5 Vaatekaapin Monipuolisinta Yksilöä - Näihin Kannattaa Sijoittaa
On olemassa vaatteita ja asusteita, joihin mun mielestä kannattaa (melkein kuuluuki) sijottaa normaalia enemmän. Oon huomannu, että tartun tiettyihin vaatteisiin ja asusteisiin usein, aina vaan uudestaan ja uudestaan. Hintaa per käyttökerta ei niistä pysty edes laskemaan, niin usein on tullut heitettyä ne päälle.
Aika usein multa kysytään minkälaisista vaatteista ja asusteista uskaltaisi ja kannattaisi maksaa vähän enemmän. Sustaki saattaa nimittäin tuntua ihan järkyttävältä antaa 500 € takista tai jopa 1000 € laukusta. On ihan normaalia, että siinä kohtaa harkitsee vähän pidempään, ostaako vai ei. Ja onhan se iso raha, se tulee todennäkösesti maksamaan ittensä takasin. Saattaa olla vaikee uskoa, mutta melkein joka kerta tuletki loppupeleissä säästämään. Ajattele, perustakki maksaa Zarassa n. 100 €. Käytät sitä yhden, max kaksi talvea, kun joko kyllästyt siihen, miltä se näyttää, tai sitten se alkaa olemaan jo muuten vaan huonokuntoinen. Entäs jos antaisitki takista 5 kertaa enemmän, mutta käyttäisit sitä seuraavat 10-15 vuotta?
Tänään listasin mun omat monikäyttösimmät vaatteet, joista uskaltaa (ja kannattaa) maksaa vähän enemmän.
Suloiset, klassiset avokkaat ansaitsee pysyvästi paikan jokaisen naisen kaapista. Kun et oo varma mitkä kengät heittäisit jalkaa, voit aina luottaa peruskorkkareihin. Voit helposti pukea ne joko arkisesti tai juhlavammin. Neutraalit avokkaat näyttää yhtä hyvältä arkisessa farkkulookista kun upeassa juhlapuvussa ja kaikissa niiden väliltä. Sen lisäks laadukkailla korkokengillä on huomattavasti mukavampi kävellä kun alle 50:n euron popoilla. Niiden ero on ihan huikee. Lisää siitä voi lukea postauksessa Näin Teet Korkokengistä Mukavat.
Varsinki meillä Suomessa kerrostaminen on enemmänkin elämäntyyli kuin tyyli pukeutua. Vaikka sun ei tarvitsisi kävellä niin paljoa, matka kotiovelta autolle saattaa tuntua hitaalta kuolemalta, jos et oo pukeutunu hyvin. Saati jos joudut kulkemaan matkasi junalla tai bussilla. Siksi on enemmän kun oikein antaa vähän enemmän ulkovaatteista. Ne ei ainoastaan pidä sua lämpimänä, vaan myös näyttää hyvältä. Kamelin värinen villakangastakki on klassikko, johon monien sukupolvien naiset on pukeutunu. Jos se on laadukas, voit pitää sitä vuodesta toiseen ja siksi siihen tosiaan kannattaa vähän sijoittaakin.
Jos totta puhutaan, en omista monia merkkilaukkuja. Edullisia versioita multa löytyy sitten useampi, mutta nuo muutamat laatulaukut lähtee mukaan melkein aina. Siksi oonkin päättänyt tästä lähtien säästää nekin roposet mieluummin laadukkaisiin käsilaukkuihin. Ennemmin vaihtelen laukkua muutamien välillä, kuin monien edullisten, joita kuitenkin joka kerta kadun ottaneeni mukaan. Laatulaukun muotoilua, käytännöllisyyttä, laadukkuutta ja ihan kokonaiskuvaa ei voi vain edes vertailla edullisten kanssa. Jos haluut varmistaa, ettet kadu sun laukkuostosta, valitse jokin ajaton malli, ehkä klassikko. Etsi klassista muotoilua ja neutraalia väriä, jonka voit valita sun mukaan minne vaan ja milloin vaan. Ecco SP2 on ehdottomasti tällä hetkellä mun ykköslaukku.
Sillon kun mun täytyy nopeasti keksiä jotain päälle pantavaa viime hetken visiitille tai johki tapahtumaan, melkein joka kerta tartun tyköistuvaan bleiseriin. Se tekee asusta sivistyneen ja sopivan melkein mihin tahansa tilanteeseen. Omistan lukuisia bleisereitä eri väreissä ja kuoseissa, mutta yhden nimeen vannon: mustan ja räätälöidyn. Ehdottomasti hyvin käytetyt eurot sen hankinnassa.
On olemassa yksi muotiasuste, joka on niin monimuotoinen ja niin imarteleva meille lyhyille naisille - vyö. Sen voi yhdistää asuun kun asuun ja se saa meidät näyttämään huomattavasti pidemmiltä ja solakkaammilta. Jos olet jo hetken seuraillut mua, tämä tuskin tuli yllätyksenä. Heh! Klassisen mallinen designervyö jossain neutraalissa värissä kestää sulla läpi elämän, ja on siksi ehdottomasti sijotuksen arvoinen.
