Tänä päivänä toiveeni toteutui
En kestä... Siitä on tänään tasan vuosi. Kun normipäivä muuttui ikimuistoiseksi. Kun yhdestä vilkaisusta elämä muuttui uudeksi. Kun viimein hartain toiveeni toteutui.
Salainen koktail onneen?
Oltiin annettu raskaudelle mahdollisuus jo yli vuosi takaperin. Leonin imetys oli pitänyt kuukautiset pois heinäkuulle 2015 saakka, mutta silti myös tuon imetysajan tuli jännäiltyä tärppäisikö se kuitenkin. Kuukautisten alettua alkoi sitten myös kuumeinen kierron kyttääminen. Olin ajatellut, että tuskinpa tässä kauaa enää tarvitsee odotella.
Kierrot kuitenkin tulivat ja menivät. Menneisyyden pco ei enää oireillut ja kierrotkin olivat yllättävän säännölliset. Säännöllisyys ei kuitenkaan tuonut lohtua, kun kuukausi toisensa jälkeen jouduin pettymään.
Jouluna 2015 hyväksyin, etten raskaudukaan helposti. Leonin syntymästä oli jo yli vuosi aikaa, enkä ollut kertaakaan edes kuvitellut raskautuneeni. Ehkä Leon olikin ihme, joka jää ainoaksi. Päätin lopettaa kiertojen kyttäyksen ja keskittyä elämään.
Aloin taas treenaamaan tavoitteellisesti. Treenit maistuivat hyvälle ja oli ihana päästää irti toisen lapsen toiveesta.
Eräs päivä äskettäin raskautunut läheiseni paljasti minulle hänen salaisen koktailinsa raskautumiseen. Yrityskiertoja oli hänelläkin takana jo joitakin, mutta näillä nikseillä oli tärpännyt heti. Nämä salaiset ainesosat olivat äitiysvitamiinit sekä greippimehu. Minua nauratti. Kyllähän näistä ihmekikoista olin kuullut ennenkin: Jalat kattoon puuhien jälkeen, aamulämpöjen mittailua, ovulaation testailua, punaviiniä ovulaation aikoihin... Greippimehua en tosin ennen ollut kokeillut. Päätin antaa sille mahdollisuuden. Eipä siitä haittaakaan olisi.
Greippimehu maistui aivan kamalalta. Siitä huolimatta vedin sitä suuren lasin aina aamuisin ja äippävitskut joka päivä samaan aikaan aamupalan jälkeen.
Tuon kierron puolivälin aikoihin tunsin ovulaation selkeästi. Pian ovulaation jälkeen alkoi ilmaantumaan mitä ihmeellisempiä oireita.
- Viikko ovulaation jälkeen alkoi päivittäiset alamahavihlonnat munasarjojen kohdilta. Nämä vihlonnat olivat pahimmillaan nopeissa liikkeissä ja aivastaessa. Tätä olin kokenut ennenkin, tosin vasta lähempänä kuukautisia.
- Vihlontojen aikoihin alkoi myös huimaaminen. Huimaus oli pahimmillaan aamutreenien yhteydessä ja esim. nopeasti seisomaan noustessa. Silmissä sumeni hetkellisesti ja päässä tuntui kohinaa. Ajattelin, että treenaan vain niin kovasti, ettei mikään ihme jos välillä päässä paukkuu.
- Puolitoista viikkoa ovulaation jälkeen olimme Leonin ja siskon tytön Emmin kanssa HopLopissa. Minua alkoi niiskuttamaan siellä jostain syystä kovasti ja nenän niiston yhteydessä paperiin jäi verta. Tuolloin ajattelin, että tämä on kyllä nyt jotain outoa. Voisinkohan olla...
- Seuraavana päivänä HopLopista koin aamupalan yhteydessä jotain erikoista. Olin tottunut syömään joka aamu rahkasmoothien, mutta nyt aamupala tökki. Puolessa välissä smoothieta minut yllätti voimakas yökkäysrefleksi. Minulle joka ei yöki edes nieluviljelynäytteenoton yhteydessä! Ajattelin, että olin vain syönyt samaa aamupalaa liian usein.
