua on helpoin yrittää osoittaa niistä.
Kun muilla on hauskaa, etkä ymmärrä sitä, tunnet olon ulkopuoliseksi. Kun muilla on tärkeä perhejuhla, tunnet olon ulkopuoliseksi. Kun muut viettää iltaa keskustellen ja tv-ohjelmaa katsellen, tunnet olon ulkopuoliseksi. Puolison perheen kesken tunnet ison osan ajasta olosi ulkopuoliseksi, mutta muista, ettei se oo välttämättä pysyvää. Jossain vaiheessa opit ehkä kieltä niin että pystyt nauramaan mukana tai keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Jossain vaiheessa teidän lapset kasvaa niin että heistä tuleekin se silta sun ja sun puolison perheen välille. Lapset auttaa sua kielen kanssa, tai jos he näkee että muut vaan juttelee ja äiti istuu hiljaa, he tulee sun luo joko seurustelemaan sun kanssa, tai kiinnittämään muiden huomion siihen, että myös äiti on täällä. On uskomatonta, miten alun ulkopuolisuuden tunne on lasten myötä kadonnut melkein kokonaan. Mutta silti tiedostan ja hyväksyn sen, että tulen aina olemaan ulkomaalaisuuttani tietyllä tapaa vieraampi kuin muut perheenjäsenet.
9. Älä ole naiivi
Muista, että kaikki puolison perheessä ei välttämättä halua hyvää sulle. Joku saattaa jopa toivoa, että teille tulisi ero. Älä luota puolisoa ja lapsia lukuunottamatta mihinkään tai kehenkään sinisilmäisesti. Joku saattaa vaikuttaa niin mukavalta ja ystävälliseltä, mutta oikeasti miettiikin koko ajan keinoa kuinka päästä eroon susta. En tarkoita tällä sitä, että sun pitäis alkaa vainoharhaiseksi tai että joku varmasti haluaa teille pahaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että toiset ei oo pohjimmiltaan hyviä ihmisiä. Jos sua vähääkään epäilyttää jonkun käytös tai saa sussa kellot soimaan, ei kannata päästää häntä liian lähelle. Luota aina omaan intuitioon.
10. Muista miksi olet siinä
Kun on pitkään ollut ainoana ulkomaalaisena puolison perheen kanssa, koti-ikävä saattaa herkästi nostaa päätään. Varsinkin jos/kun niitä konflikteja ilmenee. Silloin saattaa helposti myös alkaa kyseenalaistamaan omia valintoja ja katumaan suhteeseen ryhtymistä. Silloin täytyy vain pysähtyä ja muistaa, miksi ylipäätään on siinä. Muistaa, että olet liitossa sun puolison kanssa, et hänen perheensä. Vaikka heillä ois vaikeuksia hyväksyä sut, muista, että sun puoliso valitsi - ei oman maalaistaan - vaan sut. Te olette yhdessä. Teillä kahdella on jotain, mitä kukaan muu ei koskaan pysty ymmärtämään. Kaikki tietää, että elämä omanmaalaisen kanssa olisi ehkä helpompaa, siksi teissä yhdessä on jotain todella hyvää ja erityistä, kun vaikeuksista huolimatta aina vaan rakastatte ja olette yhdessä. Sen kun muistaa, ei monikaan konflikti tunnukaan enää niin ylitsepääsemättömältä.
Suhde Koetuksella - Kun Ongelmat Kumpuaa Ulkopuolelta, Riittääkö Että Rakastaa?
Törmäsin tänään blogin aiheita kategorioidessa (kai se sanotaan noin?) vanhaan postaukseen, jossa kerroin meidän ensimmäisestä visiitistä Kosovoon. Siitä ihka ensimmäisestä hetkestä kun astuttiin meidän uutuuttaan hohtavaan taloon. "The china had never been used. The sheets had never been slept yet," tuli ihan sama fiilis ku mummelilla Titanicissa. Haha!
