Imetyksen ensipäivät
Myönnän. Olen imetyksen kannattaja henkeen ja vereen. En ole kuitenkaan ollut sitä aina. Ennen Leonia ajatus imettämisestä jopa vähän inhotti minua. Oman lapsen imettäminen osoittautui kuitenkin yhdeksi herttaisimmista asioista äitiydessä.
Sektion puhutaan tekevän imetyksen käynnistymisestä haastavampaa. Tämä sai tietenkin oman stressikäyräni korkeuksiin ennen vauvan syntymää.
Kuinka meni ensimmäinen vuorokausi?
Kuten viime postauksessa mainitsin, poika alkoi imemään heti heräämöön päästyämme. Olin pakahtua onnesta. Mielestäni oli jo puolivoittoa nähdä hänen imuviettinsä heränneen.
Koko ensimmäinen päivä meni imuharjoituksissa. Hän nukkui enintään 1,5 tuntia imetysten välissä. Tärkeää alkumaitoa alkoi irtoamaan mukavasti. Vaikka sitä ei ensimmäisenä päivänä tulekaan suuria määriä, alkumaidon tiedetään olevan erittäin ravitsevaa ja siten riittävän vauvan ravinnoksi. Se myös saa lapsenpihkan, tuon mustan tahmakakan liikkeelle sekä antaa vauvalle vastustuskykyä.
Kakkaa alkoikin lentämään oikein kunnolla. Alkumaitoa irtosi ja koko ensimmäinen päivä ja yö menivät kaikin puolin mallikkaasti.
Toisen vuorokauden tiheää imua
Toisen päivän koittaessa vauva lisäsi imutahtiaan. Tiesin sen kuuluvan asiaan, sillä toinen vuorokausi oli Leoninkin kanssa tiheän imun aikaa. Silloin vauva ns. tilaa maitoa, mikä saa sen sitten todenteolla nousemaan.
Toinen vuorokausi oli yhtä haastava kuin muistinkin. Vauva viihtyi vain iho ihoa vasten tissiä mutustellen. Välillä hän torkahti rinnalle, kunnes taas vartin päästä heräsi imemään. Jos jouduin käymään edes vessassa, poika sai ihan kauhean raivokohtauksen. Tämä on se päivä, jolloin moni haluaisi antaa vauvalle joko lisämaitoa tai tuttia, enkä yhtään ihmettele, miksi. Maidon tilaus on äidille erittäin rankkaa aikaa. Itse kuitenkin hyväksyin kohtaloni ihmistuttina siinä suuressa toivossa, että maito seuraavana päivänä alkaisi nousemaan.
Tiheän imun päivä on rankka myös rintaparoille ja jouduinkin taas turvautumaan rintakumiin. Mikä taivaanlahja tuo pieni muoviläpyskä onkaan taistelussa tärähtäneille tisseille.
Kolmas vuorokausi
Aamulla heräsin tissit turvonneina. Maito oli noussut. Tämä äippä oli onnesta soikea.
Meidän kohdallamme suunniteltu sektio ei vaikuttanut imetyksen käynnistymiseen.
Mahtavaa, että nykyään vauvan voi saada heräämöön mukaan ihokontaktiin. Uskon sillä olevan suuri merkitys imetyksen alkuun pääsemisessä.
Hän on täällä!
Rakas pieni vauvamme näki ensimmäistä kertaa päivän valon tänään noin kello 11:50.
Potra poika painaa 3935 kg ja pituutta löytyy komeat 52 cm.
Tarkempi postaus syntymästä tulossa, jahka pääsen kotona koneen äärelle.
Imetys lähtenyt hienosti käyntiin ennakkohuolista huolimatta. Vauva aloitti imemisen heti haavan ompelun jälkeen, ja jatkoi sitä seuraavat kolme tuntia.
Voisin vain tuijotella tuota omaa pikku tuhisijaa. Nukkuakaan en ole vielä yhtään malttanut. Voikohan onneen ja rakkauteen oikeasti pakahtua?
