Positiivisuuspäivä
Oletko sinä koskaan herännyt kyseenalaistamaan, millaisen kuvan ihmisenä annat muille? Millaista seuraa olet?
Itse havahduin tuossa viime viikon lopulla, kuinka olenkaan antanut olotilan ja kipujen vetää itseni aika negatiiviseksi tyypiksi. Miia Metson loppuraskauden postauksia lukiessa tajusin olevani vain tämmönen valittava hormonihirviö. Tiedätkö sen tunteen? Tapaat jonku ihmisen, joka uhkuu sellaista positiivista energiaa. Sen jälkeen olet itse vähän pöllämystynyt ja mietit, mikä juuri pörhälsi ohitsesi. Jos et tiedä mistä puhun, onneksi olkoon, olet varmasti itse tämmöinen positiivinen ajattelija. :D
Itse havahduin tuossa viime viikon lopulla, kuinka olenkaan antanut olotilan ja kipujen vetää itseni aika negatiiviseksi tyypiksi. Miia Metson loppuraskauden postauksia lukiessa tajusin olevani vain tämmönen valittava hormonihirviö. Tiedätkö sen tunteen? Tapaat jonku ihmisen, joka uhkuu sellaista positiivista energiaa. Sen jälkeen olet itse vähän pöllämystynyt ja mietit, mikä juuri pörhälsi ohitsesi. Jos et tiedä mistä puhun, onneksi olkoon, olet varmasti itse tämmöinen positiivinen ajattelija. :D
Kuva Pixabay |
Miian synnytyskertomuksesta huomasin, kuinka oikealla asenteella voi selvitä jopa synnytyksestä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Tämä teki minuun aika suuren vaikutuksen. Tajusin, kuinka suuri voimavara positiivinen ajattelu on ihmiselle tilanteessa kuin tilanteessa. Kuinka sen omaksumalla pystymme mihin vain.
Asiasta innostuneena päätin viettää Positiivisuus Perjantain ja ikuistaa sen postaukseksi. Siinä jo aamupäivän tienoilla kuitenkin ymmärsin, että oman ajatusmaailman "elvyttäminen" on kuin kokonaan uusi elämäntapa. Se ei tapahdu vain yhden päivän kestävällä haasteella.
Perjantaina tajusin, kuinka syvälle tämä pessimismi on minuun piirtynyt. Aloin jopa vähän huolestumaan, miten negatiivinen tyyppi oikeasti olenkaan, kun yhden positiivisen päivän viettäminen osottautui minulle niin työlääksi. Ajatukset tahtoivat koko ajan ajelehtia negatiivisiksi ja jouduin oikeasti tehdä töitä niiden syrjäyttämiseen. Sanoin välillä itselleni ääneen: "Sinulla on kaikki hyvin." Päivän aikana koin kuitenkin yllättävän monta ahaa-elämystä, mikä on saanut minut pitäytymään halussani muuttaa elämänasennettani.
Tällä hetkellä ollessani vielä aivan alussa haasteeni kanssa, olen oppinut kuitenkin jo yhden asian: negatiivisia ajatuksia ja hetkiä tulee välillä, mutta niistä ei pidä murehtia. Negatiivisuutta on alkuun vaikea hallita. Riittää että niihin pessimistisiin ajatuksiin havahtuu ja samantien etsii tilanteesta jonkun positiivisen asian. Ihana on ollut huomata, että kaikesta voi löytää jotain hyviä puolia.
- ilman loppuraskauden virtsankarkailua en tajuaisi kuinka makeat naurut olenkaan sen hetkellä saanut. :D Nauru itsessään vapauttaa meissä endorfiineja enkä yhtään ihmettelesi sen tuovan meille lisää elinikää.
- ilman lantion ja alaselän kipuja en muistaisi joka aamu tehdä 10 minuutin joogaharjoitusta. Suosittelen muuten ihan kaikille raskaanaoleville. On itsellä auttanut kipuihin paremmin kuin Panadol!
- ilman tämänhetkisiä nukkumisvaikeuksia en voisi ottaa rauhassa aamusuihkua kynttilän valossa. Kuinka voikaan sen avulla päivä saada ihan erilaisen aloituksen.
Perjantaina tajusin, kuinka syvälle tämä pessimismi on minuun piirtynyt. Aloin jopa vähän huolestumaan, miten negatiivinen tyyppi oikeasti olenkaan, kun yhden positiivisen päivän viettäminen osottautui minulle niin työlääksi. Ajatukset tahtoivat koko ajan ajelehtia negatiivisiksi ja jouduin oikeasti tehdä töitä niiden syrjäyttämiseen. Sanoin välillä itselleni ääneen: "Sinulla on kaikki hyvin." Päivän aikana koin kuitenkin yllättävän monta ahaa-elämystä, mikä on saanut minut pitäytymään halussani muuttaa elämänasennettani.