Aika usein multa kysytään minkälaisista vaatteista ja asusteista uskaltaisi ja kannattaisi maksaa vähän enemmän. Sustaki saattaa nimittäin tuntua ihan järkyttävältä antaa 500 € takista tai jopa 1000 € laukusta. On ihan normaalia, että siinä kohtaa harkitsee vähän pidempään, ostaako vai ei. Ja onhan se iso raha, se tulee todennäkösesti maksamaan ittensä takasin. Saattaa olla vaikee uskoa, mutta melkein joka kerta tuletki loppupeleissä säästämään. Ajattele, perustakki maksaa Zarassa n. 100 €. Käytät sitä yhden, max kaksi talvea, kun joko kyllästyt siihen, miltä se näyttää, tai sitten se alkaa olemaan jo muuten vaan huonokuntoinen. Entäs jos antaisitki takista 5 kertaa enemmän, mutta käyttäisit sitä seuraavat 10-15 vuotta?
Tänään listasin mun omat monikäyttösimmät vaatteet, joista uskaltaa (ja kannattaa) maksaa vähän enemmän.
Neutraalit Klassiset Avokkaat
Suloiset, klassiset avokkaat ansaitsee pysyvästi paikan jokaisen naisen kaapista. Kun et oo varma mitkä kengät heittäisit jalkaa, voit aina luottaa peruskorkkareihin. Voit helposti pukea ne joko arkisesti tai juhlavammin. Neutraalit avokkaat näyttää yhtä hyvältä arkisessa farkkulookista kun upeassa juhlapuvussa ja kaikissa niiden väliltä. Sen lisäks laadukkailla korkokengillä on huomattavasti mukavampi kävellä kun alle 50:n euron popoilla. Niiden ero on ihan huikee. Lisää siitä voi lukea postauksessa Näin Teet Korkokengistä Mukavat.
Camel Coat
Varsinki meillä Suomessa kerrostaminen on enemmänkin elämäntyyli kuin tyyli pukeutua. Vaikka sun ei tarvitsisi kävellä niin paljoa, matka kotiovelta autolle saattaa tuntua hitaalta kuolemalta, jos et oo pukeutunu hyvin. Saati jos joudut kulkemaan matkasi junalla tai bussilla. Siksi on enemmän kun oikein antaa vähän enemmän ulkovaatteista. Ne ei ainoastaan pidä sua lämpimänä, vaan myös näyttää hyvältä. Kamelin värinen villakangastakki on klassikko, johon monien sukupolvien naiset on pukeutunu. Jos se on laadukas, voit pitää sitä vuodesta toiseen ja siksi siihen tosiaan kannattaa vähän sijoittaakin.
Käsilaukku
Jos totta puhutaan, en omista monia merkkilaukkuja. Edullisia versioita multa löytyy sitten useampi, mutta nuo muutamat laatulaukut lähtee mukaan melkein aina. Siksi oonkin päättänyt tästä lähtien säästää nekin roposet mieluummin laadukkaisiin käsilaukkuihin. Ennemmin vaihtelen laukkua muutamien välillä, kuin monien edullisten, joita kuitenkin joka kerta kadun ottaneeni mukaan. Laatulaukun muotoilua, käytännöllisyyttä, laadukkuutta ja ihan kokonaiskuvaa ei voi vain edes vertailla edullisten kanssa. Jos haluut varmistaa, ettet kadu sun laukkuostosta, valitse jokin ajaton malli, ehkä klassikko. Etsi klassista muotoilua ja neutraalia väriä, jonka voit valita sun mukaan minne vaan ja milloin vaan. Ecco SP2 on ehdottomasti tällä hetkellä mun ykköslaukku.
Bleiseri
Sillon kun mun täytyy nopeasti keksiä jotain päälle pantavaa viime hetken visiitille tai johki tapahtumaan, melkein joka kerta tartun tyköistuvaan bleiseriin. Se tekee asusta sivistyneen ja sopivan melkein mihin tahansa tilanteeseen. Omistan lukuisia bleisereitä eri väreissä ja kuoseissa, mutta yhden nimeen vannon: mustan ja räätälöidyn. Ehdottomasti hyvin käytetyt eurot sen hankinnassa.
Designer Vyö
On olemassa yksi muotiasuste, joka on niin monimuotoinen ja niin imarteleva meille lyhyille naisille - vyö. Sen voi yhdistää asuun kun asuun ja se saa meidät näyttämään huomattavasti pidemmiltä ja solakkaammilta. Jos olet jo hetken seuraillut mua, tämä tuskin tuli yllätyksenä. Heh! Klassisen mallinen designervyö jossain neutraalissa värissä kestää sulla läpi elämän, ja on siksi ehdottomasti sijotuksen arvoinen.
Toivottavasti tästä oli apua! Mitkä on sun vaatekaapin luottoyksilöitä?
Teddy Takki ja Lähtösuukkoja
Eilen Nana ja Nai sitten lähtivät, yhtä surullisissa merkeissä kuin aina. Mikään muu ei särje mun sydäntä yhtä paljon kun isovanhempien itkuiset lähtösuukot nukkuville pojille. Tiedän tasan tarkkaan, että siinä kohtaa mielessä pyörii vaan pelko “viimeisistä hyvästeistä”. Kun pojat sitten heräävät alkaa se kysymystulva “missä on Nana ja Nai”… Itse aina haaveilin asuvani isovanhempien lähellä. Olin aina kateudesta soikea, kun kuulin muiden serkkujen vain menevän koulun jälkeen heidän luokse. Tosi ikävää, että myös omilla lapsilla on sama kohtalo: molemmat isovanhemmat asuu niin kaukana, ettei yhdessä kasvamisesta voi kuin haaveilla. Se tosiaan särkee mun sydämen.