Lueskelin postausta eteenpäin samalla jännityksellä, ku mikä sillon reissupäivänä oli päällä. Tämän päivän jännitys muuttu vaan nopeasti haikeisiin fiiliksiin. Mikään ei nimittäin oo enää niin ku oli sillon. Siihen aikaan olin niin kovin varma, että kyllä saadaan B:n kanssa tämä kaksikulttuurinen kuvio toimimaan. Riittää, että yritän kaikkeni. Uskoin, että tärkeintä on meijän kahden välinen ymmärrys. Ei se niin sitten mennytkään. Ollaan jouduttu kohtaamaan kaksikulttuurisen parisuhteen varmasti suurin koetinkivi: kun ongelmat suhteeseen kumpuaa sen ulkopuolelta.
En koskaan aikasemmin oo uskaltanu puhua näistä asioista blogissa ääneen. Oon joutunu filtteroida itseasiassa tosi paljon. Pakko myöntää, se on ollu suurin syy sille, että into bloggaamiseen väheni. Vieläkin mietin, uskallanko edes painaa julkasunappia vai jätänkö postauksen vaan luonnoksiin muhimaan.
Totta kuitenkin on, että alusta alkaen mun tarkotusperät tälle blogille on ollu vain hyvät. Mun suurin toive on ollu tarjota vertaistukea muille kahden kulttuurin parisuhteessa painiskeleville. Alkuun ihmettelin, miksi aiheesta ylipäätään on niin vähän blogeja. Nyt ymmärrän miksi. Vaikeaa pitää blogia kun aina saa jännätä, mitä uskaltaa sanoa ääneen ja mitä ei.
Ollaan kyllä B:n kanssa edelleen yhdessä.
Ei helpolla, mutta ollaan kuitenkin. Vaikka onhan se totta, että pienten lasten perheissä pariskuntia muutenkin koetellaan. Ei voi syyttää yksin monikulttuurisuutta. Mutta kyllä valtaosa meidän riidoista ja ongelmista on kummunnut perheen ulkopuolelta. En tiedä oltaisiinko ilman sitä selvitty helpommalla.
Nyt sitten ollaan tässä tilanteessa, että minulla ja lapsilla ei ole juurikaan muita kosovolaisia kontakteja kuin B:n vanhemmat, ja heitäkään ei olla nähty 1,5 vuoteen kiitos koronan. Alkuun meillä käv usein vieraita. Yhtäkkiä huomattiin, että vain me ollaan aina kyläilemässä, mutta meillä ei käydä vastavieraissa. Se on kuulemma kosovolaisessa kulttuurissa selvä merkki siitä, että halu yhteydenpitoon on yksipuolista.
Yritettiin kovasti saada läheiset välit kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin, mutta ei se taida olla tapahtumassa. Onko syynä erilaisuus, en tiedä. Ehkä olo mun kanssa tuntuu vieraalta? Olen myös miettinyt, voisiko syy kaikkeen olla yksinkertaisesti kielimuuri. Heillä on ehkä hankala olo mun kanssa, kun selvää yhteistä kieltä ei ole. En tiedä ja tuskin koskaan saan tietääkään.
Vaikka B ei sitä ääneen myönnä, siitä lähtien, kun ongelmia alko tupsahtelemaan, B on etääntyny musta. Ja sekös saa mut tuntemaan itteni niin epäonnistuneeks. Sitten minä päädyn nalkuttamaan hänelle, josta hän äsyyntyy ja sitten ainakin ollaan riidoissa.
Kuitenkin, aina kun oon ihmetelly, miksi hän tuntuu jotenkin muuttuneelta ja etääntyneeltä, B kyllä näyttää vilpittömästi uskovan, etten missään nimessä ois pystyny paremmin hoitaa roolia talon nusena. Musta ei vaan koskaan tuu kosovolaista. Tästä maasta kasvoin, 4 000 km:n päässä Kosovosta. Se on pitkä matka. Ei ihme, että välillä suomalaisten ja kosovolaisten on vaikeaa ymmärtää toinen toisiaan. Oon myös miettiny, että B on ehkä itsekin vain pettynyt siihen kuinka asiat meni, kun kuitenki näki, miten kovasti oon yrittäny saada meidän kulttuurien välisen kuilun kaventumaan.
