Sain nukuttua pitkästä aikaa hyvät yöunet ja aamulla olin täynnä virtaa. Ei tunnu yhtään siltä, että on jo rv 39+0.

Tähän asti olen näpytellyt blogitekstejä iphonella ja nyt on alkanut käymään homma hieman hankalaksi. Kaivoimpa sitten vanhan läppärini esiin ja aloitin sen elvytysyrityksen. Joku päivä aion kyllä satsata hyvään kannettavaan.

Vuodesta 2006 asti palvellut Fujitsuni. Valmistetaanko tälläisiä edes enää?

Päivällä kävin postista hakemassa pakettini, jonka oli lähettänyt ystäväni Kosovosta. Paketissa oli kaikkea vauva-aiheista tavaraa ja nämä ihanuudet.


Maltan tuskin odottaa, että pääsen koeajamaan ne ensi keväänä. Ja löytyi sieltä pojallekin ihkaensimmäiset popot.


Päätin viimein pakata sairaalakassinkin, eihän sitä yhtään tiiä, milloin tästä lähtö tulee. Näen jo nyt, kuinka ylitarkka tulen olemaan myös vauvan pukemisessa, niin vaikea oli valita hälle vaatteet kotiin paluulle.


Kaikki suosittelevat ottamaan itselle verkkarit matkaan, mutta pakko oli ottaa farkutkin varmuuden vuoksi. Jospa minä olisin se harvinainen supernainen, joka kotiin palatessa pystyisi istumaan normaalisti.

Illalla oli päästävä hetkeksi ulos kotoa ja pääsin moikkaamaan sukulaisia. Tämän Saint Tropezin ihanuuden pelastin kaverin kierrätykseen lähtevästä säkistä. Sininen kuuluu kauden trendiväreihin ja olikin ihanaa pukea pitkästä aikaa jotain muuta kuin mustaa, ruskeaa tai valkoista päälle.


Mielestäni raskaanakin ollessa voi laittautua ja pukeutua nätisti. Olo on muutenkin nuhjuuntunut, joten pieni ehostautuminen piristää kummasti.


Nyt saunan lämmitykseen ja odottelemaan, josko viimein tänä yönä alkaisi jotain tapahtua.