Nanan ja Nain vierailu oli mun mielestä tosi onnistunu. Sain pitkästä aikaa vähän vapaata pojista ja pääsin kuvailemaankin ihan yksiksein. Ainoa ongelma oli kotiaskareet ja ruoan laitto: Nana sanoi, että olo on välillä kun vieraalla, kun en pyydä häntä mun avuksi kun teen kotihommia. No se johtui pelkästään siitä, etten osaa pyytää. Toisekseen mun mielestä Nana saa edes meillä ollessa istuu ihan rauhassa, Kosovossa kun ei oo ketään koskaan auttamassa. Muutenkin elettiin pääsääntösesti ihan normaalia elämää. Tällä kertaa ei tehty mitään kalliita reissujakaan mihinkään. Pojat vain nautti isovanhempien seurasta. Leon jopa nukkui joka yö Nanan ja Nain kanssa.
Nyt kuitenkin kuukauden vierailun jälkeen koitti kotiinlähtö. Täytyy myöntää, koti tuntuu jotenkin tosi kylmältä ja hiljaiselta. Ei tässä onneksi ole kuin reilu kuukausi, kun päästään itse Kosovoon juhlimaan vuoden vaihtumista. Ja mikäs muu piristäisi mieltä paremmin kuin joulun odotuksen aloittaminen. Laitettiin yhdessä tuumin koti joulukuntoon ja leivottiin ensimmäiset piparit. Jospa se tästä alkaisi pahamieli väistymään. Kuinka sä piristät itseäsi kun pahamieli yllättää?
Tykkään takissa sen rohkeesta väristä ja koko nallemaisesta habituksesta, mutta myös siitä, millaisia fiiliksiä sen kanssa oleminen mussa itssessä herättää. Kuinka huomion herättäminen voi laittaa ihmisen etsimään itsestään ne kaikki itsevarmuuden rippeet, ja lopulta nauttimaan siitä ihan täysillä. Varsinkin kun huomaa, millaista hiljaista ihannointia terve itsevarmuus herättää muissa ihmisissä, molemmissa sukupuolissa. Siinä jotain, jonka eteen mun pitäisi muutenkin tehdä töitä. Itsevarmuus tuntuu ja näyttää hyvältä oli päällä sitten mitä tahansa. Ei tätä teddy-takkia voi siksi olla rakastamatta.
Nanan ja Nain vierailu oli mun mielestä tosi onnistunu. Sain pitkästä aikaa vähän vapaata pojista ja pääsin kuvailemaankin ihan yksiksein. Ainoa ongelma oli kotiaskareet ja ruoan laitto: Nana sanoi, että olo on välillä kun vieraalla, kun en pyydä häntä mun avuksi kun teen kotihommia. No se johtui pelkästään siitä, etten osaa pyytää. Toisekseen mun mielestä Nana saa edes meillä ollessa istuu ihan rauhassa, Kosovossa kun ei oo ketään koskaan auttamassa. Muutenkin elettiin pääsääntösesti ihan normaalia elämää. Tällä kertaa ei tehty mitään kalliita reissujakaan mihinkään. Pojat vain nautti isovanhempien seurasta. Leon jopa nukkui joka yö Nanan ja Nain kanssa.
Nyt kuitenkin kuukauden vierailun jälkeen koitti kotiinlähtö. Täytyy myöntää, koti tuntuu jotenkin tosi kylmältä ja hiljaiselta. Ei tässä onneksi ole kuin reilu kuukausi, kun päästään itse Kosovoon juhlimaan vuoden vaihtumista. Ja mikäs muu piristäisi mieltä paremmin kuin joulun odotuksen aloittaminen. Laitettiin yhdessä tuumin koti joulukuntoon ja leivottiin ensimmäiset piparit. Jospa se tästä alkaisi pahamieli väistymään. Kuinka sä piristät itseäsi kun pahamieli yllättää?
Teddy Love
Mitä oot muuten mieltä tästä punaisesta turkista? Huomasin, että se on ollu pitkästä aikaa vaate, joka herättää paljon tunteita muissa. Läheiset lähinnä ihmettelee hilpeästi, B kysyi eilen vakavana olenko tosissani. Vastaan tulijat pysäyttelevät ihailemaan turkkia ja kysellen mistä olen sen löytänyt. Ja minä itse... Voin sanoo, että rakastuin tähän.Tykkään takissa sen rohkeesta väristä ja koko nallemaisesta habituksesta, mutta myös siitä, millaisia fiiliksiä sen kanssa oleminen mussa itssessä herättää. Kuinka huomion herättäminen voi laittaa ihmisen etsimään itsestään ne kaikki itsevarmuuden rippeet, ja lopulta nauttimaan siitä ihan täysillä. Varsinkin kun huomaa, millaista hiljaista ihannointia terve itsevarmuus herättää muissa ihmisissä, molemmissa sukupuolissa. Siinä jotain, jonka eteen mun pitäisi muutenkin tehdä töitä. Itsevarmuus tuntuu ja näyttää hyvältä oli päällä sitten mitä tahansa. Ei tätä teddy-takkia voi siksi olla rakastamatta.
Kommentoi alle ja kerro, mikä on sun All Time Favourite vaate.