9.2.2016 olin tekemässä aamujumppaa salilla, kun huimaus otti minusta jälleen vallan. Vipunostosarjan palautuksen aikana aloin laskemaan päässäni ja tajusin kuukautisten olevan normaaliin nähden neljä päivää myöhässä. Päätin, etten jaksa enää jahkailla ja ihmetellä vaan menen kotiin apteekin kautta. Kotia kohti pyöräillessäni, raskaustesti salikassissa pyöriessä, alamahaa alkoi kutkuttamaan hassusti. "Oletko sinä siellä?" kysyin mielessäni mahdolliselta vauvan alulta.
B oli veljensä kanssa kotona kun pääsin perille. Painelin ulkovaatteet päällä ja salikassi olalla samantien vessaan. Tein testin ja laitoin sen lavuaarin päälle odottamaan. Vasta tässä vaiheessa aloin riisumaan ulkovaatteita rauhassa päältäni. Tiesin, että mahdollisen testiviiva ei välttämättä ilmesty tikkuun saman tien. Hetken päästä katsoin varovasti tikkuun päin. Sydän tuntui pysähtyvän. Koppasin testin käteeni nähdäkseni sen lähempää. Siinä ne ovat: Minun rakkaat kaksi punaista viivaa! "Sinä olet siellä", sanoin hiljaa kuiskaten.
Kel onni on...
Teki mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan. Hihkuin onnesta soikeana vessassa kun kuulin B:n kysyvän: "Are you ok there?" "Kröhöm.. Yes.. I'm fine!" huusin ääni väristen. Tulin ulos vessasta ja yritin pitää naamani peruslukemilla parhaani mukaan, sillä en halunnut B:n veljen vielä tietävän asiasta. Katselin B:tä hänen jutelleessaan veljelleen jotain albaniaksi. Mieleni teki vain heittäytyä hänen kaulaan ja huutaa suureen ääneen: "I'm pregnant!"
Sitten pojat sanoivat lähtevänsä käymään ulkona kahvilla. Ei! En pysty pitämään tätä enää sisälläni. Pojat lähtivät ja minä kaivoin positiivisen testin vielä esille varmistaakseni, ettei testiviiva ole hävinnyt.
En voinut pitää asiaa enää omana tietonani vaan soitin äidille. Äiti sai tällä kertaa kunnian kuulla raskaudesta ensimmäisenä. Juttelimme aikamme. Yritin syödä samalla aamupalaa, mutta pahoinvointi alkoi puskemaan päälle oikein olan takaa. Tiesin tiedon raskaudesta nyt vain pahentavan aamuista ällötysoloa.
Tunnin päästä miekkosten lähdöstä päätin soittaa B:lle. Pyysin häntä tulemaan käymään vielä kotona ennen töihin menoa. B tuli, mutta niin tuli myös B;n veli. Hän meni vessaan ja näin tilaisuuteni tulleen. Otin B:tä kädestä ja revin hänet keittiöön. B tuijotti minua aivan hölmistyneenä. Hän alkoi kovaan ääneen kyselemään: "What is this?" Yritin hyssytellä häntä vaikka tuntui, että itsekin repeän kohta liitoksistani. Nousin varpailleni ylettyäkseni hänen korvan luo. Huulet vavisten kuiskasin: "I'm pregnant." B:n veli tuli vessasta, B suukotti minua poskelle ja lähti hermostuneesti takaisin eteiseen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. B puki tohisten kengät jalkaansa, ja juuri ennen oven mentyä kiinni kuulin veljen kysyvän B:ltä: "Is everything ok?" B vastasi soperellen: "Kröhöm.. Yes.. I'm fine."
<3 <3 <3
Kun aloin kaljuuntumaan
Yksi lapsen saannin ikävistä puolista on hormonien vaihtelu ja siitä johtuvat oireet. Niitä voisi luetella useitakin, mutta toiseksi kamalin niistä on ehdottomasti hiusten tippuminen. Et ehkä halua tietää, mikä mun mielestä on se kamalin :D
Siis tämä on aivan kamalaa. Hiusten harjausta ja pesua tekee mieli vältellä, sillä niistä aiheutuvien irtohiusten näkeminen nostaa palan kurkkuun. Kauhun sekaisin tuntein tuijottelen itseäni päivittäin peilistä, kun hiusraja pakenee pakenemistaan.
