Tänään aamulla päätin, että on vihdoin tullut aika opettaa Elionkin kuivaksi. Syy miksi odotin näin kauan, oli rehellinen laiskuus. Tuntui, etten yksinkertaisesti jaksanut alkaa juoksuttamaan Elionia pöntöllä ja korjailemaan vahinkoja lattioilta. Mutta ei tätä voinut loputtomiin lykätäkään. Sitäpaitsi Leon oppi kuivaksi 3:ssa päivässä. Ei onneksi paha rupeama edessä. Niin ainakin luulin...

Aamu alkoi lupaavasti 


Aamupalan jälkeen pyysin Elionin luokseni. Katsoin suoraan silmiin, ja selitin, kuinka iso poika Elionista on kasvanut, Elion ei ole vauva enää, joten tänään Elion alkaa käymään pöntöllä tekemässä pissat ja kakat. Elion tuijotti minua ensin huolestunein silmin, käänsi sitten katseen maahan ja vastasi, "ökei".

Päätin ottaa Elionille käyttöön samat metodit, joilla opetin Leoninkin kuivaksi muutamassa päivässä. Kaapissa oli tusina yllätysmunia, puukynät, saippukuplia, piirustuslehtiöitä, tarroja, kaikkea mahdollista pientä palkintoa, joista Elion saisi aina yhden onnistuneen vessareissun jälkeen. Tottakai myös Leon saisi palkinnon Elionin onnistumisista.

Ensimmäinen pissa tuli pönttöön heti. Jee!!! Tuuleteltiin kovasti ja lyötiin ylävitosta. Ensimmäien suklaamuna ansaittu. Ihmettelin, ettei Elion hyppinyt yhtälailla riemusta kuin Leon aikanaan. Oli kyllä iloinen, muttei mitenkään ylipaljon. Haettiin kaapista Elionille ihkaensimmäiset poikien pikkuhousut, jotka hän sai itse pukea. Siinä kohtaa näin pieniä ylpeyden pilkahduksia Elionissa.





Voihan pissat



Pojat lähtivät takapihalle leikkimään. Hetken päästä muistin, että pitäisi varmaan kysellä Elionilta, tarviiko käydä pissalla. Siihen samaan hetkeen kuulin pihalta Elionin huutavan "pissa tuli!" Voi perse. Ei kun vaihtamaan vaatteita. Olin päättänyt olla tekemättä vahingosta numeroa, vaan pelkästään muistuttaa, ettei Elionilla ole enää vaippaa ja pissa tehdään pöntölle.

Vähän ajan päästä lähdettiin käymään kaupassa. Elion sai kokeilla vielä juuri ennen lähtöä, tulisiko pissa. Yhtäkkiä hän oli todella vastahakoinen edes kokeilemaan. Alkoi itkeskelemään ja hoki "ei tu pissa, ei tu pissa." Selvä, eihän sitä väkisin voi. Puin vaipan kauppareissun ajaksi, ihan vain varmuuden vuoksi. Juuri kun sain Elionin istumaan kärryihin hän tuumasi, "äiti, pissa tuli," taputteli vaippaa ja hymyili leveästi. Vastasin vain, että jaahas...




Kotiin päästyä vaippa taas pois ja pöntölle. Ei tu pissa, ei tu pissa, Elion alkoi itkemään. Yritin kannustaa, kuinka vaikka mitä hienoja palkintoja olisi kaapissa vielä odottamassa. Ei tu pissa! Enion heemot (=Elionilta menee hermot). Selvä, ei sitten. Pikkarit sitten vain jalkaan.

Ihmetytti kovasti Elionin yhtäkkinen vastahakoisuus. En yhtään ymmärrä missä kohtaa tein väärin. Kaikki meni yhtä hyvin kuin Leonin kanssa ensialkuun ja sitten yhtäkkiä kaikki olikin pielessä.

Syötiin ruoka ja jälleen pissat housuun. Teki jo mieli luovuttaa. Joka kerta kun vein Elionin pöntölle, alkoi lohduton itku. Oltiin harjoteltu pönttöilyä jo monta kertaa ennen tätä. Tehty monet yksittäiset pissat ja kahdet kakat sinne. Koskaan ei Elionia ollut pönttöily harmittanut. Nyt kun halusin siirtyä siihen kokonaan, olikin sitten pönttö aivan persiistä. Ehkä se olikin se asia mikä Elionia harmitti. Kun vaippaa ei saanutkaan enää takaisin, motivaatio harjotteluun loppui.

Vielä yhdet pissat Elion teki illalla lattialle, kun päätin viedä pojan pesuille, yökkärin vaihtoon ja pukea vaipat jalkaan. Tunnelma oli epäonnistunut. Oliko tämä nyt joku karman laki, kun Leonin kanssa olin ehtinyt innostua kuinka helppoa on opettaa lapsi kuivaksi? "Täytyy vain tietää, kuinka se tehdään." My ass!!!




Oltiin tapamme mukaan asettumassa nukkumaan, kun pojat vielä katselivat muutamia pehmolelujaan sängyssä. Juteltiin päivän tapahtumia läpi, kunnes yhtäkkiä Elion mainitsi "ei tu pissa." Sanoin Elionille, että joku päivä Elionin on vain pakko jättää vaippa pois. "Onko Elion vauva vai poika?" kysyin häneltä. "Poka," kuului määrätietoinen vastaus. Kysyin, mentäisiinkö vielä kerran kokeilemaan, jos se pissa vaikka tulisikin. Sitten Leon ja Elion voisi vielä vähän aikaa katsella sängyissä uusia palkintoja. "Ökei." Ja sitten mentiin.

Elion istuutui ja alkoi jälleen olemaan vastahakoinen. Mitähän kaikkea siellä palkintopussissa onkaan, kysyin Elionilta. "Katso, tämä on ihan täynnä palkintoja," sanoin ja näytin Elionille palkintopussia. Hän lopetti itkemisen, katsoi alas ja alkoi pissaamaan. Ai niin!!! Olin ihan unohtanut! Tuli tässä samantien kirjottaessa mieleen. En ensimmäisenä päivänä pukenut Leonille pikkareita ollenkaan jalkaan. Täytyy ihan käydä lunttaamassa...

Leon on visuaalinen jäbä ja hänen tarvitsee konkreettisesti nähdä, miten ja mistä pissa tulee ja minne se kuuluisi ohjata. Leon on siis niin kauan kokonaan ilman housuja, kunnes asia on sisäistetty.
Apua! Voisiko tämä olla yksi syy, miksi Elion teki niin monet pissat housuun? Olin ihan unohtanut tämän homman. Miten ihminen voi unohtaa omat oppinsa? Huomenna ollaan ainakin aamupäivä sisätiloissa ilman housuja. Katsotaan alkaisiko homma vihdoin tuottamaan tulosta.

Pojat saivat palkintopusseista Salama Mcqueen tarrakirjat tarroineen. Elion oli onnesta soikeana ja ylpeä vessareissusta. Yritin olla niin kannustava ja hurraava kuin suinkin osasin. Onneksi ilta päättyi onnistumiseen. Ja täytyy tietenkin muistaa, että kaikki lapset ovat yksilöitä. Se mikä toiselle on helppoa, saattaa toiselta viedä huomattavasti kauemmin aikaa. Toivottavasti huomenna ollaan asteen voitokkaampia.