Sekundaarisen lapsettomuuden syy selvisi
Siitä on nyt kolme vuotta, kun Elion syntyi. Kolmas lapsi on koko ajan ollut tervetullut. Vuosi takaperin aloin B:ltä tavallaan puolisalaa oikein tehtailemaan vauvaa meille: Tikuttelin ovulaatiota, otin äitiysvitamiinit, join greippimehut, lisäsin maca-jauheet ruokavalioon, ja mitäs vielä? Tällä kaikella saatiin aikaiseksi yksi kohdunulkoinen raskaus ja mahdollisesti ainakin kaksi hyvin hyvin aikaista keskenmenoa, tai kemiallista raskautta.
Tämän kuun alussa todennäköisin syy lapsettomuudelle viimein selvisi. Jos sullekin on joskus tehty sektio, eikä uusi raskaus ota alkaakseen, voi olla, että myös sulle on kehittynyt tämä sama vaiva.
Elionin imetyksen jälkeen aloin huomaamaan muutoksia mun tavallisissa kierroissa.
Aloin silloin tällöin saamaan jaksottaisia alamahakipuja, jotka muistutti tosi paljon lieviä kuukautiskipuja. Joskus kipujakso alkoi ennen kuukautisia, joskus kuukautisten jälkeen, joskus ovulaatioviikolla ja joskus ties milloin. Kivut ei siis ollu millään tavalla liitoksissa kierron vaiheisiin. Joskus saatoin olla monta kuukautta ilman kipuja ja jomotuksia.
Pian sen jälkeen, eli yli vuosi takaperin aloin myös huomaamaan kuukautisten muuttuneen ihan todella runsaiksi. Ennen ne kesti kolme, ihan max. neljä päivää. Nyt kuukautiset kestivät vähintään viisi päivää ja vuoto oli ensimmäisinä päivinä ihan naurettavaa. Hyvä että uskalsin kotoa poistua. Viime heinäkuussa, juuri ennen meidän Kosovon reissua, kuukautiset kesti kymmenen päivää, joista neljä viimeistä oli tiputtelua. Olin varma, että nyt mulla on vähintään alkanut uusi kohdunulkoinen raskaus tai sitten mulla on syöpä. Hakeuduin kunnallisen kautta lääkäriin.
Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana etsin vanhasta kunnon Googlesta,
mikä mua saattaisi vaivata. Kokeilin mitä ihmeellisempiä hakusanoja ja aina Google vain antoi diagnoosiksi syöpä. Olin ahdistunut ja paniikissa. Sitten päätin kokeilla hakusanoja "sektio pitkittyneet kuukautiset". Seitsemäntenä haussa oli Duodecim lehden artikkeli Kohdun Keisarileikkausarven Pitkäaikaisvaikutukset. Artikkelin ensimmäiset sanat menevät näin"Sektiosynnytykseen liittyy välittömien leikkauskomplikaatioiden riski, mutta kohtuarpeen liittyy myös kauaskantoisia seurauksia. Ei-raskaana olevalla se lisää vuotohäiriöitä, kroonisia kipuja ja lapsettomuuden riskiä."
Sydän pamppaili kun luin artikkelia eteenpäin. Kaikki sopi muhun kuin nenä päähän.
Seuraavana päivänä nuori naislääkäri otti mut terveyskeskuksella vastaan.
Näytin hänelle löytämäni lehtiarttikelin. Lääkäri ei juurikaan tiennyt keisarileikkausarven pitkäaikaisvaikutuksista, mutta sanoi kyllä mun oireiden sopivan kuvaukseen. Ystävällisesti lääkäri päätti laittaa mulle lähetteen naistentautien polille. Uskoi sen menevän läpi, olihan kyse "lapsettomuutta aiheuttavasta sairauden hoidosta". Ja niin siinä sitten kävi, että syyskuun lopussa postilaatikosta kilahti kutsu laajaan ultraääneen.
Kun Ultrapäivä viimein koitti, mua jännitti niin vietävästi.
Lääkäri hienosti piirsi paperille samalla, kun selitti miltä ns. arpipuutos näyttää ja kuinka on erittäin erittäin epätodennäköistä sen olevan syynä mun vaivoihin. Kyseenalaistin, otin kynän käteen ja jatkoin lääkärin piirustusta sen mukaa, mitä lehtiartikkelin kirjoittanut lääkäri, Reita Nyberg oli minulle puhelimessa selittänyt. Lääkäri sanoi, on mahdollista, mutta epäilee vahvasti.
Tutkimuksessa käytetty ultralaite oli kuulemma yksi Suomen järeimmistä ja tarkimmista yksilöistä. Ja siltä se laitos näyttikin. Tutkimuksessa oli mukana opiskelija ja kuuntelinkin korvat höröllä kaiken, mitä lääkäri hänelle opetti.
"Tästä näkee onko potilas käynyt joskus läpi synnytykseen päätyneen raskauden" Wau...
"Täältä näät onko potilaalla endometrioosi, ei ole..." Niin arvelinkin.
"Täältä näky virtsarakko ja onko se liikkuva, on.. Täältä näkyy suolisto, täysin normaalisti liikkuva... Ja nyt päästään sektiohaavaan..." Sitten lääkäri hiljeni.
Jotain oli selvästi meneillä. Lääkäri vain hiljaa ultrasi ja välillä käski opiskelijaa ottaa stillkuvia laitteella. Sitten lääkäri halusi ruiskuttaa vettä kohtuu, jotta kuvasta saataisiin vieläkin selkeämpi. "No niin.. Kyllä tämä nyt näyttää siltä... heh heh... että joudun pyörtämään sanani."
Kyyneleet valuivat poskia pitkin ja jalat tärisi. Tutkimuksessa mukana ollut hoitaja silitti jalasta ja alkoi rauhottelemaan. Lääkäri alkoi taas opettamaan kandia ja näytti leikkaushaavan sekä siinä komeilevan suuren ja syvän "taskun", joka on täyttyneenä kuukautisvuodolla.
Tuo tasku ja sen sisältö tekee kohtuun ns. inflammaatiotilan, suomeksi sanottuna myrkyllisen ympäristön alkiolle. Siksi omat vauvani ei jaksa kasvaa masussa pitkälle, muuta kuin kohdun ulkopuolella. Kuukautisvuoto ei myöskään pääse kunnolla tyhjenemään taskusta, vaan aiheuttaa puolelle potilaista kroonisia kipuja ja vuotohäiriöitä.
Tuo tasku ja sen sisältö tekee kohtuun ns. inflammaatiotilan, suomeksi sanottuna myrkyllisen ympäristön alkiolle. Siksi omat vauvani ei jaksa kasvaa masussa pitkälle, muuta kuin kohdun ulkopuolella. Kuukautisvuoto ei myöskään pääse kunnolla tyhjenemään taskusta, vaan aiheuttaa puolelle potilaista kroonisia kipuja ja vuotohäiriöitä.
Nyt on mitä todennäkösemmin edessä leikkaus, jolla korjataan tuo arpipuutos ja poistetaan tasku joka sen juureen on muodostunut. Vielä en tiedä leikkaustapaa, jonkin sortin tähystys kuitenkin.
Leikkauksen jälkeen uuden raskauden todennäköisyys kasvaa. Sektiohaava ja arpipuutos ovat kuitenkin haurastuttaneet kohdun seinämää, niin että raskaus tulisi olemaan huomattavasti riskialttiimpi.
Tiivistettynä
muiden haittojen ja riskien ohella sektiosynnytys altistaa arpipuutokselle. Yhden sektion jälkeen arpipuutoksen esiintyvyys kuvantamisella on 61%, kahden jälkeen 81% ja kolmen jälkeen 100% lähde.
Leon ja Elion saivat alkunsa ihan mukavassa aikataulussa. Se miksi kolmatta ei kuulu on nyt viimein selvillä. Eipähän enää tarvitse tehdä raskaustestejä ja kerta toisensa jälkeen pettyä negatiivisesta. Eipä tarvii enää ihmetellä viiltäviä alamahakipuja ja helvetillisiä kuukautisia. Ai ei sektiosynnytyksessä ole mitään pahaa vai? Pah!!
Näin Säästät Satoja Euroja Kausivaateostoksissa
Ei voi kieltää, etteikö vaatteisiin saisi uppoamaan rahaa. Tykkään sijoittaa varsinkin perusvaatteisiin vähän enemmän. Viimeisimpiä trendivaatteitakin on aina sillon tällön mukava shoppailla. Kuitenkin, mitä kauemmin oon bloggaillut muodista, sen tarkempi musta on rahan käytön kanssa tullu. Vielä pari vuotta takaperin olin hövelimpi. Siitä oppineena oon nykyään jopa kranttu shoppailija.
Varsinkin näin talven kynnyksellä on kuitenkin pakko raottaa lompakkoa ehkä normaalia enemmän. Virheistä oppineena voin kuitenkin hyvillä mielin todeta, että onneks on mahdollista olla samaan aikaan tyylikäs ja säästäväinen. Tänään jaan muutamat mun vinkit kuinka siirtää vaatekaappi oikein ihanteelliseen syys-talvivalikoimaan edullisesti.