Leonin kohdalla kuvittelin hiusten ohenemisen johtuvan imetyksestä. Se kun on niin kuluttavaa ja sai raskauskilotkin karisemaan muutamassa kuukaudessa, joten sitä jotenkin oletti hiusten harvenemisenkin johtuvan imetyksestä. Tällä kertaa hiuksia tippuu sitäkin enemmän, joten aloin selvittämään asiaa tarkemmin. Hiusten oheneminen johtuu raskauden jälkeisestä hormonaalisesta muutoksesta, mikä tapahtuu imetti sitten tai ei.
Homma menee siis näin: Raskaana ollessa estrogeenitasot nousevat, mistä johtuen hiusten kasvuvaihe pitenee ja hiuksia tippuu normaalia vähemmän. Raskauden jälkeen estrogeenitasot romahtavat, jolloin kaikki nuo hiukset, jotka olisivat ilman raskautta tippuneet jo aikaisemmin tippuvatkin nyt jälkijunassa ja hyvin samanaikaisesti. Tämä hiusten oheneminen tapahtuu usein n. kolmen kuukauden jälkeen synnytyksestä, neljän, jos vauva on täysimetyksellä. Tätä hiusten ohenemista ei voi estää millään. Jos nyt voisin laittaa tähän itkuhymiön, laittaisin niitä ainakin kymmenen.
Lähes kaikki vauvoihin ja synnytykseen liittyvät luotettavan oloiset sivustot kuitenkin lupaavat, että vaikka vanhojen hiusten tippumista ei voi estää, uusien hiusten kasvua voisi kuitenkin tehostaa.
Näistä vinkeistä apua sulkasadon hetkellä
1. Vitamiinit
Vitamiinien ja hivenaineiden puutostilat heikentävät hiusten kasvua ja laatua. Mammavitamiinien syömistä kannattaa siis ehdottomasti jatkaa myös raskauden jälkeen. Myös erityisesti biotiinilla on tutkittu olevan hiustenkasvua edistävä ominaisuus.
Leonin jälkeen huomattuani hiusteni ohenemisen, aloin syömään Priorin Extraa. Uusia hiuksia alkoi kasvamaan silminnähden lisää kahden viikon kuluttua valmisteen aloituksesta. Uutta hiusta alkoi puskemaan niin, että parin kuukauden kuluttua lyhyttä hiusta oli koko hiusraja valtoimenaan. Priorinit aion hommata tälläkin kertaa.
2. Päänahan hieronta
Päänahan hieronta vilkastuttaa sen verenkiertoa, jonka puhutaan nopeuttavan hiusten kasvutahtia. Tätä ei tullut viimeksi kokeiltua. Päänahkaa voi hieroa esim. pesun yhteydessä hoitoaineen kanssa, aivan kuten kampaajatkin tekevät. Pesun jälkeen hiukset kannattaa ilmakuivaa, sillä föönaus nopeuttaa hiusten ohenemista.
3. Kireiden kampauksien välttely
Hiusten vetäminen kireälle ponnarille tai nutturalle saattaa nopeuttaa vanhojen hiusten tippumistahtia entisestään. Kireiden kampausten välttely tekee sulkasadosta siedettävämmän, kun jokatapauksessa tippumassa olevat hiukset tippuvat pienemmissä erissä. Eipä kyllä edes huvittaisi vetäistä mitään sporttiponnaria nyt, kun kalju kiiltäisi kilometrien päähän.
4. Värjäyksen ja muiden kemiallisten käsittelyjen välttely
Nämä saattavat ärsyttää päänahkaa ja hidastaa uusien hiusten kasvua. Sen sijaan suosittelen kokeilemaan tyvikasvun peittävää värisuihketta. Toimii! Peittää taatusti myös pälvikaljun meiltä bruneteilta!
5. Oikean shampoon valinta
Biotiinia sisältävät shampoot saattavat nopeuttaa uusien hiuksien kasvua. Tuuheuttavat shampoot puolestaan kohottavat hiusten tyveä ja näin antavat ohentuneille hiuksille vähän lisävolyymia.
6. Liian hoitavien hoitoaineiden ja -naamioiden välttely
Nämä saattavat tehdä hiuksista raskaat ja latistavat entisestään ohuita hiuksia.