Kuva Pixabay |
Tällä hetkellä ollessani vielä aivan alussa haasteeni kanssa, olen oppinut kuitenkin jo yhden asian: negatiivisia ajatuksia ja hetkiä tulee välillä, mutta niistä ei pidä murehtia. Negatiivisuutta on alkuun vaikea hallita. Riittää että niihin pessimistisiin ajatuksiin havahtuu ja samantien etsii tilanteesta jonkun positiivisen asian. Ihana on ollut huomata, että kaikesta voi löytää jotain hyviä puolia.
- ilman loppuraskauden virtsankarkailua en tajuaisi kuinka makeat naurut olenkaan sen hetkellä saanut. :D Nauru itsessään vapauttaa meissä endorfiineja enkä yhtään ihmettelesi sen tuovan meille lisää elinikää.
- ilman lantion ja alaselän kipuja en muistaisi joka aamu tehdä 10 minuutin joogaharjoitusta. Suosittelen muuten ihan kaikille raskaanaoleville. On itsellä auttanut kipuihin paremmin kuin Panadol!
- ilman tämänhetkisiä nukkumisvaikeuksia en voisi ottaa rauhassa aamusuihkua kynttilän valossa. Kuinka voikaan sen avulla päivä saada ihan erilaisen aloituksen.
Positiivisia ajatuksia kaikille lukijoille! <3
Raskaus lopuillaan - vai onko?
Kävin tiistaina pitkästä aikaa neuvolassa. Heikosta olotilasta ja kivuista huolimatta kaikki on oikein mallillaan.
Paino: + 1 kg / kuukausi
Verenpaine: 77 / 107
Vauvan syke: 130-140
Sf-mitta: 34 cm
Liikkeet: ++
Paino: + 1 kg / kuukausi
Verenpaine: 77 / 107
Vauvan syke: 130-140
Sf-mitta: 34 cm
Liikkeet: ++
Kerroin neukkutädille sukkapuikko- ja alaselkäkivuistani. Koska en voi synnyttää normaalisti alateitse ja minulla on kokoaikaisessa käytössä verenohennuslääkkeet, kohdunkaulan tilannetta seurataan herkemmin. Neuvolan täti passitti minut sitten lääkärin tarkistukseen kipujen, supistusten ja vauvan laskeutumisen vuoksi.
Lääkäri selitti minulle, että joudun vuotoriskin takia lopettamaan verenohennuslääkkeeni pistämisen 1,5 vuorokautta ennen sektiota. Jos kohdunkaula alkaa antamaan merkkejä synnytyksen lähestymisestä, sektiopäivää mieluummin aikaistetaan kuin odotettaisiin synnytyksen käynnistymistä, jotta osaisin jättää lääkkeen pois ajoissa.
Kohdunkaulan tilanne on kuitenkin vielä epäkypsä eikä sektiopäivää aikaistettu. Täytyy myöntää, että olin pettynyt. Tietysti vauvalle paras paikka on vielä masussani. Oma olotila on vaan jo niin tukala, että haluaisin vauvan syntyvän mahdollisimman pian.
Kohdunkaulan tilanne on kuitenkin vielä epäkypsä eikä sektiopäivää aikaistettu. Täytyy myöntää, että olin pettynyt. Tietysti vauvalle paras paikka on vielä masussani. Oma olotila on vaan jo niin tukala, että haluaisin vauvan syntyvän mahdollisimman pian.
Menisikö tämäkin yliajalle?
Monesti puhutaan, että jos ensimmäinen raskaus on ollut yliaikainen, todennäköisesti toinenkin on. Mistä lie sekin johtuu? Onkohan joidenkin naisten kantoaika sitten luontaisesti pidempi vai mitä ihmettä? Jos näin on, minulla on vielä 2,5 viikkoa kipuja kestettävänä. Olen kyllä tosi yllättynyt, jos vauva ei lähde syntymään ennen sektiopäivää.