Uutta Vanhan Tilalle
Tämä tuskin tuli yllätyksenä sulle, mutta en voi tarpeeks korostaa, kuinka paljon suosittelen kirppareita. Enkä tarkoita, että sieltä sun pitäisi nyt löytää kaikki syys-talven vaatteet itsellesi. Ei. Vaan rohkasen sua lähtemään sinne hankkimaan rahaa sun uusiin vaatteisiin.
Muistan kun ensimmäisen kerran varasin kirpparipöydän vanhoille vaatteille vähän jopa puoli vitsillä. Olin pudota pehvalleni kun viikon päästä sain tietää, että olin tienannut useita satasia. Sen jälkeen oli niin hyvä fiilis mennä kesävaateostoksille.
Ainoa huono puoli vanhojen myymisessä on, että se pitää saada aikaiseksi. Homman alottaminen ja pöydän varaaminen on monesti se vaikein askel. Mutta vitsit kun se on kaiken vaivan arvoista! Itse vien myyntiin vain sesongin vaatteita. Tänä syksynä kävin läpi viime syys-talvivaatteet, siirsin pidettävät esille, ja vein myyntiin kaiken mistä en enää pitänyt tai oli muuten huonokuntoista. Hassua muuten, mutta välillä tuntuu, että juuri ne huonokuntoiset menee kirpparilla aina ensimmäisenä. Eli jos mietit vaatteita läpikäydessä "ei tätä kukaan kuitenkaan osta", niin trust me! Ihan varmasti ostaa.
Älä Poista Hintalappuja
Tämä on mun yksi tärkeimmistä vinkeistä, joilla oon säästäny ihan huikeita summia. En koskaan, en ikinä, revi vaatteesta hintalappua pois, kun olen sen ostanut. Laitan ostokuitin nätisti mun kuittilaatikkoon ja vaatteen kaappiin henkariin. Sen jälkeen jatkan elämää normaalisti. Viikon aikana tarkkaile seuraavia asioita:
- Kuinka usein oikeasti etsin kyseisen vaatteen päälle.
- Millainen fiilis mulla on vaate päällä? Tunnenko itsevarmuutta? Hiertääkö jostain? Häiritseekö joku?
- Kuinka moneen eri asuyhdistelmään puen vaatteen?
Palautan vaatteen jos
a) en käytä sitä kertaakaan viikon aikana
tai
b) joku mun olossa häiritsee se päällä
tai
c) en keksi sille kuin yhden asuidean
Tämä on ollut mun nyrkkisääntö viimeiset kaksi vuotta. Yli puolet mun ostamista vaatteista päätyy palautukseen. Mutta ne vaatteet, jotka päätän pitää tuleekin sitten ihan oikeasti käyttöön. Jos vaate läpäisee mun viikon koeajan, tiedän ettei rahat ole menny hukkaan. Tällä tavalla säkin voit säästää sievoisen summan vaateostoksissa.
Säästä Trendivaatteissa, Sijoita Klassikoihin
Kuten jo alussa mainitsin, sijoitan mielellään enemmän kaapin perusvaatteisiin. Trendivaatteet puolestaan ostan edullisista paikoista, kuten Zarasta ja Hennesistä. Niissäkin on nykyään saatavilla laadukkaampia vaatteita, varsinkin nettivalikoimissa, mutta molemmat ovat kuitenkin pääsääntöisesti nopean muodin liikkeitä.
Ns. trendivaatteet kannattaa etsiä edullisesti, sillä suurella todennäköisyydellä vuoden päästä tähän aikaan et halua pukea sitä enää päälle. Klassikkovaatteet on puolestaan käyttökelpoisia vuosikymmeniä ja siksi on tärkeää, että ne on istuuvudeltaan ja laadultaan hyviä, jonka takia ovat myös arvokkaampia. Esim. Jos tänä talvena haluat ostaa trendikkään, ylisuuren puffertakin, yritä löytää se mahdollisimman edullisesti. Jos puolestaan haluat ostaa klassisen beigen villakangastakin, suosittelen ostamaan laadukasta ja sijoittaa siihen enemmän.
Ns. trendivaatteet kannattaa etsiä edullisesti, sillä suurella todennäköisyydellä vuoden päästä tähän aikaan et halua pukea sitä enää päälle. Klassikkovaatteet on puolestaan käyttökelpoisia vuosikymmeniä ja siksi on tärkeää, että ne on istuuvudeltaan ja laadultaan hyviä, jonka takia ovat myös arvokkaampia. Esim. Jos tänä talvena haluat ostaa trendikkään, ylisuuren puffertakin, yritä löytää se mahdollisimman edullisesti. Jos puolestaan haluat ostaa klassisen beigen villakangastakin, suosittelen ostamaan laadukasta ja sijoittaa siihen enemmän.
Etsi Merkkivaatekirppareilta
Tämä on mun viimeisin rakas ajan viete. Voisin viettää tuntikausia selaillen Vestaire Collectivea ja The Real Real :ia läpi. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Voit helposti löytää sieltä ihan aidon designerlaukun tai -kengät puolet halvemmalla kuin uutena ostaessa. Ei oo missään nimessä jotenkin "vähempi arvoista" tai feikkiä ostaa tällaisista paikoista. Ostoksista saa mukaan aitoustodistuksenkin. Jos oot jo pitkään haaveillu sun ihkaoikeasta designerlaukusta (jopa jostain tietystä) saatatpa hyvinkin löytää sen noista jommasta kummasta edullisemmin kuin uskoitkaan.
huomaa: Merkkivaatekirppareilla käytettynä ostaessa hinta ja kunto kulkee käsikädessä. Jos hinta on puolet uudesta, tuote ei ole enää uutta vastaavassa kunnossa.
Uskon, että moni nainen, varsinkin äiti-ihminen, ei uskalla edes miettiä tyylikkäämpää vaatekaapin sisältöä, koska pelkää sen tulevan liian kalliiksi. Instagramin muotivaikuttajia seuratessa ei mikään ihme, että syntyy sellaisia käsityksiä. Kuitenkin, joku saattaisi pystyäkin ostelemaan pelkästään merkkivaatteita uutena, mutta se ei kuitenkaan ole mikään tae tyylikkyydelle. On paljon tärkeämpää, että oppii ostamaan itselleen tyylikästä ja stailaamaan vaatteet tyylikkäästi. Ja siinä onneksi voi onnistua ilman, että sun talous menis siitä ahdinkoon.
paita H&M
hame VeroModa
kengät Zara
"Onko Sektio Oikeasti Niin Paha Tapa Synnyttää?" - On.
Törmäsin Desiren postaukseen, jossa hän kirjoitti sektiosynnytyksen puolesta. Luin juttua kauhuissani. Vielä ennen Elionia olisin voinut edes osittain samaistua Desiren ajatuksiin, mutta tänään en. En sitten niin mitenkään.
Se, miksi koin suorastaan mun velvollisuudeks tulla kirjottamaan tästä on juurikin tämä huolestuttava suuntaus, kuinka moni nainen ajattelee sektion olevan kuin oikotie onneen, ettei tarvitsisi kokea synnytyskipuja. Raukat kun eivät tiedä, kuinka väärässä ovatkaan. Eikä asiaa helpota se, että Desiren kaltaiset vaikuttajat puhuu noin myönteisesti asiasta. Siksi en vaan pysty olla enää hiljaa sektion haitoista.
Itse sain Leonin siihen asti päkerrettyä, että pystyin kädellä tuntemaan vauvan hiukset. Olen kokenut siis synnytyskivut ja supistukset ihan viime metreille. Voin vakuuttaa, että ottaisin ne paljon mielummin, kuin sektion välittömät komplikaatioriskit ja nämä muut hirveydet, joista tänään yritän kertoo sulle mahdollisimman avoimesti.
Se, miksi koin suorastaan mun velvollisuudeks tulla kirjottamaan tästä on juurikin tämä huolestuttava suuntaus, kuinka moni nainen ajattelee sektion olevan kuin oikotie onneen, ettei tarvitsisi kokea synnytyskipuja. Raukat kun eivät tiedä, kuinka väärässä ovatkaan. Eikä asiaa helpota se, että Desiren kaltaiset vaikuttajat puhuu noin myönteisesti asiasta. Siksi en vaan pysty olla enää hiljaa sektion haitoista.
Itse sain Leonin siihen asti päkerrettyä, että pystyin kädellä tuntemaan vauvan hiukset. Olen kokenut siis synnytyskivut ja supistukset ihan viime metreille. Voin vakuuttaa, että ottaisin ne paljon mielummin, kuin sektion välittömät komplikaatioriskit ja nämä muut hirveydet, joista tänään yritän kertoo sulle mahdollisimman avoimesti.
Kuten valtaosa Suomessa, en voinu itse sille mitään, että päädyin leikkauspöydälle. Oon jo aikasemmin tainnut kirjoitella, kuinka mun lantioluiden rakenne on sen verran erikoinen, etten voi synnyttää alateitse.
Elion syntyi suunnitellulla sektiolla, kun synnytystapa-arviossa diagnosoitiin nuo erikoiset rakenteet. Synnytystapa-arvion tehnyt nuorehko naislääkäri oli koko ajan ennen tutkimusta selvästi sektiovastainen. Ihmettelin sitä silloin kovasti. Ja tiedän, että moni muukin elää tällä hetkellä ajatuksessa, että mitä pahaa nyt sektiossa muka on. Toivottavasti tällä postauksella saan ihmisten silmiä edes raotettua.
