Aliarvostettu äidin työ - Naisen tukahtuminen
Kaikki äidit on erilaisia. Se on selvää. Mutta äitinä olo, se joksi äitinä olemisen itse tunnen on persoonaton. Meidän kaikkien äitien tehtävä on yks ja sama: Elää muita varten. Tehdä sitä 24/7, ja hiljentää ne omasta persoonallisuudesta kielivät ja omista tarpeista muistuttavat äänet itsessään. Eihän niillä oo väliä kun elää muita varten. Kaikki ne kerrokset, jotka tekee sut juuri sellaiseksi kuin oot muuttuu hetkessä yhdeksi. Yhdeksi värittömäksi ja tylsäksi sementiksi.
Ajatteletko säkin niin?
Itse osasin joskus kirjoittaa ylös kauniita ajatuksia. Osasin pukea sanoiksi kaiken mitä tunsin. Ainainen itsensä toistaminen, lasta kieltäminen, huudon ja itkun tai pelkästään merkityksettömän pulinan kuunteleminen on alkanu hiljakseen syömään tuota luovaa Niina. Enää ei kauniit ja leikittelevät lauseet muodostu niin kuin ennen. Nyt joudun kauan työstämään tekstejä. Joskus mua kohtaa ihan totaali tukahtuminen. Silloin joudun vain hiljaa luovuttamaan ja laittamaan koneen kiinni.
Oon alkanu kyseenalaistamaan koko blogin tulevaisuuden. Mitä järkeä on bloggaamisessa, jos kokee, ettei osaa kirjoittaa?
Ootko sä joutunu luopumaan jostain sulle tärkeästä vanhemmuuden tähden?
Kun ulkona törmään toiseen vaunuja työntävään naiseen, tuntuu kuin kävelisin peilin ohi. Tosin siitä peilistä heijastuvaa ihmistä tekisi mieli halata. Rutistaa oikein kunnolla ja sanoa että koita kuoma jaksaa. Vaikka olet äiti olet edelleen se sama ihminen kuin olet aina ollut. Ne kaikki eri persoonallisuuden kerrokset on edelleen sussa. Et ole sementtiä.
Tiiän että tarviin itse sitä halausta. En kuitenkaan muilta, vaan itseltäni. On ollut jotenkin vaikea hyväksyä ja myöntää oma heikkous tässä työtehtävässä nimeltä äiti.
Tiiän että tarviin itse sitä halausta. En kuitenkaan muilta, vaan itseltäni. On ollut jotenkin vaikea hyväksyä ja myöntää oma heikkous tässä työtehtävässä nimeltä äiti.
Mun mielestä kaikilla pitäis olla tavotteita... unelmia. Mulle ne on koko elämän suola. Äidiksi tullessaan ei omille tavotteille löydy enää tilaa. Itsensä toteuttamisesta ja unelmien tavoittelusta tulee huono omatunto. Omat unelmat ja tavotteet on oikeastaan enää kuin kauniita unia, joista yksi lapsen parkasu saa hyvin nopeasti heräämään.
---
---
Kirjoitin tämän tekstin jo viikkoja takaperin. Nyt sen luettuani huomaan tosiaankin tehneeni oikean päätöksen otettuani vähän lisäaikaa itselle.
Äitiyden ei kuulu tuntua tuolta. Kaltaiselleni tavoitehakuiselle ihmiselle ei oo ollu kauheen kannustavaa tehdä 24/7 työtä, joka ei koskaan tunnu olevan valmis. Sen takia työ äitinä ei oo tuntunu kauheen arvokkaalta. Mikä taas on saanu kyseenalaistamaan koko oman itseni arvon.
Surullisinta tässä on, että toivoin lapsia useamman vuoden ajan. Nyt koen olevani maailman huonoin ja kiittämättömin äiti, kun edes puhun ääneen näistä asioista.
Rakastan lapsiani yli kaiken. Enemmän kuin itseäni. Musta on tuntunu kuin oisin putoavassa lentokoneessa ja yrittäisin auttaa ja hoitaa muita ilman omaa happinaamaria. Eihän se niin toimi. Ensin pitää huolehtia itsestä ennen ku voi huolehtia muista. Ei mikää ihme että niissä sumuissa syntyi tuo edeltävä teksti.
Äitiyden ei kuulu tuntua tuolta. Kaltaiselleni tavoitehakuiselle ihmiselle ei oo ollu kauheen kannustavaa tehdä 24/7 työtä, joka ei koskaan tunnu olevan valmis. Sen takia työ äitinä ei oo tuntunu kauheen arvokkaalta. Mikä taas on saanu kyseenalaistamaan koko oman itseni arvon.
Surullisinta tässä on, että toivoin lapsia useamman vuoden ajan. Nyt koen olevani maailman huonoin ja kiittämättömin äiti, kun edes puhun ääneen näistä asioista.
Rakastan lapsiani yli kaiken. Enemmän kuin itseäni. Musta on tuntunu kuin oisin putoavassa lentokoneessa ja yrittäisin auttaa ja hoitaa muita ilman omaa happinaamaria. Eihän se niin toimi. Ensin pitää huolehtia itsestä ennen ku voi huolehtia muista. Ei mikää ihme että niissä sumuissa syntyi tuo edeltävä teksti.
Äitiys. Paljon se antaa, paljon se ottaa. Se ottaa kaiken jos sen antaa ottaa.
Löysinkö ratkaisun raskausajan kiputiloihin?
Sain loppuraskaudessa tilaisuuden tehdä visiitin osteopaatille. Osteopatia on tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuva hoitomuoto. Olin kuullut siitä voivan olla apua raskausajan ongelmiin, kuten
- lantion seudun särky
- liitoskivut
- närästys
- muut kiputilat
Itseäni oli vaivannut eniten alaselkäsärky, sukkapuikkokivut sekä närästys. Vaivat pitivät minut öisin hereillä. Niiden takia olin jo aivan kypsä koko raskauteen.
Kävin hoidatuttamassa itseäni Helsingissä sijaitsevan Hieros Oy:n Mirellan luona. Sympaattisesta Mirellasta sai heti sellaisen kuvan, että hän kyllä tietää mitä tekee.
Kävin hoidatuttamassa itseäni Helsingissä sijaitsevan Hieros Oy:n Mirellan luona. Sympaattisesta Mirellasta sai heti sellaisen kuvan, että hän kyllä tietää mitä tekee.
Ensialkuun Mirella testasi liikkuvuuttani ja huomasi vasemmalla puolella kehoa olevan kireyttä. Testin aikana näin ja tunsin sen selvästi itsekin.
Seuraavaksi Mirella keskittyi avaamaan noita jumeja erilaisilla käsillä tehtävin tekniikoin. Voi tsiisus ei jäänyt epäselväksi mistä kipuiluni kumpusivat.
"Käytämme hoidossa mm. erilaisia mobiilisaatio-, manipulaatio-, ja pehmytkudostekniikoita. Näiden tekniikoiden avulla pystymme parantamaan tehokkaasti liikkuvuuttasi ja aineenvaihduntaasi sekä poistamaan kudosten kiristyksiä ja vapauttamaan sekä tasapainottamaan hermostosi toimintaa."
Lopuksi Mirella hieroi alaselän, hartioiden ja niskan lihaksia. Ennen hoitoa en ollut itse edes tajunnut, kuinka jumissa olinkaan.
Hoidon jälkeen olo oli rentoutunut ja väsynyt. Mirella sanoi, että seuraavat pari päivää saatan olla normaalia uneliaampi. Ja oikeassa hän olikin: Kotiin päästyä nukahdin kolmen tunnin päikkäreille, ja seuraavana yönä nukuin täydet yöunet ensimmäisen kerran sitten moneen kuukauteen.
Osteopatiakäynnistä sektioon oli aikaa viisi päivää, jotka sain viettää ilman suurempia kolotuksia ja särkyjä. Uskon vakaasti sen johtuneen vain ja ainoastaan Mirellan käsittelystä. Olisinpa vain tajunnut hakea apua jo aiemmin.
Lisää osteopatiasta hoitomuotona sekä oman aikasi pääset varaamaan täältä.
Yhteistyössä Hieros Oy
Marraskuun ihastuttava LivBox + Arvonta
Marraskuun LivBox on saapunut kaikille tilaajille. Tämä kauneuspaketti oli uusi tuttavuus mullekin ja nyt täytyy sanoa että onnistui piristämään tätä nuutunutta äitiä. Pienellä rahalla niin paljon iloa. Ja tämä oli rehti mielipide, ei maksettua mainontaa :D
Tuotteet oltiin pakattu suloisesti vaaleanpunaiseen paperiin. Boksin avattua hieroin vain käsiäni innostuneena yhteen samalla kun silmäilin kaikkia ihania tuotteita. En tiennyt mihin iskisin kiinni ensimmäisenä.