Apujoukot saapuivat - huomenna koittaa suuri päivä
Eilen se kauan odotettu päivä koitti: Nana ja Nai saapuivat Kosovosta. Apujoukot ovat nyt valmiusasennossa huomenna koittavaan elämän mullistukseen.
Kuva Pixabay |
Nanaa kohtasi suuri järkytys kotiin palattua: koko asunto oli myllätty eikä muusta perheestä näkynyt jälkeäkään. Hänellä ei ollut aavistustakaan tapahtuneista, kunnes naapurin rouva tuli kertomaan kaiken. Kahden viikon ajan Nana onnistui pysyttelemään Saksassa ja yritti saada perhettään takaisin. Lopulta hänkin kuitenkin joutui luovuttamaan ja palasi Kosovoon perheensä luo. Heillä ei ollut kotia ja suurin osa omaisuudestakin jäi vupsien säästöineen Saksaan. B:n perhe joutui aloittamaan uuden elämän Kosovossa täysin tyhjästä.
Nuo ajat ovat onneksi enää vain muistoja ja vasten odotuksia elävät keskivertoa paremmin. Nyt he pääsivät viimein näkemään maan, jossa heidän poikansa on viimeiset 10 vuotta elänyt ja joka on kaiken hyvän heille mahdollistanut.
Nana ja Nai eivät olleet 15 vuoteen käyneet Albaniaa pidemmällä, joten Suomeen asti pääseminen on heille molemmille ainutlaatuista.
Leon juoksi kentällä Nanan syliin onnesta soikeana. Eilinen ilta meni kuin siivillä tuliaisia ihmetellessä ja kuulumisia vaihtaessa.
Kotimme on yhtäkkiä täynnä hälinää ja elämää. En ole edes muistanut stressata lähestyvää sektiota. Illalla meinasin normaaliin tapaan pistää verenohennuslääkkeeni, kunnes tajusin sen olevan vuotoriskin vuoksi tauolla siihen asti, kunnes vauveli syntyy. Ihanaa ollut saada ajatukset synnytysasioista muualle ja ennen kaikkea saada perhe kokoon... Ainakin melkein.
Valitettavasti F:n vaimolle ei vielä myönnetty viisumia. En voi edes kuvitella sitä ikävän määrää, joka heitä tällä hetkellä kalvaa, kun ovat viimeiset yhdeksän kuukautta olleet erossa toisistaan. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä, kun tajuan, kuinka etuoikeutettu ja vapaa sitä onkaan, kun on saanut syntyä suomalaisena.
Ihan oikeasti se on kuin lottovoitto.
Viimeinen päivä mahan kanssa
Niin siinä sitten kävi, ettei synnytys käynnistynyt itsestään. Tänäiltana on tuleva sektio taas täyttänyt ajatukset. On sitä tullut muutama kyynelkin tihrustettua rehellisesti pelon vuoksi. Tajusin myös, että Leonille tulee ensimmäinen pidempi aika erossa äitistä. Se alkoikin sitten itkettämään iltapalapöydässä. Leon sanoi albaniaksi: äiti itkee. Hän nousi penkillänsä seisomaan, kietoi rimpulakätensä kaulani ympärille ja suukotti poskelle. Sekös sitten aukaisi hanat myös Nanalla ja Nailla.
Mutta nyt on jälleen aika täyttää ajatukset positiivisilla asioilla. Hyvällä asialla sitä kuitenkin huomenna ollaan liikkeessä. On ollut ihana saada illan myötä tsemppiviestejä läheisiltä ihmisiltä. Kiitos vielä kaikille!
Huomenna päättyy pitkä odotus ja viimein pääsen näkemään toisen lapseni. <3
Rv 39 - Leon vs. Pikkuveikka
Panadol auttoi yöllä kipuihin ja sain ihan hyvin nukuttua. Sairaalasta sanoivat, että jos särkylääke helpottaa kipuja, ei synnytys ole vielä käynnissä. Vähän oli herätessä hömppä olo, eikä aamukahvi maistunut ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa.
On huvittanut ajatella, kuinka suuria eroja saman ihmisen raskauksissa voi olla. Edellisen perusteella ei yhtään pysty ennustamaan, kuinka seuraava raskaus menee.