Elion syntyi suunnitellulla sektiolla, kun synnytystapa-arviossa diagnosoitiin nuo erikoiset rakenteet. Synnytystapa-arvion tehnyt nuorehko naislääkäri oli koko ajan ennen tutkimusta selvästi sektiovastainen. Ihmettelin sitä silloin kovasti. Ja tiedän, että moni muukin elää tällä hetkellä ajatuksessa, että mitä pahaa nyt sektiossa muka on. Toivottavasti tällä postauksella saan ihmisten silmiä edes raotettua.
Sektiosynnytyksen Huonot Puolet
Henkiset ja fyysiset rajat testissä
Leikkaukset itsessään meni mun kohdalla tosi hyvin. Toki tunne oli kuvottava, kun lääkäri kaivoi vauvaa mahasta niin että koko kroppa heijasi. Molemmilla kerroilla tunsin selvästi kaivamisen mun selkärangassa. Se ei ollut varsinaista kipua kuitenkaan, vaan tosi kuvottava tunne. Kyllä siinä piti kaikkensa tehdä, että sai ajatukset muualle siitä, että niin siellä vaan mun sisäelimiä kopeloidaan.
Se puolestaan oli mulle tosi kivuliasta, kun hoitajat kävi painelemassa mahaa, jotta kohtu tyhjenisi jälkivuodosta. En ikinä unohda sitä polttavaa kipua sektiohaavassa. Tikkejähän tulee sektiossa kolmeen eri kudoskerrokseen, ei suinkaan vain tähän näkyvään ihoon. Tuntui että jokainen niistä kerroksista suorastaan repeytyisi joka painalluksella. Eihän niin tietenkään käy, mutta siltä se tuntuu.
Ylösnouseminen
Sanotaan, että sektiosta toipuu sitä nopeammin, mitä nopeammin lähtee liikkeelle. Ja hoitajathan pakotti liikkeelle viimeistään seuraavana päivänä. Muistan vielä tänäkin päivänä sen tunteen, kun ensimmäisen kerran piti nousta ylös. Siinä hirveydessä en vaan voinut olla itkemättä ja kiroilematta.
Eikä se riittänyt, että nousee ylös. Piti lähteä kävelemään. Ensin vessaan ja seuraavan kerran pidemmälle. Seisoalteen ollessa en pystynyt suoristaa selkää ollenkaan. Se tuntui kuin sektiohaavat olisi repeytyneet. Joka askel oli kuin kuumat liekit ois vaeltanut pitkin kehoa lähtien sektiohaavasta. Pyörrytti, itketti ja oksetti. Hivuin pitkin sairaalakäytävää selkä kyyryssä etanavauhtia. Tuskissani, kivusta hikisenä katselin muita äitejä. Niitä jotka oli synnyttäny "normaalisti" ja jo elivät ja olivat kuin mitään synnytystä ei olis ollutkaan.
Eikä se riittänyt, että nousee ylös. Piti lähteä kävelemään. Ensin vessaan ja seuraavan kerran pidemmälle. Seisoalteen ollessa en pystynyt suoristaa selkää ollenkaan. Se tuntui kuin sektiohaavat olisi repeytyneet. Joka askel oli kuin kuumat liekit ois vaeltanut pitkin kehoa lähtien sektiohaavasta. Pyörrytti, itketti ja oksetti. Hivuin pitkin sairaalakäytävää selkä kyyryssä etanavauhtia. Tuskissani, kivusta hikisenä katselin muita äitejä. Niitä jotka oli synnyttäny "normaalisti" ja jo elivät ja olivat kuin mitään synnytystä ei olis ollutkaan.
Vessassa käyminen, aivastaminen, nauraminen, pukeminen...
Kipulääkkeitä syödään leikkauksen jälkeen paljon, usein ja montaa sorttia. Ne tietenkin teki mulle ilmaa mahaan ihan hurjasti. Se vain kertyi ja kertyi, koska haavakivun takia en saanut sitä tulemaan ulos. Joka kerta kun ilma vaelsi suolessa repi se samalla sektiohaavaa, enkä pystynyt tekemään asialle mitään.
Myös vessassa käyminen oli todella tuskaista. Isolla hädällä käyminen oli mahdotonta niin kauan kunnes se tuli itsestään, niin ettei tarvinnut ponnistaa ollenkaan. Eikä kotiin päässyt ennen kuin siinä oli onnistunut. Aivastaa en myöskään pystynyt enkä nauramaan. Kaikki asiat siis, missä vähänkään käyttää vatsalihaksia oli sektion jälkeen mulle mahdottomia monta päivää.
Myös vessassa käyminen oli todella tuskaista. Isolla hädällä käyminen oli mahdotonta niin kauan kunnes se tuli itsestään, niin ettei tarvinnut ponnistaa ollenkaan. Eikä kotiin päässyt ennen kuin siinä oli onnistunut. Aivastaa en myöskään pystynyt enkä nauramaan. Kaikki asiat siis, missä vähänkään käyttää vatsalihaksia oli sektion jälkeen mulle mahdottomia monta päivää.
Mieliala
Valtaosalle naisista tulee ns babyblues synnytyksen jälkeen. Niin tuli mullekin. Sektiosta toipuminen syvensi sitä bluesia entisestään. Mitään ei voinut tehdä ilman kipuja. Makasin vain kotona vauvan kanssa, oman kehoni ja kipujeni vankina monta viikkoa. En ymmärrä, miten joku voi vähätellä sitä.
Mun mielestä tulevaan toipumisaikaan on hyvä alkaa valmistautumaan henkisellä tasolla jo ennen sektiota. Toki me kaikki koetaan kipu eri tavalla. Varmasti jotkut selviää vähemmällä. Itse yllätyin toipumisajan pituudesta ja siitä, kuinka monta viikkoa meni, ennen kuin pärjäsin ilman kipulääkkeitä.
Mun mielestä tulevaan toipumisaikaan on hyvä alkaa valmistautumaan henkisellä tasolla jo ennen sektiota. Toki me kaikki koetaan kipu eri tavalla. Varmasti jotkut selviää vähemmällä. Itse yllätyin toipumisajan pituudesta ja siitä, kuinka monta viikkoa meni, ennen kuin pärjäsin ilman kipulääkkeitä.
Kiinnikkeet
Leikkaukset aiheuttaa aina arpikudosta. Valtaosa sektion läpikäynneistä saa loppuelämäkseen riesakseen myös ns. kiinnikkeitä. Kiinnikkeet ovat arpikudosta, kuin paksuja langanpätkiä, jotka muodostuvat alamahaan ja sisäelimiin, kiinnittäen esim. kohdun yhteen suoliston ja virtsarakon kanssa. Kiinnikkeet aiheuttavat toisille kroonisia kipuja, virtsavaivoja ja ärtyneen suolen oireyhtymän kaltaisia oireita.
Mulle kiinnikkeitä muodostuu paljon. Elionin sektiossa lääkäri mainitsi asiasta ja kertoi availevansa niitä. Kuulin selvästi kuinka sakset napsuivat aivan kuin oltaisiin leikattu paksuja naruja. Toisille kiinnikkeet aiheuttaa niin suurta vaivaa, että niitä leikellään ja korjaillaan vielä vuosien päästä sektiosta.
Mulle kiinnikkeitä muodostuu paljon. Elionin sektiossa lääkäri mainitsi asiasta ja kertoi availevansa niitä. Kuulin selvästi kuinka sakset napsuivat aivan kuin oltaisiin leikattu paksuja naruja. Toisille kiinnikkeet aiheuttaa niin suurta vaivaa, että niitä leikellään ja korjaillaan vielä vuosien päästä sektiosta.
Älä ymmärrä mua väärin, olen ikuisesti kiitollinen, että sektiosynnytys on mahdollista ja ettö sain kokea ne Suomessa. Ilman sektiota kukaan meistä, minä, Leon ja Elion ei oltaisi tänään tässä.
Mun mielestä on kuitenkin silkkaa tyhmyyttä suositella sektiota kellekään. Siitä toipuminen on raskasta ja kivuliasta. Tietenkin, jos vauvaa ei normaalisti voi saada ulos, niin sitten se helvetti on vain käytävä läpi. Ja kyllä siitäkin selviää. Mutta että mieluummin valitsisi sektion kuin alatiesynnytyksen, ilman mitään "varsinaista syytä" on mun mielestä tyhmää ja itsekästä, mutta varmasti suuremmalti osin silkkaa tietämättömyyttä. Ja siksi haluan jakaa nämä asiat nyt niin rehellisesti kuin itse olisin ennen leikkauksia halunnut kuulla.
Mun mielestä on kuitenkin silkkaa tyhmyyttä suositella sektiota kellekään. Siitä toipuminen on raskasta ja kivuliasta. Tietenkin, jos vauvaa ei normaalisti voi saada ulos, niin sitten se helvetti on vain käytävä läpi. Ja kyllä siitäkin selviää. Mutta että mieluummin valitsisi sektion kuin alatiesynnytyksen, ilman mitään "varsinaista syytä" on mun mielestä tyhmää ja itsekästä, mutta varmasti suuremmalti osin silkkaa tietämättömyyttä. Ja siksi haluan jakaa nämä asiat nyt niin rehellisesti kuin itse olisin ennen leikkauksia halunnut kuulla.
