En osaa sanoin kuvailla, kuinka paljon odotan että palaudun leikkauksesta. Jos ihmettelet, mistä kyse lue postaus: Sektioarven Korjausleikkaus. Hassuinta tässä on, että olo alkaa olla täysin normaali, mutta sitten samalla, yhtäkkiä jossain äkkinäisessä liikkeessä saattaa alavatsaan repäistä. Myös itsestään sulavat tikit törröttelevät valtoimenaan ja paita ottaa niihin kiinni aina millon missäkin. Mahan turvotus alkaa viimein laskemaan, mutta leikkaukohdat on aika karua katseltavaa.

Viime viikolla sisko sanoi lähtevänsä äitin luokse Kuopioon. Ajattelin heti, että jes, siinäpä hyvä idea! Heti reissun jälkeen ei olisi kuin muutama päivä kun alottelen pikkuhiljaa salille paluun. Menisi aika huomattavasti kivuttomammin kun vähän irtautuu kotimaisemista.




Täällä sitä nyt ollaan. Synnyinseuduilla. Ja kyllä tuntuu mukavalta. B:n veljen vaimo sai yllättäen jo eilen vauvansa, kolme viikkoa etuajassa. Se tuntui vähän pahalta, että kehtaanko tässä kohtaa lähteäkään. Mutta koska vauva syntyi niin paljon aikaisemmin, joka tapauksessa he eivät vielä heti pääse kotiutumaan. B sanoi, että nyt vaan lähdet. Kyllä ehditte vauvan sitten näkemään.

En tiedä mikä näissä järvimaisemissa on niin rauhottavaa. Ehkä se, että olen tottunut niihin läpielämän vai se että olen tänne syntynyt? Veri vetää, ja sitä vastaan ei pysty taistelemaan. Suunnittelin ainakin yhdet kuvaukset tänne. Saa blogin kuvamatskukin vähän vaihtelua.

Tämmösiä kuulumisia tänne. Ootko sä jo uskaltanu liikkua pois kotoa karanteenien lähestyessä loppua?




Viime postauksessa: Näin toivut nopeasti vatsan seudun leikkauksesta - myös sektiosta