Kukkia ja grafiikkaa
Kevään 2015 trendeihin lukeutuu vahvasti erilaiset printit. Kukkakuosit ja graafiset kuviot tuovat piristystä harmaaseen katukuvaamme ja ajattelin itsekin hankkia kevääksi hempeästi värikkään mekon tai hihattoman paidan. Muutama nettilöytö on jo harkinnan alla.
Printteihin ja kukkakuosiin pukeutuminen vaatii keskivertosuomalaiselta rohkeutta, mutta sen yhdistely selkeään, yksiväriseen vaatteeseen voisi madaltaa kynnystä. Rohkeasti sovittamaan vain! Kehottaa nainen, jonka ahdasmielisyys ei ole sietänyt edes mustaa vaatteissa :D Olen kuitenkin päättänyt astua ulos mukavuusalueeltani ja ryhtyä muuttamaan vaatekaappini sisältöä ainaista valkoista monipuolisemmaksi.
Rohkeimmat pukeutujat eivät yhdistelysäännöistä piittaa ja eikös se ole muotia parhaimmillaan. Tärkeintä on, että ostoksille lähtee avarakatseisesti ja sovituskoppiin ottaa kokeiltavaksi jotain itselleen tavanomaisesta poikkeavaa. Sitähän saattaa yllättyä, kuinka hyvin jokin kuosi, väri tai malli voi itseään pukea.
Syventyessäni printteihin innostuin ajatuksesta tehdä printtikynnet. Värimaailman täytyi olla selkeä ja printeillä leikkiminen hillittyä. Lopputuloksesta tuli mielestäni persoonallinen, mutta kuitenkin itseni näköinen.
Värikästä viikkoa rakkaille lukijoille! <3
Stockamannin värikästä valikoimaa |
Printteihin ja kukkakuosiin pukeutuminen vaatii keskivertosuomalaiselta rohkeutta, mutta sen yhdistely selkeään, yksiväriseen vaatteeseen voisi madaltaa kynnystä. Rohkeasti sovittamaan vain! Kehottaa nainen, jonka ahdasmielisyys ei ole sietänyt edes mustaa vaatteissa :D Olen kuitenkin päättänyt astua ulos mukavuusalueeltani ja ryhtyä muuttamaan vaatekaappini sisältöä ainaista valkoista monipuolisemmaksi.
Zaran antia |
Rohkeimmat pukeutujat eivät yhdistelysäännöistä piittaa ja eikös se ole muotia parhaimmillaan. Tärkeintä on, että ostoksille lähtee avarakatseisesti ja sovituskoppiin ottaa kokeiltavaksi jotain itselleen tavanomaisesta poikkeavaa. Sitähän saattaa yllättyä, kuinka hyvin jokin kuosi, väri tai malli voi itseään pukea.
Bikbokista löytyi kattavin valikoima erilaisia printtejä |
Syventyessäni printteihin innostuin ajatuksesta tehdä printtikynnet. Värimaailman täytyi olla selkeä ja printeillä leikkiminen hillittyä. Lopputuloksesta tuli mielestäni persoonallinen, mutta kuitenkin itseni näköinen.
Ensin tein kynsiin geelivahvistuksen, etusormelle ja pikkurilliin lakkasin luumunliilaa kynsilakkaa, jonka päällystin vielä helmiäisroosa sävytteellä. Printtikynsien pohjustuksen lakkasin nuderoosalla, perhoset ovat siirtokuvia, jotka halusin lopuksi vielä ehostaa multi colour Swarovski kristalleilla.
Tämän kaltaisia kynsitaiteiluja aion ehdottomasti tehdä lisää tulevana keväänä.
White Blouse
Nuoruusvuosinani musta oli "must".. Silloin tosin musiikkisoittimessani (eli mankassa :D) soi radiohittien sijaan rock/metal ja kaikki trendikkäät ihmiset olivat mielestäni "muotipellejä".. Hah!! Muotipelle.. Kaikkea sitä vielä muistaakin. Ja ennen kaikkea "Hah!" sille, miten paljon ihminen voi muuttua. Nykyään vieroksun mustia paitoja, sillä niihin pukeutuneena koen edelleen sen nuoren gootin pällistelevän peilikuvassa, vaikka kuinka vaalentaisin hiuksia ja vääntäisin niitä tuhannen kiharalle. Olisi ehkä aika päästä tuosta päähän pinttymästä.