Ja valitettavasti tässä ei ollut vielä kaikki sektion haittavaikutuksista. Se pahin jäi minulta vielä kertomatta. Asia on itsessään kuitenkin niin iso, että se vaatii kokonaan oman postauksensa, joka on mulla kyllä jo työn alla. Tulen jakamaan sen teille mahdollisimman pian, varmasti jo tällä viikolla.
Vielä Lopuksi...
Jos sulla on tosi iso synnytyspelko ja sen takia toivoisit sektiota, haluan kertoa vielä muutaman pointin: Leonin synnytys käynnistettiin, supistukset olivat voimakkaita ja jouduttiin sen vuoksi antamaan jopa supistusten estolääkettä monesti. Silti supistuskivut ei olleet mitään haavakipuun ja toipumisaikaan verrattuna. Supistukset on kuin voimakkaita kuukautiskipuja, jotka kestää kerrallaan sen hetken, kunnes taas laantuvat ja loppuvat.
Sitten kun sai epiduraalin supistuskipu katosi kuin pieru saharaan. Kun olin tarpeeksi auki, supistus tuntui paineelta, kuin isolta kakkahädältä eikä ponnistaminen sattunut yhtään. Tuntui vain helpottavalta. Sektiokipuun ei helpota mikään muu kuin suuret määrät vahvoja lääkkeitä, jotka nekään ei sovi kaikille. Ja kaiken kukkuraksi se kipu kestää viikkotolkulla, ei vain synnytyksen ajan.
Mun mielestä sektion vs. alatiesynnytyksen vaarallisuudesta ja kipukertoimesta kertoo paljon se, että jos sun ois pakko valita jompikumpi synnytyksistä ilman kivunlievitystä kumman valitsisit? En tiedä ketään, eikä varmasti olekaan olemassa ketään, joka haluaisi sektion ilman puudutteita ja kivunlievitystä. Lukuisat naiset haluavat kuitenkin kokea synnytyksen ns. luomusti, eikä siinä ole mitään eriskummallista.
Sitten kun sai epiduraalin supistuskipu katosi kuin pieru saharaan. Kun olin tarpeeksi auki, supistus tuntui paineelta, kuin isolta kakkahädältä eikä ponnistaminen sattunut yhtään. Tuntui vain helpottavalta. Sektiokipuun ei helpota mikään muu kuin suuret määrät vahvoja lääkkeitä, jotka nekään ei sovi kaikille. Ja kaiken kukkuraksi se kipu kestää viikkotolkulla, ei vain synnytyksen ajan.
Mun mielestä sektion vs. alatiesynnytyksen vaarallisuudesta ja kipukertoimesta kertoo paljon se, että jos sun ois pakko valita jompikumpi synnytyksistä ilman kivunlievitystä kumman valitsisit? En tiedä ketään, eikä varmasti olekaan olemassa ketään, joka haluaisi sektion ilman puudutteita ja kivunlievitystä. Lukuisat naiset haluavat kuitenkin kokea synnytyksen ns. luomusti, eikä siinä ole mitään eriskummallista.
Toivoisin kaikilta sektion läpikäyneiltä harkintaa sitä suositellessaan "helppona" synnytyskeinona. Todennäköisesti kyseinen ihminen ei vielä tiedä sektiosynnytyksen pitkäaikaisongelmista. Olisin niin iloinen ja ylpeä jos sektiosynnytys ei olisi vaihtoehto missään maassa, vaan ainoastaan viimeinen keino, jos alatiesynnytyksessä tulee komplikaatioita tai naisella on jokin sellainen rakenteellinen vika, ettei alatiesynnytys ole mahdollista.
Mutta se miksi olen niin sektiota vastaan "vaihtoehtoisena synnytyskeinona" auennee sitten lopullisesti seuraavassa postauksessa. Ihmettelempä vain jos vielä sen jälkeen joku vapaaehtoisesti valitsisi ennemmin sektion kuin alatiesynnytyksen.
White And Crisp
One outfit from the only sunny day from last week. I feel so sorry, that I can't take pictures anymore so often, and my closet would be full of new outfit ideas. It feels that it would be raining all. the. time. It can be that all of the sudden sun starts to shine and just when I've get everything ready for picturing, it starts to rain again. It has been so weird autumn by far.
I was thinking to enjoy a little bit more summery colors now the last times. Basic leather look leggings, a nude camisole and a white masculine blazer. Yup, the last days that you can wear only blazer when going out. Oversized blazers are my favourites at this moment. B thought that I've accidentally bought a few numbers too big. But no, my dear. If he could fit in it, then the size is perfect. It's then also warmer. How practical! But a coat freak like me doesn't feel sorry to dig out all the winter coats. I can't wait to purchase a new wool look coat for this winter. I try to push it a little still. Just a for a while.
I've also realised that all darker colors in makeup start to feel more attractive by now. All autumny colors like purple, bronze, orange and gold are my favourites with eyeshadows. Matt look blush shades and darker lipsticks are the things I like a lot in makeup every fall.
We're living now the last days before leaves will start falling. More north they might be already falling. Every evening I light up some vanilla scented candles, my all time favourites. How cozy it can feel! Usually I'm always blogging in the evening, in candlelight with a glass of Shiraz. It couldn't get any better.
Hope you're having a good start for the week also!
Yksi asu siltä yhdeltä ainoalta aurinkoiselta päivältä viime viikolla. Siis niin niin tylsää kun ei pääse enempää kuvailemaan ja kaapissa olisi vaikka kuinka paljon uusia asuideoita valmiina kuvattaviksi. Tuntuu, että sataa koko ajan. Sitten yhtäkkiä saattaa alkaakin paistamaan, ja juuri kun olen saanut kerättyä kaikki kuvauskimpsut kasaan alkaakin sataa kaatamalla. Ihan kummallinen syksy ollut tähän asti.
Ajattelin fiilistellä viimeiset kerrat vähän kesäisemmissä väreissä. Perus leather look leggingsit, nude cami ja maskuliininen bleiseri. Jep, enää ei montaa päivää pärjää pelkässä bleiserissä. Kaikki ylisuuret bleiserit on monen, niin myös mun suosiossa tällä hetkellä. B kysyi ostinko vahingossa liian ison. Ehen! Jos B itse mahtuisi siihen, silloin on koko kohdillaan. Lämmittääkin silloin huomattavasti enemmän. Mutta tämmöisenä takkifriikkinä en kyllä pistä pahakseni kaivaa talvitakkejakin esille. Niin jo kutkuttelis käydä hakemassa talven eka uusi villakangastakki kotiin, mutta olen yrittänyt malttaa mun mielen. Vielä edes hetkisen.
Huomaan myös, että meikkipuolella alan kallistumaan vähän tummempiin vaihtoehtoihin. Kaikki ihanat syksyn sävyt, kuten luumu, pronssi, oranssi ja kulta kutkuttelee nyt luomiväreissä. Myös tummemmat mattaposkipunat ja ah, kaikki ihanat syvät huulipunat odottaa myös käyttämistä meikkipussukassa.
Nyt elelläänkin ihan vikoja päiviä ennen ku lehdet alkaa tippumaan puista. Vähän ylempänä on jo varmasti tippuneetkin. Oon alkanut polttelemaan kynttilöitä nyt joka ilta ja vitsit et on kyllä tunnelmallista. Yleensä kirjottelen blogia tälleen iltasella. Kynttilän valossa, kera punaviinilasin, voisko mukavampaa ollakaan?
Toivottavasti sun viikko on lähtenyt hyvin käyntiin!
blazer Missguided
top Selected Femme
leggings Zara
boots H&M
Back To Brunette and other randoms
Here it is! My new hair! I wanted to quickly take some pics of my new look, 'cause I'm just so excited about it. I did the whole transformation on between Tuesday and Wednesday night. Already the next morning when I woke up, I realised I'd made the right decision. I finally have that homy and right feeling about myself. I know for some it might take a while to get used to see me as a brunette. Like Leon... He was on Wednesday morning horrified. What have you done, mom?! I think he still hasn't forgiven me. And of course everybody are allowed to have their opinion. You just have to listen to yourself and do what feels right for you. You can never please everyone.
Tässä ne nyt on! Mun uudet hiukset! Halusin äkkiä jo ottaa pikakuvat mun uudesta luukista, koska oon vaan niin innoissaan tästä. Tein koko muutoksen ti-ke välisenä yönä, ja jo heti seuraavana aamuna herättyä tuntu, että tulipas tehtyä oikea päätös. Mulla on pitkästä aikaa niin kotoisa ja normaali olo. Musta tuntuu, et olin kaivannu tätä muutosta jo pitkään, mutta peloissaan vaan yritin sysätä sitä tunnetta muualle. Ja ihan turhaan! Toki varmasti monilta vaatii nyt oman aikansa tottua kattomaan mua brunettena. Niin ku Leon... Raukka oli keskiviikko-aamuna ihan kauhuissaan, et mitä oon oikein menny tekemään. Luulen, ettei vieläkään ole antanut mulle anteeksi. :D Ja tietenkin kaikilla on oma makunsa siitä, miltä kenenki pitäisi näyttää. Mutta omaa tunnetta sitä on vain kuunneltava. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, tärkeintä on, että itsellään on hyvä olo.
We was today at Zara with Elion. I finally found those almost perfect mom jeans, which I have been looking for. I can't wait to come and show them to you also!