Vuoden Surullisin Päivä
Muistan niin elävästi sen hymyn. Vaikka olin vaan 5-vuotias. Muistan sen onnen, kun näin hänen astuvan sisälle. Muistan kuinka loikkasin syliin ja tunsin itseni keijukaisen kevyeksi hänen käsivarsilla. Muistan nahkatakin hajun ja kuinka se natisi ihoa vasten kun rutistin lujasti. Muistan odotuksen. Muistan ikävän. Muistan ne lukemattomat syntymäpäivät kun juoksin postilaatikolla katsomassa olisiko onnittelupostia tullut. Muistan sen tunteen kuin ei olisi olemassa, sen miten 6-vuotias ei pysty ymmärtämään, miksi ei ole mitään sille toiselle tärkeimmistä. Muistan “Aja Hiljaa, Isi” -laulun ja vilkutukset ikkunasta mielikuvitukselliselle isille. Muistan kun uni ei tullut, oli ikävä niin.
Isättömyys aiheutti eniten ongelmia juuri lapsena olon ja aikuisuuden rajamailla. Kun oli tullut oman isän hylkäämäksi, sitä alkoi pitää normaalina, jos joku muukin kohteli väärin. Mua sai kohdella oikeastaan ihan miten vaan, eihän se tässä kohtaa tärkein ollu opettamassa muutakaan. Paholo piti vain niellä ja toivoa, että se joku/jotkut jaksaisi katsella mahdollisimman pitkään, ennen kun loppuviimein myös lähtisi.
Tänään vietetään isien päivää, itselle sitä vaikeinta päivää vuodesta. Nykyään oma paha olo on kuitenkin pakko yrittää unohtaa ja olla vain onnellinen omien lasten puolesta. Niin kovasti aina toivoin, että edes omilla lapsilla olisi elämässä se, jota kutsua isiksi. Ja joka myös olisi siinä, ihan oikeasti läsnä, ei vain muistoissa tai mielikuvituksessa. Välillä elämä kahden kulttuurin välissä on vaikeeta, mutta en vois kuvitellakaan vieväni omilta lapsilta oikeutta molempiin vanhempiin. Sitä ei vanhemmat vihoissaan ehkä aina ymmärräkään, miten heidän ratkasut saattaa lapseen vaikuttaa.
Tänä Isänpäivänä en kuitenkaan itke. Juhlin mun lasten kanssa, koska he saivat sen mitä itse aina kovasti halusin.
Isättömyys aiheutti eniten ongelmia juuri lapsena olon ja aikuisuuden rajamailla. Kun oli tullut oman isän hylkäämäksi, sitä alkoi pitää normaalina, jos joku muukin kohteli väärin. Mua sai kohdella oikeastaan ihan miten vaan, eihän se tässä kohtaa tärkein ollu opettamassa muutakaan. Paholo piti vain niellä ja toivoa, että se joku/jotkut jaksaisi katsella mahdollisimman pitkään, ennen kun loppuviimein myös lähtisi.
Tänään vietetään isien päivää, itselle sitä vaikeinta päivää vuodesta. Nykyään oma paha olo on kuitenkin pakko yrittää unohtaa ja olla vain onnellinen omien lasten puolesta. Niin kovasti aina toivoin, että edes omilla lapsilla olisi elämässä se, jota kutsua isiksi. Ja joka myös olisi siinä, ihan oikeasti läsnä, ei vain muistoissa tai mielikuvituksessa. Välillä elämä kahden kulttuurin välissä on vaikeeta, mutta en vois kuvitellakaan vieväni omilta lapsilta oikeutta molempiin vanhempiin. Sitä ei vanhemmat vihoissaan ehkä aina ymmärräkään, miten heidän ratkasut saattaa lapseen vaikuttaa.
Tänä Isänpäivänä en kuitenkaan itke. Juhlin mun lasten kanssa, koska he saivat sen mitä itse aina kovasti halusin.
“Four years old and you know
He never walks away
He never asks for money
He takes care of me
‘Cause he loves me
Piece by piece, he restored my faith
That a man can be kind and a father could, stay”
He never walks away
He never asks for money
He takes care of me
‘Cause he loves me
Piece by piece, he restored my faith
That a man can be kind and a father could, stay”
-Kelly Clarkson
Aamuista ikävää
Onneksi sateen lakattua alkoi tilanne selviämään ja viemärit vetämään. Siitä huojentuneena aloin pohtimaan, kuinka paljon oikeesti vereni vetää sinne. Vihaan välillä Kosovon kulttuuria, Välillä erilaisuuksien kanssa tasapainotellessa edes itse kosovolaisia on vaikeaa sietää. Ja ennen kuin joku kosovolainen alkaa siellä ruudun toisella puolella ahdistumaan, niin muistutan, että tiedän: Myös me suomalaiset ollaan välillä tosi outoja ja rasittavia. Mutta joka tapauksessa, joku siellä Kosovassa saa tähän outoon suomalaissieluun rauhan.
Onko se ilmasto?
Ei tarvitse kärsiä koko ajan pahenevan urtikarian kanssa..
Onko se ihmisten avoimuus?
Joku tuntematon saattaa yhtäkkiä tulla kyselemään, mistä olen kotoisin ja kehumaan minua nuken näköiseksi.
Onko se vapaus?
Mikään suurempi taho ei ole koko ajan holhoamassa.
Olenko pohjimmiltani vaan niin kyllästyny Suomen kaltaiseen kylmään ja kontrolloituun valtioon? Ollaanko me kaikki lopen uupuneita siihen? Ei vain tajuta sitä ennen kuin poistutaan täältä hetkeksi?
En tiedä, mutta päivä päivältä kaipaan sinne vain enemmän.
