Kotiinpaluu

Palasimme haikein mielin eilen kotiin. Suomi otti meidät aurinkoisesti mutta kylmästi vastaan: oli outoa nähdä ihmiset kävelemässä takit päällä Helsingin kaduilla, kun juuri olimme 35:n asteen helteessä.

Lähtöpäivää edeltävänä iltana onnistuin saamaan rajun vatsataudin itselleni. Maanantai-iltana olo meni niin heikoksi, että jouduimme menemään tohtori Ahmetin vastaanotolle. Hän katsoi ultralla, että vauva voi hyvin ja sen jälkeen lähetti minut sairaalaan tiputukseen. Kävin vielä tiistai-aamuna uudestaan nesteytyksessä, jonka jälkeen olo alkoi kohenemaan. Nyt voidaan vauvan kanssa molemmat hyvin.

Kotiinpaluu sai palan nousemaan kurkkuun ja mielen matalaksi. Ajomatkalla juttelimme paljon B:n kanssa, kuinka sitä tunteekaan olonsa ulkomaalaiseksi niin täällä Suomessa kuin Kosovossakin. En ikinä olisi voinut uskoa joku päivä tuntevani näin. Kosovosta jään eniten kaipaamaan perhe-elämää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kun taas täällä Suomessa arvostan järjestystä ja turvallisuuden tunnetta. Tällä hetkellä Suomi tuntuu kovin vieraalta, mutta eiköhän sitä viikon sisällä taas tilanne normalisoidu ja mieliala lähde kohenemaan. Toivottavasti :)

Rakas Kosovo: suuri ikävä jäi.