Oltiin tänään Elionin kanssa Zarassa. Löysin vihdoin ja viimein mun kauan etsimät täydellisyyttä hipovat mamma farkut. Maltanpa tuskin odottaa, että pääsen esittelemään ne sullekin!
Outfit of the day. With my new hair, all my clothes look also new. How much I have missed the combo of a white shirt and brown hair.
Päivän asu. Kaikki omat vaatteet näyttää uusien hiusten kanssa ihan uusilta. Miten paljon olinkaan kaivannut tätä valkoinen kauluspaita-tummathiukset -kompoa.
Shoes of the day. I'm trying to get all out from my heels on these last days that we can still wear them. I feel cold with them already, but just a few days more, before we have to put them to storage for many months. How sad!
Päivän kengät. Yritän ottaa kaiken ilon irti näistä viimeisistä hetkistä, kun voi käyttää avokkaita. Nyt jo alkaa paleltamaan näissä, mutta vielä muutaman kerran, ennen kuin joutuu taas säilömään kaikki nämä kaunokaiset moneksi kuukaudeksi. Miten surullista!
Do you remember that post, where I had collected some inspo pictures about the upcoming transformation of our bedrooms. You can see there a vanity table, that I've been wanting to have. Now, I'm starting to lean towards this kind of, more minimalistic style. What do you think? Or is this after all more suitable for a normal home than for a beauty saloon? I'm not sure where should I start to take the interior...
That's it for today. Next time an outfit post coming up. Have a lovely Friday! <3
Muistatko sen postauksen, jossa aloin pikkuhiljaa tekemään makuuhuoneen muodonmuutosta. Siinähän olin tehnyt inspis kollaasin, jossa näkyi meikkipöytä, jonka haluaisin kauneushuoneeseeni. Nyt olenkin alkanut kallistumaan tämmöiseen vähän minimalistisempaan tyyliin. Mitä olet mieltä? Vai onko tämä sittenkin enemmän omakotimainen kuin hoitolamainen? En oikein ole varma, minne suuntaan lähtisin sisustusta viemään...
No mutta siinäpä se tältä päivää. Ensi kerralla pitkästä aikaa asupostausta. Ihanaa perjantaita! <3
Blonde or brunette?
Like almost every autumn, also this year I've got this big craving to go back to brunette. My real hair colour is cold dark brown. As a blondie my root growth seems black. I would so much like to have my own hair colour back, but do I have the courage... Mostly I scare that I would get bored of it easily and going back to blonde won't be that easy.
Ofcourse because of the change, but also because of the condition of my hair I've started thinking going dark. Bleaching eats away my hair, especially because I need to use so high volume developers. After I went blonde my hair haven't got any length since. Ofcourse it grows, but the ends break off so easily that the length stays the same. When I was brunette, my hair was til my lower back.
I collected some inspo from Pinterest to this post. That kind of natural brown with some balayage on the topper board looks really beautiful. On the other hand, if I'd get bored, I could do some highlights or ombre to freshen up the look, like in the pictures under.
Help me! What do you think? To stay blonde or going back to my own colour?
Niin ku melkein aina, myös tänäkin syksynä mulle on tullu ihan hirvee himo saada hiukset takaisin tummiksi. Mun oikea hiusten värihän on ihan kylmä tumman ruskea. Blondina ollessa tyvikasvu näyttääkin sitten melkein mustalta. Haluisin niin kovasti oman värin takaisin, mutta riittääkö mulla rohkeus... Eniten pelkään, että tulen nopeasti kyllästymään ja sitten takaisin blondiksi ei ihan tuosta noin vaan päästäkään.
Tietysti muutoksen takia, myös hiusten kunnon takia olen alkanut miettimään tummaksi paluuta. Blondaus kuluttaa hiusta ihan hirveästi, varsinkin kun joudun käyttämään ihan kunnon hapetteita, että saisin hiukset vaalenemaan. Sen jälkeen kun tein muutoksen blondiksi, ei nämä mun hiukset ole kasvaneet pituutta yhtään. Siis tietenkin kasvavat, mutta blondauksen takia katkeilevat niin, että pituus pysyy koko ajan samana. Tummana ollessa omat hiukset kasvoivat alaselkään asti.
Tähän postaukseen keräsin vähän inspiskuvia Pinterestistä. Tuommoinen luonnollisen ruskea yläkerran kuvissa on pitkänä todella kaunis. Toisaalta sitten taas, jos alkaa kyllästymään, kevyillä raidoilla tai liukuvärjäyksellä sais vähän vaihtelua hiuksiin, niin kuin noissa kuvissa alapuolella.
Apua! Mitä olet mieltä? Pysyä blondina vai takaisin omaan väriin?
Näin Helposti Opetin Poikani Pois Vaipoista - Vai Mites Se Nyt Menikään?
Tänään aamulla päätin, että on vihdoin tullut aika opettaa Elionkin kuivaksi. Syy miksi odotin näin kauan, oli rehellinen laiskuus. Tuntui, etten yksinkertaisesti jaksanut alkaa juoksuttamaan Elionia pöntöllä ja korjailemaan vahinkoja lattioilta. Mutta ei tätä voinut loputtomiin lykätäkään. Sitäpaitsi Leon oppi kuivaksi 3:ssa päivässä. Ei onneksi paha rupeama edessä. Niin ainakin luulin...
Aamupalan jälkeen pyysin Elionin luokseni. Katsoin suoraan silmiin, ja selitin, kuinka iso poika Elionista on kasvanut, Elion ei ole vauva enää, joten tänään Elion alkaa käymään pöntöllä tekemässä pissat ja kakat. Elion tuijotti minua ensin huolestunein silmin, käänsi sitten katseen maahan ja vastasi, "ökei".
Päätin ottaa Elionille käyttöön samat metodit, joilla opetin Leoninkin kuivaksi muutamassa päivässä. Kaapissa oli tusina yllätysmunia, puukynät, saippukuplia, piirustuslehtiöitä, tarroja, kaikkea mahdollista pientä palkintoa, joista Elion saisi aina yhden onnistuneen vessareissun jälkeen. Tottakai myös Leon saisi palkinnon Elionin onnistumisista.
Ensimmäinen pissa tuli pönttöön heti. Jee!!! Tuuleteltiin kovasti ja lyötiin ylävitosta. Ensimmäien suklaamuna ansaittu. Ihmettelin, ettei Elion hyppinyt yhtälailla riemusta kuin Leon aikanaan. Oli kyllä iloinen, muttei mitenkään ylipaljon. Haettiin kaapista Elionille ihkaensimmäiset poikien pikkuhousut, jotka hän sai itse pukea. Siinä kohtaa näin pieniä ylpeyden pilkahduksia Elionissa.
Pojat lähtivät takapihalle leikkimään. Hetken päästä muistin, että pitäisi varmaan kysellä Elionilta, tarviiko käydä pissalla. Siihen samaan hetkeen kuulin pihalta Elionin huutavan "pissa tuli!" Voi perse. Ei kun vaihtamaan vaatteita. Olin päättänyt olla tekemättä vahingosta numeroa, vaan pelkästään muistuttaa, ettei Elionilla ole enää vaippaa ja pissa tehdään pöntölle.
Vähän ajan päästä lähdettiin käymään kaupassa. Elion sai kokeilla vielä juuri ennen lähtöä, tulisiko pissa. Yhtäkkiä hän oli todella vastahakoinen edes kokeilemaan. Alkoi itkeskelemään ja hoki "ei tu pissa, ei tu pissa." Selvä, eihän sitä väkisin voi. Puin vaipan kauppareissun ajaksi, ihan vain varmuuden vuoksi. Juuri kun sain Elionin istumaan kärryihin hän tuumasi, "äiti, pissa tuli," taputteli vaippaa ja hymyili leveästi. Vastasin vain, että jaahas...
Kotiin päästyä vaippa taas pois ja pöntölle. Ei tu pissa, ei tu pissa, Elion alkoi itkemään. Yritin kannustaa, kuinka vaikka mitä hienoja palkintoja olisi kaapissa vielä odottamassa. Ei tu pissa! Enion heemot (=Elionilta menee hermot). Selvä, ei sitten. Pikkarit sitten vain jalkaan.
Ihmetytti kovasti Elionin yhtäkkinen vastahakoisuus. En yhtään ymmärrä missä kohtaa tein väärin. Kaikki meni yhtä hyvin kuin Leonin kanssa ensialkuun ja sitten yhtäkkiä kaikki olikin pielessä.
Syötiin ruoka ja jälleen pissat housuun. Teki jo mieli luovuttaa. Joka kerta kun vein Elionin pöntölle, alkoi lohduton itku. Oltiin harjoteltu pönttöilyä jo monta kertaa ennen tätä. Tehty monet yksittäiset pissat ja kahdet kakat sinne. Koskaan ei Elionia ollut pönttöily harmittanut. Nyt kun halusin siirtyä siihen kokonaan, olikin sitten pönttö aivan persiistä. Ehkä se olikin se asia mikä Elionia harmitti. Kun vaippaa ei saanutkaan enää takaisin, motivaatio harjotteluun loppui.
