Pojan kanssa elellään haastavia aikoja. Kun mikään ei ole hyvä.. ei missään. Kaikki lelut ovat vihollisia, joille pitää isotella ja uhkailla ja huutaa. Sitten jos äiti tulee erotuomariksi, sekös vasta ärsyttääkin ja sitten loukkaannutaan ja itketään niin kovasti, että henki pakahtuu. Miksi kukaan ei varoittanut, että uhma voi alkaa jo nelikuisena?

Aamuviiden jälkeen aloitetaan äidin "hellä" herättely: puolen tunnin välein puhistaan, kitistään ja äristään niin kauan kunnes äiti on varmasti hereillä. Sitten kääntyillään ympäri, ehkä syödään vähän, vähintäänkin jutellaan ja hymyillään hetki kunnes voi taas nukahtaa seuraavaksi puoleksi tunniksi.

Päivisin äidin jakamaton huomio on ainoa asia, joka pitää pojan tyytyväisenä. Siinä ei sallita edes juomataukoja. Paitsi tietenkin hänelle itselleen. Ja valmiusasennossahan pitäisi olla sillä samalla hetkellä, kun poika tajuaa olevansa nälkäinen, tai muuten taas huudetaan naama punaisena. "Huudan vielä varmuuden vuoksi vaikka tissi onkin jo suussa. Tajuaisi ehkä sitten: äiti, olet hidas."

Ennen katselin suloisia, tuhisevia vauvoja vaunuissaan, kuinka hellyyttäviä nuo elämän vasta-alkajat ovatkaan. Nykyään vilkaisen vaunuja nopeasti ja nostan katseeni vaunuista äitiin. Onko sinulla yhtä rankkaa kuin minulla?

Ei, en sano, että tämä elämä nyt yhtä kärsimystä olisi. Haastavampaa vain kuin luulin. Joskus tulee helppoja päiviä ja silloin tulee mietittyä, alkaisiko tämä viimein helpottumaan. Todennäköisesti jo seuraavana päivänä palataan takaisin kiukuttelenenkänuku -ruotuun. Varsinkin jos olen jollekin erehtynyt sanoa ääneen normaalia helpommasta edellispäivästä. Siksi aina, jos jokin on alkanut sujua, pidän sen tiedon itselläni vähintään viikon.. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Oudointa tässä äitinä olemisessa on, että vaikka miten hankalaksi poika heittäytyisi, ei tämä rakkaus tästä yhtään kuitenkaan laimene. Jos kuka tahansa muu ihminen kiukuttelisi minulle yhtä paljon, niin luulempa että hyväntahtoisuus ja mukavana olo loppuisi osaltani hyvin nopeasti. Poika saa herättää joka yö syvimmästä unesta, yrjötä päälleni joka syötön jälkeen, pissata päälleni jokatoisella vaipan vaihdolla, kynsiä kasvoni haavoille sekä kiukuta ja raivota vaikka koko päivän, kun loppujen lopuksi kaiken tuon saa anteeksi yhdellä hymyllä. :D

Nyt sen oikeasti vasta tajuan: äidin rakkaus on ehdotonta.