Boxi piti sisällään
1. Schwarzkoph Got2B -hiuskiinne
2. Dermosil -huulikiilto
3. Flower by Kenzo -tuoksutesteri
4. Korres White Tea -puhdistusgeeli
5. Sosar Sacred Forest Peal Mask
6. Lumene VALO -silmänympärysvoide
Kaikki tuotteet olivat minulle uusia tuttavuuksia. Muutama tuote oli erityisesti mieleisiä ja haluaisinkin paneutua niihin vähän enemmän.
Lumene
Lumenen uudistunut sarja on pyörinyt eri blogeissa paljon viime aikoina. Enkä ihmettele. Lumene on onnistunut tekemään tuotteista ulkonäöltään esteettisiä ja markkinoinnista vetovoimaista.
Viimein pääsin testaamaan yhtä Valo-sarjan tuotteista. Tämä heleyttävä ja korjaava silmänympärysvoide lupaa virkistävää kosteutusta tehokkaalla Beautifye -teknologialla. Apuaineina voiteessa on käytetty pohjoista lakkaa yhdessä C-vitamiinin kanssa.
Boksin sisältä paljastui perinteinen silmänympärysvoidetuubi vähemmän perinteisellä pumppuannostelijalla. Mikä suloisuus! puolikkaalla painalluksella saa helposti sopivan kokoisen nokareen yhdelle silmälle.
Voide tuntuu iholla virkistävältä, ja vasten epäilyksiä on viikossa onnistunut häivyttämään tummia silmänalusiani ja tasoittamaan turvotusta. Tämän rakkauspakkauksen käytän ilolla loppuun.
Sosar Sacred Forest Peal Mask
Tämä turvenaamio lupaa tasapainottaa ihon talineritystä, joko lisäämällä tai vähentämällä sitä. Sen sanotaan myös hidastavan ihon ikääntymistä, syväpuhdistavan ja kosteuttavan. Naamiota voidaan käyttää kasvoilla, päänahalla ja vartalolla.
Hoitonaamiota testattuani, heti pesun jälkeen iholla oli selvästi vähemmän kiristystä kuin normaalisti. Kasvot myös kuulsivat kauniisti. Ja jos tämän kuivan korpun saa kuultamaan, ei todellakaan voi puhua mistään tusinatuotteesta.
Hoitonaamiota testattuani, heti pesun jälkeen iholla oli selvästi vähemmän kiristystä kuin normaalisti. Kasvot myös kuulsivat kauniisti. Ja jos tämän kuivan korpun saa kuultamaan, ei todellakaan voi puhua mistään tusinatuotteesta.
Seuraavana aamuna iholla oli huomattavasti vähemmän hilseilyä näkyvissä. Muutaman päivän jälkeen iho palautui vanhaan, enkä malta odottaa että pääsen taas leikkimään mustanaamiota.
Hassua, että yksi tuote voi käydä sekä kuivalle että rasvaiselle iholle. En ihmettele yhtään että tuotteen hintalappu on rapsakka: 46,90 € / 150 ml. Tästä ihmeturpeesta voi kyllä maksaakin vähän enemmän.
Nyt sitten vain jännitetään joulukuun LivBoxin saapumista. Sinäkin pääset tilaamaan omasi täältä. LivBox on myös oiva lahjaidea Pukin konttiin.
Ilokseni pääsen arpomaan vielä joulukuun LivBoxin lukijoilleni. Voin paljastaa, että sieltä löytyy ainakin täysikokoinen meikkituote meikkibrändiltä, jota ei ole saatavilla Suomesta.
Osallistua voit laittamalla sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään.
Arvonta suoritetaan tulevana sunnuntaina 27.11.2016 klo 21.00.
Paljon onnea arvontaan! :)
Yhteistyössä
Ilokseni pääsen arpomaan vielä joulukuun LivBoxin lukijoilleni. Voin paljastaa, että sieltä löytyy ainakin täysikokoinen meikkituote meikkibrändiltä, jota ei ole saatavilla Suomesta.
Osallistua voit laittamalla sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään.
Arvonta suoritetaan tulevana sunnuntaina 27.11.2016 klo 21.00.
Paljon onnea arvontaan! :)
Yhteistyössä
Vauva tuli taloon - Taaperon tunnemyrskyt
Kaksi viikkoa yksin taaperon ja vauvan kanssa on pian selätetty. Ehkä varmaan arvaatkin, viimeiset päivät on menny lähinnä uuteen totutellessa. Oma luovuus ja kärsivällisyys on ollu ehkä hieman koetuksella, nyt kun kotona ei ole ollut ketään toista Leonia viihdyttämässä.
Leon on ailahtelevine mielialoineen kuin maanisdepressiivinen pieni potilas. :D Aika synkkää huumoria, mutta sitä nämä viikot on nimenomaan ollu: Synkkää huumoria.
Välillä Leon on täynnä rakkautta: Innostuu vauvan nähdessään samalla huutaen "auva" tai "veli". Hän jakelee pusuja vauvan ärsyyntymispisteeseen asti ja tykkäisi ison osan ajasta olla sylikkäin vauvan kanssa.
Leonista on myös kuoriutunut ihana pikku apuri äidille: Hän on innokas etsimään ja tuomaan tarvitsemiani tavaroita aina kun pyydän, sekä auttamaan kaiken maailman kotiaskareissa.
Leonista on myös kuoriutunut ihana pikku apuri äidille: Hän on innokas etsimään ja tuomaan tarvitsemiani tavaroita aina kun pyydän, sekä auttamaan kaiken maailman kotiaskareissa.
Sitten se Leonin synkkä puoli..
Pahimpia on imetys- ja vaipanvaihtohetket. Leon oikein etsimällä etsii jotain tuhmaa tekemistä, jotta saisi huomion itseensä. Hän tulee muun muassa repimään tukityynyt minulta, tökkimään vauvan kasvoja ja puristelemaan jalkoja. Senkin hän tekee salakavalasti aloittamalla muka vain silittämään vauvaa kunnes yhtäkkiä puristaakin hampaat irvessä ja rystyset valkosina.
Jos hänen yritykset eivät saa imetystä loppumaan, Leon luovuttaa ja menee vihaisena johonkin synkkään nurkkaan vain tuijottamaan meitä samalla nenäänsä kaivaen.
Jos hänen yritykset eivät saa imetystä loppumaan, Leon luovuttaa ja menee vihaisena johonkin synkkään nurkkaan vain tuijottamaan meitä samalla nenäänsä kaivaen.
Eräs päivä hän keksi kiivetä keittiön pöydälle laatikon vetimiä pitkin, otti täyden fetatölkin pöydältä ja kaatoi sen sohvalle. Näky oli aivan kamala. Siinä fetat lepäs sohvalla, liemi levittyi metri x metri alalle ja valui sohvalta olohuoneen karvamatolle.
Et varmasti ylläty, että suutuin Leonille aikalailla. Siitäkös hän alkoi vuolaasti itkemään, asteli makuuhuoneeseen, painoi oven kiinni ja kävi nukkumaan. Jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan samalla miettien, mitä juuri tapahtui? Enhän ollu edes pyytäny Leonia menemään nukkumaan.
Et varmasti ylläty, että suutuin Leonille aikalailla. Siitäkös hän alkoi vuolaasti itkemään, asteli makuuhuoneeseen, painoi oven kiinni ja kävi nukkumaan. Jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan samalla miettien, mitä juuri tapahtui? Enhän ollu edes pyytäny Leonia menemään nukkumaan.
Vauva puolestaan on kaikkea muuta kuin odotin: hän ei kärsi masuvaivoista, mutta pulauttelee aivan kuten Leonkin vauvana. Olin ihan varma, ettei tuommoinen refluksi voi tulla molemmille lapsille. Kyllä näköjään voi.
Vauva on Leonin myötä tottunu yhtäkkisiin koviin ääniin, eikä häiriinny oikein mistään nukkuessaan. Ainoastaan pulauttelu herättää hänet silloin tällöin, mutta röyhtäistyään kerran isosti jatkaa heti uudestaan uniaan.
Vauva yksin olisi helppo. Leon yksin olisi helppo. Yhdessä meno on kuitenkin välillä yhtä sirkusta. No mutta eipä kukaan sanonu kahden lapsen äidin elämän olevan helppoa. Ehkä kaiken kaikkiaan se on ollu kuitenkin helpompaa kuin luulin.
Elämä muuttuu - Älä pelkää
Onko elämäsi muutoksen kynnyksellä? Pelottaako sinua tuleva? Pelko tuntematonta kohtaan on meille luonnollista, mutta saattaa helposti alkaa hallitsemaan elämääsi ja siten jopa muokata tulevaisuutesi.
Nana ja Nai lähtivät eilen takaisin Kosovoon. Tunnelma oli koko aamun haikea ja kentällä vuodatettiin useampi kyynel.
Nana ja Nai lähtivät eilen takaisin Kosovoon. Tunnelma oli koko aamun haikea ja kentällä vuodatettiin useampi kyynel.
Nanan ja Nain kotiutuminen tarkoittaa meille kokonaan uuteen elämään totuttelua. Isovanhemmista oli suuri apu etenkin Leonin hoitamisessa. Nyt B palaa töihin ja minä jään yksin taaperon ja vauvan kanssa. Pelottavaa.
Olen luonut jo valmiiksi kaiken maailman kauhukuvia siitä, millainen elämä minua odottaa: Päivät menevät Leonin touhuissa ja yöt vauvaa syöttäessä. Milloinkas minä sitten nukun? Milloin ehdin liikkumaan? Mites bloggaaminen? Moni bloggaajakin on kirjoittanut viime päivinä, kuinka haastavaa elämä kahden lapsen kanssa on. Mitä ihmettä oikein ajattelin, kun ajoin itseni tähän tilanteeseen?
Ajaudutko sinä koskaan murehtimaan ja pelkäämään tulevaa?
Halusin kuitenkin päästä peloistani, joten työstin tätä aihetta mielessäni koko viikonlopun. Tulevan pelkääminen on loppupeleissä nimittäin niin turhaa, sillä ihan yhtä hyvin asia tai tapahtuma, jota pelkäät saattaakin mennä hyvin ja ongelmitta.
Tulevaisuutta kun ei voi ennustaa. Myös tänään voi sattua jotain hyvää tai huonoa, etkä voi vaikuttaa siihen. Ainoa mihin voit vaikuttaa on, minkälaisella asenteella suhtaudut tulevaan.
Tulevaisuutta kun ei voi ennustaa. Myös tänään voi sattua jotain hyvää tai huonoa, etkä voi vaikuttaa siihen. Ainoa mihin voit vaikuttaa on, minkälaisella asenteella suhtaudut tulevaan.
Ennen kaikkea tärkeintä olisi oppia elämään hetkessä. Olet varmasti kuullut sen sata kertaa: älä murehdi mennyttä tai tulevaa. Mutta ihan tosissaan, miksi tuhlata aikaa miettimällä ja suunnittelemalla hetkiä, jotka eivät koskaan ehkä edes tule tapahtumaan? Keskity siihen mitä ympärilläsi tapahtuu nyt. Täällä B nukkuu tällä hetkellä sohvalla Leonin kanssa, vauva torkkuu turvakaukalossa samalla, kun itse olen voinut kirjoitella jo yli tunnin ajan. Aurinko on lähtenyt laskemaan, ulkovalot loistavat ikkunasta lumen peittämässä omenapuussamme ja kotimme on vallannut täysi rauha. Tämä hetki on ihana, enkä olisi sitä kirjoitteluni ohella edes tajunnut ellen olisi erikseen siihen keskittynyt. Mitä sinun ympärilläsi tapahtuu juuri nyt?
Toinen hyvä idea tulevaisuuden pelkojen suhteen on kohdata ne: Jos jokin tuleva asia tai tapahtuma oikein huolettaa sinua, kannattaa miettiä, mikä on pahinta mitä siitä voisi seurata.
Itselläni tämän päivän pelkoon liittyen pahin skenaario on, että nukun pätkissä aina kun voin, en pysty kirjoittamaan aina kun haluaisin ja liikunnan aloittaminen viivästyy ensi vuoden alkuun. Joskus lapset saattavat tehdä kakat samaan aikaan ja joudun arpomaan, kumman vaipan vaihdan ensin. Onko se nyt sitten niin kamalaa? NO EI!!
Itselläni tämän päivän pelkoon liittyen pahin skenaario on, että nukun pätkissä aina kun voin, en pysty kirjoittamaan aina kun haluaisin ja liikunnan aloittaminen viivästyy ensi vuoden alkuun. Joskus lapset saattavat tehdä kakat samaan aikaan ja joudun arpomaan, kumman vaipan vaihdan ensin. Onko se nyt sitten niin kamalaa? NO EI!!
Tiedosta, että elämä muuttuu koko ajan. Sinäkin muutut koko ajan. Läheisesi muuttuvat. Voit vain hyväksyä sen faktan, halata sitä mielessäsi ja alkaa myötäelämään sen kanssa. Usein uudet asiat ja suuremmatkin muutokset ovat juuri niitä hyviä juttuja elämässäsi, vaikka alunperin tullessaan tuntuisivatkin negatiivisilta.
Kun opit olemaan vaivaantumatta elämän epävarmuudesta, asiat muuttuvat paljon mukavammiksi ja vähintäänkin mielenkiintoisemmiksi. Olet elossa! Älä anna pelon hallita elämääsi sillä silloin alitajuntaisesti luot tilanteesta kuin tilanteesta negatiivisen. Kuten omalla kohdallani; on selvää, että kahden lapsen kanssa yksin jääminen tekee monista asioista haastavampia. Mutta jos annan pelolle vallan, alan keskittymään vain niihin haastaviin asioihin. Ympärilläni olevista asioista tiedostamalla vain haasteet tulen myös kokemaan ja muistamaan kaiken haastavana. Jos sen sijaan keskityn elämään muutoksen mukana ja ennen kaikkea hetkessä, tulen tiedostamaan ja huomaamaan myös ne hyvät ja helpot hetket.
Kun maidon tulo tuntuu loppuvan - näillä vinkeillä selviät
Monesti kuulee puhuttavan, kuinka jonkun imetys tuli tiensä päähän maidon tulon loputtua. Nykytiedon mukaan maidontuotannon alettua on sen loppuminen oma prosessinsa, eikä missään nimessä tapahdu yhdessä yössä. Kun rintasi tuntuvat yhtäkkiä tyhjiltä ja vauva haluaisi vain tauotta imeä, on sinua ja vauvaa mitä todennäköisemmin kohdannut tiheän imun kausi.
Ensimmäinen tiheän imun kausi rantautui meille viime lauantaina. Seuraavat muutamat päivät vauva vain asui tissillä, raivosi ja puklaili. Imetysten välissä hän nukkui max 1,5 tuntia kerrallaan. Rinnat tuntuivat koko ajan tyhjiltä, mutta jotain sieltä selvästi pelkästään puklujen määrästä pääteltynä irtosi.
Ensimmäinen tiheän imun kausi rantautui meille viime lauantaina. Seuraavat muutamat päivät vauva vain asui tissillä, raivosi ja puklaili. Imetysten välissä hän nukkui max 1,5 tuntia kerrallaan. Rinnat tuntuivat koko ajan tyhjiltä, mutta jotain sieltä selvästi pelkästään puklujen määrästä pääteltynä irtosi.
Minun ja Leonin imetystaival kesti 11 kuukautta ja siihen mahtui useampi tiheän imun kausi. Homma oli siis tuttua eikä tällä kertaa ajanut minua epätoivon partaalle.
Haluankin nyt jakaa omat vinkkini kaikille tissitakiaisten kanssa kärvisteleville.
1. Pidä pää kylmänä; maidon tuotantosi ei ole loppumassa vaan vauva haluaa varmistaa sen määrän omien tarpeiden tasolle.
2. Hyväksy kohtalosi ihmistuttina seuraavien muutamien päivien ajaksi.
3. Tee imetyspaikastasi viihtyisä: itselläni on makuuhuoneen sänky vuorattu tyynyillä, jotta löytäisin aina mukavan imetysasennon. Telkkarissa pauhaa tauotta MTV:n hömppä-ihmissuhdesarjat. Yöpöydällä pidän koko ajan juotavaa, sillä jano iskee joka kerta kesken imetyksen.
4. Syö ja juo hyvin.
5. Pyydä puolisolta niska-hartiaseudun hierontoja.
6. Älä stressaa. Pyri ottamaan tiheän imun kausi itsellesi levon kannalta: nyt sinun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin pesimiseen vauvan kanssa.
7. Jos et pysty linnottautumaan makkariin, käytä apunasi kantoliinaa tai -reppua, jossa vauvan on helppo syödä samalla kun itse hoidat askareitasi.
8. Yösyötöt hoituvat helpoiten perhepedissä, jolloin voit torkahtaa vauvan pitäessä taukoa imemisestä.
9. Älä sorru korvikkeisiin ellei vauvan painon nousu ole normaalia ja neuvolasta niin kehoteta. Lisämaito sekoittaa vauvan ja rinnan välisen kysynnän ja tarjonnan lain, jonka jälkeen lisämaidosta pois vierottaminen on haastavaa.
10. Vaikka rintasi tuntuisivat tyhjiltä, maitoa kuitenkin muodostuu koko ajan. Vaihda rintaa, jos huomaat että vauva vain imee, muttei nieleskele. Mitä tyhjempi rinta on, sen nopeampaa on maidon tuotanto.
11. Jätä maidon tilaus vauvan hommaksi sen suurempia miettimättä ja anna rintaa aina kun hän sitä pyytää.
12. Varaudu tiheän imun kausiin vauvan ollessa n. 3:n ja 6:n viikon sekä 3:n ja 6:n kuukauden ikäinen.
12. Varaudu tiheän imun kausiin vauvan ollessa n. 3:n ja 6:n viikon sekä 3:n ja 6:n kuukauden ikäinen.
Nämä kohdat mielessä pitäen olen itse onnistunut selviämään. Leonin kohdalla stressasin turhaan, kun luulin imetyksen tulleensa tiensä päähän. Tällä kertaa olen osannut jopa jollain tapaa nauttia näistä pesimispäivistä.
Jos vielä jokin jäi sinua mietityttämään, kannattaa liittyä Facebookin imetyksen tuki -ryhmään. Siellä tukiäidit osaavat auttaa mitä kinkkisemmissäkin tilanteissa.
Nautinnollisia imetyshetkiä <3
Imetyksen ensipäivät
Myönnän. Olen imetyksen kannattaja henkeen ja vereen. En ole kuitenkaan ollut sitä aina. Ennen Leonia ajatus imettämisestä jopa vähän inhotti minua. Oman lapsen imettäminen osoittautui kuitenkin yhdeksi herttaisimmista asioista äitiydessä.
Sektion puhutaan tekevän imetyksen käynnistymisestä haastavampaa. Tämä sai tietenkin oman stressikäyräni korkeuksiin ennen vauvan syntymää.
Kuinka meni ensimmäinen vuorokausi?
Kuten viime postauksessa mainitsin, poika alkoi imemään heti heräämöön päästyämme. Olin pakahtua onnesta. Mielestäni oli jo puolivoittoa nähdä hänen imuviettinsä heränneen.
Koko ensimmäinen päivä meni imuharjoituksissa. Hän nukkui enintään 1,5 tuntia imetysten välissä. Tärkeää alkumaitoa alkoi irtoamaan mukavasti. Vaikka sitä ei ensimmäisenä päivänä tulekaan suuria määriä, alkumaidon tiedetään olevan erittäin ravitsevaa ja siten riittävän vauvan ravinnoksi. Se myös saa lapsenpihkan, tuon mustan tahmakakan liikkeelle sekä antaa vauvalle vastustuskykyä.
Kakkaa alkoikin lentämään oikein kunnolla. Alkumaitoa irtosi ja koko ensimmäinen päivä ja yö menivät kaikin puolin mallikkaasti.
Toisen vuorokauden tiheää imua
Toisen päivän koittaessa vauva lisäsi imutahtiaan. Tiesin sen kuuluvan asiaan, sillä toinen vuorokausi oli Leoninkin kanssa tiheän imun aikaa. Silloin vauva ns. tilaa maitoa, mikä saa sen sitten todenteolla nousemaan.
Toinen vuorokausi oli yhtä haastava kuin muistinkin. Vauva viihtyi vain iho ihoa vasten tissiä mutustellen. Välillä hän torkahti rinnalle, kunnes taas vartin päästä heräsi imemään. Jos jouduin käymään edes vessassa, poika sai ihan kauhean raivokohtauksen. Tämä on se päivä, jolloin moni haluaisi antaa vauvalle joko lisämaitoa tai tuttia, enkä yhtään ihmettele, miksi. Maidon tilaus on äidille erittäin rankkaa aikaa. Itse kuitenkin hyväksyin kohtaloni ihmistuttina siinä suuressa toivossa, että maito seuraavana päivänä alkaisi nousemaan.
Tiheän imun päivä on rankka myös rintaparoille ja jouduinkin taas turvautumaan rintakumiin. Mikä taivaanlahja tuo pieni muoviläpyskä onkaan taistelussa tärähtäneille tisseille.
Kolmas vuorokausi
Aamulla heräsin tissit turvonneina. Maito oli noussut. Tämä äippä oli onnesta soikea.
Meidän kohdallamme suunniteltu sektio ei vaikuttanut imetyksen käynnistymiseen.
Mahtavaa, että nykyään vauvan voi saada heräämöön mukaan ihokontaktiin. Uskon sillä olevan suuri merkitys imetyksen alkuun pääsemisessä.
Hän on täällä!
Rakas pieni vauvamme näki ensimmäistä kertaa päivän valon tänään noin kello 11:50.
Potra poika painaa 3935 kg ja pituutta löytyy komeat 52 cm.
Tarkempi postaus syntymästä tulossa, jahka pääsen kotona koneen äärelle.
Imetys lähtenyt hienosti käyntiin ennakkohuolista huolimatta. Vauva aloitti imemisen heti haavan ompelun jälkeen, ja jatkoi sitä seuraavat kolme tuntia.
Voisin vain tuijotella tuota omaa pikku tuhisijaa. Nukkuakaan en ole vielä yhtään malttanut. Voikohan onneen ja rakkauteen oikeasti pakahtua?
Apujoukot saapuivat - huomenna koittaa suuri päivä
Eilen se kauan odotettu päivä koitti: Nana ja Nai saapuivat Kosovosta. Apujoukot ovat nyt valmiusasennossa huomenna koittavaan elämän mullistukseen.
Kuva Pixabay |
Nanaa kohtasi suuri järkytys kotiin palattua: koko asunto oli myllätty eikä muusta perheestä näkynyt jälkeäkään. Hänellä ei ollut aavistustakaan tapahtuneista, kunnes naapurin rouva tuli kertomaan kaiken. Kahden viikon ajan Nana onnistui pysyttelemään Saksassa ja yritti saada perhettään takaisin. Lopulta hänkin kuitenkin joutui luovuttamaan ja palasi Kosovoon perheensä luo. Heillä ei ollut kotia ja suurin osa omaisuudestakin jäi vupsien säästöineen Saksaan. B:n perhe joutui aloittamaan uuden elämän Kosovossa täysin tyhjästä.
Nuo ajat ovat onneksi enää vain muistoja ja vasten odotuksia elävät keskivertoa paremmin. Nyt he pääsivät viimein näkemään maan, jossa heidän poikansa on viimeiset 10 vuotta elänyt ja joka on kaiken hyvän heille mahdollistanut.
Nana ja Nai eivät olleet 15 vuoteen käyneet Albaniaa pidemmällä, joten Suomeen asti pääseminen on heille molemmille ainutlaatuista.
Leon juoksi kentällä Nanan syliin onnesta soikeana. Eilinen ilta meni kuin siivillä tuliaisia ihmetellessä ja kuulumisia vaihtaessa.
Kotimme on yhtäkkiä täynnä hälinää ja elämää. En ole edes muistanut stressata lähestyvää sektiota. Illalla meinasin normaaliin tapaan pistää verenohennuslääkkeeni, kunnes tajusin sen olevan vuotoriskin vuoksi tauolla siihen asti, kunnes vauveli syntyy. Ihanaa ollut saada ajatukset synnytysasioista muualle ja ennen kaikkea saada perhe kokoon... Ainakin melkein.
Valitettavasti F:n vaimolle ei vielä myönnetty viisumia. En voi edes kuvitella sitä ikävän määrää, joka heitä tällä hetkellä kalvaa, kun ovat viimeiset yhdeksän kuukautta olleet erossa toisistaan. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä, kun tajuan, kuinka etuoikeutettu ja vapaa sitä onkaan, kun on saanut syntyä suomalaisena.
Ihan oikeasti se on kuin lottovoitto.
Viimeinen päivä mahan kanssa
Niin siinä sitten kävi, ettei synnytys käynnistynyt itsestään. Tänäiltana on tuleva sektio taas täyttänyt ajatukset. On sitä tullut muutama kyynelkin tihrustettua rehellisesti pelon vuoksi. Tajusin myös, että Leonille tulee ensimmäinen pidempi aika erossa äitistä. Se alkoikin sitten itkettämään iltapalapöydässä. Leon sanoi albaniaksi: äiti itkee. Hän nousi penkillänsä seisomaan, kietoi rimpulakätensä kaulani ympärille ja suukotti poskelle. Sekös sitten aukaisi hanat myös Nanalla ja Nailla.
Mutta nyt on jälleen aika täyttää ajatukset positiivisilla asioilla. Hyvällä asialla sitä kuitenkin huomenna ollaan liikkeessä. On ollut ihana saada illan myötä tsemppiviestejä läheisiltä ihmisiltä. Kiitos vielä kaikille!
Huomenna päättyy pitkä odotus ja viimein pääsen näkemään toisen lapseni. <3
Rv 39 - Leon vs. Pikkuveikka
Panadol auttoi yöllä kipuihin ja sain ihan hyvin nukuttua. Sairaalasta sanoivat, että jos särkylääke helpottaa kipuja, ei synnytys ole vielä käynnissä. Vähän oli herätessä hömppä olo, eikä aamukahvi maistunut ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa.
On huvittanut ajatella, kuinka suuria eroja saman ihmisen raskauksissa voi olla. Edellisen perusteella ei yhtään pysty ennustamaan, kuinka seuraava raskaus menee.
Tähän raskauteen verrattuna Leon oli kyllä helppo. Ainoastaan ne lasketun ajan jälkeiset viikot alkoivat olla vähän tukalia. Tuntuu aivan hurjalta, että jos tämä raskaus jatkuisi yhtä pitkään kuin Leonin, vauva syntyisi vasta yli kolmen viikon päästä :D
Tiistaiaamuna oli neuvola. Sain neuvolan tädiltä lisäinfoa edellisenä päivänä irronneesta limatulpasta. Sitäkään kun en Leonin raskaudessa päässyt näkemään. Vanhan kansan uskomuksen mukaan synnytys kuulemma alkaa neljän vuorokauden kuluessa limatulpan irtoamisesta. Mutta nämä ovat tosiaan vain uskomuksia ja toisilla synnytys on käynnistynyt yli viikon-kahdenkin jälkeen.
Vauva on laskeutunut ja nyt viimein myös kiinnittynyt. Leon ei ikinä kiinnittynyt, joten ilmankos nämä liitoskivut ja muut kolotukset ovat ihan uusia minulle.
Tässä pieni vertailu raskausviikon 39 neuvolakäyntiin veljesten välillä:
Leon | Tämä raskaus
Paino: 66,5 | 61,5
Turvotus: - | +
Verenpaine: 109/74 | 115/79
U-prot: - | +
Sf-mitta: 32 cm | 34 cm
Hyvin näkee kuvista, kuinka paljon isompi maha minulla nyt on. Se on myös paljon alempana kuin samalla viikolla Leonia odottaessa. Painan nyt vähemmän, koska viime raskaudessa olin jonkun verran lihaksikkaampi.
Saas nähdä, ovatko veljekset muutenkin yhtä erilaisia kuin heidän odotusaikansakin.
Ovatko sinunkin raskaudet poikenneet paljon toisistaan?
Saas nähdä, ovatko veljekset muutenkin yhtä erilaisia kuin heidän odotusaikansakin.
Ovatko sinunkin raskaudet poikenneet paljon toisistaan?
Tämän hetken tunnelmia
Eilen illalla sain taas muutamia mojovia supistuksia, jotka yöllä hävisivät kuin pieru saharaan. Huomasin, että supistusten alkaessa alan hieman pelkäämään tulevaa ja harmittelemaan raskauden loppumista. Se sai minut toivomaan, että saisin kantaa vauvaa vielä ainakin sunnuntaihin.
Nämä päivät ovat nyt kivuista huolimatta kullan arvoisia <3
Polttaa
B ja Leon nukkuvat jo. Oma olo mennyt vain tuskaisemmaksi, enkä osaa nukahtaa. Ei ole kuitenkaan sellaisia supistuksia, joita voisi kellottaa. Alaselkää polttaa ja pakottaa vähän väliä ja reisiä puuduttaa. Ihan kuin maitohapoilla olisivat. Jotain kyllä tapahtuu.
Minua vähän harmittaa synnärin asenne tähän tilanteeseen. Soitin sinne kysyäkseni, uskallanko pistää verenohennuslääkkeeni. He vastasivat kysymällä, onko sektio välttämätön. Kyllähän heidän pitäisi minun tiedoista nähdä, onko sektio välttämätön. Ymmärrän, ettei lantion ahtaus ole tyypillistä, mutta harmittaa, että kätilöt olettavat suunnitellun sektion syyn olevan automaattisesti jokin muu kuin rakenteellinen. Eivät viitsi edes avata potilastietojani. Tämä sama tapahtunut jo kolmesti sinne soittaessani. Ovat sitten loppuviimein joutuneet varmistamaan asian, kun olen sektion syyn kertonut. Sen jälkeen on myös asenne minua kohtaan muuttunut. Tosi outoa. Ja vaikka syy olisikin jokin muu, eikö kätilöiden tulisi vain luottaa lääkärin antamaan sektiopäätökseen, eikä kyseenalaistaa siitä potilasta?
Ohjeeksi sain olla pistämättä ja soittaa herkästi uudestaan, jos kivut pahenevat. Mitä ilmeisemmin haluavat odottaa synnytyksen käynnistymistä mieluummin kuin aikaistaa sektiota.
Vauva on liikkunut tosi oudosti koko illan. Enää ei potki vaan kummallisesti muljuilee. Aivan kuin yrittäisi porata tietänsä ulos. On tämä niin ihmeellistä. Elämä on ihmeellistä.
Prinsessa Pallomahan puhisee - Nytkö tulee lähtö?
Anteeksi blogihiljaisuuteni. On pidellyt haipakkaa, joten ajattelin koota viime viikon kuulumiset nyt yhteen.
Torstai
Kun tein makuuhuoneen muodonmuutospostauksen, pesänrakennusviettini oli valtoimenaan. Aika pian tämän jälkeen loppuraskauden kolotukset ja nukkumisvaikeudet sitten yllättivät ja kodin kunnostaminen unohtui. Torstaina jälleen pesänrakennusviettini heräsi. Minulle tuli tosi voimakkaana tarve saada kaikki kuntoon. Ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Päätin alkaa samantien tuumasta toimeen ja hoitaa joka päivä joitakin rästissä olleita hommia. Torstain puuhat:
- kynsihuolto
Halusin tehdä mahdollisimman pitkäaikaiset kynnet. Ensin poistin vanhat geelilakat. Sitten viilasin tipit pois ja tein luonnon kynnelle geelivahvistuksen.
- keittiön kaappien järjestely
Illalla alkoi supistella voimakkaasti. En tiedä, oliko keittiön kaappien puunaamisella osuutta asiaan. Käskivät tulla sairaalaan varmuuden vuoksi näytille.
Makasin tunnin käyrillä, jonka aikana supistukset alkoivat laantumaan. Pahus! Olivat ne kuitenkin vähän ehtineet kypsytellä tilannetta: kaula lyhentyi viime tarkistuksesta 3:sta cm:stä yhteen ja on nyt 0,5 cm auki. Mietiskelin, että tämä varmasti lähtisi tulemaan ilman käynnistystä, jos ei tarvitsisi mennä sektioon.
Halusin tehdä mahdollisimman pitkäaikaiset kynnet. Ensin poistin vanhat geelilakat. Sitten viilasin tipit pois ja tein luonnon kynnelle geelivahvistuksen.
- keittiön kaappien järjestely
Illalla alkoi supistella voimakkaasti. En tiedä, oliko keittiön kaappien puunaamisella osuutta asiaan. Käskivät tulla sairaalaan varmuuden vuoksi näytille.
Makasin tunnin käyrillä, jonka aikana supistukset alkoivat laantumaan. Pahus! Olivat ne kuitenkin vähän ehtineet kypsytellä tilannetta: kaula lyhentyi viime tarkistuksesta 3:sta cm:stä yhteen ja on nyt 0,5 cm auki. Mietiskelin, että tämä varmasti lähtisi tulemaan ilman käynnistystä, jos ei tarvitsisi mennä sektioon.
Perjantai
Heräsin aamulla vähän ehkä pettyneenä, kun yöllä ei mitään sitten tapahtunutkaan. Olo oli jälleen täysin normaali. Päätin ottaa nyt kaiken hyödyn irti ja jatkaa asioiden kunnostamista vauva-aikoja varten. Näitä olivat
- hiustenpidennysten poisto
Rakastan pitkiä hiuksia. Ajattelin kuitenkin olla alun vauva-ajan ilman pidennyksiä, jotta oma elämä olisi mahdollisimman helppoa. Kyllä ne saa sitten vaikka kevääksi takaisin. :)
- geelilakkaus
Jotta kynteni olisivat pitkäkestoiset, valitsin mahdollisimman neutraalin värin, ettei kasvuraja hyppisi silmille niin nopeasti.
Rakastan pitkiä hiuksia. Ajattelin kuitenkin olla alun vauva-ajan ilman pidennyksiä, jotta oma elämä olisi mahdollisimman helppoa. Kyllä ne saa sitten vaikka kevääksi takaisin. :)
- geelilakkaus
Jotta kynteni olisivat pitkäkestoiset, valitsin mahdollisimman neutraalin värin, ettei kasvuraja hyppisi silmille niin nopeasti.
- kylpyhuoneen ja lattiakaivojen putsaus
Lauantai
B:llä oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Sain nukkua pidempään ja sehän on aina yhtä juhlallista. B vei Leonin kanssa kaikki meidän matot pesulaan ja itse päätin pyhittää ajan hiusten kunnostamiseen. Sain värjättyä hiukset ja leikattua niihin uuden mallin. Tämä on nyt lopputulos.On taas tottuminen tähän lyhyempään malliin. Toisilla tykkään lyhyistä hiuksista paljonkin. Luulen, että omien kasvojen pyöreys on se mikä saa lyhyen hiusmallin tökkimään itsellä. Tai sitten se lapsena saatu prinsessafiksaatio saa kaikki alle 45 cm olevat hiusmallit vaan tuntumaan tylsiltä :D Mutta ei voi minkään, helppohoitoisuus on nyt kaiken a ja o :)
Sunnuntai
Aamulla heräsin voimakkaaseen päänsärkyyn. Minulla ei kovin helposti särje päätä, joten tottakai ajattelin sen taas olleen oire lähestyvästä synnytyksestä. Sitten mietin, että olin ehkä kuitenkin vain nukkunut huonossa asennossa ja niskajumin aiheuttaneen päänsäryn.
Päästyäni vessaan huomasin naamani olevan turvoksissa. Jee! Toinen lähestyvän synnytyksen oire! Tai sitten vain uusi hiuslookki saa minut näyttämään turvonneelta.
Aamupalan jälkeen vatsa meni sekaisin. Noniin. Nyt ei epäilystäkään. Vauva varmasti syntyy tänään. Vatsa jatkoi toimimistaan koko loppu päivän.
Ilta kuitenkin tuli ja nukkumaan menin edelleen visusti yhdessä koossa. Hassua, kuinka hulluna sitä omia tuntemuksiaan tuleekaan analysoitua lasketun ajan lähestyessä. Mikä tahansa uusi juttu saattaa olla merkki synnytyksen käynnistymisestä tai sitten ihan vain sattumaa eikä tarkoittaa yhtikäs mitään.
Päästyäni vessaan huomasin naamani olevan turvoksissa. Jee! Toinen lähestyvän synnytyksen oire! Tai sitten vain uusi hiuslookki saa minut näyttämään turvonneelta.
Aamupalan jälkeen vatsa meni sekaisin. Noniin. Nyt ei epäilystäkään. Vauva varmasti syntyy tänään. Vatsa jatkoi toimimistaan koko loppu päivän.
Ilta kuitenkin tuli ja nukkumaan menin edelleen visusti yhdessä koossa. Hassua, kuinka hulluna sitä omia tuntemuksiaan tuleekaan analysoitua lasketun ajan lähestyessä. Mikä tahansa uusi juttu saattaa olla merkki synnytyksen käynnistymisestä tai sitten ihan vain sattumaa eikä tarkoittaa yhtikäs mitään.
Päätin ennen nukahtamista ottaa loppuajaksi sellaisen asenteen, että vauva tulee pysymään matkassa sektiopäivään asti. Viikon verran huitelen vielä pallomahana. Pallomahana ilman prinsessahiuksia, mutta silti onneni kukkuloilla. Näen rakkaan vauvani viimeistään viikon päästä <3
Maanantai
Puolen päivän aikoihin irtosi limatulppa. Sen tosiaan tunnistaa vaikka aikaisemmin sitä epäilinkin :D Siitä puolen tunnin päästä alkoi voimakkaat alaselkä ja alavatsa poltot. Vauva puskee alaspäin niin etten pysty enää kunnolla kävelemään. Hui! Saas nähdä laantuuko poltot vai pääsenkö sittenkin jo tämän viikon aikana leikkauspöydälle.Jännittää.
Pelottaa.
Riemastuttaa.
Kääk! :D
Positiivisuuspäivä
Oletko sinä koskaan herännyt kyseenalaistamaan, millaisen kuvan ihmisenä annat muille? Millaista seuraa olet?
Itse havahduin tuossa viime viikon lopulla, kuinka olenkaan antanut olotilan ja kipujen vetää itseni aika negatiiviseksi tyypiksi. Miia Metson loppuraskauden postauksia lukiessa tajusin olevani vain tämmönen valittava hormonihirviö. Tiedätkö sen tunteen? Tapaat jonku ihmisen, joka uhkuu sellaista positiivista energiaa. Sen jälkeen olet itse vähän pöllämystynyt ja mietit, mikä juuri pörhälsi ohitsesi. Jos et tiedä mistä puhun, onneksi olkoon, olet varmasti itse tämmöinen positiivinen ajattelija. :D
Itse havahduin tuossa viime viikon lopulla, kuinka olenkaan antanut olotilan ja kipujen vetää itseni aika negatiiviseksi tyypiksi. Miia Metson loppuraskauden postauksia lukiessa tajusin olevani vain tämmönen valittava hormonihirviö. Tiedätkö sen tunteen? Tapaat jonku ihmisen, joka uhkuu sellaista positiivista energiaa. Sen jälkeen olet itse vähän pöllämystynyt ja mietit, mikä juuri pörhälsi ohitsesi. Jos et tiedä mistä puhun, onneksi olkoon, olet varmasti itse tämmöinen positiivinen ajattelija. :D
Kuva Pixabay |
Miian synnytyskertomuksesta huomasin, kuinka oikealla asenteella voi selvitä jopa synnytyksestä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Tämä teki minuun aika suuren vaikutuksen. Tajusin, kuinka suuri voimavara positiivinen ajattelu on ihmiselle tilanteessa kuin tilanteessa. Kuinka sen omaksumalla pystymme mihin vain.
Asiasta innostuneena päätin viettää Positiivisuus Perjantain ja ikuistaa sen postaukseksi. Siinä jo aamupäivän tienoilla kuitenkin ymmärsin, että oman ajatusmaailman "elvyttäminen" on kuin kokonaan uusi elämäntapa. Se ei tapahdu vain yhden päivän kestävällä haasteella.
Perjantaina tajusin, kuinka syvälle tämä pessimismi on minuun piirtynyt. Aloin jopa vähän huolestumaan, miten negatiivinen tyyppi oikeasti olenkaan, kun yhden positiivisen päivän viettäminen osottautui minulle niin työlääksi. Ajatukset tahtoivat koko ajan ajelehtia negatiivisiksi ja jouduin oikeasti tehdä töitä niiden syrjäyttämiseen. Sanoin välillä itselleni ääneen: "Sinulla on kaikki hyvin." Päivän aikana koin kuitenkin yllättävän monta ahaa-elämystä, mikä on saanut minut pitäytymään halussani muuttaa elämänasennettani.
Tällä hetkellä ollessani vielä aivan alussa haasteeni kanssa, olen oppinut kuitenkin jo yhden asian: negatiivisia ajatuksia ja hetkiä tulee välillä, mutta niistä ei pidä murehtia. Negatiivisuutta on alkuun vaikea hallita. Riittää että niihin pessimistisiin ajatuksiin havahtuu ja samantien etsii tilanteesta jonkun positiivisen asian. Ihana on ollut huomata, että kaikesta voi löytää jotain hyviä puolia.
- ilman loppuraskauden virtsankarkailua en tajuaisi kuinka makeat naurut olenkaan sen hetkellä saanut. :D Nauru itsessään vapauttaa meissä endorfiineja enkä yhtään ihmettelesi sen tuovan meille lisää elinikää.
- ilman lantion ja alaselän kipuja en muistaisi joka aamu tehdä 10 minuutin joogaharjoitusta. Suosittelen muuten ihan kaikille raskaanaoleville. On itsellä auttanut kipuihin paremmin kuin Panadol!
- ilman tämänhetkisiä nukkumisvaikeuksia en voisi ottaa rauhassa aamusuihkua kynttilän valossa. Kuinka voikaan sen avulla päivä saada ihan erilaisen aloituksen.
Perjantaina tajusin, kuinka syvälle tämä pessimismi on minuun piirtynyt. Aloin jopa vähän huolestumaan, miten negatiivinen tyyppi oikeasti olenkaan, kun yhden positiivisen päivän viettäminen osottautui minulle niin työlääksi. Ajatukset tahtoivat koko ajan ajelehtia negatiivisiksi ja jouduin oikeasti tehdä töitä niiden syrjäyttämiseen. Sanoin välillä itselleni ääneen: "Sinulla on kaikki hyvin." Päivän aikana koin kuitenkin yllättävän monta ahaa-elämystä, mikä on saanut minut pitäytymään halussani muuttaa elämänasennettani.
Kuva Pixabay |
Tällä hetkellä ollessani vielä aivan alussa haasteeni kanssa, olen oppinut kuitenkin jo yhden asian: negatiivisia ajatuksia ja hetkiä tulee välillä, mutta niistä ei pidä murehtia. Negatiivisuutta on alkuun vaikea hallita. Riittää että niihin pessimistisiin ajatuksiin havahtuu ja samantien etsii tilanteesta jonkun positiivisen asian. Ihana on ollut huomata, että kaikesta voi löytää jotain hyviä puolia.
- ilman loppuraskauden virtsankarkailua en tajuaisi kuinka makeat naurut olenkaan sen hetkellä saanut. :D Nauru itsessään vapauttaa meissä endorfiineja enkä yhtään ihmettelesi sen tuovan meille lisää elinikää.
- ilman lantion ja alaselän kipuja en muistaisi joka aamu tehdä 10 minuutin joogaharjoitusta. Suosittelen muuten ihan kaikille raskaanaoleville. On itsellä auttanut kipuihin paremmin kuin Panadol!
- ilman tämänhetkisiä nukkumisvaikeuksia en voisi ottaa rauhassa aamusuihkua kynttilän valossa. Kuinka voikaan sen avulla päivä saada ihan erilaisen aloituksen.
Positiivisia ajatuksia kaikille lukijoille! <3
Raskaus lopuillaan - vai onko?
Kävin tiistaina pitkästä aikaa neuvolassa. Heikosta olotilasta ja kivuista huolimatta kaikki on oikein mallillaan.
Paino: + 1 kg / kuukausi
Verenpaine: 77 / 107
Vauvan syke: 130-140
Sf-mitta: 34 cm
Liikkeet: ++
Paino: + 1 kg / kuukausi
Verenpaine: 77 / 107
Vauvan syke: 130-140
Sf-mitta: 34 cm
Liikkeet: ++
Kerroin neukkutädille sukkapuikko- ja alaselkäkivuistani. Koska en voi synnyttää normaalisti alateitse ja minulla on kokoaikaisessa käytössä verenohennuslääkkeet, kohdunkaulan tilannetta seurataan herkemmin. Neuvolan täti passitti minut sitten lääkärin tarkistukseen kipujen, supistusten ja vauvan laskeutumisen vuoksi.
Lääkäri selitti minulle, että joudun vuotoriskin takia lopettamaan verenohennuslääkkeeni pistämisen 1,5 vuorokautta ennen sektiota. Jos kohdunkaula alkaa antamaan merkkejä synnytyksen lähestymisestä, sektiopäivää mieluummin aikaistetaan kuin odotettaisiin synnytyksen käynnistymistä, jotta osaisin jättää lääkkeen pois ajoissa.
Kohdunkaulan tilanne on kuitenkin vielä epäkypsä eikä sektiopäivää aikaistettu. Täytyy myöntää, että olin pettynyt. Tietysti vauvalle paras paikka on vielä masussani. Oma olotila on vaan jo niin tukala, että haluaisin vauvan syntyvän mahdollisimman pian.
Kohdunkaulan tilanne on kuitenkin vielä epäkypsä eikä sektiopäivää aikaistettu. Täytyy myöntää, että olin pettynyt. Tietysti vauvalle paras paikka on vielä masussani. Oma olotila on vaan jo niin tukala, että haluaisin vauvan syntyvän mahdollisimman pian.
Menisikö tämäkin yliajalle?
Monesti puhutaan, että jos ensimmäinen raskaus on ollut yliaikainen, todennäköisesti toinenkin on. Mistä lie sekin johtuu? Onkohan joidenkin naisten kantoaika sitten luontaisesti pidempi vai mitä ihmettä? Jos näin on, minulla on vielä 2,5 viikkoa kipuja kestettävänä. Olen kyllä tosi yllättynyt, jos vauva ei lähde syntymään ennen sektiopäivää.
13 synnytyksestä kielivää oiretta
Olimme perjantaina Ikeassa tekemässä viimeisiä hankintoja ennen Nanan ja Nain tänne tuloa. Siinä peiliosaston kohdilla alkoi supistamaan niin, etten kyennyt enää kävelemään. Leon istui Ikean minikärryissä ja keksittiin B:n kanssa, että mahdun seisomaan siihen keltaisen kassin paikalle. B työnsikin sitten meitä molempia loppumatkan kassoille asti :D
Mahani on kasvanut ja laskeutunut jo niin, etten pitkiä matkoja pysty enää kävelemään. Vauvan pää painaa niin paljon, että tekisi mieli vain matkata sellaisessa haara-asennossa.
Muutamaa milliä vaille 100 cm saavutettu. |
Kotiin päästyä halusin tehdä vielä normaalin perjantaisen siivoukseni. Sen olisin voinut jättää välistä. Imuroidessa alkoi nimittäin aivan julmetut "sukkapuikkokivut", jotka ovat nyt jatkuneet koko viikonlopun. Näitä minulla ei ollut Leonia odottaessa.
Ehdin jo innostua, että nyt synnytys alkaa käynnistymään. Luonnollisesti päätin saada siitä varmistuksen Googlesta ja kirjoitin hakukenttään "loppuraskaus sukkapuikkokivut". Harmikseni kuitenkin selvisi niiden olevan vain yksi loppuraskauden vitsauksista, ei niinkään oire synnytyksen alkamisesta.
Ehdin jo innostua, että nyt synnytys alkaa käynnistymään. Luonnollisesti päätin saada siitä varmistuksen Googlesta ja kirjoitin hakukenttään "loppuraskaus sukkapuikkokivut". Harmikseni kuitenkin selvisi niiden olevan vain yksi loppuraskauden vitsauksista, ei niinkään oire synnytyksen alkamisesta.
Asiaa selvittäessä törmäsin mitä hauskimpiin uskomuksiin erilaisista synnytystä juuri edeltävistä oireista. Tietysti supistukset ja vesien meno ovat ne yleisimmät, mutta en tiennyt kehossa voivan tapahtua kaikkea muutakin. Tässä pieni listaus mahdollisista oireista:
1. Vatsan tyhjeneminen
Tämä oli ehdottomasti myös yksi yleisimmistä oireista.
2. Siivousvimma
Joku oli synnytystä edeltävänä yönä innostunut pesemään jopa keittiön kattoa. Hmmm.. tästä oireesta ainakin Nana olisi tyytyväinen..
3. Limatulpan irtoaminen
Miten sen voi edes tunnistaa?
4. Nenän turpoaminen
:D
5. Kehon kutina
Joku oli raapinut itsensä ihan spitaalisen näköiseksi.
6. Verenpaineiden nousu
Tämä tapahtui Leonista jollain viikolla 38, mutta ei meillä meinannut mitään sen kummempaa.
7. Sikiöpussin kalvojen äänekäs poksahtaminen
Täällä ollaan poksuttu jo monta viikkoa. Olen miettinyt, voiko ääni tulla vauvan nivelistä.
8. Finnit
Ei näitä kiitos.
9. Flunssa
Kyyyllä mulla vähän semmoinen tukkoinen olo on koko ajan.
10. Rintojen turpoaminen
Tämä on aina tervetullutta.
11. Esimaidon tihkuminen
No comments.
No comments.
12. Vauvan liikkeiden rauhoittuminen
Check! Välillä joutuu oikein herättelemään vauvelia, kun saattaa olla pitkiäkin aikoja liikkumatta.
13. Pahoinvointi ja oksentelu
Check! Välillä joutuu oikein herättelemään vauvelia, kun saattaa olla pitkiäkin aikoja liikkumatta.
13. Pahoinvointi ja oksentelu
Hyi! Ei tätä kiitos.
Jos näihin on uskominen, en ehkä ole synnyttämässä vielä tänään :D Leonin synnytys kun ei käynnistynyt itsestään, minulle on täysi mysteeri, mitä kaikkea kehossa voi tapahtua juuri ennen h-hetkeä.
Nämä sukkapuikkokivut ovat kyllä ikäviä. Tuntuvat koko ajan ja ihan kaikissa asennoissa. Toivon niin, ettei tätä nyt jatku sinne sektioon asti. Muutenhan tässä alkaa kilahtelemaan ihan tosissaan. Paljon mieluummin lisäisin "sukkapuikkokivut" tuohon oirelistaan omakohtaisena kokemuksena.
Tämän viikonlopun saisi vauva tosin vielä pysytellä sisällä, sillä sisko on mökillänsä 400:n km:n päässä, Nana on edelleen Kosovossa ja äiti huitelee jossain Norjassa. Minullehan ei jäisi muita tukihenkilökandidaatteja kuin B. Kuka nyt miestänsä haluaisi synnytykseen mukaan? Haha! :D
Tämän viikonlopun saisi vauva tosin vielä pysytellä sisällä, sillä sisko on mökillänsä 400:n km:n päässä, Nana on edelleen Kosovossa ja äiti huitelee jossain Norjassa. Minullehan ei jäisi muita tukihenkilökandidaatteja kuin B. Kuka nyt miestänsä haluaisi synnytykseen mukaan? Haha! :D
Minkälaisia oireita sinulla oli muutamaa päivää ennen synnytystä? Kielikö mikään h-hetken lähellä olemisesta?
Leonin suusta
Leon on huomenna 1 v ja 10 kk vanha eikä hän puhu vielä lauseita. Tämä on kuitenkin mielestäni ihan huippujännää aikaa, kun joka päivä hän yllättää jollain uudella sanalla.
Leon is 1 year and 10 months old tomorrow. He speaks only some words, but it's really exciting to notice him learning to say something new every day. |
Leon alkoi kävelemään n. 8 kk vanhana. Jo vauvasta lähtien oli nähtävissä, että Leon keskittää kaiken mielenkiintonsa ennemmin omaan kehoonsa ja sen toimintaan kuin muuhun ympärillä olevaan. Kun Leon esitteli taitojaan neuvolassa kuusikuukautiskäynnillä, minulle sanottiin, että todennäköisesti puhe tulee sitten vähän myöhässä. Perheemme kolmikielisyys ei varmasti myöskään helpota asiaa :D Mutta en ole ottanut stressiä hänen niukasta sanavarastostaan. Näen kuitenkin, että hän yrittää koko ajan.
Tässä olkaatte hyvät, ote Leonin sanavarastosta:
kanini = kamioni (albaniaksi rekka-auto)
fuffi = bussi
pallo
patapata = çupa çupa (albaniaksi kylpeminen)
tummi = take me / to me
Öffi = nimi, jonka Leon antoi pehmopupulleen
dö = dy (albaniaksi kaksi)
Luni = Leoni
tai = çai (albaniaksi tee)
panttana = pantallona (albaniaksi housut)
uij, uij, uij = ujë (albaniaksi vesi)
fi = shi (albaniaksi sataa vettä)
aato/kiiri/kaa = auto
Niin kuin voi huomata, Leon on kaikkien yllätykseksi omaksunut enemmän albanian kieltä. Kokeeko hän sen sitten helpommaksi kuin suomen ja englannin, ken tietää. Voin hyvin uskoa, että välillä hän sanoo minulle muitakin sanoja albaniaksi, itse en vain ymmärrä niitä :D
Olen kuitenkin huippuonnellinen siitä, että puhuimme hänelle perheemme kielistä sitten millä tahansa, hän ymmärtää. Ainakin, jos haluaa :D Miten lapset ovatkaan tuossa iässä niin omaksuvaisia?
Olen kuitenkin huippuonnellinen siitä, että puhuimme hänelle perheemme kielistä sitten millä tahansa, hän ymmärtää. Ainakin, jos haluaa :D Miten lapset ovatkaan tuossa iässä niin omaksuvaisia?
Uneton odottaja
Kauankohan ihminen pystyy elämään kolmen tunnin yöunilla? Olen nyt neljä tuntia katsellut vieressä tuhisevia - no välillä kuorsaavia - B:tä ja Leonia. Kuinka tyyniltä he näyttävätkään. Kuinka ihanaa olisikaan olla kuten he. Kuinka itsestäänselvänä me pidämmekään nukkumista, silloin kun meillä ei ole ongelmia sen kanssa.
Kello on nyt 07.11 ja voi olla, että Leon herää pian. Tuleva päivä alkaa jo pelottamaan. B:n veli tulee tänään meille ja minun pitäisi pystyä siivoamaan ja kokkailemaan. En tiedä pystynkö.
Tasan kuukauden päästä vauva on jo syntynyt. On hassua samaan aikaan pelätä ja odottaa jotakin.
Pelkään, että vauvan synnyttyä
- Leon on onneton
- en saa tarpeeksi tukea
- en saa edelleen tarpeeksi unta
- poden huonoa omatuntoa, kun en kykene kuin makaamaan
Odotan, että vauvan synnyttyä
- närästys lakkaa
- voin lopettaa verenohennuslääkkeeni
- pääsen viimein näkemään toisen lapseni
- elämä alkaisi normalisoitumaan
Nyt alkaa tuntumaan, että uni saattaisi löytää taas luokse. Olisipa mukavaa
Nukahdin. Herättyäni luin, mitä olin kirjoittanut, enkä yhtään tiedä, miten minun oli tarkoitus jatkaa viimeistä lausetta :D
Tämä päivä menee lepäillessä, lehtiä lukiessa ja blogikuvioita ihmetellessä. Meikkipostaus ja vaimon velvoitteet joutuvat nyt odottamaan virkeämpää päivää.
Olo on kyllä kertakaikkisen kamala.
Onko siellä muita unettomuudesta kärsiviä odottajia? Kuulisin mielelläni, kuinka te selviätte.
The Wifestyle Makeup, osa 1
Olen saanut ihmisiltä aivan ihania kommentteja hehkuvasta ulkonäöstäni näin raskaana ollessa. Tämä herätti minussa halun jakaa salaisuuden kanssasi: en todellisuudessa hehku tällä hetkellä lainkaan. :D Jatkuvat kolmen tunnin yöunet, raskauden aiheuttama huonovointisuus ja verenohennuslääkkeiden pistäminen saavat minut näyttämään yhtä rupsahtaneelta kuin kaikki kukkansa kuihduttanut, kitumispisteessä oleva orkideani.
Salaisuuteni "raskauden hehkuuni" on - yllätys yllätys - meikissä! Jos minä pystyn tässä elämänvaiheessa tekemään itsestäni hehkuvan näköisen, pystyt sinäkin. Iloisena uutisena voin myös kertoa, ettei meikkini tekeminen vie aikaa kuin 15 minuuttia. Tiedän monen naisen jättävän arkimeikin kokonaan tekemättä kiireen ja ajan puutteen vuoksi. Sen ei tosiaan tarvitse olla niin. Tässä muutamaosaisessa ultimaattisessa aloittelijan oppaassa kerron, kuinka voit oppia tekemään eheän meikin aikaa ja rahaa säästämällä. Annoin sille nimeksi The Wifestyle Makeup :)
Ennen kuin lähdetään sutimaan, tässä sinulle pieni viikonloppuprojekti. Tuloksellisen meikkauksen saloihin oppiaksesi sinun on onnistuaksesi huomioitava ja toteutettava nämä 5 kohtaa:
1. Tee perustavanlaatuinen meikkisiivous ja hävitä kokonaan vaikeakäyttöiset meikit ja huonosti toimivat siveltimet. Perusteellisen ja samaan aikaan nopean meikin onnistuminen vaatii ehdottomasti laadukkaat ja helppokäyttöiset tarvikkeet. Mikään muu ei syö enemmän aikaa, kuin vaikeasti ja epätasaisesti levittyvien meikkien työstäminen huonolaatuisilla tarvikkeilla. Meikkisiivous kannattaa tehdä vapaapäivänäsi / lasten nukkuessa, ei kiireen alaisena. Kun huonoja meikkejä ja tarvikkeita ei ole enää olemassa, sinulle ei tule kiusausta yrittää käyttää niitä. Huomioi myös, etteivät meikitkään säily ikuisesti. Käy jokainen omistamasi tuote yksitellen läpi. Sijoita kerran ja osta tilalle laatua ainakin näistä myöhemmin esittelemistäni meikeistä.
2. Lähde vartta vasten ostamaan tarvitsemisiasi meikkejä antamani ostoslistan kanssa ja unohda heräteostokset. Teet arkimeikin useammin kuin juhlameikin. Jos talous on tiukilla, panosta mieluummin laadukkaisiin perusmeikkitarvikkeisiin kuin erikoisiin ja vaativiin, kerran kuussa tai harvemmin käyttämiisi tuotteisiin. Huomioi, että laadukas ei välttämättä ole se kallein, ja toisaalta taas halpaa ostamalla saatat jopa hävitä rahaa. Vaikka jokin tuote maksaisi vain muutaman euron, mikään ei sapeta yhtä paljon kuin kerran-pari käyttämän meikin/siveltimen heittäminen roskikseen. Suosittelen menemään meikkiliikkeeseen, jossa saat apua ammattilaiselta.
3. Poistu wc:n hehkulampun valosta luonnonvaloon. Säästät aikaa ja ennen kaikkea onnistut tekemään meikistä kauniin, kun näet hyvin. Lopputulos voi olla radikaalistikin erilainen erilaisessa valaistuksessa tehtynä. Pimeinä syys-ja talviaamuina apuvälineenä voit käyttää luonnonvalonomaista valaisinta. Hyvä valinta on myös käyttämäni peili, jossa meikkiä voi verrata luonnonvalosta hehkulampun valoon.
4. Olisiko viimein aika järjestää kotoa oma paikka kaunistautumiselle? Kun sopiva valaistus on valmiina tai yhden napin käännön takana, ja kaikki tarvitsemasi on käden ulottuvilla omassa helpostinähtävässä järjestyksessä, säästät takuuvarmasti aikaa. Inspiraatiota ja ideoita oman kaunistautumispaikan tekemiseen löytyy esim. Pinterestistä.
5. Ole pitkäjänteinen ja varaa muutamalle ensimmäiselle viikolle enemmän aikaa meikin loihtimiseen, sikäli mikäli et aikaisemmin jotain sen osaa ole tehnyt päivittäin. Toistaessasi samat rutiinit päivittäin samassa järjestyksessä, opit väistämättä tekemään meikkisi nopeasti.
4. You could finally arrange your own makeup area at home. You will save time when everything is near and in it's own place. Search an inspiration from Pinterest for example. 5. Reserve a little more time for the first few weeks, if in this makeup there's some part you've never done before. After doing it every day, you will learn how to do it quick in couple of weeks. |
Ostoslista:
Shopping list: 1. Primer 2. Foundation 3. Bronzer 4. Powder 5. Eyebrow pencil or colour 6. Eyeshadow palette, with at least 3 shades 7. Eyeliner 8. Mascara |
Tässä minun The Wifestyle Makeup -tuotteeni:
Ensi kerralla sitten luvassa The Wifestyle Makeup -tutoriaali.
Mukavaa viikonloppua! <3