Vielä yhdet pissat Elion teki illalla lattialle, kun päätin viedä pojan pesuille, yökkärin vaihtoon ja pukea vaipat jalkaan. Tunnelma oli epäonnistunut. Oliko tämä nyt joku karman laki, kun Leonin kanssa olin ehtinyt innostua kuinka helppoa on opettaa lapsi kuivaksi? "Täytyy vain tietää, kuinka se tehdään." My ass!!!
Oltiin tapamme mukaan asettumassa nukkumaan, kun pojat vielä katselivat muutamia pehmolelujaan sängyssä. Juteltiin päivän tapahtumia läpi, kunnes yhtäkkiä Elion mainitsi "ei tu pissa." Sanoin Elionille, että joku päivä Elionin on vain pakko jättää vaippa pois. "Onko Elion vauva vai poika?" kysyin häneltä. "Poka," kuului määrätietoinen vastaus. Kysyin, mentäisiinkö vielä kerran kokeilemaan, jos se pissa vaikka tulisikin. Sitten Leon ja Elion voisi vielä vähän aikaa katsella sängyissä uusia palkintoja. "Ökei." Ja sitten mentiin.
Elion istuutui ja alkoi jälleen olemaan vastahakoinen. Mitähän kaikkea siellä palkintopussissa onkaan, kysyin Elionilta. "Katso, tämä on ihan täynnä palkintoja," sanoin ja näytin Elionille palkintopussia. Hän lopetti itkemisen, katsoi alas ja alkoi pissaamaan. Ai niin!!! Olin ihan unohtanut! Tuli tässä samantien kirjottaessa mieleen. En ensimmäisenä päivänä pukenut Leonille pikkareita ollenkaan jalkaan. Täytyy ihan käydä lunttaamassa...
Pojat saivat palkintopusseista Salama Mcqueen tarrakirjat tarroineen. Elion oli onnesta soikeana ja ylpeä vessareissusta. Yritin olla niin kannustava ja hurraava kuin suinkin osasin. Onneksi ilta päättyi onnistumiseen. Ja täytyy tietenkin muistaa, että kaikki lapset ovat yksilöitä. Se mikä toiselle on helppoa, saattaa toiselta viedä huomattavasti kauemmin aikaa. Toivottavasti huomenna ollaan asteen voitokkaampia.
Aamu alkoi lupaavasti
Aamupalan jälkeen pyysin Elionin luokseni. Katsoin suoraan silmiin, ja selitin, kuinka iso poika Elionista on kasvanut, Elion ei ole vauva enää, joten tänään Elion alkaa käymään pöntöllä tekemässä pissat ja kakat. Elion tuijotti minua ensin huolestunein silmin, käänsi sitten katseen maahan ja vastasi, "ökei".
Päätin ottaa Elionille käyttöön samat metodit, joilla opetin Leoninkin kuivaksi muutamassa päivässä. Kaapissa oli tusina yllätysmunia, puukynät, saippukuplia, piirustuslehtiöitä, tarroja, kaikkea mahdollista pientä palkintoa, joista Elion saisi aina yhden onnistuneen vessareissun jälkeen. Tottakai myös Leon saisi palkinnon Elionin onnistumisista.
Ensimmäinen pissa tuli pönttöön heti. Jee!!! Tuuleteltiin kovasti ja lyötiin ylävitosta. Ensimmäien suklaamuna ansaittu. Ihmettelin, ettei Elion hyppinyt yhtälailla riemusta kuin Leon aikanaan. Oli kyllä iloinen, muttei mitenkään ylipaljon. Haettiin kaapista Elionille ihkaensimmäiset poikien pikkuhousut, jotka hän sai itse pukea. Siinä kohtaa näin pieniä ylpeyden pilkahduksia Elionissa.
Voihan pissat
Pojat lähtivät takapihalle leikkimään. Hetken päästä muistin, että pitäisi varmaan kysellä Elionilta, tarviiko käydä pissalla. Siihen samaan hetkeen kuulin pihalta Elionin huutavan "pissa tuli!" Voi perse. Ei kun vaihtamaan vaatteita. Olin päättänyt olla tekemättä vahingosta numeroa, vaan pelkästään muistuttaa, ettei Elionilla ole enää vaippaa ja pissa tehdään pöntölle.
Vähän ajan päästä lähdettiin käymään kaupassa. Elion sai kokeilla vielä juuri ennen lähtöä, tulisiko pissa. Yhtäkkiä hän oli todella vastahakoinen edes kokeilemaan. Alkoi itkeskelemään ja hoki "ei tu pissa, ei tu pissa." Selvä, eihän sitä väkisin voi. Puin vaipan kauppareissun ajaksi, ihan vain varmuuden vuoksi. Juuri kun sain Elionin istumaan kärryihin hän tuumasi, "äiti, pissa tuli," taputteli vaippaa ja hymyili leveästi. Vastasin vain, että jaahas...
Kotiin päästyä vaippa taas pois ja pöntölle. Ei tu pissa, ei tu pissa, Elion alkoi itkemään. Yritin kannustaa, kuinka vaikka mitä hienoja palkintoja olisi kaapissa vielä odottamassa. Ei tu pissa! Enion heemot (=Elionilta menee hermot). Selvä, ei sitten. Pikkarit sitten vain jalkaan.
Ihmetytti kovasti Elionin yhtäkkinen vastahakoisuus. En yhtään ymmärrä missä kohtaa tein väärin. Kaikki meni yhtä hyvin kuin Leonin kanssa ensialkuun ja sitten yhtäkkiä kaikki olikin pielessä.
Syötiin ruoka ja jälleen pissat housuun. Teki jo mieli luovuttaa. Joka kerta kun vein Elionin pöntölle, alkoi lohduton itku. Oltiin harjoteltu pönttöilyä jo monta kertaa ennen tätä. Tehty monet yksittäiset pissat ja kahdet kakat sinne. Koskaan ei Elionia ollut pönttöily harmittanut. Nyt kun halusin siirtyä siihen kokonaan, olikin sitten pönttö aivan persiistä. Ehkä se olikin se asia mikä Elionia harmitti. Kun vaippaa ei saanutkaan enää takaisin, motivaatio harjotteluun loppui.
Vielä yhdet pissat Elion teki illalla lattialle, kun päätin viedä pojan pesuille, yökkärin vaihtoon ja pukea vaipat jalkaan. Tunnelma oli epäonnistunut. Oliko tämä nyt joku karman laki, kun Leonin kanssa olin ehtinyt innostua kuinka helppoa on opettaa lapsi kuivaksi? "Täytyy vain tietää, kuinka se tehdään." My ass!!!
Oltiin tapamme mukaan asettumassa nukkumaan, kun pojat vielä katselivat muutamia pehmolelujaan sängyssä. Juteltiin päivän tapahtumia läpi, kunnes yhtäkkiä Elion mainitsi "ei tu pissa." Sanoin Elionille, että joku päivä Elionin on vain pakko jättää vaippa pois. "Onko Elion vauva vai poika?" kysyin häneltä. "Poka," kuului määrätietoinen vastaus. Kysyin, mentäisiinkö vielä kerran kokeilemaan, jos se pissa vaikka tulisikin. Sitten Leon ja Elion voisi vielä vähän aikaa katsella sängyissä uusia palkintoja. "Ökei." Ja sitten mentiin.
Elion istuutui ja alkoi jälleen olemaan vastahakoinen. Mitähän kaikkea siellä palkintopussissa onkaan, kysyin Elionilta. "Katso, tämä on ihan täynnä palkintoja," sanoin ja näytin Elionille palkintopussia. Hän lopetti itkemisen, katsoi alas ja alkoi pissaamaan. Ai niin!!! Olin ihan unohtanut! Tuli tässä samantien kirjottaessa mieleen. En ensimmäisenä päivänä pukenut Leonille pikkareita ollenkaan jalkaan. Täytyy ihan käydä lunttaamassa...
Leon on visuaalinen jäbä ja hänen tarvitsee konkreettisesti nähdä, miten ja mistä pissa tulee ja minne se kuuluisi ohjata. Leon on siis niin kauan kokonaan ilman housuja, kunnes asia on sisäistetty.Apua! Voisiko tämä olla yksi syy, miksi Elion teki niin monet pissat housuun? Olin ihan unohtanut tämän homman. Miten ihminen voi unohtaa omat oppinsa? Huomenna ollaan ainakin aamupäivä sisätiloissa ilman housuja. Katsotaan alkaisiko homma vihdoin tuottamaan tulosta.
Pojat saivat palkintopusseista Salama Mcqueen tarrakirjat tarroineen. Elion oli onnesta soikeana ja ylpeä vessareissusta. Yritin olla niin kannustava ja hurraava kuin suinkin osasin. Onneksi ilta päättyi onnistumiseen. Ja täytyy tietenkin muistaa, että kaikki lapset ovat yksilöitä. Se mikä toiselle on helppoa, saattaa toiselta viedä huomattavasti kauemmin aikaa. Toivottavasti huomenna ollaan asteen voitokkaampia.
Kuinka matkustaa stressittömästi lasten kanssa: Lue 6 tärkeintä vinkkiä
Lasten kanssa matkustelu ei ole stressitöntä. Se on oikeestaan ihan väistämätön osa kaikkea lomailua. Kaikkien näiden vuosien, ja autossa sekä lentokoneessa vietettyjen kilometrien aikana olen oppinut, ettei koskaan voi olla liian varautunut. Kaikki muuttuu onneksi helpommaksi, mitä enemmän niitä asioita teet. Itse olisin selvinnyt monelta pattitilanteelta, jos ei kaikkea olisi tarvinnut oppia kantapään kautta. Oon niin innoissani kun pääsen jakamaan vinkkini tänään sulle, että teijän reissut vois heti alusta alkaen sujua helpommin.