7. Hiusten takkuuntumisen estäminen
Tupeeraaminen ei ole ehkä se fiksuin veto tällä hetkellä, sillä sen selvittäminen paitsi tiputtaa hiuksia entisestään myös katkoo jo valmiiksi kärsineen näköisiä pituuksia. Yöksi kannattaa pitkät hiukset letittää, jottet nukkuessasi saa suurempia takkuja aikaiseksi.
8. Stressin välttely
Stressi saattaa laittaa hiusfollikkelit lepovaiheeseen ja nopeuttaa hiusten ohenemista. Tämä on vain helpommin sanottu kuin tehty varsinkin nyt, kun hiusten oheneminen jo itsessään ajaa hermoraunion partaalle.
9. Hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen
E-pillerit ja muut hormonaaliset ehkäisyt saattavat nostaa estrogeenitasoa, mikä auttaa hiusten ohenemiseen. Yhdistelmäehkäisyvalmisteet eivät kuitenkaan sovi imettävälle äidille.
10. Uusi luukki
Pitkissä hiuksissa hiusten oheneminen näkyy helpommin. Ehkä haluaisit kokeilla lyhyttä mallia.
Vaikka olo ei ehkä olekaan nyt kuin Rapunzelilla, täytyy muistaa, että synnytyksen jälkeinen hiusten oheneminen kestää vain muutaman kuukauden. Uutta hiusta alkaa normaalisti kasvamaan jo vauvan ollessa kuuden kuukauden ikäinen. Viimeistään vuoden päästä synnytyksestä hiustesi paksuus pitäisi olla palautunut normaaliksi. Jos hiusten oheneminen ei ota hellittääkseen tai se on todella rajua, saattaisi lääkärivisiitti olla paikoillaan. Esimerkiksi matalat kilpirauhasarvot voivat aiheuttaa voimakasta hiusten ohenemista.
Sekin "hauska" puoli tässä raskauden jälkeisessä sulkasadossa on, ettet voi tietää millaista uusi takaisin kasvava hius on. Hiuksethan tuppaavat muuttumaan iän myötä, niin väriltään kun tekstuuriltaan. Raskauden jälkeen hiusten muuttuminen on kuin pikakelaus ajassa eteenpäin, sillä uudet mahdollisesti muuttuneet hiukset kasvavat kerrallaan päähän, eikä muutos tällöin tapahdu pikkuhiljaa kuten normaalitapauksessa. Uusi takaisin kasvava hius voi olla eri väristä, ohuempaa kuin ennen tai sitten joillaikin onnekkailla paksumpaa kuin ennen. Maltan tuskin odottaa, minkälaiset hiukset mulle suodaan tällä kertaa. Oli se sitten ohutta tai paksua, toivon vain. että hiusraja saisi pian taas täytettä.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia sulkasatopäiviä!
Näin opetin 2-vuotiaan poikani potalle 3:ssa päivässä
En koskaan ikinä olisi uskonut joku päivä voivani otsikoida postaustani tällä tavalla. Koko potta-asia on ollut minulle punainen vaate ja olen pelännyt sitä varmasti enemmän kuin Leon. Ajatuskin kuukausien pissa-kakkasodasta ei ole motivoinut ollenkaan alkaa ottamaan vaippaa edes päiväsaikaan pois.
Tähän asti olin noudattanut yleistä ohjetta alkaa tutustuttamaan taaperoa pikkuhiljaa pottaan. Potta onkin jo vuoden päivät ollut tuttu Leonille. Tosin kaikella muulla tapaa kuin siinä istumalla. Leon tuntui aina vain saavan kohtauksen jos yritin edes houkutella häntä istumaan rakkaalle "puna-auto-potalleen". Viimeinen niitti oli kun kuukausi takaperin yllätin Leonin omasta huoneestaan syömästä pottaan tunkemaansa riisipiirakkaa. Kuinka ihmeessä voisin saada hänet ymmärtämään, että pottaan kuuluu tehdä ne iljettävät tarpeet, kun itse hän mielsi sen ajavan samaa tarkoitusta ruokalautasen kanssa?