Nykyään kaapistani löytyy liuta eri mallisia valkoisia paitoja ja toppeja. Myönnetään. Olen addiktoitunut valkoisiin paitoihin. Läheisenikin ovat saattaneet huomata sen. :D Aina kaupoilla ollessa sovittamistani paidoista vähintään puolet on valkoisia, enkä tunnu niihin kyllästyvän. Tämän perjantain missioni oli löytää uusi lempparipaita, ja kyllä ne hyvin valkoisia jälleen olivat.
Tässä vähän kuvasatoa päivän aikana kokeilemistani vaatteista.
Zaran antia. Passeli valinta jakunkin alle.
Tähän kokonaisuuteen olisin yhdistänyt vielä jommat kummat näistä Stockalta löytämistäni kenkäihanuuksista.
Takaisin paitoihin..
Ensimmäistä paitaa hillitympi malli löytyi H&M:n rekistä. Raikas ja simppeli.
Filippa K ja hinta pompsahti roimasti edellisestä. Olkapäillä ainoat yksityiskohdat, mikä jättää mukavasti tilaa asustamiselle.
Tässä Guessin nahkatakissa kohtaa rock ja romantiikka. Kaikkea muuta kuin tavanomainen rotsi.
Lopuksi vielä Zaraan ja kokeiluun ihana kultasomisteinen paita.
Arvaatko mikä näistä edellä olevista tarttui mukaan? ;)
Kadoksissa
15.11.2014 poikani viimein syntyi. Apua! Onko siitä pian jo kolme kuukautta? Ne kuukaudet ovatkin menneet aivan uudenlaista elämää opetellessa. Mikään ei ole niin kuin ennen. Mikään ei ole enää niin helppoa, saatika itsestäänselvää. Nytkin naputtelen tätä tekstiä mahdollisimman nopeasti samalla kun toisella jalalla potkin vauhtia sitterissä hihkuvalle pojalle. Kauankohan se malttaa vain hihkua ennen kuin meno muuttuu turhautuneeksi kitinäksi? Ehdinkö sittenkään kirjoittaa?
Ennen lapsen syntymää ajattelin, että kyllähän tämä bloggaaminen onnistuu äitinäkin. Vauvathan vain syö ja nukkuu. Hah! :D Ehkä monesti, mutta refluksi ja allergiaepäilyt tekevät vauvasta vähän vaativamman ja nopeasti sitä huomaa olevansa vain varjo entisestä. Mutta se ei tunnu pahalta, sillä kyllä tuota pientä kitisijää rakastaa niin paljon, että helposti sitä pystyy omat tarpeet siirtämään tuonnemmaksi. Koko ajan arki muuttuu kuitenkin helpommaksi varmasti jo pelkän tottumisen myötä. Tänään pystyn sentään jo kirjoittamaan.
Synnytys ei mennyt aivan kuin oppikirjassa ja koenkin palautuneeni siitä vasta pari viikkoa sitten. Palautumisen myötä on herännyt haaveet päästä taas kuntosalille, ei siksi, että tässä olisi raskauskiloja karistettavana vaan päinvastoin: poika on imenyt minut kuiviin. Täysimetys todella lisää kulutusta ja vaivalla hankkimani viimeisetkin lihanrippeet on poissa. Mitkään vanhat vaatteet eivät enää istu, silmänaluset huutaa mustuuttaan ja kokonaisuudessaan näytän lähinnä syömishäiriöiseltä torakalta. Tiedän, olen ehkä nyt liian ankara itselleni, mutta en koskaan olisi voinut uskoa lapsen myötä muuttuvani näin välinpitämättömäksi itseäni kohtaan.
Olen päättänyt pienin askelin lähteä metsästämään kadoksissa ollutta itseäni. Tämän viikon tavoite on urheasti syödä kaikki ruokavaliooni kuuluvat päivittäiset 2500 kilokaloria sekä mennä salille. Salille meno hieman hirvittää, sillä todellisuuden kohtaaminen tuntuu vaikealta. Mitä varmemmin joudun suorittamaan treenit painoilla, joilla ennen ehkä lämmittelin. Awkward...