Mutta nyt, tässä tärkeimmät 6 vinkkiäni stressittömään matkusteluun lasten kanssa.
1. Preppaa lapsesi jo etukäteen
Jopa taaperot ymmärtää paljon, vaikkeivät itse osaisi vielä puhua. Itse tykkään alkaa kertomaan lapsille tulevasta jo siinä vaiheessa kun aletaan pakkailemaan. Yleensä he haluavat itse pakata käsitavarareppunsa auto- tai lentomatkaa varten. Samalla alan selittämään, mitä kaikkea kyseisen matkan ajaksi lapsi voisi tarvita, kun se tulee kestämään niin ja niin kauan saapua perille.
Kun lähdemme autolla Kosovoon, preppaan pojat askel askeleelta. Kotona pakkaillessa kerron tulevasta risteilystä Ruotsiin ja yöstä, joka tullaan viettämään laivassa. Ruotsiin saavuttua alan höpöttelemään, kuinka seuraavaksi mennään katsomaan suuren suurta siltaa, jonne kestää ajaa noin viisi tuntia, ja mitä kaikkea he sinä aikana voisivat autossa tehdä ja leikkiä. Reissattiin sitten autolla tai koneella, kysyn silloin tällöin Leonilta, muistaako hän itse mitä seuraavaksi tapahtuu. Se tuntuu olevan hänelle hauskaa ja tärkeää.
Preppaamalla ja pieniä muisteluleikkejä järjestämällä lapsen mielenkiinto pysyy yllä, ja suurimmilta turhautumisilta on helpompi välttyä.
2. Koeaja matka mielessäsi
Käy matka mielessäsi läpi aika tarkkaakin. Esimerkiksi koneella matkuessa välilaskuihin jäävä aika ja kuljetukset kentällä? Missä kohtaa viimeistään passit olisi hyvä olla lähellä? Muista myös tarkistaa hyvissä ajoin, että ne ovat vielä voimassa. Jotkut maat vaativat, että passi on voimassa vielä vähintään 6 kk, että voit päästä sisälle. Meillä on aina oikea passishow kun käsittelyssä on neljä passia, ja Itävallan jälkeen niitä syynätään oikein huolella joka rajanylityksellä.
Autolla matkustaessa huomioi myös mahdolliset korruptoituneet maat, joissa on hyvä olla aina käteistä mukana. Kerran jouduttiin maksamaan ylimääräiset 20 e, jottei tullimiehet laittaneet meitä odottamaan rajanylityksellä kokonaista yötä lasten kanssa. Väärin joo, mutta joitakin asioita me ei vaan voida muuttaa. Meidän edellä oleva Saksalaispariskunta ei ymmärtänyt tullimiehen hienovaraista vihjailua, ja sinne he sitten ohjattiin, jonon ulkopuolelle odottamaan.
Lasten kanssa matkustaessa on hyvä myös suunnitella ajoreitti tarkasti etukäteen. Jos ajetaan Viron kautta, ei jäädä ennen Saksaa mihinkään autoon yöksi nukkumaan. Saksasta Kroatiaan asti se on jo sitten turvallista. Lisäksi vältellään tiettyjä maita, kuten Serbiaa, sen ja Kosovon huonojen välien takia.
Nämä asiat on hyvä tietää, että osaa navigaattorista valita oikean reitin. Sitten ei tarvitse lähteä tekemään uukkareita rajanylityksellä, mikä ei kovin hyvältä tullimiesten silmissä näyttäisi.
Varsinkin lasten kanssa matkustaessa tämmöiset asiat on tosi tärkeitä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja ihan varmasti saat minimoitua stressin puolella.
3. Mukavuus on kaiken a ja o
Kun matkustat ja istut paikoillaan tuntitolkulla mukavuus on kaikki kaikessa. Yleensä puen pojille kevyet shortsit ja t-paidat sekä jalkaan sujautettavat crocs-sandaalit. Kun nukutaan yö autossa, tykkään vaihtaa heille yöpuvut päälle, jotta olo olisi mahdollisimman mukava ja normaali. Molemmilla on lähettyvillä myös peitot, sillä joskus etelässä yöt on viileitä, eikä autoa voi laittaa ihan hullun lämpimäksi, sillä silloin kuskiakin alkaa nukuttamaan.
4. Ajamisen ajoitus
Aina ennen kuin lähdetään tien päälle, suunnitellaan se poikien syömä- ja nukkuma-aikojen mukaan. Matkustaminen on puolet stressittömämpää kun molemmat nukkuvat. Silloin ei koskaan pysähdytä tauolle, jottei uni vain vahingossa katkeaisi, kun auton vauhti hidastuu. Kotona Leon ei koskaan nuku päikkäreitä, mutta reissun päällä voi nukkua tuntitolkulla.
Tauoilla pysähdytään syömään sellaisiin paikkoihin, joissa on hyvät ravintolat ja lapsilla mahdollisuus leikkiä. Silloin annetaan heidän juosta ja loikkia oikein olan takaa ja purkaa pahimmat energiat ainakin tunnin ajan. Tauon jälkeen matkan jatkaminen on lapsille usein vaikeinta, varsinkin jos ennen sitä he ovat sattuneet nukkumaan. Siihen kannattaa varautua keksimällä heille heti jotain tekemistä ja jälleen muistutella ja kertoa seuraavasta etapista.
On selvää, että silloin tällöin lapsi turhautuu. Leon on kerran sanonut, ettei jaksa enää odottaa "tässä kestää niin hirveen kauan." Ja alkoi itkemään. On tärkeää pysyä itse rauhallisena, sillä lapselle hermostuminen on siinä kohtaa kaikista huonoin vaihtoehto, sillä se vain pahentaa hänen turhautumista. Sanoin, ettei tässä oikein ole vaihtoehtoja, pakko vain malttaa odottaa. "Koska toinen vaihtoehto on jäädä tienposkeen istumaan ja sillä tavalla ei ainakaan olla koskaan perillä. Haluatko, että jäädään istumaan?" "En!" Leon örähti, eikä sen jälkeen asiasta enää maininnut.
5. Varaudu oikein
On järkevää ladata lapsille videoita, mutta älä aliarvioi vanhojen kunnon autoleikkien viihdyttävää voimaa. Leon muistaa jo valtaosan eri automerkeistä ja parhaillaan opettelee kirjaimia rekisterikilvistä. Omat lelut on myös tärkeitä matkaa varten. Yksi suurimmista ilonaiheista on kuitenkin matkaeväät, joita pojat odottaa kuin kuuta nousevaa. On kuitenkin tärkeää säännöstellä ne oikein. Liika juominen puolestaan aiheuttaa turhia pissapysähdyksiä, joten aina kun juon itse annan pojillekin. Muuten juomisesta tulisi lapsille vain hauska ajanviete.
6. Pakkaa tärkeimmät ja pakkaa ne oikein
Itse pakkaan aina vähän liikaa mukaan. Jokaikinen kerta. Pakkaan aina erikseen laukut perillepääsyyn ja laukut automatkalle. Autolaukut pidetään aina hollilla, jotta ne on helppo napata mukaan aina silloin, kun jäädään hotelliin yöksi. Laukuista myös tarvitsee aina silloin tällöin jotain jo autossa, joten laukuille on oltava helppo pääsy.
Tässä siis kaikki mitä pakkaan erikseen automatkalaukkuihin:
- Vaipat - Otan niitä mieluiten koko paketin autolaukun hollille, siten, että saan napattua vaipan helposti vain takakontin avaamalla. Vaippoja kannattaa ottaa myös koneeseen mukaan mieluiten muutama liikaa kuin liian vähän. Hyvä nyrkkisääntö on yksi vaippa yhdelle tunnille.
- Matkaeväät - Ihan parhaita matkaeväitä on erilaiset keksit (suolaiset ja makeat), sipsit, pillimehut, makeiset kohtuudella, kaikki sellainen mitä lapsi voi napostella helposti yksin ilman avustusta. Vältä kaikkea suklaista ja muuta sotkevaa. On todella rasittavaa könytä koko ajan etupenkiltä puhdistamaan lapsen käsiä ja katsoa, kuinka pian kaikki lelut, matkatavarat, penkit ja vaatteet on ihan sotkussa.
- Kosteuspyyhkeet - Sotkusta puheenollen.. Kosteuspyyhkeitä kuluu meillä ihan huolella aina tienpäällä. Siisteys on ehdottomasti osa matkustusmukavuutta, joten aina syönnin jälkeen putsaan poikien kädet ja kasvot. Silloin tällöin saatetaan tauoilla putsata myös penkkejä, jos pojat on sattuneet tekemään sotkua. Kosteuspyyhkeet on myös tosi tärkeät jos päädytään viettämään yö autossa. Teen niillä pojille aina pienimuotoiset iltapesut, ja yökkäreihin pujahtaminen on huomattavasti mukavampaa.
- Mukavuusesineet - Oli se sitten peitto tai tyyny tai pehmolelu, varmista että lapsella on mukana se itselle tärkein. Asiat, jotka on tuttuja turvallisia on lapselle kaikki kaikessa. Peitot ja tyynyt pakkaan muutenkin aina mukaan, niin yö sujuu autossa ongelmitta.