Nyt voin vaan muistella sitä olotilaa, kun havahdun siellä aikaisin aamulla: Huoneemme on raikas ja viilentynyt yön aikana. Kaikki muut vielä nukkuvat. Aamun ensimmäinen rukouskutsu alkaa soimaan kauniisti, kaikuen vuorten seinämissä, hiljentäen katukoirat ja jopa heinäsirkat. Aurinko alkaa koko ajan voimistuen loistamaan, samalla kun kaikki muu on vielä niin rauhallista. Rukouskutsun laulu saa väkisinkin herkistymään. Kuka sen laulaakaan aina aamuisin niin kauniisti? Uusi päivä on alkanut. Ruokouskutsun jälkeen voin kuulla jo ensimmäiset "mire mengjesit" pihalta, kun naapurit huutelevat huomeniaan toisilleen.
Äääähh... Miksi me suomalaiset ollaan näin sulkeutuneita? Miksi me ei herätetä kaupunkeja kauniilla laululla?
Ikävä on kova.
7 Minuutin Meikki: Upea Smokey Eye Ohje
Olen varma, että valtaosalla äideistä meikki jää joko tekemättä tai puolitiehen ihan vain siksi, ettei aika tunnu riittävän. Meikkaaminen voi kuitenkin käydä myös nopeasti, jos työvaiheet on tarpeeksi simppelit. Olen se, joka kannustaa kaikkia äitejä panostamaan myös itseensä, joten halusin alkaa jakamaan ohjeita pikameikkeihin. Tässä tulisi niistä nyt ensimmäinen. Työvaiheita on useampi, mutta yksinkertaistin ne niin, ettei yksikään vaihe vie aikaa kuin 20 s. -2 min.
Aloita levittämällä pestyihin kasvoihin ihollesi sopiva primer
Jos sinullakin on esim. huokoset valtoimenaan, Smash Boxin Pore Refinig Primer kuuluu ehdottomasti meikkivarastoosi. Levitä primeria sopiva määrä ongelmakohtiin. Olen vasta ottanut primerin jokapäiväiseen käyttöön, ja se teki kyllä ihmeitä lopputulokselle. Meikistä tulee huomattavasti tasaisempi ja nuorekkaampi primerin kanssa. Työaika: 20 sekPohjusta seuraavaksi luomet
Moni tekee silmämeikin vasta pohjan jälkeen. Jos haluat säästää aikaa, kannattaa aloittaa silmämeikistä, jottei mahdollisesti karisseita luomivärejä tarvitse alkaa varovasti poistamaan poskilta. Oma varsinainen luomivärin pohjustusvoide on päässyt loppumaan, joten olen muutaman päivän käyttänyt Maybellinen The Eraser Eye peitevoidetta myös liikkuvilla luomilla. Tämä ajaa hyvin asiansa ja luomiväristä tulee kestävä. Levitä pohjustusvoide kostealla beauty blenderillä. Työaika: 20 sekValitse mieleisesi luomiväri
Levitä keskiruskeaa luomiväriä koko liikkuvalle luomelle ja luomivakoon. Oma lempparipalettini on ehdottomasti Maybellinen The Nudes. Sen kaikki sävyt sopivat nopeaan työskentelyyn, aina arkimeikistä juhlameikkiin. Työaika: 1 minHäivytä keskiruskea väri käyttäen apuna vaaleaa nudea, ihon sävyäsi lähellä olevaa luomiväriä. Hyvällä häivytyssiveltimellä homma hoituu nopeasti. Työaika: 30 sek
Jos aikaa on muutamalle lisäminuutille, voit kevyesti rajata silmien ulkonurkat mustalla luomivärillä käyttäen apuna ohutta viistomaista luomiväripensseliä.
Viimeistele silmät ripsivärillä
Myös tässä kohtaa hyvä ripsiväri on kaiken a ja o ajan säästämiseen. Itse olen aivan rakastunut L'orealin False Lash Xfiberiin. Mutta jos haluat säästää tämänkin ajan, ripsipidennykset ovat tietenkin vaihtoehto numero yksi. Työaika: 1 minMuotoile kulmat
Kulmat ovat tänäpäivänä monelle se kaikista aikaa vievin osuus. Itse olen kokeillut lähes kaikki kulmatuotteet läpi. Maybellinen Tattoo Brow on uusin tuttavuuteni ja toimii mielestäni nopeiten. Tällä on tarkoitus ikäänkuin piirtää itselleen lisää kulmakarvoja pienin vedoin. Lopputulos on mun mielestä ihanan luonnollinen. Työaika: 1 minAloita meikkipohja meikkivoiteella
Mineraalimeikkivoide (esim. Bare Minerals) lienee se nopein, mutta ikääntyvä iho tarvitsee usein asteen enemmän peittävyyttä. Uusin ihastukseni on Estee Lauderin Double Wear meikkivoide, joka on ohuen ohut, mutta peittävä. Levitä myös meikkivoide aina kostealla beauty blenderillä. Kostea meikkisieni imee puolet vähemmän ainetta itseensä, levittää voiteen tasaisemmin sekä tekee lopputuloksesta kestävämmän. Työaika: 1 minPeitä silmänaluset peitevoiteella
Tässäkin kohtaa, suosi ohuita voiteita, jotta levitys olisi nopeaa, eikä voide alkaisi päivänmittaa kasaantumaan silmäjuonteisiin. Työaika: 1 minVarjosta poskipäät
Aloita juuri korvan yläpuolella olevasta hiusrajan kaaresta liikkuen n. 5 cm kohti nenää. Jos aloitat alempaa lopputuloksesta tulee väsynyt. Häivytä hyvin. Itse käytän Maybellinen Master Contour -kynää, jolla varjostuksen saa osumaan tarkasti oikeaan kohtaan. Häivytys hoituu sormen päillä nopeasti. Työaika: 30 sViimeistele pohja high lighterilla
Huom! Jos kärsit huokosista kuten minäkin, levitä korostukset enemmän poskipäiden sivuille, varoen etuosaa, jossa huokoset yleensä ovat. High lighterit korostaa huokosia, siksi niiden päälle ei kannata sutia. Työaika: 20 sekViimeistele meikki huulipunalla tai -kiillolla
Suosi Smokey Eye lookin kanssa luonnollisia nuden ja vaaleanpunaisen sävyjä. Työaika: 30 sekSiinäpä se! Näin helposti ja nopeasti syntyy klassinen Smokey Eye - meikki kokonaisuudessaan. Pitämällä työvaiheet mahdollisimman mutkattomina olet valmis vaikka deitti-iltaan alle kymmenessä minuutissa.