13 synnytyksestä kielivää oiretta
Olimme perjantaina Ikeassa tekemässä viimeisiä hankintoja ennen Nanan ja Nain tänne tuloa. Siinä peiliosaston kohdilla alkoi supistamaan niin, etten kyennyt enää kävelemään. Leon istui Ikean minikärryissä ja keksittiin B:n kanssa, että mahdun seisomaan siihen keltaisen kassin paikalle. B työnsikin sitten meitä molempia loppumatkan kassoille asti :D
Mahani on kasvanut ja laskeutunut jo niin, etten pitkiä matkoja pysty enää kävelemään. Vauvan pää painaa niin paljon, että tekisi mieli vain matkata sellaisessa haara-asennossa.
Muutamaa milliä vaille 100 cm saavutettu. |
Kotiin päästyä halusin tehdä vielä normaalin perjantaisen siivoukseni. Sen olisin voinut jättää välistä. Imuroidessa alkoi nimittäin aivan julmetut "sukkapuikkokivut", jotka ovat nyt jatkuneet koko viikonlopun. Näitä minulla ei ollut Leonia odottaessa.
Ehdin jo innostua, että nyt synnytys alkaa käynnistymään. Luonnollisesti päätin saada siitä varmistuksen Googlesta ja kirjoitin hakukenttään "loppuraskaus sukkapuikkokivut". Harmikseni kuitenkin selvisi niiden olevan vain yksi loppuraskauden vitsauksista, ei niinkään oire synnytyksen alkamisesta.
Ehdin jo innostua, että nyt synnytys alkaa käynnistymään. Luonnollisesti päätin saada siitä varmistuksen Googlesta ja kirjoitin hakukenttään "loppuraskaus sukkapuikkokivut". Harmikseni kuitenkin selvisi niiden olevan vain yksi loppuraskauden vitsauksista, ei niinkään oire synnytyksen alkamisesta.
Asiaa selvittäessä törmäsin mitä hauskimpiin uskomuksiin erilaisista synnytystä juuri edeltävistä oireista. Tietysti supistukset ja vesien meno ovat ne yleisimmät, mutta en tiennyt kehossa voivan tapahtua kaikkea muutakin. Tässä pieni listaus mahdollisista oireista:
1. Vatsan tyhjeneminen
Tämä oli ehdottomasti myös yksi yleisimmistä oireista.
2. Siivousvimma
Joku oli synnytystä edeltävänä yönä innostunut pesemään jopa keittiön kattoa. Hmmm.. tästä oireesta ainakin Nana olisi tyytyväinen..
3. Limatulpan irtoaminen
Miten sen voi edes tunnistaa?
4. Nenän turpoaminen
:D
5. Kehon kutina
Joku oli raapinut itsensä ihan spitaalisen näköiseksi.
6. Verenpaineiden nousu
Tämä tapahtui Leonista jollain viikolla 38, mutta ei meillä meinannut mitään sen kummempaa.
7. Sikiöpussin kalvojen äänekäs poksahtaminen
Täällä ollaan poksuttu jo monta viikkoa. Olen miettinyt, voiko ääni tulla vauvan nivelistä.
8. Finnit
Ei näitä kiitos.
9. Flunssa
Kyyyllä mulla vähän semmoinen tukkoinen olo on koko ajan.
10. Rintojen turpoaminen
Tämä on aina tervetullutta.
11. Esimaidon tihkuminen
No comments.
No comments.
12. Vauvan liikkeiden rauhoittuminen
Check! Välillä joutuu oikein herättelemään vauvelia, kun saattaa olla pitkiäkin aikoja liikkumatta.
13. Pahoinvointi ja oksentelu
Check! Välillä joutuu oikein herättelemään vauvelia, kun saattaa olla pitkiäkin aikoja liikkumatta.
13. Pahoinvointi ja oksentelu
Hyi! Ei tätä kiitos.
Jos näihin on uskominen, en ehkä ole synnyttämässä vielä tänään :D Leonin synnytys kun ei käynnistynyt itsestään, minulle on täysi mysteeri, mitä kaikkea kehossa voi tapahtua juuri ennen h-hetkeä.
Nämä sukkapuikkokivut ovat kyllä ikäviä. Tuntuvat koko ajan ja ihan kaikissa asennoissa. Toivon niin, ettei tätä nyt jatku sinne sektioon asti. Muutenhan tässä alkaa kilahtelemaan ihan tosissaan. Paljon mieluummin lisäisin "sukkapuikkokivut" tuohon oirelistaan omakohtaisena kokemuksena.
