Tuntuupas tämä kerrassaan hassulta melkein vuoden jälkeen. Nyt kun on tottunut wordpressin tarjoamiin vähän järeämpiin blogialustoihin, tämä blogger tuntuu ihanan nostalgiselta. Toisaalta mukava palata perusbloggaamisen pariin tuolta teknisen hifistelyn keskeltä.

Syy miksi tässä nyt näppäilen on tämä: Eksyin vahingon kaupalla Google Analyticsin tilastoissa Beauty by Bomanin osioon ja vitsit että oli hassu huomata, että blogi kerää edelleen satoja viikkolukijoita, vaikka ei ole lähes vuoteen päivittynyt. Voi teitä ihania! Tuli ihan semmoinen olo, että blogi ansaitsee jatkoa. Ja jos totta puhutaan, jatkuva täydellisyyden tavoittelu muotiblogimaailmassa tuntuu välillä niin raskaalta. Mutta eikös se ole niin, että työ kuin työ saattaa jossain vaiheessa tuntua takkuiselta.


En ikinä ole lämmennyt semmoisille "Kuulumisia" -postauksille, joten en halua tästäkään tehdä sellaista. Sanotaanko, että elämä jurnuttaa eteenpäin edelleen samalla mallilla. Leon ja Elion ovat tietenkin kasvaneet ihan hirmusesti. B on edelleen sama haastava kosovolainen. Se niistä kuulumisista ja sitten voinkin rynnätä päivän postauksen pariin.

Kahden Kulttuurin Välissä

Edelleen saan kommentteja ja ihan live-elämän kyselyjä kaksikulttuurisuudesta. Päätin tehdä postauksen kaikille, jotka ovat ehkä aloittamassa taivalta kaksikulttuurisessa parisuhteessa. Itse etsin tämmöstä tietoa silloin meidän suhteen alussa. En tietenkään ole mikään asiantuntija, mutta näistä kokemuksista saattaisi olla edes jollekin hyötyä.

Ihmiset sanoivat, että se tulee olemaan vaikeaa. He sanoivat eri kulttuureista tulevien pariskuntien kestävän yhdessä max kaksi vuotta. He sanoivat 95 % heistä päätyy eroon. Nuo asiat saattaa olla totta, mutta meillä on kaikki ihan hyvin. Matkan varrella oon oppinu seikan jos toisenkin kaksikulttuurisuudesta, tässä niistä muutama.

Opettele kokkamaan molempien ruokia

Tämä ei tosiaan ole nyt se suurin ahaa-elämäksyni. Haha! Mutta usein se mitä tarjoat sun miehelle voi joko parantaa tai huonontaa suhdetta. Niin vanhanaikaiselta (ja just niin stereotyyppiseltä) kuin se kuulostaakin! Kaikilla meistä on ne pravuurit, joita tulee kokkailtua vähän useammin, mutta edes ripaus kotimaan makuja silloin tällöin on tärkeämpää B:lle, kuin mitä koskaan olisin voinut uskoa.

Vieraile hänen kotimaassaan

Ennen kuin tapasin B:n, edellisen kerran olin ollut ulkomailla 12-vuotiaana. Voitko kuvitella? Kun tajuttiin, että tässä ollaan ihan tosimielessä, tiesin, että reissu Kosovoon olisi mun edessä. Tuo pelottava sotamaa, josta olin kuullut vain kymppiuutisissa. Tietenkin sodasta oli tuossa kohtaa kulunut jo yli kymmenen vuotta, mutta vanhoista mielikuvista ei tuosta noin vaan osaa päästää irti. Reissullamme aloin kuitenkin ymmärtää B:tä enemmän. Ja mun mielestä hyvä parisuhde on pääsääntöisesti ymmärrystä. Sen myötä tulee sitten arvostus.


Älä välitä, mitä muut ajattelevat teistä

Koska molemmat teistä tulee erilaisista kulttuureista, joudutte varmasti tekemään teidän elämäntyylistä sekoituksen molempia. Vähän häneltä ja vähän sinulta. Tietenkin se tarkoittaa sitä, että teidän elämäntyyli on tosi erilainen kuin keskivertoparin Suomessa. Se taas aiheuttaa paljon kyseenalaistamista ulkopuolelta. Oon ajatellu sen näin, että jos keskittyisin muiden mielipiteisiin, alkaisin ehkä lopulta itsekin kyseenalaistamaan tätä meidän elämäntyyliä. Mikä tahansa tekee meidän perheen onnelliseksi, täytyy olla oikein. Sinä olet oman elämäsi omistaja, ja jos pitäydyt siinä, lopulta myös muut alkavat arvostamaan sitä.

Ymmärrä erilaisuutta

Edelleen aika-ajoin meille tulee kulturellisia yhteentörmäyksiä. Viimeksi se tapahtui eilen. Kysymys oli, pitäisikö lasten olla ulkona aina hatut päässä vai ei. B sanoi, että kosovolaiset lapset pitävät hattuja päässä vain harvoin, eikä heille silti tule auringon pistoksia. Tietenkin jouduttiin kinastella meidän tie ulos tilanteesta ja lopulta löydettiin molemmille sopiva ratkaisu.


On totta, että maassa kuin maassa jotkut asiat on jo vuosisatoja sitten juurtunu ihmisiin. Suomessa se on ehkä auringolta suojautuminen, kun sitten heillä puolestaan kylmältä suojautuminen. Olisitpa nähnyt B:n ilmeen kun kärräsin Leonin vauvana ensimmäisen kerran ulos nukkumaan. Haha!! Sain selitellä ihan jonkun verran, että hän uskoi Leonin voivan vaunuissa paremmin kuin sisällä nukkuessa.

Monestihan eroavaisuuksiin ei ole oikeaa ja väärää ratkaisua, kun kaikilla meistä on ne omat tottumuksemme. Oon huomannu, ettei myöskään koskaan pidä luulla tietävänsä mitä toinen ajattelee. Yleensä nuo kulttuurierot tuleeki esiin ihan yllättäen, ihan normaaleissa tilanteissa. Läheskään aina ne ei onneksi johda riitoihin: Eroavaisuudet tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, joten niiden kanssa on tottunut elämään. Varsinaiset riidat tulee sitten paljon vakavammista asioista, kuin mitä ehkä keskivertoparisuhteessa.

Arvosta perheen merkitystä

Rakastuin B:ssä hänen tyyliin pitää huolta kaikista läheisistään. En koskaan ollut nähnyt vastaavaa. Olimme pitkään B:n kanssa vain kavereita, mutta koskaan ikinä ennen en ollut kokenut voivani luottaa toiseen ihmiseen niin hyvin. Tunne turvallisuudesta aina hänen seurassaan oli niin erikoista. Nyt tietenkin ymmärrän, että läheisestä huolehtiminen on heillä ihan normaali tyyli elää. Mikään ei voi tulla varsinkaan äidin ja lapsen väliin. Parasta on, että B kasvattaa Leonia ja Elionia samalla tavalla. Heillä opetetaan, että kaikista ihmisistä ensin tulee äiti, sitten tulee äiti, sitten tulee äiti ja sitten tulee isä.



Kahden kulttuurin välissä eläminen on ennen kaikkea moninaista. Ainahan se riippuu ihmisestä ja hänen juuristaan, millaista parisuhteen hänen mielestään tulisi olla. Uskon kuitenkin, että parisuhde muuttaa pariskuntaa aina, olivat he sitten toisilleen ulkomaalaisia tai ei. 

Kerro minulle sinun parisuhdeopeistasi, olisi ihanaa kuulla niistä kaikki!

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3