Olimme myös kolmisen viikkoa takaperin kokeilleet yleistä neuvoa vain ottaa vaippa pois ja laittaa pikkuhousut tilalle. "Lapsi alkaa kyllä itsestään haluamaan mennä mieluummin potalle, sillä housuun pissaaminen tuntuu niin iljettävältä." Puolikkaan päivän, neljien pissojen sekä yhden kakalla lattialle maalailun jälkeen laitoimme vaipan visusti takaisin ja hyväksyimme Leonin olevan vaipoissaan vielä kolmikymppisenäkin.
Kipinän hetki
Jokin kuitenkin napsahti päässäni viime viikonloppuna. Päätin ottaa härkää sarvista, unohtaa yleiset suositukset ja miettiä, minkälaiset pottaantotuttelurituaalit toimisi parhaiten juuri meidän pojan kanssa.
- Oli selvää, että vuosi sitten ostamassamme potassa oli jotain sellaista, mikä ei istumisessa miellyttänyt Leonia. Voisinko löytää mielekkäämmän potan hänelle?
- Ei ollut myöskään epäilystäkään siitä, että Leonille oli ihan sama oliko hänelle vaippa jalassa vai pikkarit. Kakka ja pissa kuuluu tehdä silloin kun siltä tuntuu, missä tuntuu, ihan sama onko sen jälkeen pissat kintuilla vai ei.
- Suostuttelu, hurraahuudot ja kehut eivät Leonia hetkauttaneet. Häntähän ei noin vain höynäytetä tyhjänpäiväisillä sanoilla.
Asiaa pohdittua tulin kohta kohdalta seuraaviin ratkaisuiin:
- Leon tarvitsee uuden potan. Sellaisen hifistelypotan jossa on mukava istua.
- Leon on visuaalinen jäbä ja hänen tarvitsee konkreettisesti nähdä, miten ja mistä pissa tulee ja minne se kuuluisi ohjata. Leon on siis niin kauan kokonaan ilman housuja, kunnes asia on sisäistetty.
- Jospa Leon on kosovolaiseen tapaan korruptoitavissa. Hän saattaisi taipua tavoistaan ja olla yhteistyökykyinen, jos vaan hinnasta sovitaan. Myhäilin voitonriemuisasti samalla käsiäni yhteen hieroen, kun sen tajusin: pikkuautot. Pikkuautot ovat Leonin heikoin kohta.
Sunnuntaina suuntasin Prismaan ostamaan överikallista Baby Björnin selkänojallista pottaa, kasan Hot Wheels pikkuautoja sekä varapalkinnoksi täytettävän namilelun. Kun illalla Leon meni nukkumaan, asettelin taistelukentän valmiuteen tulevan päivän koitosta varten. Matot siirtyivät pois, uusi potta löysi paikkansa olohuoneesta sille varatusta nurkasta sekä pikkuautot ja namit piilotin Pissakeijun kaappiin. Aina pissan tultua pottaan Pissakeiju käy laittamassa kaappiin yhden palkinnon, jonka Leon käy yhdessä äidin kanssa sitten hakemassa.
Show alkakoon
Maanantai aamu koitti. Leon nousi tapansa mukaan sängystä ja heti olohuoneeseen päästyä huudahti "Wau!" ja osoitti uutta pottaa. Aloin ottamaan yövaippaa Leonilta pois ja samalla selitin hänelle, kuinka tänään ei laiteta vaippaa, sillä Pissakeiju toi meille yöllä uuden potan. Leon istui pyynnöstäni potalle samalla ihaillen sen selkänojaa ja irtoavaa pissasäiliötä. Jatkoin selittämistä, "kun Leon tekee sinne pissan, pissakeijulla on Leonille yllätys." Tuossa vaiheessa Leonin mielenkiinto oli jo muualla ja päätin jäädä odottamaan mitä tapahtuu.
Ensimmäisen tunnin aikana kyselin muutaman kerran pissattaako Leonia ja käytin häntä istumassa potalla, tuloksetta kuitenkin. Leon teki ensimmäiset pissat lattialle minun imettäessä Elionia. En voinut muuta kuin katsoa vieressä lattialle pissaavaa poikaa, joka ihmetyksestä soikeana tuijottaa pissasuihkua ja alkaa sitä käsillään haromaan.