Tämän viikonlopun saisi vauva tosin vielä pysytellä sisällä, sillä sisko on mökillänsä 400:n km:n päässä, Nana on edelleen Kosovossa ja äiti huitelee jossain Norjassa. Minullehan ei jäisi muita tukihenkilökandidaatteja kuin B. Kuka nyt miestänsä haluaisi synnytykseen mukaan? Haha! :D
Tämän viikonlopun saisi vauva tosin vielä pysytellä sisällä, sillä sisko on mökillänsä 400:n km:n päässä, Nana on edelleen Kosovossa ja äiti huitelee jossain Norjassa. Minullehan ei jäisi muita tukihenkilökandidaatteja kuin B. Kuka nyt miestänsä haluaisi synnytykseen mukaan? Haha! :D
Minkälaisia oireita sinulla oli muutamaa päivää ennen synnytystä? Kielikö mikään h-hetken lähellä olemisesta?
Leonin suusta
Leon on huomenna 1 v ja 10 kk vanha eikä hän puhu vielä lauseita. Tämä on kuitenkin mielestäni ihan huippujännää aikaa, kun joka päivä hän yllättää jollain uudella sanalla.
Leon is 1 year and 10 months old tomorrow. He speaks only some words, but it's really exciting to notice him learning to say something new every day. |
Leon alkoi kävelemään n. 8 kk vanhana. Jo vauvasta lähtien oli nähtävissä, että Leon keskittää kaiken mielenkiintonsa ennemmin omaan kehoonsa ja sen toimintaan kuin muuhun ympärillä olevaan. Kun Leon esitteli taitojaan neuvolassa kuusikuukautiskäynnillä, minulle sanottiin, että todennäköisesti puhe tulee sitten vähän myöhässä. Perheemme kolmikielisyys ei varmasti myöskään helpota asiaa :D Mutta en ole ottanut stressiä hänen niukasta sanavarastostaan. Näen kuitenkin, että hän yrittää koko ajan.
Tässä olkaatte hyvät, ote Leonin sanavarastosta:
kanini = kamioni (albaniaksi rekka-auto)
fuffi = bussi
pallo
patapata = çupa çupa (albaniaksi kylpeminen)
tummi = take me / to me
Öffi = nimi, jonka Leon antoi pehmopupulleen
dö = dy (albaniaksi kaksi)
Luni = Leoni
tai = çai (albaniaksi tee)
panttana = pantallona (albaniaksi housut)
uij, uij, uij = ujë (albaniaksi vesi)
fi = shi (albaniaksi sataa vettä)
aato/kiiri/kaa = auto
Niin kuin voi huomata, Leon on kaikkien yllätykseksi omaksunut enemmän albanian kieltä. Kokeeko hän sen sitten helpommaksi kuin suomen ja englannin, ken tietää. Voin hyvin uskoa, että välillä hän sanoo minulle muitakin sanoja albaniaksi, itse en vain ymmärrä niitä :D
Olen kuitenkin huippuonnellinen siitä, että puhuimme hänelle perheemme kielistä sitten millä tahansa, hän ymmärtää. Ainakin, jos haluaa :D Miten lapset ovatkaan tuossa iässä niin omaksuvaisia?
Olen kuitenkin huippuonnellinen siitä, että puhuimme hänelle perheemme kielistä sitten millä tahansa, hän ymmärtää. Ainakin, jos haluaa :D Miten lapset ovatkaan tuossa iässä niin omaksuvaisia?
Uneton odottaja
Kauankohan ihminen pystyy elämään kolmen tunnin yöunilla? Olen nyt neljä tuntia katsellut vieressä tuhisevia - no välillä kuorsaavia - B:tä ja Leonia. Kuinka tyyniltä he näyttävätkään. Kuinka ihanaa olisikaan olla kuten he. Kuinka itsestäänselvänä me pidämmekään nukkumista, silloin kun meillä ei ole ongelmia sen kanssa.
Kello on nyt 07.11 ja voi olla, että Leon herää pian. Tuleva päivä alkaa jo pelottamaan. B:n veli tulee tänään meille ja minun pitäisi pystyä siivoamaan ja kokkailemaan. En tiedä pystynkö.
Tasan kuukauden päästä vauva on jo syntynyt. On hassua samaan aikaan pelätä ja odottaa jotakin.
Pelkään, että vauvan synnyttyä
- Leon on onneton
- en saa tarpeeksi tukea
- en saa edelleen tarpeeksi unta
- poden huonoa omatuntoa, kun en kykene kuin makaamaan
Odotan, että vauvan synnyttyä
- närästys lakkaa
- voin lopettaa verenohennuslääkkeeni
- pääsen viimein näkemään toisen lapseni
- elämä alkaisi normalisoitumaan
Nyt alkaa tuntumaan, että uni saattaisi löytää taas luokse. Olisipa mukavaa
Nukahdin. Herättyäni luin, mitä olin kirjoittanut, enkä yhtään tiedä, miten minun oli tarkoitus jatkaa viimeistä lausetta :D
Tämä päivä menee lepäillessä, lehtiä lukiessa ja blogikuvioita ihmetellessä. Meikkipostaus ja vaimon velvoitteet joutuvat nyt odottamaan virkeämpää päivää.
Olo on kyllä kertakaikkisen kamala.
Onko siellä muita unettomuudesta kärsiviä odottajia? Kuulisin mielelläni, kuinka te selviätte.
The Wifestyle Makeup, osa 1
Olen saanut ihmisiltä aivan ihania kommentteja hehkuvasta ulkonäöstäni näin raskaana ollessa. Tämä herätti minussa halun jakaa salaisuuden kanssasi: en todellisuudessa hehku tällä hetkellä lainkaan. :D Jatkuvat kolmen tunnin yöunet, raskauden aiheuttama huonovointisuus ja verenohennuslääkkeiden pistäminen saavat minut näyttämään yhtä rupsahtaneelta kuin kaikki kukkansa kuihduttanut, kitumispisteessä oleva orkideani.
Salaisuuteni "raskauden hehkuuni" on - yllätys yllätys - meikissä! Jos minä pystyn tässä elämänvaiheessa tekemään itsestäni hehkuvan näköisen, pystyt sinäkin. Iloisena uutisena voin myös kertoa, ettei meikkini tekeminen vie aikaa kuin 15 minuuttia. Tiedän monen naisen jättävän arkimeikin kokonaan tekemättä kiireen ja ajan puutteen vuoksi. Sen ei tosiaan tarvitse olla niin. Tässä muutamaosaisessa ultimaattisessa aloittelijan oppaassa kerron, kuinka voit oppia tekemään eheän meikin aikaa ja rahaa säästämällä. Annoin sille nimeksi The Wifestyle Makeup :)
Ennen kuin lähdetään sutimaan, tässä sinulle pieni viikonloppuprojekti. Tuloksellisen meikkauksen saloihin oppiaksesi sinun on onnistuaksesi huomioitava ja toteutettava nämä 5 kohtaa:
1. Tee perustavanlaatuinen meikkisiivous ja hävitä kokonaan vaikeakäyttöiset meikit ja huonosti toimivat siveltimet. Perusteellisen ja samaan aikaan nopean meikin onnistuminen vaatii ehdottomasti laadukkaat ja helppokäyttöiset tarvikkeet. Mikään muu ei syö enemmän aikaa, kuin vaikeasti ja epätasaisesti levittyvien meikkien työstäminen huonolaatuisilla tarvikkeilla. Meikkisiivous kannattaa tehdä vapaapäivänäsi / lasten nukkuessa, ei kiireen alaisena. Kun huonoja meikkejä ja tarvikkeita ei ole enää olemassa, sinulle ei tule kiusausta yrittää käyttää niitä. Huomioi myös, etteivät meikitkään säily ikuisesti. Käy jokainen omistamasi tuote yksitellen läpi. Sijoita kerran ja osta tilalle laatua ainakin näistä myöhemmin esittelemistäni meikeistä.
2. Lähde vartta vasten ostamaan tarvitsemisiasi meikkejä antamani ostoslistan kanssa ja unohda heräteostokset. Teet arkimeikin useammin kuin juhlameikin. Jos talous on tiukilla, panosta mieluummin laadukkaisiin perusmeikkitarvikkeisiin kuin erikoisiin ja vaativiin, kerran kuussa tai harvemmin käyttämiisi tuotteisiin. Huomioi, että laadukas ei välttämättä ole se kallein, ja toisaalta taas halpaa ostamalla saatat jopa hävitä rahaa. Vaikka jokin tuote maksaisi vain muutaman euron, mikään ei sapeta yhtä paljon kuin kerran-pari käyttämän meikin/siveltimen heittäminen roskikseen. Suosittelen menemään meikkiliikkeeseen, jossa saat apua ammattilaiselta.
3. Poistu wc:n hehkulampun valosta luonnonvaloon. Säästät aikaa ja ennen kaikkea onnistut tekemään meikistä kauniin, kun näet hyvin. Lopputulos voi olla radikaalistikin erilainen erilaisessa valaistuksessa tehtynä. Pimeinä syys-ja talviaamuina apuvälineenä voit käyttää luonnonvalonomaista valaisinta. Hyvä valinta on myös käyttämäni peili, jossa meikkiä voi verrata luonnonvalosta hehkulampun valoon.
4. Olisiko viimein aika järjestää kotoa oma paikka kaunistautumiselle? Kun sopiva valaistus on valmiina tai yhden napin käännön takana, ja kaikki tarvitsemasi on käden ulottuvilla omassa helpostinähtävässä järjestyksessä, säästät takuuvarmasti aikaa. Inspiraatiota ja ideoita oman kaunistautumispaikan tekemiseen löytyy esim. Pinterestistä.
5. Ole pitkäjänteinen ja varaa muutamalle ensimmäiselle viikolle enemmän aikaa meikin loihtimiseen, sikäli mikäli et aikaisemmin jotain sen osaa ole tehnyt päivittäin. Toistaessasi samat rutiinit päivittäin samassa järjestyksessä, opit väistämättä tekemään meikkisi nopeasti.
4. You could finally arrange your own makeup area at home. You will save time when everything is near and in it's own place. Search an inspiration from Pinterest for example. 5. Reserve a little more time for the first few weeks, if in this makeup there's some part you've never done before. After doing it every day, you will learn how to do it quick in couple of weeks. |
Ostoslista:
Shopping list: 1. Primer 2. Foundation 3. Bronzer 4. Powder 5. Eyebrow pencil or colour 6. Eyeshadow palette, with at least 3 shades 7. Eyeliner 8. Mascara |
Tässä minun The Wifestyle Makeup -tuotteeni:
Ensi kerralla sitten luvassa The Wifestyle Makeup -tutoriaali.
Mukavaa viikonloppua! <3
3 perustavanlaatuista neuvoa riitojen vähentämiseen parisuhteessa
Riidat kuuluvat normaaliin parisuhteeseen. Siinä yleistys, joka jossain määrin antaa ehkä lohdutusta. Valitettavasti se ei kuitenkaan tehoa tekemään liitosta yhtään sen onnellisempaa, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun riitely on ajautunut krooniselle tasolle. Jos sinusta tuntuu, että parisuhteesi pitäisi olla tietynlainen, eikä se ole sitä, hyvä :) Olet eksynyt lukemaan oikeaa tekstiä.
Uskallan yleistää, että monikulttuurisen parisuhteen riidanaiheet ovat pääsääntöisesti erilaisia kuin yksikulttuurisen. Parisuhdetta uhkaa liuta erilaisia haasteita, jotka juontavat juurensa eri tottumuksista, kielistä, perinteistä, uskonnoista, ruokakulttuureista ja jopa pukeutumistavoista. "Eikö ole vaikeaa yhdistää kahta niin erilaista kulttuuria? Teillä varmasti riidellään paljon. Eikö olisi helpompi vain etsiä itselleen puoliso oman kulttuurin sisältä?" Tuon lainauksen olen jo useammin kuullut sanottavan.
Uskallan yleistää, että monikulttuurisen parisuhteen riidanaiheet ovat pääsääntöisesti erilaisia kuin yksikulttuurisen. Parisuhdetta uhkaa liuta erilaisia haasteita, jotka juontavat juurensa eri tottumuksista, kielistä, perinteistä, uskonnoista, ruokakulttuureista ja jopa pukeutumistavoista. "Eikö ole vaikeaa yhdistää kahta niin erilaista kulttuuria? Teillä varmasti riidellään paljon. Eikö olisi helpompi vain etsiä itselleen puoliso oman kulttuurin sisältä?" Tuon lainauksen olen jo useammin kuullut sanottavan.
On kuitenkin olemassa muutama tekijä, joista johtuen saattaa olla, että monikulttuurisissa liitoissa riidellään itseasiassa vähemmän kuin yksikulttuurisissa. Tämä väite tarvitsee perusteluita, ja nyt kerronkin jotain, mitä en ennen B:tä olisi ikinä tajunnut:
1. Pääsääntöisesti ihmisen olettamukset altistavat riidoille parisuhteessa. Riitojen määrään ei vaikuta puolisoiden koulutus-, kasvatus-, ja kulttuuritaustat.
Riitojen määrän minimoimista ja riidanaiheiden järkeistämistä varten vaadittava tekijä on ymmärrys. Ymmärrys siitä, että tulivat parisuhteen osapuolet sitten mistä tahansa, läheltä tai kaukaa, ovat heidän taustansa erilaiset. Ymmärrys siitä, että eroavaisuuksien kanssa elämistä ja parisuhteen toimimista tulee tietoisesti työstää. Saman kulttuurin sisältä tulleet parisuhteen osapuolet saattavat helposti tehdä olettamuksen tietynlaisesta samankaltaisuudesta, sillä molemmat tulevat tutuilta ja turvallisilta mailta. Vain aniharvalla on kuitenkaan samanlaista kasvatustaustaa. Vastoin olettamuksia erilaisuudet alkavat tulemaan esiin jossain vaiheessa, jolloin riitoja alkaa kehittymään aivan pienistä ja mitättömistäkin asioista. Monikulttuurisissa liitoissa erilaisuudet ovat itsestäänselvyys, minkä vuoksi suhde on sekä vapaa ennakkokäsityksistä, että jo alusta lähtien "työn alla" toimiakseen. En nyt kuitenkaan missään nimessä väitä, etteikö myös meillä riideltäisi. Riidanaiheita syntyy vain ehkä vähän harvemmin, mutta tullessaan ovat sitten syvällisempiä ja vakavampia kuin murut pöydällä tai sukat väärässä paikassa.
Yksi selvä yhtäläisyys monikulttuurisissa liitoissa on pariskuntien kyky kommunikointiin. Meidän suhteemme alkoi puhtaasti kaverilinjalla. En ikinä olisi voinut uskoa rakastuvani B:hen, ulkomaalaiseen mieheen. Kävimme sillointällöin kahvilla ja juttelimme paljon puhelimessa. Ajan myötä puhelinkeskustelumme venyivät tuntikausien mittaisiksi. Asioista, mielipiteistä ja tunteista puhuminen on alusta lähtien ollut koko suhteemme perusta. Jotta toinen tietäisi, mitä arvostat, mitä tarvitset ja mitä elämältä odotat, täytyy niistä puhua ääneen.
Päiväkausien mykkäkoulu ja pyrkimys erimielisyyksien unohtamiseen tuhoavat parisuhteen hiljakseen. Meillä on lapsuudesta juontava olettamus, että meitä lähinnä oleva ihminen tietää, mitä haluamme ja tarvitsemme. Kukaan ei kuitenkaan pysty lukemaan ajatuksiamme. Me olemme itse vastuussa kertomaan tunteistamme ja tarpeistamme. Kommunikointi, asioista avoimesti puhuminen ja erimielisyyksien työstäminen antavat riidanaiheelle ratkaisun. Vain ratkaisun löytäneet riidat kehittävät parisuhdetta.
3. Ongelmia kohdannut parisuhde ei lähde uuteen kukoistukseen toisen muuttumisella.
Monesti erimielisyyksien selvittämiseksi ja ratkaisun löytämiseksi päädymme ajattelemaan, että toisen tulisi muuttua tietyissä asioissa. Tärkeämpää on kuitenkin miettiä, mitä itse voisi tehdä toisin. Jotta asiat paranisivat, molempien tulisi muuttua. Saattaa olla, että jo se, miten puhut toiselle saa toisen käyttäytymään sinun haluamattomalla tavalla. Toisen syyttely ja kritisointi saavat luontaisesti meissä puolustusvietin heräämään. On eri asia sanotko, että "taas olet jättänyt sukkasi keskelle tietä. Milloin viimeksi olet imuroinut. Sinä olet kyllä niin laiska!" vai sanotko: "Olen nykyään niin väsynyt töistä. Minusta tuntuu, etten voi hoitaa näitä nyt yksin. Voisitko auttaa minua kodin siivouksessa?". Sinä opetat toiselle, kuinka sinua kohdellaan. Jos sinä kommunikoit syyttämällä ja kritisoimalla, saat vastaukseksi syytöksiä ja kritiikkiä. Jos sinä puhut kunnioittavasti ja empaattisesti, saat helpommin myös kunnioitusta ja empatiaa osaksesi.
Pidät huolta asioista, joita rakastat. Rakastat asioita joita ymmärrät. Ymmärrät, jos kuuntelet ja haluat oppia.
Sektiovastaisen lääkärin tuomio tulevasta synnytyksestä
Olin eilen synnytystapa-arviossa. Mikä se on? No yksinkertaisuudessaan synnytystapa-arviossa selvitetään sektion tarve. Jos esim. vauva ei ole kääntynyt pää alaspäin kuukautta ennen laskettua aikaa, synnytystapa-arviossa varmistetaan, mahtuuko vauva syntymään alateitse. Toinen syy synnytystapa-arviolle on edellisen lapsen syntyminen sektiolla, kuten meidän tapauksessamme.
Lääkäri aloitti homman kertomalla sektion vaaroista: alatiesynnytys supistuksineen valmistaa vauvan tähän maailmaan, ja jos hän ei sitä pääse kokemaan, vaan hänet vain vedetään yhtäkkiä kylmiltään ulos mahasta, on syntymä vauvalle iso shokki. Sanoin, että olen itsekin ollut aina myönteinen alatiesynnytykselle. Siksi viimeksi jäi harmittamaan kun suuren työn jälkeen, aivan viime metreillä jouduttiinkin sektioon. Lääkäri alkoi puolustelemaan: "Ei se tarkoita, ettetkö tämän kanssa voisi onnistua." Tässä vaiheessa oli selvää, että lääkäri oli erittäinkin sektiovastainen. Kerroin olevani valmis yrittämään alatiesynnytystä, mutta olen kyllä aika peloissani samaan aikaan. Lääkäri alkoi tsemppaamaan minua kertomalla itse saaneensa papereistani mielikuvan, että syyt viimekertaiseen sektioon olivat
- synnytyksen pitkittyminen
- Leonin poikkeava sydämensyke
- lievä tarjontavirhe
- mahdollisesti kapeaHKO lantion ala-aukko
"On erittäin harvinaista, että suomalaisella naisella olisi niin kapea lantio, etteikö voisi synnyttää. Syyt ovat melkeinpä aina jossain muualla", lääkäri sanoi. Enhän minä siihen voinut vastaan väittää. Enhän minä mistään tilastoista tiedä saati meidän rotuominaisuuksista. Tuumasin vain olevan outoa, että minut leikannut lääkäri sanoi viimeisenä, ettei minun tulisi enää edes kokeilla alatiesynnytystä. Ja jos lantion ahtaus on niin epätodennäköistä, miksi kaikissa papereissani on maininta kapeasta lantion ala-aukosta. Lääkäri sanoi: "No mutta nythän se selvitetään. Ota vain housut pois."
Ensi alkuun lääkäri totesi vauvan jo laskeutuneen, kohdunkaulaa olevan vielä jäljellä, mutta olevan kuitenkin sormelle jo auki. Lääkäri ei ollut siitä huolissaan, mutta uskoi vauvan mahdollisesti lähtevän syntymään tällä kertaa itsestään. Hui! Ei nyt ainakaan vielä tarvitsisi tulla. Tutkimus oli epämukava. Lantioluiden arvioiminen painellen sai minut tasantarkkaan muistamaan, missä pahin kipu tuntui Leonia synnyttäessäni. Lääkäri totesi: "Kas! Joudun perumaan puheeni. Lantiosi on kyllä kapea." Niin arvelinkin. Lääkäri halusi vielä tehdä painoarvion vauvasta, joka osoittauttui tällä hetkellä olevan 2400-2500 g. Vauvan koko kulkee keskikäyrillä, kun Leon puolestaan oli hieman keskivertoa pienempi. "Tätä ei juurikaan ole urallani tapahtunut, mutta nyt joudun kyllä suosittelemaan synnytystavaksi sektiota", lääkäri sanoi hämmästyneesti. Olo oli yhtäaikaa helpottunut ja haikea. Tiedän sektion olevan meille se turvallisin vaihtoehto, mutta samalla ajatus normisynnytyksen uusintayrityksestä oli kutkutellut mielessä koko raskauden ajan. Nyt minun täytyy päästää irti siitä ajatuksesta ja vain valmistautua sektiosta toipumiseen.
Lääkäristä sain mukaani ison esitteen suunnitellusta sektiosta, toimintaohjeet sekä sektiopäivälle että edeltävälle illalle sekä tukisukat, jotka minun tulee pukea päälle jo ennen sairaalaan menoa.
Synnytystapa-arviosta minua jäi vähän harmittamaan, että lääkäri aloitti puhumalla vain sektion huonoista puolista. On selvää, etten nyt voi olla sivuuttamatta sitä faktaa, että syntymä tulee olemaan shokki vauvalleni. Olisin voinut elää kuulematta tuota. Lääkärit ovat välillä niin ajattelemattomia.
Synnytystapa-arviosta minua jäi vähän harmittamaan, että lääkäri aloitti puhumalla vain sektion huonoista puolista. On selvää, etten nyt voi olla sivuuttamatta sitä faktaa, että syntymä tulee olemaan shokki vauvalleni. Olisin voinut elää kuulematta tuota. Lääkärit ovat välillä niin ajattelemattomia.
Nyt sitten vain odotellaan sektiopäivää. Minua on supistellut koko viikon, välillä kipeästikin. Lantioni kapeuden varmistuttua nyt toivon todella, ettei vauva ota varaslähtöä ennen suunniteltua syntymäpäivää.