Tähän raskauteen verrattuna Leon oli kyllä helppo. Ainoastaan ne lasketun ajan jälkeiset viikot alkoivat olla vähän tukalia. Tuntuu aivan hurjalta, että jos tämä raskaus jatkuisi yhtä pitkään kuin Leonin, vauva syntyisi vasta yli kolmen viikon päästä :D
Tiistaiaamuna oli neuvola. Sain neuvolan tädiltä lisäinfoa edellisenä päivänä irronneesta limatulpasta. Sitäkään kun en Leonin raskaudessa päässyt näkemään. Vanhan kansan uskomuksen mukaan synnytys kuulemma alkaa neljän vuorokauden kuluessa limatulpan irtoamisesta. Mutta nämä ovat tosiaan vain uskomuksia ja toisilla synnytys on käynnistynyt yli viikon-kahdenkin jälkeen.
Vauva on laskeutunut ja nyt viimein myös kiinnittynyt. Leon ei ikinä kiinnittynyt, joten ilmankos nämä liitoskivut ja muut kolotukset ovat ihan uusia minulle.
Tässä pieni vertailu raskausviikon 39 neuvolakäyntiin veljesten välillä:
Leon | Tämä raskaus
Paino: 66,5 | 61,5
Turvotus: - | +
Verenpaine: 109/74 | 115/79
U-prot: - | +
Sf-mitta: 32 cm | 34 cm
Hyvin näkee kuvista, kuinka paljon isompi maha minulla nyt on. Se on myös paljon alempana kuin samalla viikolla Leonia odottaessa. Painan nyt vähemmän, koska viime raskaudessa olin jonkun verran lihaksikkaampi.
Saas nähdä, ovatko veljekset muutenkin yhtä erilaisia kuin heidän odotusaikansakin.
Ovatko sinunkin raskaudet poikenneet paljon toisistaan?
Saas nähdä, ovatko veljekset muutenkin yhtä erilaisia kuin heidän odotusaikansakin.
Ovatko sinunkin raskaudet poikenneet paljon toisistaan?
Tämän hetken tunnelmia
Eilen illalla sain taas muutamia mojovia supistuksia, jotka yöllä hävisivät kuin pieru saharaan. Huomasin, että supistusten alkaessa alan hieman pelkäämään tulevaa ja harmittelemaan raskauden loppumista. Se sai minut toivomaan, että saisin kantaa vauvaa vielä ainakin sunnuntaihin.
Nämä päivät ovat nyt kivuista huolimatta kullan arvoisia <3
Polttaa
B ja Leon nukkuvat jo. Oma olo mennyt vain tuskaisemmaksi, enkä osaa nukahtaa. Ei ole kuitenkaan sellaisia supistuksia, joita voisi kellottaa. Alaselkää polttaa ja pakottaa vähän väliä ja reisiä puuduttaa. Ihan kuin maitohapoilla olisivat. Jotain kyllä tapahtuu.
Minua vähän harmittaa synnärin asenne tähän tilanteeseen. Soitin sinne kysyäkseni, uskallanko pistää verenohennuslääkkeeni. He vastasivat kysymällä, onko sektio välttämätön. Kyllähän heidän pitäisi minun tiedoista nähdä, onko sektio välttämätön. Ymmärrän, ettei lantion ahtaus ole tyypillistä, mutta harmittaa, että kätilöt olettavat suunnitellun sektion syyn olevan automaattisesti jokin muu kuin rakenteellinen. Eivät viitsi edes avata potilastietojani. Tämä sama tapahtunut jo kolmesti sinne soittaessani. Ovat sitten loppuviimein joutuneet varmistamaan asian, kun olen sektion syyn kertonut. Sen jälkeen on myös asenne minua kohtaan muuttunut. Tosi outoa. Ja vaikka syy olisikin jokin muu, eikö kätilöiden tulisi vain luottaa lääkärin antamaan sektiopäätökseen, eikä kyseenalaistaa siitä potilasta?
Ohjeeksi sain olla pistämättä ja soittaa herkästi uudestaan, jos kivut pahenevat. Mitä ilmeisemmin haluavat odottaa synnytyksen käynnistymistä mieluummin kuin aikaistaa sektiota.
Vauva on liikkunut tosi oudosti koko illan. Enää ei potki vaan kummallisesti muljuilee. Aivan kuin yrittäisi porata tietänsä ulos. On tämä niin ihmeellistä. Elämä on ihmeellistä.
Prinsessa Pallomahan puhisee - Nytkö tulee lähtö?
Anteeksi blogihiljaisuuteni. On pidellyt haipakkaa, joten ajattelin koota viime viikon kuulumiset nyt yhteen.
Torstai
Kun tein makuuhuoneen muodonmuutospostauksen, pesänrakennusviettini oli valtoimenaan. Aika pian tämän jälkeen loppuraskauden kolotukset ja nukkumisvaikeudet sitten yllättivät ja kodin kunnostaminen unohtui. Torstaina jälleen pesänrakennusviettini heräsi. Minulle tuli tosi voimakkaana tarve saada kaikki kuntoon. Ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Päätin alkaa samantien tuumasta toimeen ja hoitaa joka päivä joitakin rästissä olleita hommia. Torstain puuhat:
- kynsihuolto
Halusin tehdä mahdollisimman pitkäaikaiset kynnet. Ensin poistin vanhat geelilakat. Sitten viilasin tipit pois ja tein luonnon kynnelle geelivahvistuksen.
- keittiön kaappien järjestely
Illalla alkoi supistella voimakkaasti. En tiedä, oliko keittiön kaappien puunaamisella osuutta asiaan. Käskivät tulla sairaalaan varmuuden vuoksi näytille.
Makasin tunnin käyrillä, jonka aikana supistukset alkoivat laantumaan. Pahus! Olivat ne kuitenkin vähän ehtineet kypsytellä tilannetta: kaula lyhentyi viime tarkistuksesta 3:sta cm:stä yhteen ja on nyt 0,5 cm auki. Mietiskelin, että tämä varmasti lähtisi tulemaan ilman käynnistystä, jos ei tarvitsisi mennä sektioon.
Halusin tehdä mahdollisimman pitkäaikaiset kynnet. Ensin poistin vanhat geelilakat. Sitten viilasin tipit pois ja tein luonnon kynnelle geelivahvistuksen.
- keittiön kaappien järjestely
Illalla alkoi supistella voimakkaasti. En tiedä, oliko keittiön kaappien puunaamisella osuutta asiaan. Käskivät tulla sairaalaan varmuuden vuoksi näytille.
Makasin tunnin käyrillä, jonka aikana supistukset alkoivat laantumaan. Pahus! Olivat ne kuitenkin vähän ehtineet kypsytellä tilannetta: kaula lyhentyi viime tarkistuksesta 3:sta cm:stä yhteen ja on nyt 0,5 cm auki. Mietiskelin, että tämä varmasti lähtisi tulemaan ilman käynnistystä, jos ei tarvitsisi mennä sektioon.
Perjantai
Heräsin aamulla vähän ehkä pettyneenä, kun yöllä ei mitään sitten tapahtunutkaan. Olo oli jälleen täysin normaali. Päätin ottaa nyt kaiken hyödyn irti ja jatkaa asioiden kunnostamista vauva-aikoja varten. Näitä olivat
- hiustenpidennysten poisto
Rakastan pitkiä hiuksia. Ajattelin kuitenkin olla alun vauva-ajan ilman pidennyksiä, jotta oma elämä olisi mahdollisimman helppoa. Kyllä ne saa sitten vaikka kevääksi takaisin. :)
- geelilakkaus
Jotta kynteni olisivat pitkäkestoiset, valitsin mahdollisimman neutraalin värin, ettei kasvuraja hyppisi silmille niin nopeasti.
Rakastan pitkiä hiuksia. Ajattelin kuitenkin olla alun vauva-ajan ilman pidennyksiä, jotta oma elämä olisi mahdollisimman helppoa. Kyllä ne saa sitten vaikka kevääksi takaisin. :)
- geelilakkaus
Jotta kynteni olisivat pitkäkestoiset, valitsin mahdollisimman neutraalin värin, ettei kasvuraja hyppisi silmille niin nopeasti.
- kylpyhuoneen ja lattiakaivojen putsaus
Lauantai
B:llä oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Sain nukkua pidempään ja sehän on aina yhtä juhlallista. B vei Leonin kanssa kaikki meidän matot pesulaan ja itse päätin pyhittää ajan hiusten kunnostamiseen. Sain värjättyä hiukset ja leikattua niihin uuden mallin. Tämä on nyt lopputulos.On taas tottuminen tähän lyhyempään malliin. Toisilla tykkään lyhyistä hiuksista paljonkin. Luulen, että omien kasvojen pyöreys on se mikä saa lyhyen hiusmallin tökkimään itsellä. Tai sitten se lapsena saatu prinsessafiksaatio saa kaikki alle 45 cm olevat hiusmallit vaan tuntumaan tylsiltä :D Mutta ei voi minkään, helppohoitoisuus on nyt kaiken a ja o :)
Sunnuntai
Aamulla heräsin voimakkaaseen päänsärkyyn. Minulla ei kovin helposti särje päätä, joten tottakai ajattelin sen taas olleen oire lähestyvästä synnytyksestä. Sitten mietin, että olin ehkä kuitenkin vain nukkunut huonossa asennossa ja niskajumin aiheuttaneen päänsäryn.
Päästyäni vessaan huomasin naamani olevan turvoksissa. Jee! Toinen lähestyvän synnytyksen oire! Tai sitten vain uusi hiuslookki saa minut näyttämään turvonneelta.
Aamupalan jälkeen vatsa meni sekaisin. Noniin. Nyt ei epäilystäkään. Vauva varmasti syntyy tänään. Vatsa jatkoi toimimistaan koko loppu päivän.
Ilta kuitenkin tuli ja nukkumaan menin edelleen visusti yhdessä koossa. Hassua, kuinka hulluna sitä omia tuntemuksiaan tuleekaan analysoitua lasketun ajan lähestyessä. Mikä tahansa uusi juttu saattaa olla merkki synnytyksen käynnistymisestä tai sitten ihan vain sattumaa eikä tarkoittaa yhtikäs mitään.
Päästyäni vessaan huomasin naamani olevan turvoksissa. Jee! Toinen lähestyvän synnytyksen oire! Tai sitten vain uusi hiuslookki saa minut näyttämään turvonneelta.
Aamupalan jälkeen vatsa meni sekaisin. Noniin. Nyt ei epäilystäkään. Vauva varmasti syntyy tänään. Vatsa jatkoi toimimistaan koko loppu päivän.
Ilta kuitenkin tuli ja nukkumaan menin edelleen visusti yhdessä koossa. Hassua, kuinka hulluna sitä omia tuntemuksiaan tuleekaan analysoitua lasketun ajan lähestyessä. Mikä tahansa uusi juttu saattaa olla merkki synnytyksen käynnistymisestä tai sitten ihan vain sattumaa eikä tarkoittaa yhtikäs mitään.
Päätin ennen nukahtamista ottaa loppuajaksi sellaisen asenteen, että vauva tulee pysymään matkassa sektiopäivään asti. Viikon verran huitelen vielä pallomahana. Pallomahana ilman prinsessahiuksia, mutta silti onneni kukkuloilla. Näen rakkaan vauvani viimeistään viikon päästä <3
Maanantai
Puolen päivän aikoihin irtosi limatulppa. Sen tosiaan tunnistaa vaikka aikaisemmin sitä epäilinkin :D Siitä puolen tunnin päästä alkoi voimakkaat alaselkä ja alavatsa poltot. Vauva puskee alaspäin niin etten pysty enää kunnolla kävelemään. Hui! Saas nähdä laantuuko poltot vai pääsenkö sittenkin jo tämän viikon aikana leikkauspöydälle.Jännittää.
Pelottaa.
Riemastuttaa.
Kääk! :D