Mitä tykkäsit tutoriaalista? Voit jättää ruusuja ja risuja kommentoimalla alle. :)
Tästä lähtien kauneusaiheisia postauksia on luvassa näin torstaisin. Toiveita saa aina antaa, mikäli semmoisia on mielessä!
Mutta nyt jatkan flunssani potemista ja painun pehkuihin! Täällä sairastetaankin koko perhe tällä kertaa!
Ihanaa torstaita! <3
Lapsikodin Siisteyden Salaisuus
Ajattelin tehdä perjantain kunniaksi postauksen siivoamisesta. En sen takia, että tykkäisin siitä niin kauheasti. Vaan oikeastaan siksi että meillä käy tosi usein ihmisiä ihmetellen, kuinka meillä voi aina olla näin siistiä. Kahden alle 4-vuotiaan pojan kotona, sitä ei ehkä ekana odottaisi.
Ihan ensi alkuun kerrottakoon, että minähän en tosiaan ole aina ollut tämmöinen. Ennen B:tä elin yksin kahden kissan kanssa. Imuroin ehkä kerran viikossa. Olen tainnutkin tämän jo jossain postauksessa mainita, mutten ikinä unohda, kun vierailin ensimmäisen kerran B:n kotona. Se oli siistein ja hyväntuoksuisin koti, jossa koskaan olin käynyt. Mitään, siis oikeasti yhtään mitään ylimääräistä ei lattioilta tai pöydiltä löytynyt. Ajattelin ensin, että hän on vain hulluna siivonnut ennen kuin tulen vierailulle, mutta sama meininki vain jatkui.
Sen jälkeen oma koti alkoi näyttämään aivan tolkuttoman epäsiistiltä, vaikka oli ihan normaali suomalainen lemmikkikoti. Aloin siitä sitten pikkuhiljaa muuttumaan. Huomasin, kuinka mukavaa on olla kotona, kun on oikeasti siistiä.
Nykyään olen meistä se siivoushullu
B:hän heitti tyypillisen miehekkäästi hanskat tiskiin sen jälkeen, kun ystävyys muuttui vakavammaksi. Mikä siinä onkin, että kun nainen astuu kuvioihin, mies usein siltä seisomalta unohtaa, missä likapyykkikori olikaan, tai kuinka helposti likaiset astiat kulkeutuu käsissä ruokailun jälkeen keittiöön, tai JOPA miten paljon kivemmat ne ois siellä tiskikoneessa, kuin keskellä pöytää? Vihataanko miehiä tämä pieni hetki yhdessä?... Noin.Siistin lapsikodin salaisuus
Tämä siivoushulluus ei ole tietenkään se kaikista kivoin kahden alle 4-vuotiaan, ylivilkkaan pojan kanssa. Eikä varsinkaan, kun rakastetaan B:n kanssa tämmöistä hyyyyvin pelkistettyä, valkoista skandiminimalismia sisustuksessa. Tosin valkoistahan täällä ei mun omasta mielestä ole kahteen vuoteen ollut.Muut kuitenkin jaksavat ihmetellä tätä meidän kotia, joten ajattelin nyt jakaa sullekin, kuinka käytännössä pidän kodin siisteyttä yllä.
1. Imuroin aina ruokapöydän alusen syönnin jälkeen. Semmoinen varsi-imuri oiski mun unelma.
2. Aina, jos huomaan näpinjälkiä jossain KIILTÄVILLÄ pinnoilla, pyyhin sen kostealla ja kuivaan mikrukuituliinalla. Tämä vie aikaa ehkä minuutin.
3. Keittiön korjaan aina ruoan laiton jälkeen. Pysyy paitsi järjestys yllä, myös pahat hajut poissa.
Luulen, että tuossa on ne tärkeimmät asiat, jotka pitää kodin yleisfiiliksen koko ajan suht siistinä. Roskat lattioilla ja sormen jäljet kiiltävillä pinnoilla tekee kodista tosi helposti likaisen näköisen vaikkei muuten sitä oliskaan.
Toiseksi tärkein asia on mun kyhäämä siivoussuunnitelma, jota noudatan melkein aina. Jos sustakin tuntuu, ettei koti oo siisti, eikä suursiivouksille ole aikaa, kannattaa ottaa tämäntyylinen siivouslista käyttöön. Joka päivä 20 minuuttia siivousta pitää yleisilmeen tosi siistinä joka päivä. Silleen myös vältyt tuntikausien suursiivouksilta.
