Pejassa tulvi eilen. Avasin aamulla facebookin ja siellä oli heti ensimmäisenä videopätkä tulvivasta kadusta. Kurkkua alkoi kuristaa. Meidän rakas kaupunki kaaoksen vallassa. Soitin äidille: "Ihan kamalaa! Koko Peja tulvii!" Äiti vastasi tyynesti: "Ai jaa. Niinku eihän siellä ole mitään viemäröintejä." Siis oikeastiko ihmiset kuvittelee niin? Niin ne kuvittelee. Niin kuvittelin minäkin. Ja kuvittelen nyttekin tietäväni mitä jossain Mongoliassa tapahtuu. Eikös se ole jossain idässä päin? Kylmä paikka. Pienet iloiset kiinalaiset ratsastaa jääkarhuilla ja mursuilla ja elelee igluissa... 

Onneksi sateen lakattua alkoi tilanne selviämään ja viemärit vetämään. Siitä huojentuneena aloin pohtimaan, kuinka paljon oikeesti vereni vetää sinne. Vihaan välillä Kosovon kulttuuria, Välillä erilaisuuksien kanssa tasapainotellessa edes itse kosovolaisia on vaikeaa sietää. Ja ennen kuin joku kosovolainen alkaa siellä ruudun toisella puolella ahdistumaan, niin muistutan, että tiedän: Myös me suomalaiset ollaan välillä tosi outoja ja rasittavia. Mutta joka tapauksessa, joku siellä Kosovassa saa tähän outoon suomalaissieluun rauhan.

Onko se ilmasto?
Ei tarvitse kärsiä koko ajan pahenevan urtikarian kanssa..

Onko se ihmisten avoimuus?
Joku tuntematon saattaa yhtäkkiä tulla kyselemään, mistä olen kotoisin ja kehumaan minua nuken näköiseksi.

Onko se vapaus?
Mikään suurempi taho ei ole koko ajan holhoamassa.

Olenko pohjimmiltani vaan niin kyllästyny Suomen kaltaiseen kylmään ja kontrolloituun valtioon? Ollaanko me kaikki lopen uupuneita siihen? Ei vain tajuta sitä ennen kuin poistutaan täältä hetkeksi?

En tiedä, mutta päivä päivältä kaipaan sinne vain enemmän.

Nyt voin vaan muistella sitä olotilaa, kun havahdun siellä aikaisin aamulla: Huoneemme on raikas ja viilentynyt yön aikana. Kaikki muut vielä nukkuvat. Aamun ensimmäinen rukouskutsu alkaa soimaan kauniisti, kaikuen vuorten seinämissä, hiljentäen katukoirat ja jopa heinäsirkat. Aurinko alkaa koko ajan voimistuen loistamaan, samalla kun kaikki muu on vielä niin rauhallista. Rukouskutsun laulu saa väkisinkin herkistymään. Kuka sen laulaakaan aina aamuisin niin kauniisti? Uusi päivä on alkanut. Ruokouskutsun jälkeen voin kuulla jo ensimmäiset "mire mengjesit" pihalta, kun naapurit huutelevat huomeniaan toisilleen. 

Äääähh... Miksi me suomalaiset ollaan näin sulkeutuneita? Miksi me ei herätetä kaupunkeja kauniilla laululla? 

Ikävä on kova.