On vaan hassua, kuinka asiat ja ongelmat, jotka ei oo lähtösin meistä kahdesta on alkanu jäytämään juurikin meidän kahden välistä suhdetta. Molemmat tiedostaa, että toinen on täysin syytön tilanteeseen, silti sitä jotenkin peilaa pahanmielen ja ahdistuksen toisen ongelmaksi.
"Miksi et puolustanut?"
"Miksi olet niin yliherkkä?"
"Miksi et voinut oikaista?"
"Miksi et vain sanonut näin?"
"Ei kun aattelin että on hyvä kun sanon näin."
"Et kai sinä niin sanonut?!"
Ja siinä sitten onkin, vuosisadan riidan ainekset kasassa. Kuinka monet kerrat ollaan mietitty, miten hulluja oltiin kun tähän ryhdyttiin. Mitä oikein ajateltiin?! Sitten kuitenkin kun tilanne rauhottuu ja vietetään iltaa kahden kesken, näkee hyvin, ettei ongelma ole meidän kemioissa. Monesti saadaan niin hyvä keskustelu aikaseksi, että ollaan vielä yö kolmelta hereillä vällyjen välissä, nenä nenää vasten höpöttämässä.
No mistä ne konfliktit sitten kumpuaa?
Saattaa olla, että hyvinkin pienestä. Se mitä joku sanoi. Se mitä joku postasi someen. Se miten joku katsoi. Se kuinka musta monesti on tuntunu, että tein niin tai näin, aina vaan teen väärinpäin. Kun haluan olla hyväkäytöksinen ja kohtelias, olen heistä kylmä. Kun yritän hiljaa sopeutua joukkoon ja olla näyttämättä ulkomaalaiselta, olen etäinen. Kun haluan olla lämmin ja hauska, olen epäkorrekti. Kun en panosta ulkonäköön, näytän ihan kärsivältä. Kun laittaudun ja pukeudun nätisti... niin. Voit varmaan arvata mitä siitä sitten ollaan mieltä.
Enkä nyt missään nimessä sano, että näitä ongelmia esiintyy kaikkien B:n ihmisten kanssa. Ei todellakaan! Kerran eräs B:n ystävän vaimo kyseli, olenko sopeutunut hyvin heidän kulttuuriin. Varovasti sanoin, että on ollut joitakin haasteita. Hän alkoi nauramaan, silitti käsivarteen ja sanoi, tietävänsä täysin mitä tarkoitan ja että sellaisia he monesti ovat toinen toisilleenkin. Varsinkin naiset. Voi elämä! Kerroin sen B:lle, johon hän sitten tuumasi, "I knew it! You're just so damn sensitive!" Heidän mittapuussaan varmasti olenkin yliherkkä. Mutta kun asiaa sitten yhdessä puitiin, tajusi B:kin, että tuollaiseen kulttuurieroon on mun lähes mahdoton sopeutua.
Päätettiin, ettei haluta hakkaa päätä seinään loputtomiin.
Viime vuoden lopusta lähtien ollaan nyt sitten vain yritetty keskittyä meidän kahden välien ehostamiseen. B tekee edelleen hullun lailla töitä: toista työtä vieraalla ja toista omassa yrityksessään, eli ihan hirveesti ei jää aikaa parisuhteelle. Se mitä kuitenkin ollaan tehty, on että molemmat keskittyy hoitamaan oman roolinsa perheessä hyvin ja koittaa olla toiselle mukava. Sanat voi satuttaa niin paljon. Ja kun elämä potkii päähän, tottakai se on niin helppoa purkaa siihen lähinnä olevaan. Vaikka tällä kertaa just se lähinnä oleva on tarvinnu ne kaikista hellimmät ja rohkaisevimmat sanat. Ehkä juuri se on syöny meitä kaikista eniten. Ollaan tarvittu toisiamme nyt eniten, mutta ollaan sittenki oltu toisillemme just ne myrkyllisimmät ihmiset.
Voi Pyhä Sylvi! Nyt olisi pieni irtiotto kyllä niin paikallaan.
Ootko itse joskus sun suhteessa törmänny ulkoa kumpuuviin ongelmiin? Jaathan sen myös tännekin jos siitä selvisitte!
Ihanaa alkanutta viikkoa! <3
Jääkö asiat roikkumaan? 7:llä vinkillä aikaansaavaksi + Elionin trenssi
Trenssi mielletään monesti kevättakiksi, mutta yhtä hyvin se toimii myös syksylläkin, niin aikuisilla kuin lapsillakin. Laitettiin trenssin kaveriksi arkisia luottovaatteita: tummat slimmit farkut, ruskeat nahkalenkkarit ja ruskea pipo. Kyllä tuli niin komea kokonaisuus Elionin luukista.
Tämä viikko oli jotenkin tosi stressaava. Tuntuu että kaikki hoitamattomat hommat kaatuu päälle, eikä vuorokaudessa yksinkertasesti riitä tunnit. Sitten jätän yhden jos toisenkin homman aina vaan huomiselle, kunnes niitä on niin paljon, etten edes tiedä mistä alottaa. Käykö sulle koskaan näin? Pliis, sano etten oo ainoo.
Tänään päätin, että ensi viikolla haluun hoitaa ihan kaikki asiat, jotka on jääny roikkumaan. Mitä enemmän viivytän tätä, sen enemmän hoitamattomia asioita kertyy. Luin, että meidän aivot on kuin keskusmuisti. Huono semmonen kuitenkin. Jos haluat olla mahdollisimman aikaansaava päivän aikana, tutkimusten mukaan nämä muutama niksi auttaa siinä huomattavasti...
1. Herää vähän aikasemmin
Tästä vois olla hyötyä. Herään aina puol tuntia ennen ku poikien pitäs olla tarhassa. Jos heräisin tunnin aikasemmin, ehtisin vaikka meikkaamaan rauhassa. Tai tekemään mitä tahansa, mitä kukaan ei olis keskeyttämässä. Sanotaan, että aikaisin heräävät ovat kaiken kaikkiaan optimistisempia ihmisiä.
2. Tee tehtävälista joka päivälle
Kirjoita kaikki päivän tehtävät ylös ja tee siitä mahdollisimman realistinen ja simppeli. Kun opit tekemään kaikki mitä oot suunnitellu, opit saavuttamaan myös ne isommat tavotteet elämässä.
3. Tee vaikeimmat tehtävät ensin
Kun teet vaikeimmat asiat ensin pois alta, loppu päivä menee paljon mutkattomammin. Sillä tavalla sulle tulee hyvä fiilis itsestäsi ja saat kaiken kaikkiaan paljon enemmmän aikaiseksi.
4. Urheile aamuisin
Mene pikalenkille tai tee nopea jooga heti aamusta. Aamuliikunta tuo hyvän mielen endorfiinien myötä, mikä tekee susta päivän aikana paljon tuotteliaamman.
5. Pidä sähköpostisi järjestyksessä
Kun näät 250 lukematonta viestiä, se vain syventää ahdistusta entisestään. Pidä inboxi järjestyksessä ja poista kaikki turhat sähköpostitilaukset.
6. Keskity yhteen asiaan kerrallaan
Tutkimuksien mukaan aivot ja mieli käsittelee tehokkaimmin yhtä asiaa kerrallaan. Niin sanottu multitasking vie meidät ojasta aallikkoon.
7. Opettele sanomaan Ei
Kröhöm, niin kun mun ois pitäny sanoa B:n nettisivuille... Joskus kieltäytyminen on kaikista vaikeinta. Jos et pysty antamaan lupaukselle 100%, on parempi kieltäytyä koko hommasta.
Nämä niksit lähtee ainakin täällä kokeiluun. Tänä aamuna hoidin vaikeimman asian joka olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten ja voi vitsit että tuli hyvä mieli! Tästä on hyvä jatkaa. Alan vaihdos häämöttää ja haluun alottaa kaiken puhtaalta pöydältä, silleen ettei mikään muu ole häiritsemässä.
Tuotteliasta viikon alkua sullekin! <3
trenssi Zara
paita NameIt
farkut H&M
kengät Zara
pipo Zara
Leon syksyn kylmissä sävyissä