Onko sinulla siivoussuunnitelmaa käytössä? Millaisia siivousvinkkejä sulla olis jakaa?
Mutta nyt, ihanaa alkavaa viikonloppua! <3
Elämää Kaksikulttuurisessa Suhteessa
Tuntuupas tämä kerrassaan hassulta melkein vuoden jälkeen. Nyt kun on tottunut wordpressin tarjoamiin vähän järeämpiin blogialustoihin, tämä blogger tuntuu ihanan nostalgiselta. Toisaalta mukava palata perusbloggaamisen pariin tuolta teknisen hifistelyn keskeltä.
Syy miksi tässä nyt näppäilen on tämä: Eksyin vahingon kaupalla Google Analyticsin tilastoissa Beauty by Bomanin osioon ja vitsit että oli hassu huomata, että blogi kerää edelleen satoja viikkolukijoita, vaikka ei ole lähes vuoteen päivittynyt. Voi teitä ihania! Tuli ihan semmoinen olo, että blogi ansaitsee jatkoa. Ja jos totta puhutaan, jatkuva täydellisyyden tavoittelu muotiblogimaailmassa tuntuu välillä niin raskaalta. Mutta eikös se ole niin, että työ kuin työ saattaa jossain vaiheessa tuntua takkuiselta.
En ikinä ole lämmennyt semmoisille "Kuulumisia" -postauksille, joten en halua tästäkään tehdä sellaista. Sanotaanko, että elämä jurnuttaa eteenpäin edelleen samalla mallilla. Leon ja Elion ovat tietenkin kasvaneet ihan hirmusesti. B on edelleen sama haastava kosovolainen. Se niistä kuulumisista ja sitten voinkin rynnätä päivän postauksen pariin.
Ihmiset sanoivat, että se tulee olemaan vaikeaa. He sanoivat eri kulttuureista tulevien pariskuntien kestävän yhdessä max kaksi vuotta. He sanoivat 95 % heistä päätyy eroon. Nuo asiat saattaa olla totta, mutta meillä on kaikki ihan hyvin. Matkan varrella oon oppinu seikan jos toisenkin kaksikulttuurisuudesta, tässä niistä muutama.
Älä välitä, mitä muut ajattelevat teistä
Syy miksi tässä nyt näppäilen on tämä: Eksyin vahingon kaupalla Google Analyticsin tilastoissa Beauty by Bomanin osioon ja vitsit että oli hassu huomata, että blogi kerää edelleen satoja viikkolukijoita, vaikka ei ole lähes vuoteen päivittynyt. Voi teitä ihania! Tuli ihan semmoinen olo, että blogi ansaitsee jatkoa. Ja jos totta puhutaan, jatkuva täydellisyyden tavoittelu muotiblogimaailmassa tuntuu välillä niin raskaalta. Mutta eikös se ole niin, että työ kuin työ saattaa jossain vaiheessa tuntua takkuiselta.
En ikinä ole lämmennyt semmoisille "Kuulumisia" -postauksille, joten en halua tästäkään tehdä sellaista. Sanotaanko, että elämä jurnuttaa eteenpäin edelleen samalla mallilla. Leon ja Elion ovat tietenkin kasvaneet ihan hirmusesti. B on edelleen sama haastava kosovolainen. Se niistä kuulumisista ja sitten voinkin rynnätä päivän postauksen pariin.
Kahden Kulttuurin Välissä
Edelleen saan kommentteja ja ihan live-elämän kyselyjä kaksikulttuurisuudesta. Päätin tehdä postauksen kaikille, jotka ovat ehkä aloittamassa taivalta kaksikulttuurisessa parisuhteessa. Itse etsin tämmöstä tietoa silloin meidän suhteen alussa. En tietenkään ole mikään asiantuntija, mutta näistä kokemuksista saattaisi olla edes jollekin hyötyä.Ihmiset sanoivat, että se tulee olemaan vaikeaa. He sanoivat eri kulttuureista tulevien pariskuntien kestävän yhdessä max kaksi vuotta. He sanoivat 95 % heistä päätyy eroon. Nuo asiat saattaa olla totta, mutta meillä on kaikki ihan hyvin. Matkan varrella oon oppinu seikan jos toisenkin kaksikulttuurisuudesta, tässä niistä muutama.
Opettele kokkamaan molempien ruokia
Tämä ei tosiaan ole nyt se suurin ahaa-elämäksyni. Haha! Mutta usein se mitä tarjoat sun miehelle voi joko parantaa tai huonontaa suhdetta. Niin vanhanaikaiselta (ja just niin stereotyyppiseltä) kuin se kuulostaakin! Kaikilla meistä on ne pravuurit, joita tulee kokkailtua vähän useammin, mutta edes ripaus kotimaan makuja silloin tällöin on tärkeämpää B:lle, kuin mitä koskaan olisin voinut uskoa.Vieraile hänen kotimaassaan
Ennen kuin tapasin B:n, edellisen kerran olin ollut ulkomailla 12-vuotiaana. Voitko kuvitella? Kun tajuttiin, että tässä ollaan ihan tosimielessä, tiesin, että reissu Kosovoon olisi mun edessä. Tuo pelottava sotamaa, josta olin kuullut vain kymppiuutisissa. Tietenkin sodasta oli tuossa kohtaa kulunut jo yli kymmenen vuotta, mutta vanhoista mielikuvista ei tuosta noin vaan osaa päästää irti. Reissullamme aloin kuitenkin ymmärtää B:tä enemmän. Ja mun mielestä hyvä parisuhde on pääsääntöisesti ymmärrystä. Sen myötä tulee sitten arvostus.