- Tabletit tietenkin - ostettiin molemmille omat minitabletit, ettei aina tarvitsisi tapella, mitä seuraavaksi katsotaan. Pojat katsovatkin tableteista aina ihan eri ohjelmia. Tablettien pidikkeet, jotka kiinnitetään etupenkin niskatukeen on myöskin tärkeät, jottei pää alaspäin ollessa tulisi huono olo.
- Vaihtovaatteet - autolaukkuun pakkaan aina mukaan ainakin neljät eri vaatekerrat. Matka perille kestää kuitenkin useita päiviä. Viimeistään sitten, kun nukutaan hotellissa, vaihdan lapsille uudet vaatteet.
- Omat reput - Poikien omissa repuissa on unilelut sekä muut lelut. Myös puuvärit ja piirustuslehtiöt on mukavaa ajanvietettä ja hyvä pitää mukana.
- Muovipussit - Pidän muovipusseja mukana aina vastasuuden varalta. Niihin on helppo laittaa matkan aikana kaikki roskat, ruokatähteet ja likaiset vaatteet. Mutkaisilla teillä Elion saattaa voida pahoin, silloin joudun pitää aina muovipussia hollilla.
Jälkikäteen ajateltuna, vanhoja kuvia katsellessa, ei edes muista, millaisiin järjestelyihin sitä joutuikaan tukeutumaan. Ja niin se kuuluu ollakin. Lasten kanssa eläminen vaatii erityisjärjestelyitä niin kotona kuin reissussa. Lopulta ne ihanat hetket, kaikki ihanat muistot on sen kaiken vaivan arvoisia. Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua sulle. Kerro myös kommenteissa, jos sinulla olisi lisää vinkkejä stressittömään matkustamiseen lasten kanssa.
Näin Valitset Vartalotyyppiäsi Imartelevan Kokouimapuvun
/ Postaus sisältää mainoslinkkejä /
Kokouimapuvut jatkaa tänäkin kesänä suosittuina. Niissä on se ihana puoli, että itsellesi sopivan mallin löydyttyä vartalotyyppisi pääsee oikeuksiinsa ja olo on huomattavasti mukavampi kuin bikineissä.
Oma suosikkivalikoima löytyy ehdottomasti Asokselta. Myös Zalando, H&M ja boohoo.com ovat hyviä sivustoja uikkarivalikoimaltaan. Se miksi Asos vetää pisimmän korren, on heidän valtava valikoima edullisista tuotteista designerluomuksiin sekä joka tuotteelle tehdyt videot. Asos saa pisteet myös kokolaskurista, joka ei vielä kertaakaan ole erehtynyt ehdottaessaan minun mitoille sopivaa kokoa.
Nuorena käytin pelkästään kokouikkareita. En varmasti ole ainoa, ja siksi niin monella saattaa olla väärä käsitys, että ne olisivat jotenkin vanhanaikaisia. Viimeistään nyt olisi hyvä päästä yli niistä (vink, vink B...). Tänä kesänä tulen olemaan valtaosan ajasta kokouikkarissa, niin kovaa olen hurahtanut taas niihin. Erityisesti rakastan kirkkaita sävyjä, kukkaprinttisiä, röyhelöisiä, ja sellaisia, joissa on jokin silmiin pistävä juju.
Alkuun ei ollut kuitenkaan helppoa löytää just mun vartalotyypille sopivaa mallia. Muutama hutiostos tuli tehtyä, kunnes aloin tekemään selvitystyötä, millaisiin asioihin mun pitäisi uikkariostoksilla kiinnittää huomiota. Nyt tiedän niistä tärkeimmät ja tulin jakamaan ne tänään myös sulle. Toivottavasti voin auttaa suakin löytämään unelmauimapuvun tälle kesälle.
Isorintainen
Valitse uimapuku, jonka yläosa on maltillinen ja imartelee rinnustasi. Tukea ja mukavuutta lisää paksut olkaimet tai niskalenkki sekä kaarituki tai vastaava leikkaus rintojen alla. V-mallinen kaula-aukko imartelee vartaloasi parhaiten. Vältä ohuita naruolkaimia ja push-up mallia.
Pienirintainen
Valitse uimapuku, jonka yläosa tekee rinnuksesta runsaamman. Topattu tai vuorattu push-up malli luo kurvikkuutta. Vaakasuorat linjat ja röyhelöt luovat illuusion runsaammasta povesta. Välttele kolmionmallisia yläosia.
Plus Size
Valitse uima-asu joka imartelee kurvikasta vartaloasi. Valitse malli, jonka kirkkaat värit osuvat alueelle, jota haluat korostaa ja tummat värit alueelle, jota haluat minimoida. Markkinoilla on paljon malleja, jotka ovat ns. muotoilevia tukien ja kaventaen vatsan seutua. Suosi printtejä, vältä yksivärisiä.
Kurviton
Valitse uikkari joka luo illuusion tiimalasista. Röyhelöt lanteilla ja/tai yläosassa imartelee vartaloasi. Erilaiset leikkaukset saa vartalon näyttämään kurvikkaalta. Vältä uimapukuja, joissa on koriste- tai kiristysnauhat sivuilla sekä kolmiomallista yläosaa.
Päärynän Mallinen
Valitse uimapuku, joka kiinnittää huomion yläosaan. Värikkäät yläosat yhdessä yksiväristen alaosien kanssa luo illuusion runsaammasta rinnuksesta solakammasta alakropasta. Saman efektin tekee uimapuku, jonka alaosa on yksinkertainen ja yläosassa jotain selvästi huomiotaherättävää.
snake bleed swimsuit - yellow frill swimsuit - floral stripe swimsuit - floral print frill swimsuit - spot halter swimsuit
Toivottavasti tästä postauksesta oli apua sulle. Jos sulta löytyy lisää vinkkejä, kommentoithan alle ja jaat ne meillekin! Itse ainakin tulen ostamaan vielä yhden jos toisenkin kokouikkarin tälle kesälle.
Ihanimmat asuideat puistoon ja piknikille
Kesässä parhaimpia asioita on puistoilu ja piknikit. Sisällä ei edes tee mieli viettää hyvillä ilmoilla aikaa. Lapsetkin viihtyvät ulkona ihan toisella tavalla, purkavat sinne suurimmat energiansa ja nukahtavat illalla oikeasti hyvän sään aikaan.
Toinen asia, miksi rakastan niin suuresti puistoilua ja piknikillä käymistä on ehdottomasti arkiset, käytännölliset ja niin ihanat kesäasut. Suomen kesä on sen verran lyhyt, että haluan joka päivä panostaa kauniisiin kesäasuihin. Lasten kanssa joutuu tietenkin varautumaan yllättäviin fyysisiin suorituksiin ja se kannattaa huomioida asuja valitessa. Asusta voi tehdä tyylikkään ja kesäisen muutamilla sesonkiin sopivilla tärpeillä, tinkimättä yhtään mukavuudesta.
Mekko & Aurinkohattu
Tämä on ehdottomasti paras vaihtoehto, jos sinäkin tahdot suojautua liialta auringolta. Olkihattu ei hiosta päätä ja toimii kuin mukana kulkevana aurinkovarjona. Pidemmän mallinen mekko antaa ilmavirtaa jaloille, paljastamatta kuitenkaan liikaa. Tämä on ehdottomasti yksi omista lemppariyhdistelmistä!
Maxihame & Kropattu Toppi
Jos haluat antaa vähän enemmän aurinkoa hipiälle, mutta istua kuitenkin huolettomasti maassa, maxihame yhdistettynä lyhyen malliseen toppiin on ihastuttava idea. Tämä on kevyt, tyylikäs ja supermukava yhdistelmä, sopiva monenlaiseen ulkoiluun lasten kanssa.
Korkeavyötäröiset Shortsit & Naruolkaintoppi
Päivinä, jolloin on todella kuuma, shortsit ja camitoppi on mun ykkösvalinta. Valitsemalla korkeavyötäröiset siistit shortsit tämä asu mukautuu puistoilusta iltamenoihin vaihtamalla sandaalit ja hiushuivi korollisiin kesäkenkiin ja näyttäviin korviksiin.
Shortsihame & Hauska Teeppari
Itse rakastan lyhyitä hameita kesäisin. Lasten kanssa ne ei ole aina se käytännöllisin valinta. Nykyään onneksi löytyy paljon ns. shortsihameita, jotka näyttää ulospäin aivan hameelta, mutta onkin todellisuudessa shortsit. Mikä äidin kesäunelma! Yhdistä röyhelöinen shortsihame hauskalla t-paidalla ja olo on kotoa lähtiessä trendikäs ja samaan aikaan mukava.
Lyhyt Mekko & Farkkutakki
Jos haluat saada talven valkaisemille koiville päivetystä, voit valita päivän asuksi myös lyhyen mekon. Nappaa mukaan farkkutakki, joka sopii täydellisesti kesäiseen arkeen, jos viileä ilma yllättääkin. Farkkutakissa on myös se hyvä puoli, että voit käyttää sitä peittämään haaruskat sun istuessa, jos mekkosi on sitä lyhyempää mallia.
Mikä asuideoista inspiroi sua eniten?