Jottei postaus menisi pelkäksi valitusvirreksi, haluan korostaa, ettei elämä äitinä ole pelkkää kärsimistä. En vaihtaisi tätä lapsettomuuteen mistään hinnasta. Rakastuin poikaan heti ensiparkaisusta, olin siinä etuoikeutettu. Kyllä se oli pysäyttävä hetki, jonka toivoisin jokaisen joskus kokevan. Kaksi tuntia heräämössä kului madellen, kun vain tuijotin kelloa ja odotin minuuttien kuluvan, jotta pääsisin taas lapseni luo. Arki vauvan kanssa on haastavaa, mutta korvaamatonta. Korvaamattomuus. Sitä poika on minulle ja minä pojalle. Siksi minun on nyt ryhdistäydyttävä itseni huoltapitämisessä.
Tervetuloa seuraamaan projektia Mamacitan Elvytys. Pyrin kirjoittelemaan edes kerran viikossa. Sehän on jo hyvä aloitus :)
Ennen lapsen syntymää ajattelin, että kyllähän tämä bloggaaminen onnistuu äitinäkin. Vauvathan vain syö ja nukkuu. Hah! :D Ehkä monesti, mutta refluksi ja allergiaepäilyt tekevät vauvasta vähän vaativamman ja nopeasti sitä huomaa olevansa vain varjo entisestä. Mutta se ei tunnu pahalta, sillä kyllä tuota pientä kitisijää rakastaa niin paljon, että helposti sitä pystyy omat tarpeet siirtämään tuonnemmaksi. Koko ajan arki muuttuu kuitenkin helpommaksi varmasti jo pelkän tottumisen myötä. Tänään pystyn sentään jo kirjoittamaan.
Synnytys ei mennyt aivan kuin oppikirjassa ja koenkin palautuneeni siitä vasta pari viikkoa sitten. Palautumisen myötä on herännyt haaveet päästä taas kuntosalille, ei siksi, että tässä olisi raskauskiloja karistettavana vaan päinvastoin: poika on imenyt minut kuiviin. Täysimetys todella lisää kulutusta ja vaivalla hankkimani viimeisetkin lihanrippeet on poissa. Mitkään vanhat vaatteet eivät enää istu, silmänaluset huutaa mustuuttaan ja kokonaisuudessaan näytän lähinnä syömishäiriöiseltä torakalta. Tiedän, olen ehkä nyt liian ankara itselleni, mutta en koskaan olisi voinut uskoa lapsen myötä muuttuvani näin välinpitämättömäksi itseäni kohtaan.
Olen päättänyt pienin askelin lähteä metsästämään kadoksissa ollutta itseäni. Tämän viikon tavoite on urheasti syödä kaikki ruokavaliooni kuuluvat päivittäiset 2500 kilokaloria sekä mennä salille. Salille meno hieman hirvittää, sillä todellisuuden kohtaaminen tuntuu vaikealta. Mitä varmemmin joudun suorittamaan treenit painoilla, joilla ennen ehkä lämmittelin. Awkward...
Jottei postaus menisi pelkäksi valitusvirreksi, haluan korostaa, ettei elämä äitinä ole pelkkää kärsimistä. En vaihtaisi tätä lapsettomuuteen mistään hinnasta. Rakastuin poikaan heti ensiparkaisusta, olin siinä etuoikeutettu. Kyllä se oli pysäyttävä hetki, jonka toivoisin jokaisen joskus kokevan. Kaksi tuntia heräämössä kului madellen, kun vain tuijotin kelloa ja odotin minuuttien kuluvan, jotta pääsisin taas lapseni luo. Arki vauvan kanssa on haastavaa, mutta korvaamatonta. Korvaamattomuus. Sitä poika on minulle ja minä pojalle. Siksi minun on nyt ryhdistäydyttävä itseni huoltapitämisessä.
Tervetuloa seuraamaan projektia Mamacitan Elvytys. Pyrin kirjoittelemaan edes kerran viikossa. Sehän on jo hyvä aloitus :)