Älä välitä, mitä muut ajattelevat teistä
Koska molemmat teistä tulee erilaisista kulttuureista, joudutte varmasti tekemään teidän elämäntyylistä sekoituksen molempia. Vähän häneltä ja vähän sinulta. Tietenkin se tarkoittaa sitä, että teidän elämäntyyli on tosi erilainen kuin keskivertoparin Suomessa. Se taas aiheuttaa paljon kyseenalaistamista ulkopuolelta. Oon ajatellu sen näin, että jos keskittyisin muiden mielipiteisiin, alkaisin ehkä lopulta itsekin kyseenalaistamaan tätä meidän elämäntyyliä. Mikä tahansa tekee meidän perheen onnelliseksi, täytyy olla oikein. Sinä olet oman elämäsi omistaja, ja jos pitäydyt siinä, lopulta myös muut alkavat arvostamaan sitä.
Ymmärrä erilaisuutta
Edelleen aika-ajoin meille tulee kulturellisia yhteentörmäyksiä. Viimeksi se tapahtui eilen. Kysymys oli, pitäisikö lasten olla ulkona aina hatut päässä vai ei. B sanoi, että kosovolaiset lapset pitävät hattuja päässä vain harvoin, eikä heille silti tule auringon pistoksia. Tietenkin jouduttiin kinastella meidän tie ulos tilanteesta ja lopulta löydettiin molemmille sopiva ratkaisu.
On totta, että maassa kuin maassa jotkut asiat on jo vuosisatoja sitten juurtunu ihmisiin. Suomessa se on ehkä auringolta suojautuminen, kun sitten heillä puolestaan kylmältä suojautuminen. Olisitpa nähnyt B:n ilmeen kun kärräsin Leonin vauvana ensimmäisen kerran ulos nukkumaan. Haha!! Sain selitellä ihan jonkun verran, että hän uskoi Leonin voivan vaunuissa paremmin kuin sisällä nukkuessa.
Monestihan eroavaisuuksiin ei ole oikeaa ja väärää ratkaisua, kun kaikilla meistä on ne omat tottumuksemme. Oon huomannu, ettei myöskään koskaan pidä luulla tietävänsä mitä toinen ajattelee. Yleensä nuo kulttuurierot tuleeki esiin ihan yllättäen, ihan normaaleissa tilanteissa. Läheskään aina ne ei onneksi johda riitoihin: Eroavaisuudet tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, joten niiden kanssa on tottunut elämään. Varsinaiset riidat tulee sitten paljon vakavammista asioista, kuin mitä ehkä keskivertoparisuhteessa.
On totta, että maassa kuin maassa jotkut asiat on jo vuosisatoja sitten juurtunu ihmisiin. Suomessa se on ehkä auringolta suojautuminen, kun sitten heillä puolestaan kylmältä suojautuminen. Olisitpa nähnyt B:n ilmeen kun kärräsin Leonin vauvana ensimmäisen kerran ulos nukkumaan. Haha!! Sain selitellä ihan jonkun verran, että hän uskoi Leonin voivan vaunuissa paremmin kuin sisällä nukkuessa.
Monestihan eroavaisuuksiin ei ole oikeaa ja väärää ratkaisua, kun kaikilla meistä on ne omat tottumuksemme. Oon huomannu, ettei myöskään koskaan pidä luulla tietävänsä mitä toinen ajattelee. Yleensä nuo kulttuurierot tuleeki esiin ihan yllättäen, ihan normaaleissa tilanteissa. Läheskään aina ne ei onneksi johda riitoihin: Eroavaisuudet tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, joten niiden kanssa on tottunut elämään. Varsinaiset riidat tulee sitten paljon vakavammista asioista, kuin mitä ehkä keskivertoparisuhteessa.
Arvosta perheen merkitystä
Rakastuin B:ssä hänen tyyliin pitää huolta kaikista läheisistään. En koskaan ollut nähnyt vastaavaa. Olimme pitkään B:n kanssa vain kavereita, mutta koskaan ikinä ennen en ollut kokenut voivani luottaa toiseen ihmiseen niin hyvin. Tunne turvallisuudesta aina hänen seurassaan oli niin erikoista. Nyt tietenkin ymmärrän, että läheisestä huolehtiminen on heillä ihan normaali tyyli elää. Mikään ei voi tulla varsinkaan äidin ja lapsen väliin. Parasta on, että B kasvattaa Leonia ja Elionia samalla tavalla. Heillä opetetaan, että kaikista ihmisistä ensin tulee äiti, sitten tulee äiti, sitten tulee äiti ja sitten tulee isä.
Kahden kulttuurin välissä eläminen on ennen kaikkea moninaista. Ainahan se riippuu ihmisestä ja hänen juuristaan, millaista parisuhteen hänen mielestään tulisi olla. Uskon kuitenkin, että parisuhde muuttaa pariskuntaa aina, olivat he sitten toisilleen ulkomaalaisia tai ei.
Kerro minulle sinun parisuhdeopeistasi, olisi ihanaa kuulla niistä kaikki!
Ihanaa alkanutta viikkoa! <3