Seuraavat pissat Leon teki leikkien lomassa. Ryntäsin paikalle, nostin kiireenvilkkaa pojan potalle, mutta pissasta ei päässyt pottaan pisaraakaan.
Sitten koitti se hetki kun Leon kävi tönäsemässä vauvaa ja laitoin hänet jäähylle. Tuon kahden minuutin aikana Leon oli käynyt pissimässä lelulaattikkoonsa. Kaikki pikkulelut uivat pississä. Epätoivo alkoi iskemään.
Neljäntenä kertana olimme syömässä. Leon ehti lopettaa ruokailun ennen minua. Söin pöydän äärellä, kun hän yhtäkkiä alkoi pissaamaan vierelläni. Koppasin pojan, hän lopetti pissasuihkun, istutin hänet potalle ja Leon jatkoi loput pissasta pottaan. "Jeeeeeeeeeeee! Hyvä Leon! High Five" Jeeeee! Hienosti Leon osasi tehdä pissan pottaan!" Leon katsoi minua ihmeissään, mutta hieman innostuneena. "Katsotaanpas onko Pissakeiju käynyt jättämässä lahjaa Leonille. WOW!!! Hot Wheels! Katso mitä Pissakeiju oli tuonut Leonille!" Siitäkös pojan ilme kirkastui. Hän loikki ympäri kämppää bravoota huutaen uusi pikkuauto käsissään.
Aikamme autolla leikittyämme, Leon riensi olohuoneeseen ja istui itse potalle, selittäen samalla pissasta sekä pikkuautosta. Potasta alkoi kuulumaan tasainen lorina, joka oli kuin musiikkia tämän mamman korville. Hän teki kuin tekikin pissat pottaan, ihan itse ja omasta vapaasta tahdostaan. Siitähän Leon sai sitten uuden pikkuauton kera hurraa-huutojen. Leikin juju oli mennyt perille. Yhtäkään pissaa ei päivän aikana mennyt enää lattialle.
Loppuillan Leon olisi vähän väliä halunnut istua potalla uusi pikkuauto toiveissaan. Selitin kuitenkin hänelle, ettei Pissakeiju palkitse vain muutamasta tipasta. .Koko päivän aikana Leon sai yhteensä kolme pikkuautoa ja päivällisen jälkeisen pissan jälkeen namilelun. Näistä hän oli onnesta soikeana eikä suuttunut vaikkei joka pottailuyrityksestä lahjaa saanutkaan. Yöunille mennessä Leon oli vastahakoinen vaipan päälle pukemisesta.
Tiistaiaamuna Leon heräsi, nousi sängystä, otti vaipan itse pois ja teki pissat pottaan. Kaiken tämän yksin. Tuon päivän aikana Leonille sattui yksi pissavahinko leikkien ohella, kun itse unohdin muistuttaa häntä pissalla käymisestä. Pikkuauton Leon sai selvästi isosta pissasta; Lahjatoiveisista, väkisin tiristetyistä tipoista en palkinnut. Toisena päivänä Leon sai yhteensä kolme pikkuautoa ja yhden täyttökerran namileluunsa.
Keskiviikkona Leon vielä höpisi joka pottailun jälkeen pikkuautoista, mutta kaikki autot oli jo loppuneet. Palkintoa Leon ei enää potalla käymisestä ole saanut, mutta hurrraahuudot ja ylävitoset kylläkin. Lahjojen loppuminen ei Leonia ole kuitenkaan haitannut ja joka ilta olen joutunut väkisin pukemaan hänelle yövaipat jalkaan, jotka hän itkien hyväksyy.
Noin.
En olisi ikinä uskonut, kuinka helposti Leon voi hänelle sopivilla metodeilla siirtyä pottaan. Olen vieläkin aivan ällikällä lyöty. Toki tiedostan, että kotoa poistuessa vaipat pitää vielä olla, samoin kuin unille mentäessä. Jos Leon vain itse ne hyväksyy. Tänään hän tosin suostui pukemaan vaipan päällensä kauppaan mentäessä vain sillä ehdolla, että saisi pikkuhousut niiden päälle :D Voi apua tältä pojalta löytyy kyllä omaa tahtoa.
Siitä huolimatta, olen pikkumiehestäni niin ylpeä kuin olla ja voi. Ja, noh, itsestänikin hieman, kun viimein uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen.